Tämän postauksen omistan omalle äidilleni.
Minä saan joka päivä seurata, miten Zara hoivaa pentujaan ja leikkii niiden kanssa, vaikka Anastasia ja Olivia ovatkin jo yli puolitoistavuotiaita. Zara puhdistaa tyttöjensä korvat ja makaa niiden kanssa samalla tyynyllä.
Voiko joku väittää, ettei emokoira tunne rakkautta pentujaan kohtaan? Katsokaa näitä kuvia, katsokaa emon ja pennun ilmeitä.
Minua alkaa itkettää, kun katson näitä kuvia. Näissä näkyy RAKKAUS! Olen onnellinen, että Zara sai pitää ensimmäiset pentunsa, eivätkä ne lähteneet muihin koteihin.---
Hyvää äitienpäivää äidilleni, mummolleni ja kaikille äideille ja isoäideille sekä koiraemoille <3
Ihania kuvia. Näistä todellakin paistaa Äidin rakkaus lapsiaan kohtaan...<3
VastaaPoistaLöysin vasta blogisi ja juutuin pariksi tunniksi lukemaan sitä läpi :) Turkulaisena fennistiopiskelijana oli kiva tutustua tällaiseen vähän erilaiseen FM:n arkeen, mihin kaikkialle sitä elämä voikaan kuljettaa! :)
VastaaPoistaKerrassaan koukuttava blogi, palaan lukemaan jatkossakin!
♥Aivan ihania kuvia♥
VastaaPoistaKiitos kultaseni! <3
VastaaPoistaMikä ihana hellyys ja rakkaus tulee noissa kuvissa esille.Liikuttavat!
VastaaPoistaVoi kuinka ihanat kuvat. Kyllä niistä rakkaus välittyy!!! Oikein suloista katseltavaa!!
VastaaPoistaÄidinrakkaus on koskettavaa oli sitten kyseessä eläin tai ihminen.
VastaaPoistaBlogisi on niin koukuttava. kiitos sinulle.
Hei,
VastaaPoistalöysin ihan sattumalta blogisi ja mikä löytö se onkin! Yhtymäkohtia meillä on paljon, appivanhempani ovat chileläisiä ja asumme kaikki Turussa. Ihanaa lukea ajatuksiasi Chilestä ja chileläisistä. Hyvää syksyä!
Koirasi ovat kerrassaan suloisia,siis aivan ihania!Miten ilmeikkäät pienet naamataulut!!T:Sanna
VastaaPoistaAivan ihania kuvia <3
VastaaPoistaTodellista rakkautta...
VastaaPoistaIhania kuvia!