Käsityömessuilla

Olimme eilen kaverini kanssa käsityö/askartelumessuilla. Niitä mainostettiin kansainvälisinä. Siellä näkisi uusia materiaaleja ja tekniikoita. Sain vapaalipun ja päätin mennä.

Onneksi minulla eivät olleet odotukset korkealla, sillä messut olivat juuri sitä, mitä etukäteen olin ajatellutkin: ei mitään uutta. Suomessa käsityömessuilla on niin paljon annettavaa, että ensinnäkin kukkaro kevenee aikalailla ja lisäksi pää pursuaa kaikenlaisia ideoita messujen jälkeen. Suomessa oli oikein kiire kotiin kokeilemaan kaikkea ja kehittelemään ideoita eteenpäin.

---

Näiltä messuilta en saanut yhtäkään ideaa. Tulin vain enemmän vakuuttuneeksi tekniikoista, joita EN halua kokeilla ja materiaaleista, joita EN missään nimessä tahdo käyttää. Messuilla ei ollut mitään uutta. Koju kojun perään roikkui servettejä telineissä ja decoupage on täällä yhäkin kova sana. Milloin ihmeessä ihmiset saavat tarpeekseen siitä? Lisäksi ihmiset koristelivat tummia sohvatyynykankaita glittereillä. Oli tauluja, joihin oli liimattu valmis keijunkuva ja päälle oli laitettu paljon metallinhohtoista maalia ja glitteriä. Kaverini kanssa pohdimme, mihin ihmiset tuollaisia taideteoksia kodeissaan laittavat.

---

Ne samat käsityö- ja askartelukaupat, jotka ovat Concepcionin keskustassa, olivat raahanneet "roinansa" messuille. Ne samat tuotteet siis näkee joka päivä kaupoissa. Ei mitään uutta. Kaverini etsi scrap-papereita, joita Concepcionista ei lainkaan saa. Yksi liike Santiagosta olikin tuonut niitä jonkin verran myyntiin. Se oli ehkä ainoa koju koko hallissa, jolla oli tarjottavana jotain, mitä Concesta ei saa. Hinnat olivat mielestäni kalliimpia kuin Suomessa ja huomattavasti kalliimpia kuin samat tuotteet USA:ssa. Mitään kansainvälistä en messuilla nähnyt. Kojujen määrä oli ehkä viidesosa Suomen käsityömessujen kojuista.

Silmiinpistävää oli myös kirjojen puuttuminen. Koko messuilla ei ollut yhtäkään käsityökirjaa myynnissä! Ainoastaan järjestäjien julkaisema käsityölehti oli edustamassa yhdessä kojussa. Muistan myös Suomen messuilta kojut, joissa myytiin vanhoja nauhoja, nappeja, saksia yms. Täällä ei todellakaan ollut mitään sellaista. Yhdessä kojussa myytiin liimapistoleita. Heillä oli yhdenlainen pistoli, jota en ollut ennen nähnyt. Kun kysyin siitä, he sanoivat, ettei niitä ole lainkaan myynnissä, se oli vain näytteillä!

---

Messuilla oli todella paljon ihmisiä ja tungosta. Huomasimme kaverini kanssa, että kojut, joiden lähelle ei edes päässyt ihmispaljouden takia, olivat ne kojut, jotka me vähiten edes tahdoimme nähdä. Yhdessä opetettiin tekokukkien tekemistä, toisessa liimattiin valmiita koristeita laatikoiden kansiin jne.

---

Huomattavaa oli kuitenkin ihmisten innostus. Lähes kaikki kojut järjestivät työpajoja ja ne olivat todellakin täynnä! Aikuiset ja lapset ihailtavan keskittyneinä siinä melussa värkkäsivät omia askartelujaan.

---

Messuilla myytiin myös hieman neulottuja takkeja, huiveja pipoja yms.

---

Messujen anti jäi osaltani laihaksi. Ostin liimapyssyn, jossa on ohut kärki ja jota voi käyttää ilman johtoa, tämän postauksen kuvissa näkyvät villa-silkki-langat sekä muutaman muovinapin. Yhtään ideaa ei tullut, ei myöskään innostusta.
---

Kyllä tässä taas kerran huomasi, että asun kehitysmaassa. Kaikki askartelukin tulee noin 10 vuotta jälkijunassa. Voih, kun pääsisi taas Suomen käsityömessuille! Ne vaan harmillisesti aina järjestetään sellaisessa kuussa, jolloin en muuten tahdo tulla Suomeen.