Pinky Pawsin pennut

Olen saanut sähköpostiviestejä sekä joitakin kommentteja koskien Pinky Pawsin pentuja. Kerron nyt kaikille yhteisesti, miksei ole tullut vähään aikaan kuvia ja miksei paljon muutakaan tietoa ole herunut.

---

Olen pohtinut pentujen tuontia Suomeen, sillä niitä on jonkin verran kyselty. Se on hyvin monimutkaista ainakin ensikertalaiselle sekä hieman kallistakin. Lan Chile ei kuljeta koiria kuin kohteisiin, joihin on Santiagosta suora lento. Suomeen ei ole suoria lentoja.

Nyt minulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Voin lentää itse pentujen kanssa Suomeen. Eviran eläinlääkäri kuitenkin kertoi minulle, että Frankfurtissa tai Madridissa tehtävä rajaeläinlääkäritarkastus muuttuu hyvin "eksoottiseksi" (tuota sanaa hän käytti), jos itse matkustan pentujen mukana. Minun pitää varata koneiden vaihtoon KOKO PÄIVÄ, jotta saan vietyä pennut tullialueelle tarkastukseen. Huomatkaa, että tässä vaiheessa olen jo matkustanut noin 25-30 tuntia (riippuen siitä, otanko alkumatkaan bussin vai lentokoneen). Raskasta tuollaisen matkan jälkeen vielä odotella kentällä koko päivä ja sen jälkeen vielä matkustaa tunteja Suomeen.
---
Jos vaikka päätän matkustaa pentujen kanssa Suomeen, en luonnollisesti voi tulla vain yhden pennun kanssa, sillä oma lentolippuni maksaa enemmän kuin mitä koirasta minulle maksetaan. (En ole niitä kasvattajia, jotka pyytäisivät pennusta yli 2000 euroa.)
---

2. Jokin muu lentoyhtiö saattaa kuljettaa koiria välilaskulla ja hoitaa rajaeläinlääkäritarkastuksen. Toki minun pitää maksaa siitä ylimääräistä, mutta kaikki hoituu nopeammin ja helpommin. Concepcionissa ei ole saatavana mitään tietoa aiheesta, joten meidän täytyy alkaa soitella lentokentälle eri lentoyhtiöihin. Netistä en löytänyt mitään tietoa. Mieheni oli mainitsemassani vatsataudissa, jonka jälkeen minä perään, joten meillä ei ole ollut voimia soitella. Heti, kun saamme jotain selkeää tietoa asioista, teen päätöksen, laitanko pennut myyntiin Suomeen vai en.

Miksei sitten ole uusia kuvia? Se johtuu siitä, että menetin kaikki ihanat uudet kuvat pennuista, kun koneeni kovalevy hajosi. Nyt taas vastaan on tullut sellainen ongelma, etten saa siirrettyä kuvia kamerastani koneelle. En tiedä, mistä se voi johtua, mutta toivon, että muistikortissa olisi häikkää, eikä kamerassa! Kannettavassa tuskin voi olla vikaa, kun se juuri huollosta tuli. Niin ja siis sain siirrettyä kuvia huollon jälkeen, eli vika on ilmestynyt vasta äskettäin.

---

Yksi syy kuvattomuuteen on myös se, että meillä on yhä maailman hitain yhteys, joten minulla on aina todella pitkä projekti latailla kuvia blogiin. Yritän tehdä sitä muiden töiden ohella ja sitten kirjoittelen tekstit, kun inspis iskee.

---

Eli siis kaikki kuusi pentua ovat yhä meillä. Elmeristä tehtiin tarjous Chilessä jo reilu kuukausi sitten, mutten hyväksynyt sitä parinkin seikan takia. Nyt Elmeri kuitenkin on varattu Santiagoon ja se saattaa muuttaa uuteen kotiinsa ensi viikolla. Mutta koska ollaan Chilessä, sanon SAATTAA, sillä täällä ihmiset muuttavat mieltään miljoona kertaa viikossa ja sitten unohtavat koko jutun. Ewok menee myös myyntiin, mutten vielä tiedä, Suomeen vai Chileen. Yksi tai kaksi tytöistä myös joutuu vaihtamaan kotia, mutta en ole vielä päättänyt, kuka niistä lähtee.

---

Aika tympeää, ettei kaikkia pentuja voi pitää itse ;) Sitä tulee hyvin itsekkääksi, kun on ihania pentuja talossa. Jokaisessa on jotain erityistä, jonka takia juuri sitä pentua ei voi myydä. Sekin on harmillista, että johonkin pentuun rakastuu sydänjuuriaan myöten, mutta sitten on jokin syy, miksei sitä voi itsellä pitää. Minulla nyt näistä pennuista sellainen tapaus on Ewok. Se on oma rakas pölypalleroni, mutta meille se ei voi jäädä, sillä Chilessä pk- ja lk-chihua ei saa risteyttää. En voi alkaa pitää meillä kaikkia pentuja vain siksi, että "se on niin ihana". Nyt täytyy alkaa valita tarkasti, jotta kaikille riittää aikaa ja rakkautta. Harmillisia ovat myös tapaukset, kun pitää kovasti jostakin pennusta, sen luonteesta ja ulkonäöstä, on varautunut siihen, että ainakin se jää kotiin. Kun pentu kasvaa pari kuukautta lisää, huomaakin esimerkiksi purennan muuttuvan ei-toivotuksi ja silloin se ihana pentu pitääkin myydä toiseen kotiin lemmikiksi.

---

Olen vasta aloittanut kasvattajana, mutta jo nyt voin sanoa, että tämä on "kamalaaihanaa".
---

Olen myös pohtinut kovasti asioita "adoptoijan" näkökulmasta. Tiedän, että siellä on ihania ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan kodin Pinky Pawsin chihuille näkemättä muuta kuin valokuvia niistä etukäteen. Itsekin olen yhden chihuni ostanut sillä tavalla, mutta onhan se aina riski. Mitä jos adoptoija ei sitten tykkääkään pennusta, kun näkee sen oikeasti lentokentällä? Onhan tietenkin hyvin vaikeaa olla tykkäämättä suloisesta pennusta, mutta miten osaan varmasti antaa mahdollisimman realistisen kuvan pennusta kertomalla, valokuvilla jne. jotta karvapallero sitten varmasti vastaa mielikuvaa?
---

Ihanaa viikonloppua kaikille!