Pistäydyin Yumbelin eläinlääkärillä hakemassa matolääkitykset meidän karvapoppoolle. Osuin sinne väärään aikaan. Jouduin näkemään, kun kolmekuukautinen pentu lopetettiin. Näin, miten siltä leikattiin karvoja, miten se nosti päätään, miten se katsoi ihmisiin. Kuulin, miten se vinkui, kun piikki laitettiin suoneen. Näin, miten sen liikkeet hidastuivat. Näin vaikken tahtonut, miten se vaipui ikuiseen uneen. Kuulin, kun eläinlääkäri haki takahuoneesta pahvilaatikon. Vältin katsomasta, kun pentu nostettiin laatikkoon. Pieni enkeli. Omistajat eivät itkeneet, toinen koiransa kanssa ollut pariskunta ei kiinnittänyt pentuun huomiotaan, eläinlääkäri näytti osaaottavalta, mutta teki vain työtään. Minä itkin siellä kaikkien vieraiden ihmisten keskellä. Eläinlääkäri tuli lohduttamaan MINUA, silittämään selkääni. Minua, jonka pentua ei lopetettu.
---
MIKSEIVÄT IHMISET ROKOTUTA PENTUJAAN!!!
Kuvassa omat rakkaat nyt kolmekuukautiset pentuni, joille on totisesti rokotukset ja madotukset annettu ajoissa.---
Vältän liian mustia tilkkuja Peikkokukkulan blogin tilkkutäkissä, mutta se pieni pentu ansaitsi tämän muistokirjoituksen. Mitään se ei ollut tainnut elämänsä aikana saada, paitsi tietämättömät, ymmärtämättömät omistajat :(
Tilkkutäkkiin kuuluu myös ne tummat, mustat, raidat. Valitettavasti. Ja kun niitä näkee, osaa olla kiitollinen niistä valoisimmistakin väreistä. Tummat raidat ei aina ole reiluja, mutta aina itse ei voi olla mukana vaikuttamassa kaikkien asioihin. Jaksamisia sulle!
VastaaPoistaSurullista, niin surullista.
VastaaPoistaVanhassa laulussakin sanotaan, että siihen kuuluvat myös tummat palat... koko elämä.
VastaaPoistaIkävää tosiaan, jos lemmikki otetaan, kyllä sen pitäsi myös hoitaa... rokotukset ja muut.
Kyyneleet tuli silmiin luettuani tekstisi - pienen koiralapsen lyhyen elämänkaaren vuoksi ja jotenkin tuli mieleen myös oma rakas karvakorvani joka on jo 13-vuotias ... meillä tuo sama tilanne on varmasti lähiaikoina edessä.
VastaaPoistaSurulliseksi tulee kun lukee pennun lopettamisesta,oliko se sairas?Onneksi omat pentusi ovat terveet:)
VastaaPoistaItse jouduin näkemään vastaavaa 15-vuotiaana. Parin kuukauden ikäinen suomen pystykorvan seropipentu lopetettiin viereisellä pöydällä Hkin silloisen eläinlääketieteellisen yhteisvastaanottotilassa. Ei ilmeisesti ollut kelvannut kenellekkään. Näky tallettui arpena verkkokalvolleni. Pieni kippurahäntä viuhahti viimeisen kerran. Surullista, niin surullista.
VastaaPoistaVoi ei, tuli ihan suru puseroon täälläkin :(
VastaaPoistaVoi...
VastaaPoistaMinullakin kyyneleet valuvat silmistä kun luin äskeisen kirjoituksesi. Todella ikävää, hyvää matkaa koiraenkeliksi pikkuiselle "tuntemattomalle" kullalle.