Välillä nousen tuosta ompelukoneen ääreltä pois tämän toisen koneen ääreen. Katson, onko tullut tilauksia, vastailen kyselyihin ja luet muutkin sähköpostit ja yritän joskus parilla sanalla vastatakin. Välillä pussittelen vaatteita ja laitan ne kuoriin. Sitten Kusti lähtee polkemaan Suomea kohti:)
Ostin Suomesta tuon topin, joka on ihanan kevyttä kangasta. Tulee ihan keijumainen olo se päällä. Roosanvärisen huivin löysin täältä Chilestä. Vielä kun löytäisi kivat housut. Millaiset housut sopivat tuollaisen leveän topin kanssa? Farkut käyvät, mutta ovat ihan liian kuumat. Legginsejä en käytä. Voiko leveän topin kanssa käyttää löysiä puuvillahousuja, vai näyttääkö lyhyt ihminen sitten leveältä? Ja voiko tuollaisen topin kanssa käyttää sellaisia löysiä housuja, jotka loppuvat puoleen pohkeeseen, vai pitääkö housujen sitten olla nilkkaan asti pitkät? Lukeeko blogiani kukaan muotitietoinen?
Halit, pusut, rapsutukset ja hellittelyt sinulle rakas Chiquititamme - ja ei, emme me unohda makkaroita, juustoja emmekä kanaakaan! Kaikkea saat, mistä pidät! 
Olet ollut suurena ilonamme, elämämme piristäjänä ja valtavana isnpraationlähteenä jo kymmenen vuotta. Chiquitita, minun ensimmäinen muusani!
Sinun ansiostasi keksin alkaa tehdä pikkukoiranvaatteita, jotka nykyään Mi-Chi-nimellä tunnetaan Suomessa. Sinun ansiostasi olen kirjoittaut jo kaksi vuotta artikkeleja Suomen chihuahuayhdistyksen lehteen. Sinun ansioistasi tahdon oppia enemmän ja enemmän upeasta rodustasi!
Sinä myös aiheutit sen, että talomme pursuaa nykyään chihuja. Olet niin ihana, että sinunlaisia piti saada lisää! Tietenkin, jos sinä saisit päättää, olisit mieluummin yksi ainoa koira tässä talossa, korkeintaan Matilda saisi jakaa tyynyn kanssasi. Et enää saa kaikkea rakkautta vain itsellesi ja rapsutuksetkin pitää jakaa muiden kanssa. Asiat ovat kovasti muuttuneet kymmenessä vuodessa. Muistuta minua kuitenkin joka päivä siitä, että ansaitset surimman osan!
Toivon, että karvakorviesi välissä ymmärrät, että vaikka teitä onkin nyt enemmän, olet aina minulle YKKÖSKOIRA! Vanha itsekäs kärttyisä kuningatar, maailman paras!
Vietämme rakkaan Chiquititamme syntymäpäiviä suureellisesti lokakuun lopulla. Kutsumme ison joukon Chiquititan elämään vaikuttaneita chihuja ja ihmisiä tänne Peikkokukkulalle. Valmistelut ovat jo alkaneet suunnittelun merkeissä.
Olin Suomilomallani Etolassa ja sieltä löytyi tarjouksessa 20 eurolla suihkulähdemoottori tuon muovisen putken kanssa. Putkeen saa vaihdettua pään ja niin siitä saa kolmea erilaista suihkua. Meinaamme kaivaa talon viereen pienen lammen, johon laitamme tuon systeemin, mutta koska en jaksa odottaa, että se tulee valmiiksi, niin tein halkaistusta tynnyristä väliaikaisen suihkulähteen, jotta saan kuunnella sen solinaa aurinkoisina kevätpäivinä!
Ensimmäisellä Suomen viikollani menimme äidin kanssa Turussa Peltolan siirtolapuutarhan avoimien ovien päivänä tutustumaan ihmisten pieniin kauniisiin puutarhoihin. Joistakin puutarhoista oli tehty oikein paratiiseja! Yllä yhden puutarhan lampi suihkulähteineen.
Tässä Peltolan upeimman puutarhan lampi. Tässä puutarhassa oli myös joitakin chileläisiä kasveja, kuten raparperin sukulainen "nalca" ja aloeveran tyylinen iso kaktus, joka tuossa etualalla näkyykin. Meillä on noita täällä Peikkokukkulalla pilvin pimein. Tässä puutarhassa oli myös banaanipuita. Olisin niin mielelläni nähnyt tämän upean puutarhan tekijän, mutta hän ei ollut paikalla. Tässä puutarhassa ruohokin oli kuin samettimatto!
Tämän suihkulähdekuvan nappasin kaverini luona jostakin vanhasta sisustuslehdestä.
Olin elokuun lopulla Kaivopuistossa myymässä Michilandian vaatteita.
Suomenkielikin kuulosti erilaiselta kuin muistin. Toki kieleni on hyvässä kunnossa, sillä kirjoitan paljon, mutta puhe jää vähälle, sillä suomalaisia ystäviä minulla ei ole ollut Chilessä pitkään aikaan, enkä soittele juuri lainkaan Suomeen puhelimella. Ensimmäinen kosketukseni äidinkieleen tapahtui Frankfurtin kentällä portilla, jossa odoteltiin Suomenlentoa. Täytyy sanoa, että TYRMISTYIN suomalaisten naisten puhetyylistä: kentällä ainakin puolet naisista puhuivat narisevalla äänellä. Siis en nyt puhu mistään kitinästä, vaan epäterveestä äänentuottamisesta! Kun olin ollut pidempään lomalla, huomasin varsinkin nuorten naisten narisevan, mutta sitten jo melkein totuin asiaan, enkä kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota.
Ensimmäisellä viikolla minua myös huvittivat televisio-ohjelmat. Kuulin sivukorvalla ihmisten puhuvan todella surullisesti ja masentuneesti ja aloin katsoa, mistä on kyse...no, iloista puutarhaohjelmaahan siellä näytettiin ja kaksi ihmistä keskustelivat "vilkkaasti" vihanneksista ja kukkasista :) Olen tottunut siihen, Että Chilen televisiossa kimitetään kurkku suorana jatkuvaa puhetulvaa, oli aihe mikä hyvänsä. Joskus sivukorvalla aihetta kuuntelematta kuulen, kun joku pikkulapsi piipittää jotakin ja kun menen katsomaan, mistä on kyse, siellä onkin joku vaikutusvaltainen lääke- tai rikostieteen naisprofessori puhumassa täyttä asiaa. Hassua, miten erilailla ääntä käytetään eri maissa. Jos Suomessa joku vaikutusvaltainen nainen kimittäisi nopeasti ja hengästyneesti, häntä ei otettaisi vakavasti! Suomessa puhutaan surullisesti ja tosissaan;)
-
Suomen televisiota oli siksikin mukavaa katsoa, että siellä ei uutisissa näytetty jatkuvasti parkuvia ihmisiä, eivätkä minihameiset diskotanssitytöt pyllistelleet ja heilutelleet itseään kahdeksalta aamulla! Suomen telkussa myös näytettiin sellaista kivaa brittisarjaa, jonka nimi oli "Muutto maalle". Siinä aina jokin remonttitaidoton pariskunta osti jonkun romutalon maalta ja alkoi remontoida sitä liian pienellä budjetilla ja liian tiukalla aikataululla. Sitä oli ihanaa katsoa!
Mikä Suomessa sävähdytti, oli siisteys! Kaikki puut saavat pitää oksansa, eikä niitä ole katkottu. Vuokratalojenkin pihoilla on istutuksia, pensaita ja kukkia ja kaikki hyvässä kunnossa. Graffitteja ei ole seinillä, eikä pahemmin roskia kaduilla. Talot ovat hyvinhoidettuja ja puutarhat siistejä.
Minulta kyseltiin paljon, että onko jokin asia muuttunut. Oli ihan selkeästi! Suomi oli kansainvälistynyt tämän viiden vuoden aikana. Ainakin Turussa ja Helsingissä oli kerjäläisiä kaduilla käsi ojossa. Heitä ei ollut viisi vuotta sitten. Turun katukuvassa oli paljon enemmän ulkomaalaisia kuin ennen ja bussikuskeissa oli paljon enemmän ulkomaalaisia ja naisia kuin ennen. Siitä tulikin mieleeni - aah, kiitos teille bussikuskeille, kun ajatte niin hyvin ja rauhallisesti! Voisivatpa Turun bussikuskit tulla opettamaan tänne Concepcioniin, miten bussia kuuluu ajaa!
-
Kansainvälisyys oli silmiinpistävää, tai paremminkin korviinpistävää Helsingissä. Kadulla kuuli enemmän muita kieliä kuin Suomea - toki oli turistiaika meneillään. Lappeenrannassa taas kuuli paljon enemmän venäjää kuin suomea ja Nauvossa enemmän ruotsia kuin suomea...mutta jälkimmäisessähän ei ole koskaan ollut mitään outoa - hih!
Mia Fiskarsissa
Mieheni oli myös istuttanut 100 vadelmapensasta ja ainakin saman verran mansikoita, että tänä vuonna varmaan saamme suumme makeammaksi kuin viime vuonna.
-
Vauhdikas pentu leikkii neulahuovuttamani jääkarhuntaljan päällä.
Mutta mikä on myyntitiskin tarina oikeassa elämässä? Kerroin teille, miten me murtauduimme omaan varastoomme hakemaan nukkekotitavaroita maanjäristyksen jälkeen. Koko rakennus ja varastomme ovat siis käyttökiellossa. Kotona aloin availla pakkauksia ja löysin sieltä noin kahdeksan vuotta säilössä olleet rakkaat nukkekotitavarani! Kaikki löytyikin enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa. Noin kolmasosa huonekaluista oli rikki. Jalka puuttui tai koriste oli irronnut. Yksi tavara oli kuitenkin kokonaan kadoksissa - kaupan myyntitiski!
Mutta nyt minä ompelen havuja! Arvaatteko mitä tästä tulee? Kun tämä projekti on valmis, kerron teille;)