Myyntitiski!

Von Trollheimien putiikin myyntitiski saapui! Kyllä on myyjä nyt tyytyväinen, kun saa tuotteet taas nätisti esille.

Mutta mikä on myyntitiskin tarina oikeassa elämässä? Kerroin teille, miten me murtauduimme omaan varastoomme hakemaan nukkekotitavaroita maanjäristyksen jälkeen. Koko rakennus ja varastomme ovat siis käyttökiellossa. Kotona aloin availla pakkauksia ja löysin sieltä noin kahdeksan vuotta säilössä olleet rakkaat nukkekotitavarani! Kaikki löytyikin enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa. Noin kolmasosa huonekaluista oli rikki. Jalka puuttui tai koriste oli irronnut. Yksi tavara oli kuitenkin kokonaan kadoksissa - kaupan myyntitiski!

---

Yhden pahvilaatikon pohjalta kuitenkin alkoi löytyä pieniä tikkuja ja muoveja...tajusin sen olevan myyntitiskin! Se oli aivan palasina. Ei muuta kuin "Gotita"-liima esiin ja liimailemaan. Myyntitiski on nyt melkein yhtä hyvä kuin uutena. Onneksi!

---

Nukkekotitavarani ovat kyllä saaneet kestää melko rajua elämää. Ensin ne on raijattu ties mistä Suomeen tai Yhdysvaltoihin myyntiin. Sitten minä olen ostanut ne, jonka jälkeen ne ovat päässeet ensimmäiseen nukkekotiini Turkuun. Työpaikan löydyttyä Pirkanmaalta lahjoitin nukkekotini ystävälleni Keski-Suomeen. Toki kaikki huonekalut jäivät minulle pahvilaatikoihin. Nämä pahvilaatikot sitten lensivät vuosien kuluessa Yhdysvaltohin ja sieltä ne laivattiin Chilen Valparaisoon. Luojan kiitos niitä ei ryöstetty, kuten kävi meidän ensimmäiselle moottorisahallemme, matoille ym. tavaroille Valparaison satamassa. Nukkekotitavarat pääsivät Valparaisosta rekan kyydissä Concepcioniin, jossa ne taas varastoitiin. Ne raukat matkustivat sieltä Yumbeliin, josta Tomecoon ja taas tilanpuutteen takia takaisin Concepcioniin. Siellä ne kokivat maanjäristyksen ja betonikokkareet vaan lentelivät niiden päälle. Concesta taas autolla tänne Peikkokukkulalle ja nyt vihdoin, noin kahdeksan vuoden odottelun jälkeen osa niistä on päässyt laatikoista ulos väliaikaiseen nukkekotiini.

---

Peikkokukkulalta ne tulevat joskus muuttamaan muualle Chileen ja toivottavasti jonakin päivänä ne ovat ihmisten töllistelyn kohteena nukkenäyttelyssäni!

---

Joo, minä inhimillistän nyt kovasti tavaroita! Enhän minä niin tyhmä ole, että kuvittelen nukkekodin huonekalujen kärsivän kohtaloaan....mutta ne nuket - niillä on sielu!