Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Elämän tarkoitus

Kai teillekin tulee joskus sellainen olo, ettei tajua, mitä on tekemässä ja miksi? Sitä alkaa silloin miettiä, onko omalla elämällä jokin järkevä tarkoitus. Varsinkin nyt, kun asun toisella puolella maailmaa, juuriltani irti repäistynä, kaiken tutun jättäneenä, tulee useinkin epätodellinen olo. Yhtäkkiä näen itseni ikään kuin avaruudesta käsin katsottuna kulkemassa Telluksen pintaa pitkin. On vain kaareva valtava kuori ja minä kuljen sen pinnalla. Tunnen itseni mitättömäksi ja merkityksettömäksi. Joskus taas ajan autoa ja yhtäkkiä näen itseni taas ylhäältä katsottuna punaisessa lava-autossa ajelemassa vieraita katuja kaikkien vieraiden maiden katujen muodostamassa verkostossa. Olen aivan irrallinen, en kuulu näille kaduille enkä moottoriteille. Mitä minä oikein täällä teen?


---


Viime viikolla ajoin Peikkokukkulalta Concepcioniin yhdeksän chihua mukanani. Kolme boksia törröttivät siellä takapenkillä ja suuret silmät katselivat luukun läpi minua. Usein yksin ajaessani vaivun synkkyteen. En muista ihailla maisemia, vaan kaikki elämäni kurjat asiat alkavat pyöriä mielessä. Muistan nolot hetket menneisyydestä, muistan asiat, jotka olisi pitänyt hoitaa toisin, muistan vääryydet, jotka olen joutunut kokemaan. Sitten palaan taas ajatuksissani Chileen. Mitä minä oikein teen täällä? Miksi minä olen täällä? Onko tässä mitään järkeä? Onko elämälläni jokin tarkoitus? Olin aivan synkkyyteni pohjaukemissa muistaen kaikki kerrat, jolloin meidät on ryöstetty, kaikki epämukavuudet, joihin olen joutunut tottumaan, kaikki ikävät ihmiset, kaikki tämän kulttuurin päähän ottavat asiat. Sitten vilkaisin takapenkille...aloin hymyillä, unohdin kaiken muun ja asia oli sillä selvä.


12 kommenttia:

  1. Hei Mia, vihdoinkin kommentoin, vaikka olen jo vieraillut täällä kuukausia. Rakastan blogiasi, kuviasi ja kirjoituksiasi. =)
    Nyt oli avattava oma suuni, niin synkronismissa on tekstisi alkupää varsinkin, tämän aamun ajatusteni ja tunteideni kanssa.
    Olen asunut australiassa 3,5 vuotta ja RAKASTAN tätä maata ja asua täällä, mutta tuo olo on tuttu silti. MUTTA se oli mulla olo usein Suomessakin asuessani. =)
    No...samoin kun sinun mussukkasi takapenkillä sai sydämen taas läpättämään, saavat minunkin arkeni ilot taas olon valoisaksi.
    Rakkaus on hyvä lääke kaikkeen, kuten kiitollisuus, hymy ja kosketus... ja se, että tekee jollekin toiselle tai itselle jotain hyvää!

    Lämpimin ajatuksin, Nina

    VastaaPoista
  2. Varmasti tuollaisia ajatuksia pyörii, kun asuu toisella puolella maapalloa ja koti lintukoto Suomi niin kaukana, ettei pääse käymään niin usein. Varmasti ihanat nappisilmä, hörökorvat mussukat auttavat piristämään mieltä, ovat niin suloistakin suloisempia :)Chihut vaan on niin ihania <3
    Ihanaa päivän jatkoa Peikkokukkulalle! :)

    VastaaPoista
  3. Onneksi on koiria..:))
    Kyllä se irrallisuuden tunne tulee täällä Suomessakin aina välillä..:)

    VastaaPoista
  4. Niin, minulla on kyllä tuollaisia ajatuksia Suomessakin, tai sanotaanko, että varsinkin täällä.

    VastaaPoista
  5. Nina: Kiitos ihanasta kommentistasi ja s-postista! Vastaan sinulle!

    Päm: Kiitos, chihut tosiaan piristävät päivää ja saavat nauramamaan silloinkin kun muuten on näämä vääränä.

    Irmastiina ja ii: Minuakin irrallisuudentunne vaivasi Suomessa, mutta vasta silloin, kun tiesin, että muutan sieltä pois. Sitä ennen olin kyllä niin tyytyväinen olooni, ettei tuntunut itrralliselta, enkä haikaillut koskaan Suomesta pois. Mutta elämä kuljettaa...

    VastaaPoista
  6. Moi Mia,

    eilen lopetin Pablo Coelhon Alkemisti kirjan. Jos olet sen lukenut, niin tiedät mihin viittaan. Kaikella on tarkoituksensa, jatka etsimistä.

    Ihana on blogisi! ja Ihanat Chihut. Rakastan koiria yli kaiken!!
    Lämpimät halit Barcelonasta! t.Päivi

    VastaaPoista
  7. Minulla on koiria, koska ilman niitä minulla menisi huonommin. Ne eivät kyllä ole elämäni tarkoitus. En usko, että elämässä mitään kummempaa tarkoitusta on. Mielestäni elämän tarkoitukseen (jota ei itse "vielä" tiedä) uskominen on itsensä huijausta.

    Mielestäni on aika itsekästä pitää lemmikkejä :-) Niiden elämä on käsissämme, vaikka emme oikeasti tarvitse niitä.

    Et kuulosta kauhean tyytyväiseltä. Mutta eihän aina voikaan olla onnellinen.

    VastaaPoista
  8. Päivi: Olen lukenut Alkemistin monta kertaa ja olen kirjoittanut siitä ja siihen liittyvistä omista ajatuksistani blogiini otsikolla "Vuorten valo ja valon soturi". Se löytyy kohdasta "elämää". En tiedä, toimiiko alla oleva linkki:

    http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=4893391361594547257&postID=6841505438578008540

    Tuulispää: No en kyllä ihan kirjaimellisesti tarkoittanutkaan, että koirat olisivat "elämäni tarkoitus" sillä tavalla, että elämälläni ei olisi muita tarkoituksia:) Uskon, että jokaisen elämällä on monia tarkoituksia, ei ole olemassa vain yhtä. Ja sitten voi ajatella niin kuin sinä, ettei kenenkään elämällä ole mitään tarkoitusta. Riippuu vähän siitä, mitä sillä tarkoituksella tarkoitetaan. Ehkä meidän elämämme ainoa "oikea" tarkoitus täällä on vaan jatkaa ihmissukua...

    Olen samaa mieltä, että on itsekästä pitää lemmikkejä. Vielä itsekkäämpää on kasvattaa niitä. Taistelen jatkuvasti näiden ajatusten kanssa. Kuitenkin ainakin koirat etsiytyvät ihmisten seuraan, joten onhan "hyötysuhde" molemminpuolinen. Me ajattelemme mieheni kanssa niin, että koirat ovat niin viisaita, että etsiytyvät ihmisten luokse, koska meistä on niille hyötyä. Ne tarvitsevat meitä ja me niitä.

    Sanoit, ettemme oikeasti tarvitse lemmikkejämme. Olen kyllä aivan eri mieltä tuosta. Monilla Chilessä koira on oikeasti tärkeä talon ja pihan vahti. Koira saa siinä samalla kodin ja ruuan. Eli kumpikin tarvitsee toistansa. Minä en enää uskaltaisi olla täällä ilman koiria, jotka varottavat tulijoista.

    Ja onhan sekin tarvitsemista, kun moni tarvitsee koiraa tai muuta lemmikkiä mielenterveytensä takia. Niitä käytetään terapiaan ja kuntoutumiseen. Ja mikä yleisintä - yksinäisyyden torjumiseen.

    Sait nyt kyllä tällä kertaa tekstistäni vähän väärän kuvan. Uskon jokaisella olevan päiviä, jolloin miettii syntyjä syviä. On päiviä, jolloin asiat harmittavat. Tekstini tarkoitus oli kertoa, että rakkaat chihuni auttavat minua muistamaan elämä ilot ja ne saavat hyvälle tuulelle niinäkin hetkinä, kun on synkkyyshetki menossa :)

    VastaaPoista
  9. Ok! :-)
    Vahtikoira on vahtikoira, eikä lemmikki!

    VastaaPoista
  10. Tuulipää: Meillä ainakin on kolme vahtivaa lemmikkiä:) + chihut, jotka vahtivat myös, vaikkei niiden todellakaan tarvitsisi...

    VastaaPoista