Tilkkutäkki riippukeinuun

Asiaan kuuluvaa kunnioitusta ja hartautta kiitos, kun katsotte tämän postauksen kuvia! Olen nimittäin ladannut näitä kolmena päivänä monta tuntia! :/ :( aaarrggghhh...! Meillä on nykyään niin pessimo yhteys, että välillä meinaa lentää mokkula ikkunasta ulos ja kone päin seinää. En toki ole kuluttanut koneen ääressä tunteja odottaen kuvien latautumista, vaan olen tehnyt koko ajan muita juttuja ja käynyt yhä uudelleen ja uudelleen lataamassa saman kuvan, sillä yhteys on katkennut kesken lataamisen. Välillä olen saanut kuvan jo blogiin asti, mutta sitten yhteys on katkennut, enkä ole saanut tallennettua sitä. Pliis, älä siis vain vilkaise näitä kuvia kahdessa sekunnissa, vaan pysähdy hetkeksi, nauti tunnelmasta, kuule tuulen suhina pitkulaisissa lehdissä, lintujen viserrys ylhäällä latvoissa, pienten hauvojen temmellys vieressäsi - jotta näiden kuvien lataaminen oli kaikkien tuntien arvoista ;)

---

...jaaha, yhteys katkesi taas, saankohan tekstiä tallennettua? Tällaista on elämä kukkulaisessa maastossa, jossa yhteydet pomppivat kukkulan rinteestä toiseen - ja aina meidän päämme yli kuitenkin.

Tänä vuonna riippukeinukauteni alkoi vasta syksyllä! Koko kesänä en "ehtinyt" sitä mäntyjen alle ripustaa. Lisäksi kesällä on niin kuuma, ettei ulkona ole paljon tehnyt mieli maatakaan, mutta nyt syksyn tultua auringostakin nauttii ihan eri tavalla, kun muuten ei ole liian kuuma.

---

Tänä vuonna en ripustanutkaan riippukeinuani tavalliseen paikkaansa, vaan keksin uuden paremman paikan! Ripustin keinuni chihuahuoiden suureen tarhaan colihue-metsään. Colihue on ihan kuin bambu. On ihanaa, kun tuuli heiluttaa puita ja samalla kiikuttaa keinuani.

---

Minä ompelin viitisen päivää sitten tilkkutäkin syksyisiä keinutteluhetkiä varten. En ole tehnyt montaa elämäni varrella. Muutamia pikkuisia on tullut väkerrettyä sekä yksi oikein iso parisänkyyn, mutta tein siitä pussilakanamallisen, joten sisään en laittanut vanua enkä tikannut. Nyt tuli oikein himo tehdä ihan oikea tilkkutäkki.

Olen ommellut Suomessa vielä asuessani noin kuusi vuotta sitten keltaisista paloista kankaan. Siinä on vanhoja tyynyliinoja ja muita palasia. Tilkuista ompelemani kangas on ollut varastossa kaikki nämä vuodet, sillä en ole keksinyt sille mitään käyttöä, kun keltainen kautenikin meni ohi jo kolmisen vuotta sitten. Nyt muistin kankaan ja ajattelin, että keltainen on täydellinen väri ulkokäyttöön syksyisten kellertyvien lehtien joukkoon. Aiemmin ompelemani tilkkukankaan ympärille ompelin mökin vanhoista komeronverhoista vaaleankeltaiset kehykset, jotta sain peiton sopivan suuruiseksi.

Sitten mietin, millaiseksi tekisin toisen puolen. Muistin Turusta kirpparilta ostamani lastenhuoneen verhon. Se on oikein voimakas oranssi, enkä ole tuollaiselle kankaalle mitään käyttöä koskaan keksinyt, sillä ei se ole sopinut koskaan mihinkään minun tyyliini sisälle kotiin. Kuitenkin kuvat ovat hauskat ja värit oikein retrot! Kangas on räikeällä tavallaan mieleinen. Päätin tehdä siitä tilkkutäkin toisen puolen. Nyt peitossa on oikein hehkuvat lakastuvan luonnon ruskavärit!

---

Minua ei haittaa yhtään, ettei "oikea" ja "nurja" puoli kuvioidensa puolesta sovi toisiinsa. Minusta peitto on ihana, sillä sain siihen käytettyä kankaat, joille en ole keksinyt käyttöä, mutta jotka olen tahtonut säilyttää itselläni. Nyt voi mielialan mukaan pitää keltaista tai oranssia puolta päälläpäin.

Ompelin peiton pussilakanamaiseksi ja laitoin väliin vanulevyn. Sitten tikkasin paksulla langalla peiton. Muutama tunti meni tikkaamiseen ja minun täytyy sanoa, että nautin työstä täysin siemauksin! Seuraavana päivänä olivat käsivarsien lihakset aivan oudoista paikoista kipeät!

Lounaan jälkeen käperryn keinuuni pelkän tyynyn kanssa. Aurinko paistaa sopivasti, joten peittoa ei vielä tarvita. Nukahdan vartiksi ja jatkan taas töitäni. Puoli kuudelta illalta pidän toisen tauon. Silloin suuntaan keinulleni peitto kainalossa ja lueskelen kirjaa tai lehteä ja annan tuulen tuuditella. Jokunen chihukin yleensä peiton alle on pyrkimässä.