Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tilkkutäkki riippukeinuun

Asiaan kuuluvaa kunnioitusta ja hartautta kiitos, kun katsotte tämän postauksen kuvia! Olen nimittäin ladannut näitä kolmena päivänä monta tuntia! :/ :( aaarrggghhh...! Meillä on nykyään niin pessimo yhteys, että välillä meinaa lentää mokkula ikkunasta ulos ja kone päin seinää. En toki ole kuluttanut koneen ääressä tunteja odottaen kuvien latautumista, vaan olen tehnyt koko ajan muita juttuja ja käynyt yhä uudelleen ja uudelleen lataamassa saman kuvan, sillä yhteys on katkennut kesken lataamisen. Välillä olen saanut kuvan jo blogiin asti, mutta sitten yhteys on katkennut, enkä ole saanut tallennettua sitä. Pliis, älä siis vain vilkaise näitä kuvia kahdessa sekunnissa, vaan pysähdy hetkeksi, nauti tunnelmasta, kuule tuulen suhina pitkulaisissa lehdissä, lintujen viserrys ylhäällä latvoissa, pienten hauvojen temmellys vieressäsi - jotta näiden kuvien lataaminen oli kaikkien tuntien arvoista ;)

---

...jaaha, yhteys katkesi taas, saankohan tekstiä tallennettua? Tällaista on elämä kukkulaisessa maastossa, jossa yhteydet pomppivat kukkulan rinteestä toiseen - ja aina meidän päämme yli kuitenkin.


Tänä vuonna riippukeinukauteni alkoi vasta syksyllä! Koko kesänä en "ehtinyt" sitä mäntyjen alle ripustaa. Lisäksi kesällä on niin kuuma, ettei ulkona ole paljon tehnyt mieli maatakaan, mutta nyt syksyn tultua auringostakin nauttii ihan eri tavalla, kun muuten ei ole liian kuuma.


---


Tänä vuonna en ripustanutkaan riippukeinuani tavalliseen paikkaansa, vaan keksin uuden paremman paikan! Ripustin keinuni chihuahuoiden suureen tarhaan colihue-metsään. Colihue on ihan kuin bambu. On ihanaa, kun tuuli heiluttaa puita ja samalla kiikuttaa keinuani.


---


Minä ompelin viitisen päivää sitten tilkkutäkin syksyisiä keinutteluhetkiä varten. En ole tehnyt montaa elämäni varrella. Muutamia pikkuisia on tullut väkerrettyä sekä yksi oikein iso parisänkyyn, mutta tein siitä pussilakanamallisen, joten sisään en laittanut vanua enkä tikannut. Nyt tuli oikein himo tehdä ihan oikea tilkkutäkki.


Olen ommellut Suomessa vielä asuessani noin kuusi vuotta sitten keltaisista paloista kankaan. Siinä on vanhoja tyynyliinoja ja muita palasia. Tilkuista ompelemani kangas on ollut varastossa kaikki nämä vuodet, sillä en ole keksinyt sille mitään käyttöä, kun keltainen kautenikin meni ohi jo kolmisen vuotta sitten. Nyt muistin kankaan ja ajattelin, että keltainen on täydellinen väri ulkokäyttöön syksyisten kellertyvien lehtien joukkoon. Aiemmin ompelemani tilkkukankaan ympärille ompelin mökin vanhoista komeronverhoista vaaleankeltaiset kehykset, jotta sain peiton sopivan suuruiseksi.

Sitten mietin, millaiseksi tekisin toisen puolen. Muistin Turusta kirpparilta ostamani lastenhuoneen verhon. Se on oikein voimakas oranssi, enkä ole tuollaiselle kankaalle mitään käyttöä koskaan keksinyt, sillä ei se ole sopinut koskaan mihinkään minun tyyliini sisälle kotiin. Kuitenkin kuvat ovat hauskat ja värit oikein retrot! Kangas on räikeällä tavallaan mieleinen. Päätin tehdä siitä tilkkutäkin toisen puolen. Nyt peitossa on oikein hehkuvat lakastuvan luonnon ruskavärit!

---

Minua ei haittaa yhtään, ettei "oikea" ja "nurja" puoli kuvioidensa puolesta sovi toisiinsa. Minusta peitto on ihana, sillä sain siihen käytettyä kankaat, joille en ole keksinyt käyttöä, mutta jotka olen tahtonut säilyttää itselläni. Nyt voi mielialan mukaan pitää keltaista tai oranssia puolta päälläpäin.

Ompelin peiton pussilakanamaiseksi ja laitoin väliin vanulevyn. Sitten tikkasin paksulla langalla peiton. Muutama tunti meni tikkaamiseen ja minun täytyy sanoa, että nautin työstä täysin siemauksin! Seuraavana päivänä olivat käsivarsien lihakset aivan oudoista paikoista kipeät!


Lounaan jälkeen käperryn keinuuni pelkän tyynyn kanssa. Aurinko paistaa sopivasti, joten peittoa ei vielä tarvita. Nukahdan vartiksi ja jatkan taas töitäni. Puoli kuudelta illalta pidän toisen tauon. Silloin suuntaan keinulleni peitto kainalossa ja lueskelen kirjaa tai lehteä ja annan tuulen tuuditella. Jokunen chihukin yleensä peiton alle on pyrkimässä.

9 kommenttia:

  1. Tekis mieli sanoa tuohon jotakin, mutta tämä likainen sohjo ja sumuinen, kostea kylmyys on turruttanut kaikki aistit ja puheesi ja kuvasi ovat kuin jostakin toiselta tähdeltä.
    Peitto on niin ihana, että sen katseleminen ihan naurattaa.
    Meillä tapeltais tuosta.

    VastaaPoista
  2. Suurella hartaudella on luettu ja kuvia myös hartaasti katsottu ☺
    Varsinkin tuota yhtä suurennettu ja zoomattu...tuota, missä mun ihana, pieni, suloinen kaukorakkauteni Ewok♥♥♥
    Että toinen osaa olla suloinen☺

    On tuo peittokin ihan kiva ja nätti, mutta se nyt vaan jäi jostain syystä vähän kakkoseksi ☻

    Mukavaa syksyä sinne täältä kevään odotuksen keskeltä!

    VastaaPoista
  3. Tosi kaunis peitto, piti ihan zoomailla, että näin paremmin :)

    VastaaPoista
  4. Peitto on upea ja ihanan muhkea. Miten jaksoitkin käsin tikata sen?! Riippukeinu näyttää niin kovin kutsuvalta. Kunpa meilläkin pian olisi mahdollisuus ripusta omamme ihan ekaa kertaa puuhun.

    VastaaPoista
  5. Sirkku: Lähetän tuulisen aurinkoisia terveisiä sinne sohjon ja sumun keskelle...pian meillä on asiat ihan toisinpäin! Teillä kesä ja meillä talvi:)

    Pepi: Ewok on täällä ihan leuhkana, kun hänellä on Suomesta asti ihailija. Laitanko Ewokin pakettiin ja lähetän sinulle? ;)

    Katsuja: Kiitos!

    Susanna: Käsin tikkaaminen oli ihanaa! Kuuntelin samalla jotain "idolstyylistä" ohjelmaa ja annoin neulan suihkia. Oikein toivon, että minulla olisi lisää tikattavaa, niin hauskaa se oli. Lanka vaan loppui, eikä ole toista peittoakaan tehtynä. Tietty tuota samaa voisi tikata vähän lisää, kun saan lankaa hankittua.

    Kyllä se riippukeinuaika teillekin pian tulee! Maailman paras rentoutumistapa!!!

    VastaaPoista
  6. Ihanan pirteä tilkkupeitto! Riippukeinu on ihan must juttu! Täytyy hankkia sellainen jos multa löytyy sopivat puut siihen. Tänään täällä meillä oli aivan huumaava kevätpäivä! Olin rämpimässä lumisohjossa lumikengillä neljä tuntia. Yhdentoista aikaan alkoi sää seljetä. Koko loppupäivän oli aurinkoinen ja lämmin ilma. Lumet saavat kyytiä :)! On tätä kevättä odotettukin!

    VastaaPoista
  7. Kyllä täällä loskan ja lumen keskellä on noita kuvia (etenkin chihullisia) ihailtu sekä unelmoitu riippukeinuilusta chihuhauva kainalossa <3

    VastaaPoista
  8. Todella kaunis peitto, keltaiset sävyt ovat todella upeat!

    Maarit

    VastaaPoista
  9. Juu laita vaan ☺☺☺

    VastaaPoista