Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Takkimaakari

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä...eikä takkimaakarin karvalapsilla asiat ole paljon paremmin:) Vaikka teen Michilandiaan nättejä vaatteita, niin oikea Mi-Chi-tiimi ei niitä pahemmin käytä kuin testaamismielessä sekä kaupunkireissulle laitetaan hienostelun vuoksi jotain kunnollista Michilandia-vaatetta. Tänään tein lisää arkinuttuja.




Täällä kotona meillä eivät koirat käytä vaatteita hienostelumielessä, vaan vain silloin, kun on oikeasti tarvetta. Näin montaa koiraa olisikin aikamoinen homma pukea ihan vain huvin vuoksi. Koska meillä on nyt talvella sisälläkin kylmä (kova veto), pikkukoirat tarvitsevat nuttuja. Talvisina arkipäivinä Peikkokukkulalla kaikilla chihuilla on hihattomat helpot ja yksinkertaiset fleece- tai neulepuvut. Koska miehenikin pukee chihuja, hän tahtoo vaatteiden olevan HELPPOJA. Lisäksi kun chihut ja harjis käyttävät vaatteita ympäri vuorokauden siksi, että niitä on kylmyyden takia pakko käyttää, ne myös likaantuvat. Niitä pestään jatkuvasti. Minun siis täytyy tehdä niitä melkoinen kasa. Teen yhden tällaisen nutun noin vartissa. Nutut kuitenkin ovat liian yksinkertaisia myyntiin. En kehtaisi päästää käsistäni muille jotakin noin yksinkertaista (ja keskeneräisen näköistä). Silloin kun koiralauma on tällainen kuin se meillä on, vaatteet asettavat toisenlaisia vaatimuksia kuin yhden tai muutaman koiran omistaja asettaisi.

Mieheni ei enää muun mallisia vaatteita meidän chihuille edes hyväksy. Hänestä nuo nutut on sentään siedettävän helppoa pukea ja riisua. Lisäksi yksinkertaiset mallit eivät jää risuihin kiinni, kun ulkona juostaan, eikä ole liikkumista haittaavia hihoja. Ompelen nämä nutut aina joustavista kankaista, kuten fleecestä, karvafleecestä tai vanhoista neulepaidoista.

Lauman nuorin jäsen Elvira (5kk) nojaa lauman vanhimman jäsenen Chiquititan (melkein 11v.) olkaan. Chiffeliffellä on vaaleansininen ja Elviralla vaaleanvihreä perhosnuttu.


Tämän Dahlian nutun tein jo parisen kuukautta sitten ja siitä on postaus täällä. Se on nyt pyörinyt pesukoneessa sata kertaa ja vieläkin karvafleeceosa on kuin uusi. Ainoastaan vaaleansinisestä resorista ei ole pinttynyt lika enää lähtenyt, mutta ei se Dahlian tahtia haittaa:)


Elvira nojaa Olivian kylkeä vasten. "Kyllä tämä pörröfleece tuntuu pehmeältä poskea vasten." Olivialla ja Elviralla on sama äiti, mutta eri isä. Ikäeroa niillä on noin puolitoista vuotta. Dahlia on Anastasian tytär. Se on kolme päivää Elviraa vanhempi. Ne ovat nyt viisi kuukautta vanhoja.


Pojat eivät tahtoneet nuttuihinsa perhosia. Voin sanoa täydestä sydämestäni, aivan rehellisesti niille, jotka epäilevät sitä, etteivät koirat viihdy vaatteissa, niin näissä nutuissa todellakin viihtyvät! Fleece ja neule on hyvin joustava ja kevyt materiaali. Hihaton vaate ei haittaa lainkaan liikkumista. Koiramme eivät edes rapsuttele itseään sillä tavalla kuin koira, joka yrittää saada vaatetta pois päältään ja tai jota vaate jotenkin kutittaa.

3 kommenttia:

  1. Ihania nuttuja, ihanilla pikkuisilla...☺

    VastaaPoista
  2. Allekirjoitan täysin tuon, että chihut todella voivat rakastaa vaatteita! Nimittäin fleece materiaalina on mitä ihanin esim.syyskeleille mm.mökkireissuilla kun koleus ja kosteus hiipii. Kätevän yksinkertainen malli ! Sanoisin Mia, että kelpaisivat kyllä ostajille nuo yksikertaiset !!! Meillä ainakin kätevyys ajaa näissä asioissa kauneuden edelle.
    Meille tuli lähetys sieltä ! Kiitos ! Laitan kuvia sinulle vielä erikseen, sekä chihumollamaijoista uudessa kotonaan sekä nukkutunnelista. Se on tuonut säpinää meidän laumaamme, kun se on niin jännittävä paikka !
    Ja tuo tilkkutäkkisi mitä olet tehnyt itsellesi (ns.harjoituskappale), on aivan sanomattoman ihana. Huokaus, saisipa köllähtää tuohon ;)

    VastaaPoista
  3. Minunkin suuri koirarakkauteni, entisen heilan pitbull tarvitsi vaatetta pakkaskelillä. Kokeilimme ensin vanhaa villapaitaa, ja kun koira ihan todella tuntui nauttivan siitä, ompelin sille ihan oikean koiratakin. Oli aika hassua ottaa mittoja koirasta, mutta kyllä siitä tuli hieno. Ja pinkki.

    Se koira tykkäsi myös pöksyistä, joita joutui pitämään juoksuaikaan sisällä.

    VastaaPoista