Espanjankielisten kirjojen lukeminen ei ole tämän vuoden ainoa uusi aluevaltaukseni. Innostuin myös virkkaamaan mattoja, josta olen jo kertonutkin ja sen lisäksi olen nyt tarttunut puikkoihin "palillos"!
Aloitin neulomalla kaulahuivin, johon tuli palmikko keskelle. Sen jälkeen tein kaulurin, jossa on palmikkoja. Olin kuvitellut, että palmikkoja on vaikeaa neuloa.
On todella rentouttavaa mennä istumaan iltapäivän talviaurinkoon kuistin sohvalle ja neuloa muutama kerros lisää. Illalla, kun päivän työt on tehty ja laiskottaa, rojahdan sohvalle ja kuuntelen puolella korvalla televisiota. Puikot suihkivat, eikä tarvitse ajatella mitään.
Tästä on tulossa elämäni ensimmäinen neuletakki. Minulla ei ole mitään ohjeita, katson vaan, miten kaupasta ostamani neule on tehty. Saapa nähdä, millainen viritys tuosta tulee. Nyt ymmärrän, kun mummo huokasi saatuaan villapaidan valmiiksi: "Voi harmi, kun se tuli jo valmiiksi. Mitä minä nyt tekisin?" En koskaan voinut tajuta tuota. En ole ikinä pitänyt neulomisesta. Inhosin sitä peruskoulussa. Muutenkin teen käsitöitä enemmänkin sen takia, että tahdon nähdä TULOKSEN, en siksi, että nauttisin hirveästi jokaikisestä työvaiheesta. Neulomisessa kuitenkin on jotain meditatiivista. En niinkään ajattele lopputulosta, vaan nautin siitä yksitoikkoisesta rentouttavasta toistosta.
Tuo kuulostaa ihanan rentouttavalta, että istuu talviauringossa kuistilla kutomassa.. Mä en osaa kutoa kuin jotain ihan perusjuttuja, olenkin erikoistunut tiskirätteihin.. helppoja ja nopeita, mulla kun ei oikein kärsivällisyys taida riittää suurempiin yrityksiin. =D
VastaaPoistaEiks olekin ihania pieniä iloja...niistähän se elämä koostuu ☺
VastaaPoistaVautsi ja ihan ilman ohjettako kutoilet...☺
VastaaPoistaMinulla neuletakki jäisi tekemättä vaikka miten hyvät ohjeet sisin..