Miksi Blondi tuli taloon? Osa 1

Tässä ja seuraavassa postauksessa kerron teille miten ja miksi Blondi tuli taloon. Tekstistä tuli liian pitkä, joten jaan sen kahteen osaan, jotta jaksatte ja ehditte sen lukea.

---

Kaikille tutuilleni Blondin hankkiminen tuli täytenä yllätyksenä. En ollut puhunut siitä kenellekään aikaisemmin ja miehenikin sai tietää asiasta vain viikkoa ennen Blondin tuloa. En viitsinyt alkaa puhua asiasta, sillä Blondin hankkiminen olisi voinut peruuntua ihan viime hetkellä, jos jossain asiassa olisi ilmennyt häikkää., tai jos omistajat olisivat päättäneetkin myydä jollekin muulle.
---
Ette usko, miten minua kutkutti kirjoittaa blogiin asiasta, mutta päätin olla hiljaa.

Olen ollut kiinnostunut kiinanharjakoirista noin kahdeksan vuotta. Sitä ennen olin kiinnostunut hankkimaan itselleni vain chihuahuan. Kuitenkin aina kun puhuin mahdollisista tulevista koiristani, sanoin, että ainoa rotu, joka minua tosissaan chihuahuan lisäksi kiinnostaa, on naku kiinanharjakoira.
---
USA:ssa kun näin harjiksia, pyrin aina juttelemaan omistajien kanssa. Kaikki aina sanoivat, että ne ovat iloisia ja helppoja koiria. Suomessa en ikinä törmännyt harjikseen.
---
Kahdeksisen vuotta sitten osallistuin kirjoituskilpailuun. Kuvitin myös tekstini. Kertomuksessa seikkailivat Mametti ja Appeliini. Appeliini näytti aika paljon nakulta harjikselta pitkine kuonoineen, pää- ja nilkkatöyhtöineen sekä häntätupsuineen.

Blondi sai Michilandiasta kukkahupparin

---

Kun menimme naimisiin kuutisen vuotta sitten, tein vieraille luettavaksi häälehden. Sinne laitoin tämän postauksen ensimmäisen kuvan.
---
Kuten tiedättekin, ostin ensimmäisen chihuni Chiquititan 10,5 vuotta sitten Floridasta. Ensimmäiset viisi vuotta Chiquitita oli meidän ainoa koiramme. Sitten sen jälkeen onkin ollut iloista ylämäkeä ;) Meille on tullut saksanpaimenkoira, kaksi sekarotusta ja lauma chihuja. Syvempi kiinnostus chihuihin muutenkin kuin vain lemmikkeinä on kasvanut salakavalasti vuosi vuodelta. Kuitenkin siellä takaraivossa on muhinut ajatus harjiksesta. Olen työntänyt haavettani aina pois mielestä, sillä olen ajatellut, että kyllähän näitä koiria jo meidän perheessämme on riittävästi. Ehkä joskus sitten tulevaisuudessa...

Blondi oli toisena aamunaan sitä mieltä, että kamat kassiin ja kotiin voisi jo palata!
---

Miksi sitten olen jo pari vuotta katsellut Chilessä myytävänä olevia kiinanharjakoiria? No, ihan vain siksi, että tietäisin, missä mennään. Olen todistellut itselleni, että katselen ihan muuten vain. Yleensä ei ole ollut yhtäkään harjakoiraa myytävänä. Kun on ollut, ne ovat olleet puuterihuiskuja tai nakuja uroksia. Ei koskaan nakua narttua! Joskus olen nähnyt rekisteröimättömiä pentuja myytävänä.
---
Olen vakuuttanut itselleni, ettei minun kannata ottaa harjista, sillä Chilessä aurinko on liian polttava, UV-säteily liian voimakasta. Talvikin on sateinen ja kostea. Nakulla on finnejä ja mustapäitä. Nakuja täytyy pestä, rasvata ja pukea. Ihan liikaa vaivaa! Miehenikin aina sanoi, ettei kannata hankkia, kun ilmastokin on tällainen. (Höh, Suomessakin on harjiksia ja siellä vasta kylmä on!)

Blondi tykkää maata auringonläikässä.
---
Olen myös katsellut muita karvattomia rotuja. Michilandian asiakkainakin on muutama AHT eli amerikankarvatonterrieri. Tosi hauskoja pakkauksia nekin:) Suomessa niitä ei kuulemma ole kuin noin 80, jos oikein muistan. Chilessä rotua ei esiinny ehkä lainkaan. Näin kerran Chilessä perunkarvattomankoiran, rekisteröimättömän, ja hintaa sillä oli rekisteröidyn koiran verran! Perunkarvaton ei hivele minun silmääni. Kiinanharjakoira on aina vienyt voiton hauskan tukkansa takia!
---
Mikä minulle sitten tuli kuukausi sitten, kun pläräsin netissä KAIKKI Suomen kiinanharjakoirien yhdistykseen kuuluvien kasvattajien sivut? Kasvattajia on noin 60. Vain yhdellä oli naku harjisnarttu myynnissä, sekin lemmikkitasoa. Minulle kyllä kävisi lemmikkitasoinenkin hyvin, sillä tahdon harjiksen vain kainaloisekseni, en näyttelyihin enkä jalostukseen. Kirjoitin kyseiselle kasvattajalle sähköpostia selvittäen kuka olen ja millaista harjista etsin. Lähetin sen yöllä myöhään ennen nukkumaanmenoa.


Tykkään Blondin väreistä
---
Seuraavana aamuna menin innoissani katsomaan sähköpostini ja huomasin, että viesti ei ollut mennyt perille. Kyseistä s-postiosoitetta ei enää ollut olemassa. Jätin asian sikseen. Ajattelin, että näin oli tarkoitettu. Minun tulisi miettiä ja pohtia asiaa vielä pidempään. Muutamana päivänä en ajatellut koko juttua.
---
Onhan harjiksessa iso hoitaminen. Harjis on chihua isompi. En voisi kantaa sitä mukana kaupungissa. Se ei mahtuisi chihujen lemmikkiluukusta ulos. Se ei ehkä voisi olla paljon ulkona karvattomuutensa takia. Mitä jos se olisi aggressiivinen chihuille? Mietin kaikkia mahdollisia hankaluuksia, jotta unohtaisin koko jutun.

Haukotus!
---
Muutaman päivän kuluttua päätin kirjoittaa uuden viestin sille suomalaiselle kasvattajalle. Sivuilta löysin hänen uuden s-postiosoitteensa. Sitä ennen kuitenkin päätin plärätä läpi Chilen myytävät koirat. Suuni loksahti auki: kolme ilmoitusta harjiksista!!! Oli kolmevuotias Pascuala, joka myydään siksi, että perheen muut koirat inhosivat sitä. Pascuala piti sulkea makuuhuoneeseen, jotta se sai olla rauhassa. Muut koirat kuulemma hyökkäsivät sen kimppuun. Pascuala oli näyttelyissä pärjänneiden vanhempien tytär. Kävisi jalostukseen ja näyttelyihin. Toiseksi oli ilmoitus myytävistä pennuista, oli myös karvattomia narttuja. Kolmas ilmoitus oli rekisteröimättömistä pennuista, joten sen jätin sikseen.

---
Lähetin heti viestin Pascualan omistajalle sekä kenneliin, jossa myytiin pentuja. Jo samana päivänä sain tietää enemmän Pascualasta sekä valokuvia. Olin myyty. Kennelistä tuli viesti, ettei heillä ollut aitoja nakunarttuja lainkaan, ne olivat "hairy hairless".

Mieheni on järjestänyt makkarajuhlia Blondin tulon kunniaksi.
---
Päätin, että tahdoin tutustua Pascualaan. Pascualasta oli kuulemma paljon kiinnostuneita, mutta ne olivat kaikki kasvattajia, jotka tahtoivat vaihtaa Pascualan toiseen koiraan (tämä on tavallista Chilessä). Pascualan omistajat eivät tahtoneet myydä/vaihtaa Pascualaa kenneliin, jossa sitä käytettäisiin pentukoneena. Minä kirjoitin jo ekassa viestissäni, että etsin harjista lemmikiksi, en näyttelyihin tai jalostukseen, mutta silti tahdoin hyvän rekisteröidyn koiran. Omistaja kirjoittikin minulle ensin vähän epäilevän vastauksen, että tämä koira on kyllä näyttelyainesta, joten se on siksi hyvin kallis. Chilessä normaalisti lemmikin etsijät kauhistuvat hyvien koirien hintoja. Minähän en ollut hinnasta lainkaan huolissani, sillä tiedän, mitä hyvät koirat maksavat ja tiedän, mitä joutuisin maksamaan harjiksesta Suomessa (- vähemmän kuin chihusta!)

---
Sovimme, että lähtisin katsomaan Pascualaa Chilen viidennelle alueelle, yhdeksän tunnin bussimatkan päähän. Parin päivän päästä kuitenkin omistaja kertoi, että he olivat tulossa Chillaniin sukulaisten luokse ja voisivat ottaa Pascualan papereineen mukaan. Minulle olisi paljon lähempänä tulla Chillanille katsomaan Pascualaa, vain tunnin bussimatka! Tai voisin myös mennä omalla autolla.

Tohveli on Blondin lempipeti
---

Päivää ennen sovittua vierailua omistaja soitti ja kysyi, tahtoisinko, että hänen vaimonsa tulisi tuomaan Pascualan Concepcioniin, eihän Chillanilta ole kuin tunnin bussimatka Conceen. Sanoin, että käy mainiosti. Aloin kyllä vähän huolestua, sillä "palvelu" oli liian hyvää. Onko tähän koira haudattuna?

Choko B ja Blondi sulassa sovussa

---
Pascuala tuli omistajan vaimon ja tämän pojan kanssa Concepcionin bussiterminaaliin. Heillä oli kaikki paperit ja eläinlääkärin vihkonen mukanaan. Rokotukset ja madotukset olivat kunnossa. Papereissa eläinlääkärin nimi, tunnus ja puhelinnumero. Kerroin, että tahdoin viedä Pascualan itse eläinlääkärille ennen kuin teen ostopäätöksen. Pascuala näytti vielä paremmalta kuin kuvissa, joten toivoin kovasti, että kaikki olisi kunnossa. Lähdimme kälyni eläinlääkärille, sillä meidän omamme oli liian kaukana, jotta viitsisin lähteä raijaamaan koiraa ja ihmisiä sinne.
---

Koska minulla on kotona jo usea koira, uuden tulokkaan terveydentila on hyvä tarkistaa. Kerran uuden chihun mukana meille tuli korvapunkki! Se ei onneksi ehtinyt tarttua yhteenkään koiraamme, sillä aloitimme lääkityksen heti, kun saimme eläinlääkäriltä varmistuksen asiasta. Annoimme korvatipat kaikille koirillemme varmuuden vuoksi. Se tuli melko kalliiksi, mutta se kannatti.
---
JATKUU!