Uusi vahtikoiramme Blondi vahtii tänään mamin takkia :D
Ajattelin tulla kertomaan teille remonttimme edistymisestä. Maestroa ei ole pahemmin näkynyt. Viime viikolla hän tuli töihin ainoastaan perjantaina! Valitteli koko ajan, miten tämä työ edistyy niin hitaasti...jos tekee töitä kerran viikossa, niin voiko paljon odottaa? Työhuoneessani ei yhäkään ole kaikkia sisäseiniä. Tervapaperin maestro sinne laittoi. Kylpyhuoneessa ei ole yhäkään vettä eikä pönttö toimi. Liesituuletin uupuu keittiöstä. Päätimme mieheni kanssa tehdä itse urosten huoneen, sillä tämä maestro on niin hidas, että saamme odottaa huonetta vielä monta vuotta ja vielä joutuisimme maksamaan siitä. Yksinkertaistimme hieman suunnitelmaa ja teemme sen itse. Tänään maanantaina - - - maestroa ei näy eikä kuulu.Mieheni oli eilen kukkulayhdistyksen kokouksessa. Hänestä yritetään saada uutta "kukkulankingiä". Kokous oli alkanut niin, että sihteeri oli suutuksissaan huutanut kaikille, että hän ei enää aio olla sihteerinä, sillä häntä ei ollut kutsuttu sianpäänsyöntijuhliin viime kerralla. (No ei ollut kyllä onneksi meitäkään kutsuttu!) Sitten oli tapeltu alle 20 euron summan katoamisesta. Sitten oli muistettu vähän keskustella tien huonosta kunnosta sekä siitä, että kunta voisi lähettää kaivurin kaivamaan kuoppia ihmisten maille. Kuoppiin olisi tarkoitus tulla pohjavettä, muttei ainakaan meidän kuopastamme viiimeksi vettä löynyt ja homma jätettiin kesken, kun kaivuri ei voinut kaivaa syvempää kuoppaa.
Mieheni ilmoitti kaikille, että jos hänestä tulee presidentti, niin Collahuen Cerro Alton asukkaat saavat unohtaa ryyppy- sekä sianpäänsyöntijuhlat. Kaikki olivat kuulemma nauraneet, pitivät juttua hyvinkin vitsikkäänä? Miestäni on yritetty saada presidentiksi jo pitkään, mutta häntä ei ole kiinnostanut. Ei häntä nytkään pahemmin kiinnosta, mutta hän sanoi minulle, että nämä ihmiset tarvitsevat apua, kun eivät itse oikein pysty hoitamaan asioita, eikä kunnantalolla oteta heitä tosissaan. Mieheni inhoaa täkäläisiä juhlia, joten hän sanoi, että jos joku tahtoo järjestää juhlia, niin hän ei ota niitä vastuulleen. Minä taas inhoan noita kokouksia niin paljon, etten mene sinne koskaan, jos ei ole ihan pakko. Ihmiset aina tappelevat siellä ja vatvovat merkityksettömiä asioita tuntikausia ja kun sieltä lähtee, on olo, ettei siellä kuitenkaan päätetty mitään, eikä saatu mitään aikaiseksi.
Mitä niissä juhlissa sitten tapahtuu? Aika hyvän kuvan saa, kun mietitte, millaisia pitoja pohojalaaset ennen vanhaan pitivät...
Tämä kysymys nyt ei liity mitenkään tähän tekstiisi. Pohdin vain yhtenä yönä (!), millaista elämäsi on Chilessä. Millaisissa tilanteissa sinulle tulee ikävä Suomeen ja miten sen ikävän hoidat? Saatko usein vieraita Suomesta?
VastaaPoistaHeippa Sirkku! Suurin ikävä Suomeen on jouluna. Silloin itken vähän väliä :( Ikävä on myös kesämökille saaristoon ja perhettä ja ystäviä. Ikävääni hoidan salmiakkikätköillä, suomalaisilla lehdillä sekä netillä. Suomalaisia vieraita olen saanut ehkä noin kerran puolessatoista vuodessa. Kivaa on myös, se että minulla on tunnin matkan päässä suomalainen ystävä. Voimme pulista yhdessä suomeksi.
VastaaPoistaSuomea ja Chileä tulee vertailtua vieläkin liikaa (ja aina Suomen hyväksi). Yritän vain aina muistaa, miten hyvin minulla asiat täällä ovat ja ajatella niin, että elämäni olisi varmasti tylsempää Suomessa...se auttaa :)
Näitä sinun tekstejäsi on sitten mukava lueskella, kiitos siitä:)
VastaaPoistaToivottavasti saatte ennen talven tuloa remonttinne valmiiksi.