Chileen muutto kuutisen vuotta sitten merkitsi minulle luonnollisesti monesta asiasta luopumista. En nyt alla niitä tässä luetella, sillä olen niistä blogissa jo kertoillutkin. Viime syksynä sain yhden tärkeän asian takaisin elämääni: sienestämisen! Olin Suomessa himosienestäjä, enkä uskaltanut Chilessä tarttua edes noihin tutunnäköisiin tatteihin varmuuden vuoksi. Entisen aputyttöni kanssa viime syksynä keräsin ekan sienisaaliini ja tunsin itseni uudestisyntyneeksi!
Tänä syksynä avasin oven aivan uuteen maailmaan! Suomessa olin himolukija, opiskelin myös kotimaista kirjalisuutta. Chileen kannoin joitakin kirjojani, mutta yhäkin suurin osa on laatikoissa Suomessa. Ensin alkuun tilasin joitakin kirjoja Suomesta, mutta suurimmaksi osaksi luin niitä samoja vanhoja moneen kertaan. Englanniksi olen aina inhonnut lukea, mutta olihan siihenkin alistuttava. Jo se avasi oven laajemmille lukutantereille, sillä täältähän löytyy kuitenkin englanninkielisiä kirjoja jonkin verran kirjakaupoista ja kirjastoista. Jo se tunne oli ihana, kun tajusin, että unohdin lukevani englanniksi! Tajusin kaiken, enkä jäänyt kiinni johonkin kohtaan, jota en ymmärtänyt. Olin koulussa todella surkea englannissa ja tekstinymmärtämisessä! Englanninkielisten kirjojen lukeminen oli jonkinlainen pieni voitto elämässäni.
Ostin espanjankielisen kirjan nelisen vuotta sitten, enkä saanut sitä luettua. En tajunnut mitään, eikä hyvän kirjailijan Isabel Allenden käyttämiä sanoja löytynyt edes sanakirjoista. Lukemisesta ei tullut mitään. Se tuntui opiskelulta, ei rentoutumiselta. Noin 40 sivun jälkeen kyllästyin yrittämiseen ja päätin ottaa kirjan uudelleen käteeni, kun espanjani olisi sujuvampaa. Kirja on jäänyt hyllyyn. Reilu vuosi sitten olin kälyni luona ja siellä otin käteeni Paolo Coelhon Alkemistin, jonka olin jo lukenut suomeksi. Luin kirjaa ja huomasin, ettei minulla ollut pienintäkään vaikeutta ymmärtää espanjaa. Unohdin kuitenkin koko jutun ja jatkoin englanninkielisten kirjojen lukemista, olihan se vieläkin sujuvampaa.
Tänä syksynä avasin oven aivan uuteen maailmaan! Suomessa olin himolukija, opiskelin myös kotimaista kirjalisuutta. Chileen kannoin joitakin kirjojani, mutta yhäkin suurin osa on laatikoissa Suomessa. Ensin alkuun tilasin joitakin kirjoja Suomesta, mutta suurimmaksi osaksi luin niitä samoja vanhoja moneen kertaan. Englanniksi olen aina inhonnut lukea, mutta olihan siihenkin alistuttava. Jo se avasi oven laajemmille lukutantereille, sillä täältähän löytyy kuitenkin englanninkielisiä kirjoja jonkin verran kirjakaupoista ja kirjastoista. Jo se tunne oli ihana, kun tajusin, että unohdin lukevani englanniksi! Tajusin kaiken, enkä jäänyt kiinni johonkin kohtaan, jota en ymmärtänyt. Olin koulussa todella surkea englannissa ja tekstinymmärtämisessä! Englanninkielisten kirjojen lukeminen oli jonkinlainen pieni voitto elämässäni.
Ostin espanjankielisen kirjan nelisen vuotta sitten, enkä saanut sitä luettua. En tajunnut mitään, eikä hyvän kirjailijan Isabel Allenden käyttämiä sanoja löytynyt edes sanakirjoista. Lukemisesta ei tullut mitään. Se tuntui opiskelulta, ei rentoutumiselta. Noin 40 sivun jälkeen kyllästyin yrittämiseen ja päätin ottaa kirjan uudelleen käteeni, kun espanjani olisi sujuvampaa. Kirja on jäänyt hyllyyn. Reilu vuosi sitten olin kälyni luona ja siellä otin käteeni Paolo Coelhon Alkemistin, jonka olin jo lukenut suomeksi. Luin kirjaa ja huomasin, ettei minulla ollut pienintäkään vaikeutta ymmärtää espanjaa. Unohdin kuitenkin koko jutun ja jatkoin englanninkielisten kirjojen lukemista, olihan se vieläkin sujuvampaa.
"Vendidas" on kirjoitettu alunperin englanniksi. Se on myös suomennettu: "Myyty". Kirja kertoo Zana Muhsenin elämästä. Hänen isänsä myi kaksi koko elämänsä Englannissa asunutta teini-ikäistä tytärtään Jemeniin vaimoiksi ystäviensä pojille. Viime viikolla olin kirjakaupassa ostamassa kirjekuoria ja eteeni osui tämä Zana Muhsenin ja Andrew Croftsin "Vendidas". Chilessä kirjat ovat kalliimpia kuin Suomessa. Niihin laitetaan jotain luksustuotteen veroa. Tämä pokkari kuitenkin maksoi "vain" noin 12 euroa ja koska aihe kiinnosti, ostin kirjan. Melkein tärisin innosta. Minä ostin KIRJAN. Minä OSTIN kirjan. MINÄ ostin kirjan! Menin perulaiseen ravintolaaan syömään ja avasin uuden kirjani. Aloin ahmia kirjaa enemmän kuin ruokaa. Kälyn luona jatkoin. Kotona jatkoin. Luin kirjan muutamassa päivässä.
Unohdin täysin sen, että luin espanjaksi. Kieli ei tuottanut mitään ongelmia. Kysyin koko kirjan aikana vain kahta sanaa mieheltäni. Voitteko tajuta tätä iloa? Jos rakastatte lukemista, niin kyllä voitte! Nyt ei enää tarvitse haikailla muuta kuin ihania suomalaisia kirjastoja, jotka pullistelevat uutuuksia ja joista saa lainata ilmaiseksi kirjoja. Kaikkea ei voi saada. Mutta minä sain kuitenkin takaisin mahdollisuuden käyskennellä KIRJAKAUPOISSA. Lueskella takakansia. Valita, minkä kirjan tällä kertaa ostaisin. Hymistä jännityksestä, kun kirja on kassissa odottamassa kotiin pääsyä ja sitä hetkeä, kun voin lösähtää sohvalle, sänkyyn tai riippukeinuun uuden kirjani kanssa! Avata kirjan ja vaipua toiseen maailmaan!
Sain takaisin uusien kirjojen lukemisen ilon! Valitsemisen ilon. Sain sen takaisin itse asiassa TUPLANA, sillä olosuhteiden pakosta jouduin oppimaan lukemaan englanniksi sekä espanjaksi. Minulla on nyt laajempi valikoima, kuin mitä minulla olisi, jos lukisin vain suomeksi! Miten olenkaan aina inhonnut kielten opiskelua ja vieraalla kielellä lukemista ja nyt elämä on antanut minulle lahjaksi kaksi uutta kieltä ja tuplamäärän kirjoja :)
Tietenkään mikään ei vedä vertoja omalla kielellä lukemiselle. Silloin ymmärtää jokaisen sanan jokaisen merkitysvivahteen. Ymmärtää rivien välitkin. Espanjankielisten kirjojen lukeminen kuitenkin tekee minulle hyvää, sillä opin samalla uusia sanoja ja kielen rakennetta huomaamatta. Se on todella hyvä, kun kuitenkin elän aika eristyksissä täällä Peikkokukkulalla ja miehen kanssa puhumme englantia enemmän kuin espanjaa.
KIRJAKAUPAT, TÄÄLTÄ TULLAAN!
Kirjoituksesi antoi syvyyttä meidän aliarvostamaan kirjastoautoon, joka tulee kotimme viereen kahdesti viikossa ja jonne voimme netissä tilata ilmaiseksi minkä tahansa pääkaupunkiseudun kirjaston lainatuotteen; kirjan, lehden, äänitteen, äänikirjan, cd-romin, ties minkä.
VastaaPoistaMutta tuo rentouttava lukeminen vieraalla kielellä - siihen on vielä matkaa.
(Laita osoitteesi sähköpostiini, niin alan kasata sinulle Suomi-pakettia. Elämä ilman mahdollisuutta ostaa kaupasta salmiakkia on hidasta näännyttämistä. Kerro samalla, mistä suomalaisesta miehesi ehkä saattaisi pitää ja omista "piilevistä" toiveistasi.
sirkku65@hotmail.com)
Mia, sait todella moninkertaisesti, sillä kaikkia kirjoja ei edes suomenneta!
VastaaPoistaMinäkin luen mieluiten suomeksi, mutta joskus vastaan tulee kirja, jonka haluaa ihan hirveästi lukea, mutta sen saa vain englanniksi. Noin kerran vudoessa alistun. En tietenkään saa siitä samaa kuin jos lukisin suomeksi, mutta kuin luin Cameronin The Weekendin, olin niin lumoissani etten tajunnut lukevani vierasta kieltä...
Saan kohta kaukaa vieraaksi blogiystävän, joka lukee mm. espanjaksi. Mutta minun luotani hän lähtee maanantaina mukanaan turkkilaisen kirjailijan kirja, jonka hän haluaa lukea SUOMEKSI.
Tervetuloa takaisin kirjamaailmaan. Onko mikään niin kuin koirat ja kirjat!
Ihana intoa pursuava kirjoitus ja lukutoukasta NIIN ymmärrettävä! :)
VastaaPoista(Olen aina ajatellut etten voisi asua ulkomailla, koska en kestä ilman suomalaisia kirjoja. Kun kerran asuin vuoden, luin jatkuvasti muutamaa mukanani ollutta suomenkielistä kirjaa.)
Joskus olen miettinyt samaa, kuinka ilman kirjoja voisi asua jossain muualla -ilmeiseti voisi, ainakin kituen, nyt kun tuntuu muutenkin, että elämässä on niin paljon kaikkea muuta, että tahtoo lukeminen jäädä vähiin.
VastaaPoistaMutta ehkä tässä koko ajan auttaa se tietoisuu, että VOI kun haluaa ja ehtii ☺
Oikein nautinnollisia lukuhetkiä!!
Mie oon lukenut tuon myyty suomeksi ja se oli todella hyvä kirja. Harmi vain ehdin sen myydä kirpparilla. Olisin jos olisi ollut vielä lukenut uudestaan. Sellainen kirja, kun valkoinen masajai on kans tosi hyvä kirja en tiedä onko siellä sitä, mutta minun piti lukea se kolme kertaa ja aijon vielä ainakin yhden kerran lukea. Iloisia luku hetkiä sinulle Miia. Toivoo: Nukkekoti Jie
VastaaPoistaIhanaa!! Minäkin tulin iloiseksi :-)
VastaaPoistaIhanaa että lukeminen sujuu niin monella kielellä :) Minä en suomen lisäksi toistaiseksi pysty lukemaan kuin englanninkielisiä kirjoja mutta siunaus sekin kun ulkomailla asuu. Täällä Islannissa on ihan tosi paljon englanninkielisiä kirjoja koska pieni kansa ei kirjoita niin hirveästi kirjoja eikä niitä olla käännetty ahkerasti. Nämä kun osaavat lähes kaikki jollain tasolla englantia. Vielä kun oppisi tuon islannin niin voisi paneutua "kotimaisten" kirjailijoiden tuotoksiin :)
VastaaPoistaNiin ja olin muuten minäkin tosi innoissani sieniin liittyen kun löysin sienikirjan Islannin sienistä, islanniksi tosin mutta aika hyvin sitä ymmärsin kun aihe oli tuttu. Onneksi on myös lajien tieteelliset nimet, joiden avulla voi varmistua että tietää mistä lajista on kyse.
Sirkku: Jos täällä olisi kirjastoauto, niin minä olisin taivaassa! Jos kävisi edes kerran kuussa, niin jo se olisi maailman ihme. Ja teillä käy kaksi kertaa VIIKOSSA. Olkaa hyvin hyvin kiitollisia siitä! Ihan uskomatonta. Mutta Suomihan on maailman paras maa :) Et uskoisi, jos näkisit, miten kauheita kirjastoja täällä on! Ne ovat niin masentavia, että minua alkaa itkettää, jos menen sinne. Siksi en käytä pikkukaupunkien kirjastoja. Kaikki kirjat ovat vanhoja, kellastuneita ja rikkinäisiä. Concepcionin pääkirjasto sentään on parempi. Kauppakeskuksessa on myös kirjasto, mutta sen käytöstä pitää maksaa jonkun verran. Laina-ajat ovat niin lyhyet, ettei minun kannata lainata, silä en ole varma, menenkö kaupunkiin niin, että ehdin kirjan palauttaa ajoissa.
VastaaPoistaKiitos ihanasta eleestäsi :) Laitan sähköpostia.
Leena Lumi: Olipa hauskaa saada sinut vieraaksi pitkästä aikaa! Kolme koota: koirat, kirjat ja koti <3 Pidä hauskaa blogiystäväsi kanssa!
Jenni: Minunkin suomalaiset kirjani ovat puhkiluetut!
Pepi: Siksi kai minäkin olen pärjännyt, että on nämä ekat vuodet ollut niin kamalasti muuta tekemistä. Olen myös tilannut aina jotain suomalaista lehteä. Juuri nyt ei tule mitään lehteä.
Taina: Minäkin olen lukenut "Valkoinen masai". Se on tosi hyvä. Meinaan lukea sen pian uudestaan! Häneltä on kuulemma ilmestynyt sen jälkeen kaksi kirjaa, joita ei ole suomennettu. Pitäisi hankkia käsiin! Voisi tilata netistä.
Tuulispää: :)
Mila: Islannissa on varmaan aika paljon samoja sieniä kuin Suomessa. Chilessä, ainakin täällä Peikkokukkulalla, on todella vähän eri lajeja. Olen löytänyt tatteja, haperoita ja rouskuja, mutten uskalla syödä kuin tatteja varmuudeksi. Tatitkin täytyy kypsentää tosi pitkään tai muuten vatsaa vääntää :/
Voi että, ymmärrän riemusi! Ei pelkästään lukemisen ilon takia, vaan myös sen, miten hienoa on osata kieliä. Olet saanut siellä Chilessä oppia sujuvasti sekä englantia että espnjaa ja se jos mikä on rikkautta! Ihania lukuhetkiä syksyysi! Ja sieniretkiä myös. :-)
VastaaPoistaMä mieluiten luen alunperin englanniksi kirjoitetut kirjat kääntämättöminä. Kyllä niissä aina kuitenkin joku vivahde muuttuu käännöksissä, oli kuinka hyvä kääntäjä vain. Muilla vierailla kielillä en sitten oikein osaakaan lukea, en ole uskaltanut avata turkinkielisiäkään kirjoja moneen vuoteen. Vaikka luulis, että jo ainakin jotku nuortenkirjat olis ihan helppoa kauraa. Pitääkin ottaa työn alle...
VastaaPoistaYmmärrän täysin ilosi! Olen asunut kahdesti ulkomailla ja molemmilla kerroilla kaivannut suomenkielistä luettavaa. Silloin löysin blogit, jotka ei mitenkään pysty korvaamaan lehtiä ja kirjoja, mutta onpa ainakin jotain luettavaa suomeksi. Pystyn lukemaan englanniksi ongelmitta, mutta en nauti siitä yhtään samalla tavalla kuin suomenkielistä kirjaa lukiessani. Espanjaa toivottavasti osaan tulevaisuudessa niin hyvin, että voin lukea sillä. Miten hyvin osasit espanjaa ennen Chileen muuttoa vai oliko se sinulle aivan vieras kieli? Oletin jotenkin automaattisesti, että puhut siellä pelkkää espanjaa, vaikka olettekin tavanneet miehesi kanssa Yhdysvalloissa.
VastaaPoistaYmmärrän riemusi:) Ja hykertelen myös itsekseni, jos minulla on kassissa lukematon kirja ja tällä hetkellä oikein harmittaa, että ehdin lukea niin vähän.
VastaaPoistaIhana postaus! Osaan oikein hyvin samaistua kaikkeen; iloon uudesta lukemattomasta kirjasta, kirjakaupassa kaymiseen ja kirjojen valitsemiseen seka vieraalla kielella lukemiseen ja siihen kun se sujuu niin, etta siita voi nauttia. Olen kateellinen siita, etta teilla on kirjakauppoja! Meidan pikkukaupungissa sellaista ei ole ollenkaan ja joskus kun kaydaan jossain suuremmassa paikassa etsin aina kirjakaupan ihan vaan siita ilosta, etta saan hypistella kirjoja ja uneksia mita ostaisin jos olisi paljon rahaa. Kirjat on taalla myos luksusta ja suhteettoman kalliita. Netista saa vahan halvemmalla mutta se ei ole sama asia kuin kirjakaupassa kaynti :)
VastaaPoistaMamae: Ei täälläkään kirjakauppoja ole pikkukaupungeissa. Meidän lähimmässä kaupungissa ei ole kirjoja myytävänä. Asumme tunnin matkan päässä isosta kaupungista ja siellä on kolme kunnollista kirjakauppaa ja sitten on useita sellaisia, joissa myydään käytettyjä kirjoja ja vanhoja lehtiä. Niissä kunnollisissa kirjakaupoissa kirjat ovat tosi kalliita, mutta miten ihanaa onkaan joskus ostaa uusi, upea, siisti kirja! Ainakin nyt asiassa on minulle vielä uutuudenviehätystä ja nautin siitä täysin siemauksin!
VastaaPoista