Nyt tuli kuistin katto ihan valmiiksi. Jos vertaatte aikaisempiin kuviin, näette eron. Puusepän pitäisi vielä tehdä koristeet pylväiden molemmin puolin katonrajaan, mutta saa nähdä, riittääkö hänellä mielenkiinto sinne asti. Jo nyt työpäivät ovat lyhentyneet huomattavasti alkuun nähden ja narina palkasta on alkanut. Maestrot tekevät täällä aina saman tempun. Ensin hyväksytään summa ja sitten joidenkin päivien päästä todetaankin, että työtä on liikaa ensin hyväksyttyyn summaan nähden.
---
Nyt maestro sanoi, että hän teki ovelle raameja KOKO PÄIVÄN. Mieheni siihen totesi, että hänen koko päivänsä oli klo 11-15. Maestro tuli nimittäin töihin vasta yhdeltätoista ja lähti jo kolmelta. Jos työpäivät lasketaan tuonpituisiksi, niin eihän sitä sitten paljon saakaan aikaiseksi yhden päivän aikana.
Mökkiosan kuisti on nyt siivottu, muratit ja köynnökset revitty seinistä pois ja kuistin muuttaminen työhuoneeksi voi alkaa. Katkaisin köynnöksistä vain pakolliset ja sidoin ne noiden matalien palmujen ympärille odottamaan remontin valmistumista. Sitten autan ne takaisin kasvamaan seiniä pitkin.
Lasiruutuovi ja ikkunat jäävät paikoilleen. Ne tulevat antamaan valoa keittiöön, joka jäisi hyvin pimeäksi, jos peittäisimme ikkuna-aukot seinälaudoilla. Nyt siis keittiöstä tulee näkemään työhuoneen puolelle ja työhuoneen ikkunoista menee valoa keittiön puolelle.---
Jotenkin surku muuttaa tuo suloinen kuisti sisätilaksi, mutta tuolle mökkiosan kuistille ei ole enää paljon käyttöä, kun saimme isomman kuistin talon puolelle. Enemmän minä tarvitsen erillistä työhuonetta kuin yhtä ylimääräistä kuistia.
---
Jotain hyvää on niskasäryssäkin! Etsin särkylääkettä rottinkiarkustani, enkä löytänyt mitään pillereitä. Sitä vastoin löysin pari unohtunutta LAKRISAL-pötköä (lempparisalmiakkiani), maxituplan ja kaksi salmiakkiaskia! Luulin jo salmiakkivarastoni huvenneen olettomiin, mutta löytyipähän vanha kätkö rottinkiarkusta! Kyllä tämä päivä taas lähtee hyvin käyntiin ja niskasärkykin unohtuu SALMIAKIN VOIMALLA :D
---
P.S. Minä olen alkanut neuloa kaulahuivia, jonka keskelle tulee palmikko. Siis MINÄ olen alkanut NEULOA ...vapaaehtoisesti :o
Raksamiehet taitavat olla ihan oma lajinsa joka puolella maailmaa. :) Talonne näyttää niin kauniilta, ikkunoineen ja pariovineen!
VastaaPoistaKiva seurata, kuinka kuistit rakentuvat muillamailla. Meilläkin on suunnitelmissa parvekkeen kattaminen. Pelottaa ajatellakin. Ranskalaiset maestrot lienevät samansorttista ammattikuntaa – tullaan miten sattuu, jos tullaan!
VastaaPoistaHauskannäköinen pikkukoira-porukka sinulla :)
Heippa! Olen uusi lukijasi. Onpa ihanan näköistä.Ja mielenkiintoista alkaa seurata tätä blogia! Tänne tulen pian uudelleen visiitille. Tervetuloa piipahtamaan myös romulyyli-blogiini. Iloisin aurinko-terveisin Riitta Sinikka.
VastaaPoistaIhana tuo teidän talo joka tapauksessa, vaikka menee varmaan hermot rakentamisen kanssa silloin tällöin :)
VastaaPoistaAah, mullakin tulee välillä himo Lakritsaleihin. Siinä on ihan omanlaisensa maku!
Eli: jos joku lähettäisi sinulle pakettia Suomesta, soisit mielihyvin löytäväsi siitä salmiakkia.
VastaaPoistaOnko (kuten olen päätellyt), että siellä voi ilman monimutkaisia rakennuslupahakemuksia rakentaa lisähuoneita taloon?
Tuo teidän talo ON ihana..:)
VastaaPoistaSiis MINÄKIN aloin NEULOA viime talvena kaulaliinaa... aina oikeaa neuletta, siis mahdollisimman yksinkertaista.... saas nähdä mikä talvi saan sen kaulaani...siis valmiiksi..:))
Voi kun tuo teidän talonne on ihan kuin sadusta. Olen aivan rakastunut paikkaanne!
VastaaPoistaJa maestronne päivät ovat pituudeltaan samaa luokkaa kuin meidän sähkömiesten...
Tuire: Talomme on hyvin kaunis, jos ajattelee, miten pienellä budjetilla se on tehty ;) Talossamme on enemmän ja vähemmän kauniita ratkaisuja, sillä sitä on tehty osissa tarpeen mukaan. Jos olisimme alusta saakka tienneet, että rakennamme tänne oikean talon, tästä olisi kyllä tullut vielä parempi. Mutta tässäpähän sitä oppii...seuraavaa projektia silmällä pitäen...
VastaaPoistaVilla Haikara: Pikkukoiraporukkani on yliveto :D Maestrojen kanssa kannattaa varata monta tynnyrillistä kärsivällisyyttä. Ja se kannattaa muistaa, ettei kuvittelekaan, että lopputuloksesta tulisi juuri sitä, mitä kuvittelit siitä tulevan - säästyy pienemmillä pettymyksillä.
Riitta Sinikka: Kiva, kun tulit lukijakseni. Tulen varmasti piipahtamaan blogissasi, jo nimi kuulostaa hyvältä :)
ii: Lakrisaleja kuuluu syödä säästellen, jos ei asu Suomessa :)
Ihmeen harvoin minulla menee hermot rakentamisen suhteen. Olen jo NIIN tottunut tähän, että osaan jo ottaa löysin rantein, eivätkä odotukset ole enää liian korkealla.
Sirkku: Aivan oikein oivallettu! Salmiakki ja lakritsi -paketit ovat mieluisia yllätyksiä :D
Kaupungissa tarvitaan enemmän rakennuslupia kuin maaseudulla. Meillä ei ole mitään rakennuslupia eikä piirustuksia koko taloon :) Täällä on edullisempaa maksaa jälkikäteen mahdolliset sakot luvattomasta rakentamisesta kuin se, että anoisi luvat yms. Tuskinpa me kuitenkaan mitään sakkoja saamme, kunnanjohtajakin on käynyt meillä, eikä kukaan ole koskaan kysynyt mitään ;) Jotain hyvää sentään täälläkin asumisessa on ;)
Irmastiina: Minä olen jo PUOLIVÄLISSÄ kaulaliinani kanssa. Oho! Teen paksuilla puikoilla, jotta joutuu nopeammin.
Susanna: Satumökkiä me siitä yritimmekin tehdä. Sellainen siitä tulikin, kun muratti ja toinen köynnös kasvoi niin, että se peitti jo ikkunatkin. Se myös kasvoi katolle asti ja luikerteli rännejä pitkin. Nyt köynnös piti katkaista, mutta ei se haitannut minua, sillä varsi oli kasvanut liian paksuksi, eikä alkupäässä ollut enää parin-kolmen metrin matkalla edes lehtiä! Lehdet alkoivat vasta sen jälkeen. Jätin kaikki juuret ja alun maahan, joten se varmaan räjähtää kasvuun keväällä, sillä sillä täytyy olla jo valtavan vahvat juuret. Murattia en joutunut onneksi katkaisemaan juuri lainkaan, sillä se on hidaskasvuisempi. Minusta juuri käynnökset saavat mökkiin satumökin tuntua. Tietty myös nuo kaarnaiset koristeet, mutta ne me myös jouduimme nyt poistamaan, jotta talo näyttäisi enemmän kokonaisuudelta, eikä niin, että mökki on erillinen osa talossa kiinni (vaikka siltä se aina tulee näyttämään, sillä mittasuhteet ovat niin erit.)
En ole pitkään aikaan ehtinyt vierailla Peikkokukkulalla tai muissakaan ihanissa blogeissa - nyt olen aivan lääpällään ihastuksesta taloonne! Juurikin satutalo, ihana, salaperäinen, kaunis, kiehtova... Kaikkea hyvää sinne Peikkokukkulalle!
VastaaPoista