Eilen oli meidän vuoromme elää tuhkapilven alla. Näin kauan pilvi on leijaillut muilla mailla hidastaen lentoliikennettä. Eilen iltapäivällä tuuli kääntyi meidän suuntamme.
Eilen oli aurinkoinen päivä. Kahden aikaan iltapäivällä en enää nähnyt vuoria ja ihmettelin ilman harmautta. Miten yhtäkkiä tuli niin paljon kosteutta ilmaan, vaikka aurinko paistoi? En tajunnut harmautta tuhkaksi. Maisema muuttui koko ajan harmaammaksi ja pysyttelin sisällä, kun aurinkokin oli piilossa. Mieheni soitti neljän aikoihin ja kysyi, oliko täällä tuhkapilvi yhtä sakea kuin Concepcionissa. Vasta silloin tajusin, mikä on kyseessä!
Menin ulos ja siellä oli todellakin rikin katku. Maisema oli epätodellisen harmaa ja "kuollut". Oli aivan hiljaista ja liian pimeää ollakseen neljä iltapäivällä. Hain pyykit narulta ja jo siinä ajassa kasvoilleni laskeutui ohut tuhkakerros, jonka tunsin, kun lipaisin huuliani. Yskitti hieman. Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen. Tuhkapilvi on jatkanut matkaansa jättäen Peikkokukkulan ohueen "lannoitekerrokseen". Olen iloinen siitä, että ilma on taas kirkas, aurinko lämmittää meitä kylmissämme olevia Peikkokukkulan asukkeja ja vuoret vahtivat meitä horisontissa.
Voi, että kauaspa tuhka leijui... täällä ei tänä vuonna tuhka lentoliikennettä sotenut...
VastaaPoistaMinusta on tosi jännä lukea kertomuksiasi sieltä kaukaa. Edellinenkin postaus oli tosi mielenkiintoinen. Jotenkin kun ei itse ole matkustellut oikein koskaan niin on kiva kun tätä kautta pääsee vähän kuin matkoille vieraisiin kulttuureihin. Vaikkakin tuntui esim sen kauppakeskusjuttusi perusteella, että miten sitä kestäis tuota kulttuurieroa.. kun tosiaan täällä kuitenkin yleensä kaikki toimii ja ollaan perusrehellistä kansaa.. Mutta maassa maan tavalla!
VastaaPoistaKaikkea luonnon myllistyksiä olet siellä joutunut kokemaan.
VastaaPoistaElämäsi kuulostaa mielenkiintoiselta täältä turvallisesta Suomesta käsin.
Mukavaa alkanutta viikkoa sinne.