Chilessä tienvarsilla kukkivat nyt keltaiset retamillot. Ne ovat oikein pahoja rikkakasveja, joita on kuulemma mahdotonta kitkeä pois maaperästä. Jos retamillot valtaavat jonkun alueen, sitä ei voi käyttää viljelyyn, eivätkä edes eläimet syö niitä.
Minusta retamillot kuitenkin ovat kauniita. Pysähdyin eilen keräämään niitä maantienvarresta. Ihmettelin kamalaa hajua ja mieleeni tuli, että ehkä kukat haisevat niin pahoille ja jos niin on, en voi viedä niitä kotiin. Haistoin kukkia, eivätkä ne haisseet. Samalla katseeni kohdistui koiran mädänneeseen luurankoon. Minulle tuli kauhean paha mieli. Melkein jäivät retamillot keräämättä. Siirryin koiran raadolta kauemmas, jotta pääsin hajusta pois, mutta paha mieli vaivasi loppupäivän. Päätin laittaa retamillot olohuoneeseen sen koiraparan muistoksi.
Chilessä jää koiria autojen alle jatkuvasti. Koirat juoksevat vapaina maanteillä ja kaupungeissa. Täällä on paljon katukoiria ja myös ihmisten omistamat koirat juoksentelevat vapaina. Kun ajan täältä Peikkokukkulalta kaupunkiin, voin nähdä neljäkin auton alle jäänyttä koiraa keskellä tietä tai tien sivussa. En voi tottua näkyyn. Tai ehkä olen sen verran tottunut, etten enää järkyty sydänjuuriani myöden, kuten alussa, nyt vaan tulen surulliseksi. Me itse olemme menettäneet yhden chihuahuan auton alle ja sen vuoksi sydämeen sattuu vieläkin kovemmin. Aina muistuu mieleen pieni Diva-enkelimme.
Sen eilen näkemäni koiran luuranko kummitteli mielessäni vielä tänäänkin. Pysähdyin siihen samaan paikkaan ja surin koiraa. Meidän koirillamme on kaikki niin hyvin. Ne saavat hyvää ruokaa, niillä on sateensuojaa ja niillä on ihmiset, jotka pitävät huolta niiden tarpeista. Chihuahuoillamme on jopa liikaa kaikkea, sillä olen ihan höpsähtänyt niihin. Sitten toisaalla on tuollainen kapinen katukoira, josta kukaan ei välitä, eikä kukaan itke sen perään. Se mätänee maantien varteen valkoiset hampaat loistaen.
Retamillot ja katukoirat - niistä ei kukaan välitä. Mutta minä suren niiden kuolleiden koirien puolesta ja kerään retamilloja maljakkoon.
Kauniita kukkia ja ihana tunnelma kodissanne!
VastaaPoistaVoi koiraparat :(
VastaaPoistaEikö ole hassua, että koirien kohtalo surettaa enemmän, kuin uutisissa nähdyt sodissa kuolleet ihmiset!!
Ihanaa nähdä teidän kotoa kuvia, kaunista! Näitä lisää kiitos :)
Kiva, kun olet tuonut oman ripauksesi skandinaavisuutta sinne tummien kotien rinnalle!
Kauniita rikkaruohoja kasvaa sielläpäin. Vaikka niinhän ulkomaalaiset kehuvat Suomenkin rikkakasveja kuten voikukkaa ja lupiineja :) Surullista tuo, että on eläimiä, joista kukaan ei välitä.
VastaaPoistaMinuakin tekee niin pahaa ja pistää vihaksi imiset, jotka kohtelevat eläimiä huonosti :( Oli se sitten hylkäämistä tai huonoa kohtelua kotona. Harmittaa niin kun ei voi tehdä asialle mitään ja eläimet vain joutuvat sietämään sellaista.
VastaaPoistaKukkaset ovat kauniita ja teidän keittiö ihan ylisöpö :) Siellä on näköjään se miehesi sota-aiheien taulukin seinällä eikä ole ollenkaan niin räikeästi erottuva kuin luulin.
Hassua kuinka toisen ruma on toisen kaunis. Minustakin kukat näyttävät ihanilta. Ja niinhän se on,että kauneus on katsojan silmissä, monessakin asiassa.
VastaaPoistaVoi koirapoloisia, minäkin täällä Suomessa säälin supikoiria, jotka tähän aikaan vuodesta vaeltavat laumoittain ja niitä on tienvarsilla ihan kauheasti kuolleina, niin kauniita ja suloisia!
Surullista että koirat jäävät tuolla tavoin auton alle.Ja oli surullista kuulla,että sinäkin olet yhden koiran menettänyt tuolla tavoin.
VastaaPoistaTäällä en ole nähnyt koiria auton alla,mutta kissoja olen pari kertaa nähnyt,'Retamillat näyttävät kauniilta.
Hei, näenkö - en kai - sen sota-aiheisen maalauksen, josta et suostunut laittamaan kuvaa tänne!? :)
VastaaPoistaTaalla jaa myos paljon koiria auton alle ja ihan joka kerta se tuntuu musta pahalle kun sellasen naan. Etta niiden tarvitsee asua kadulla kaikkien hyljeksimina ilman, etta kukaan pitaa huolta.
VastaaPoistaMariane: Joo, tuota minäkin mietin...voisiko se johtua siitä, että elläimet ovat niin viattomia? Kyllähän sekin koskettaa ihan hirveästi, jos näytetään kuolleita lapsia. Ehkä me olemme turtuneet television kautta näytettäviin kuolleisiin ihmisiin? Onhan se eri, kun oikeasti näkee.
VastaaPoistaSeija: Lupiinit ovatkin upeita. Yritän kasvattaa niitä täälläkin. Chilessä kasvaa myös jotain lupiinin sukulaisia, mutta niissä on paksumpi varsi ja kukkakin on isompi. Olen pari voikukkaakin täällä nähnyt, mutta vain pari!
Mila: Hihii, tosiaan otin nyt siitä sotataulusta tarkoituksella kuvan ja ajattelin, huomaako joku! Keittiömme on tosiaan ihan söpö, mutta vähän epäkäytännöllinen...ei ole yhtäkään kaappia eikä laatikkoa! Tuo on vaan kyhätty tuohon, kun aluksi ei ollut tarkoitus olla täällä Peikkokukkulalla näin kauan.
Keijukainen: Voi supikoira-parkoja :(
Jaksatko vielä lähettää minulle sitä lehteä? Se on kyllä ihanin sisustuslehti!
Keijujen teko on nyt jäässä, koska koiranvaatetilauksia on minun käsilleni ihan järkyttävä määrä. Keijujen kuitenkin pitäisi valmistua joulukuun alkuun mennessä, sillä tarvitsen niitä joulunäytttelyyn.
Tuulispää: Joo, oikein näit! :D Nyt taulu on sentään siirtänyt paikkaa parhaalta seinältä toiseksi parhaalle. Ennen se oli kelloseinällä.
Kauniita kuvia, surullisten ajatusten kera. Meidänkin kultainen noutaja on kuollut auton töytäisystä ja kuljettaja jätti sen vain lojuun ojaan eikä pysähtynyt. Siitä Eetu sitten löytyi seuraavana aamuna päivän valjettua ja ko. kuski soitti
VastaaPoistaillalla kuuden maissa, mitä oli tapahtunut.
Kaunis ajatus ja kaunis ele!
VastaaPoista