Moppe- jonkinlainen päätös

Olemme nyt pohtineet, vääntäneet ja kääntäneet Moppeasiaa mieheni kanssa ja olemme tulleet jonkinlaiseen tulokseen. Päätöstä ei ole ollut helppoa tehdä, sillä kyllähän te kaikki jo kuvista näitte, millainen tunteisiin vetoavan nappisilmä tämä herra on.

Moppe kuitenkaan ei ole ensimmäinen eikä viimeinen koira, jonka voisimme pelastaa kadulta. Meillä on jo kaksi luppakorvaa Seita ja Taika, jotka molemmat ovat tulleet kadulta. Sen jälkeen meille on tarjottu useita ihania koiria, joista olemme kaikista kieltäytyneet, sillä emme ole valmiita ottamaan vastuuta niin monesta isosta koirasta.

Kun elin Chilessä alkuaikoja, rakastuin jokaikiseen rakkiin ja piskiin, jotka kävelivät minua vastaan. Itkin jokaikisen auton alle jääneen koiran puolesta. Pelastin Taikan puistosta, se oli luurangonlaiha kapinen pentu. Jouduimme pitämään sitä erossa muista koiristamme yli kaksi kuukautta. Se kävi kovat ihohoidot läpi ja siitä tuli lopulta terve koira, ehkä hieman yksinkertainen se on, kuten olen aiemminkin kertonut. Samana kesänä pelastimme Seitan katuelämältä. Sitä ennen olimme ottaneet kadulta Pikin, jonka myöhemmin sitten kaksi vierasta koiraa tappoivat.

Taikakin kahden päivän haukkumisen jälkeen hyväksyi Mopen.

Koiranelämä Chilessä on erilaista kuin suomalaisilla koirilla. Täällä on paljon katukoiria. Emme voi auttaa niitä kaikkia, vaikka tahtoisimme. Meille soitetaan jatkuvasti, koska ihmiset tietävät, että rakastamme koiria. Meille on tarjottu saksanpaimenkoiria, italianvinttikoira (aivan ihana kaveri!), huskyja, bernhardilaisia, boksereita jne. Kaikista olemme kieltäytyneet, sillä mielestämme kolmessa isossa koirassa on riittävästi hoitamista ja huolta. Lisäksi uuden ison koiran tuleminen laumaan on aina riski, emme voi tietää, miten se suhtautuu chihuahuoihimme ja millaisia sairauksia se tuo tullessaan. Meille olisi korvaamaton menetys, jos yksikään koiristamme kuolisi uuden tulokkaan takia.

Olen monta kertaa joutunut pinnistelemään toden teolla, etten olisi ottanut meille jotain ihanaa pentupalleroa! Ette tiedä, miten suloisia hauvavauvoja näen lähes joka viikko! Kerran taas rakastuin yhteen mustaan aikuiseen narttuun, jolla oli aivan VALTAVAT pystykorvat. Muistan, että rukoilin, ettei koira olisi autoni lähellä, sillä ottaisin sen mukaani välittämättä mistään järkisyistä. Katselin koiraa pari päivää yhdessä tapahtumassa, kun se juoksi kojuni ohitse valtavat korvat liehuen. Onneksi koiraa ei sitten lähtöpäivänä näkynyt!

Moppe ja Luna punovat karkujuonia?

Moppe toi eteemme uuden pulman. Se on ensimmäinen koira, joka tuli tänne Peikkokukkulalle asti, eikä ole suostunut lähtemään. Meille on aiemminkin tullut koiria tänne, mutta ne ovat käyneet vain kääntämässä. Yksikin pentu tuli tänne ja pohdimme, uskallammeko antaa sille ruokaa, vai jääkö se sitten tänne laumamme jatkeeksi. Lopulta annoimme sille ruokaa, sillä se oli laiha ja nälkäinen. Saatuaan mahansa täyteen kaksi kertaa, se lähti tiehensä, emmekä koskaan enää ole pentuun törmänneet. Moppe taas on näyttänyt asettuneen taloksi, eikä lähde kulumallakaan pois. Toki tämä tekee Mopesta spesiaalin, kuten olette kommentoineetkin, mutta ensi viikolla saattaa tulla toinen Moppe ja seuraavalla kolmas.

Moppe on uroskoira ja meillä on monta leikkaamatonta chihunarttua. Moppe isomman kokonsa puolesta ei tietenkään voisi tehdä mitään nartuillemme, mutta miettikääpä sitä ulvontaa ja stressiä, jonka poika joutuisi kokemaan monta kertaa vuodessa. Tietenkin Mopen voisi kastroida, tietenkin meidän rahoillamme, kuka muukaan sitä tekisi?

Moppe kameraa piilossa

Moppe on keskikokoinen koira, joten se ei syö niin kauheasti, että se saisi meidät konkurssin partaalle. Kymmenen vuoden päästä Moppe on vanha. Ehkä sille tulee sokeritauti tai jokin sairaus, joka vaatii kalliita leikkauksia. Kuka maksaa? Kuka piikittää joka päivä? ME, koska olemme sen ottaneet vastuullemme. Siinä vaiheessa meillä on ennestään vähintään kolme isoa vanhaa koiraa (jos ovat hengissä) ja ainakin kymmenisen vanhaa chihua. Kuinka monella on hoitoa vaativa sairaus? Ne kuitenkin olemme itse valinneet ja hyväksyneet perheeseen, joten on selvää, että huolehdimme niistä.

Jokaisesta koirasta saa tunteisiin vetoavia kuvia, sillä ne ovat tunteisiin vetoavia luontokappaleita. Jokaisessa eläinrakkaassa ihmisessä nousee halu suojella ja pelastaa. Kuitenkin kun asuu Chilessä, tehtävän mahdottomuus paljastuu hyvin pian.

Missään lähellämme ei ole yhdistystä, joka ottaisi kodittomia koiria huostaansa, hoitaisi ne ja etsisi niille kodin. Ei ole rahaa. Concepcionissa on jokin yhdistys, mutta minä tiedän, että nämä yhdistykset ovat todella puilla paljailla. Olin kerran eläinlääkärillä, jonne oli tuotu järjestön toimesta koira ja järjestön ihmiset maksoivat laskua kolikoilla, joita olivat kerjänneet kaduilla ihmisiltä. Jos me veisimme Mopen heille, minusta tuntuisi, että Moppe on joutunut ojasta allikkoon. Ehkä Moppe ei saisi mitään apua sieltä ja sillä olisi kurjat oltavat, kunnes EHKÄ sille löytyisi koti. Näiden järjestöjen ihmiset myös seisovat kaduilla koirien kanssa, joilla on rusetit kaulassa, ja lahjoittavat koiria lähes kenelle vain.

No niin, nyt varmaan tahdotte tietää, mitä meinaamme Mopelle tehdä ja kerron sen teille nyt.

Me emme tahdo pitää Moppea :(

Syyt:
1.Meillä on jo kolme isoa koiraa, mikä on meille maksimiraja. Uusia saa tulla vasta, kun joku on siirtynyt paremmille metsästysmaille.
2. Olemme jossain vaiheessa muuttamassa huomattavasti pienempään paikkaan kuin missä nyt asumme, näillä näkymin puolen hehtaarin tontille.
3. Minulla on nyt ja tulevaisuudessa puutarha. Mitä monta isoa aina vapaana olevaa koiraa tekee puutarhalle, varsinkin pentuina?
4. Jossain tulee eläinlääkärikulutkin vastaan ja se kaikki huoli sairaista koirista.
5. Räksytystä tässä perheessä jo riittää. Vielä yksi iso melskaamaan tuohon ja hermojen meno on lähellä.
6. Uros tuo laumaan omat ongelmansa. Se ehdottomasti pitäisi kastroida.
7. Koiria täytyisi ehkä alkaa pitää kytkettyinä, etteivät alkaisi karkailla. Nyt kun olemme saaneet Seitan ja Lunan karkureissut jotenkin kuriin, tulisikin uusi karkulaiskaveri tuohon houkuttelemaan Lunaa mukaansa. Inhoan pitää koiria ketjuissa. Noin isoille koirille taas pitäisi olla valtava tarha, jotta tuntisin, etteivät ne kärsi.
8. Tulevassa uudessa paikassamme meillä tulee olemaan liike. Ei ole mukavaa, että neljä isoa koiraa pyörivät asiakkaiden jaloissa. On niin monta ihmistä, jotka pelkäävät koiria. Toinen vaihtoehto olisi pitää koirat aina kytkettyinä, kun liike on auki. – Ja liike varmaan tulee olemaan useammin auki kuin kiinni;)

Mitä aiomme tehdä Mopelle?
1. Emme aio lopettaa sitä. Emme voi tehdä sellaista terveelle nuorelle koiralle.
2. Madotin ja annoin ulkoloislääkkeet sille.
3. Aiomme rokottaa sen, jotta välttyisimme taudeilta.
4. Pidämme siitä huolta kuin omasta koirastamme, kunnes toivottavasti löydämme sille uuden kodin.
5. Kastroimme sen ensi kuussa, mikäli se silloin vielä on meillä, kuten luultavimmin onkin.
6. Laitan ilmoituksia lehteen ja eläinlääkäreiden seinille. Yritän kaikkeni, jotta se löytäisi hyvän kodin.

Sitten me olemme tehneet kaikkemme ja enemmänkin auttaaksemme tätä Moppe-parkaa. Me emme ole ainoita ihmisiä tässä maailmassa, jotka voimme antaa sille kodin. On pakko löytyä joku muu, joka tahtoo tämän turrikan itselleen. Helppoa se ei tule Chilessä olemaan, sillä tällaisilla koirilla on ylitarjontaa.

Joku teistä on kysynyt, minkä hintaista olisi koiran lennättäminen Suomeen. En tiedä, mutten usko sen olevan kovin kallista. Chihuahuan matka tänne maksoi noin 200 euroa. Silloin, kun koira matkustaa yksin, se lähetetään rahtina, jolloin hinta määräytyy kai kilojen mukaan. Joka tapauksessa koiran saaminen Suomeen olisi edullisempaa kuin rotukoiran ostaminen. Onko se sitten sen arvoista, on ihmisestä kiinni. Karanteenia ei ole, eikä mitään muitakaan ongelmia, kun rokotukset yms. ovat kunnossa. Koiria tosiaan lentää jatkuvasti ympäri maailmaa.

Onhan tässä vielä sellainenkin mahdollisuus, että Moppe vain häippäsee itse tiehensä. Vapaa sielu;) Tänä aamuna Moppe häippäsi pariksi tunniksi ja luulimme, että ongelma ratkesi itsestään. Moppe kuitenkin palasi ja hääri täällä koko päivän. Se oli todella kiinnostunut ruokakasseista, jotka toin sisään ja kameraa se inhoaa! Kun se näkee kameran, se lähtee heti tiehensä. Laumamme isoihin koiriin se on jo ystävystynyt. Tänään ei ole enää ollut haukkukonserttia, mitä nyt chihut räksyttivät tarhassaan, kun Moppe meni liian lähelle. Emme ole tahtoneet antaa chihujen olla nyt vapaina ulkona, kun tosiaan emme tiedä, miten Moppe pikkukoiriin suhtautuisi. Luultavimmin kuitenkin hyvin, sillä yleensä katukoirien sosiaaliset taidot ovat loistavat.

Nyt on koirien ruoka-aika ja mieheni antoi isoille koirille kupit täyteen nappuloita ja soppaa. Hän oli laittamassa neljättäkin lautasta, kun huomasi, että Moppe ei ollut pyörimässä ympärillä. Nyt emme tiedä, missä Moppe luuraa. Saapa nähdä, makaako Moppe taas huomenna aamulla tuossa lasiruutuovien takana, kuten jo parina aamuna.

Tämä ei ole vain sydämen asia, vaan järkeä on pakko myös olla mukana.