Minulla ei ole maljakoita. Tai on, mutta ne ovat Suomessa. Miten ihmeessä saisin kuljetettua särkyviä isoja maljakoita Chileen?
Maljakoiden puutteessa teen tällaisia pikkuasetelmia pöydälle.
Ostin Chilestä kaksi kattoon ripustettavaa maljakkoa, ne ovat hyviä maanjäristyksiä ajatellen! Juuri muutama minuutti sitten tuli taas jälkijäristys. Koko yläkerta heilui ja huojui hetken verran. Kattoon ripustettavat jutut ovat siis käteviä.
Nämä ovatkin ainoat maljakkoni.
Nyt niissä on fenkolia ja violetoja.
Sitten vielä yksi kuva tähän postaukseen, vaikkei se liitykään sinisävyisyyteen mitenkään. Tahdon sen kuitenkin tähän mukaan, sillä sekin roikkuu katossa, kuten nuo maljakkoni.
Mieheni työskenteli nuorempana lentäjänä. Hän sammutti metsäpaloja ilmasta käsin Chilessä. Tämän lentäjän ostin joskus alle parikymppisenä Turun Stockmannilta ensimmäiseen omaan kotiini. Se ehkä oli viesti tulevasta - joskus naisin lentäjän;) ---
Ja nyt kerron teille vielä yhden iloisen asian: Mopella ON KOTI! Moppehan katosi perjantaina alkuillasta. Sen jälkeen emme ole sitä nähneet. Nyt kun aputyttöni tuli töihin, hän kertoi, että Moppe oli seurannut häntä maantienvarren bussipysäkille ja jäänyt siihen oleskelemaan kahden katukoiran kanssa. Läheisen talon pihalta oli tullut mies ruuan kanssa ja houkutellut Mopen pihalleen. Mies oli laittanut Mopelle narun kaulaan (kun sitä pantaa ei enää ollut...) ja sinne Moppe jäi miehen pihalle. Aputyttö ei ollut sanonut mitään miehelle, mutta ei täällä mitään katukoiria tulla houkuttelemaan omalle pihalle ja laiteta kiinni. Kyllä Moppe oli sen miehen karkuteillä ollut koira! Kas, kun apupoikamme ei tiennyt sitä, vaikka melkein vieressä asuu.
Ja nyt kerron teille vielä yhden iloisen asian: Mopella ON KOTI! Moppehan katosi perjantaina alkuillasta. Sen jälkeen emme ole sitä nähneet. Nyt kun aputyttöni tuli töihin, hän kertoi, että Moppe oli seurannut häntä maantienvarren bussipysäkille ja jäänyt siihen oleskelemaan kahden katukoiran kanssa. Läheisen talon pihalta oli tullut mies ruuan kanssa ja houkutellut Mopen pihalleen. Mies oli laittanut Mopelle narun kaulaan (kun sitä pantaa ei enää ollut...) ja sinne Moppe jäi miehen pihalle. Aputyttö ei ollut sanonut mitään miehelle, mutta ei täällä mitään katukoiria tulla houkuttelemaan omalle pihalle ja laiteta kiinni. Kyllä Moppe oli sen miehen karkuteillä ollut koira! Kas, kun apupoikamme ei tiennyt sitä, vaikka melkein vieressä asuu.
---
Hienoa, että Mopella on koti, eikä se jäänyt meidän nurkkiimme pyörimään. Nyt on Mopella sitten loislääkityskin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi...varmaan sen tulevan elämän ainoat. En sitten ehtinyt rokottaa turrikkaa(, säästyivätpä minun rahani.)
---
Tiedän, että Moppe olisi saanut 1000 kertaa paremman kodin Suomesta, mutta silti olen iloisempi näin. Siellä Suomessa ja lähinaapureissa on niin paljon kodittomia koiria, jotka tarvitsevat teidän apuanne. Me yritämme omalta osaltamme täällä kohdella koiria hyvin ja auttaa niitä hädässä. Toivottavasti Chilellä on jossain vaiheessa enemmän resursseja puttua koiraongelmaan. Nyt onneksi täällä steriloidaan ja kastroidaan koiria monissa kaupungeissa - myös Yumbelissa. Mielestäni se onkin humaanimpi tapa rajoittaa populaatiota kuin terveen nuoren koiran lopettaminen.
Ihanaa, että Mopella on koti!!
VastaaPoistaTosiaan kiva. Moppe ei olekaan koditon!
VastaaPoistaTuo ongelma, katukoirat, (eh.. erikoinen sana oikeastaan) on iso ongelma monessa maassa. Me ollaan nähty tuota täällä Teksasissa ja se järkytti aivan valtavasti alkuaikoina. Varsinkin ne, roadkill, koirat, kissat, ym eläimet. On se kumma juttu että näinkin rikkaassa maassa ei ole siihen löydetty ratkaisua.
Meillä on esim. Emancipet, se on mobiili auto joka kiertää eri puolilla meidän kunnassa. Heillä on edulliset hinnat steril. ja kastr. toimenpiteissä, rokotuksissa, heartworm ehkäisyyn yms. Ollaan käytetty heidän palveluja kun on otettu joitakin kodittomia eläimiä. Silti monet eivät edes viitsi, halua, ymmärrä, tahdo sterisoida eläimiään. Jotkut näkevät sen jonkunmoisena macho-juttuna. Osa sanoo "ei mulla ole aikaa."
Meidän naapurilla on taivaspaikka valmiina, sanoo mieheni. Se nainen on ottanut lukemattomia koiria, kissoja, hevosia (niiltä kanadalaisilta hevosfarmeilta jotka eivät enää tarvitse hevosiaan tuottamaan pregnant mares pissaa estrogeeniin valmistukseen). Hän on laittanut omia rahojaan ja elää itse hyvin yksinkertaisesti.
En tiedä toisaalta miten katukoirien pelastaminen tuo perusongelmaan ratkaisua niin kauan kun otetaan se cute puppy josta kasvaakin iso koiranrontti joka ei pysy pihassa (jossa ei ole aitaa) tai se sotkee paikat sisällä kun ihmiset tekevät 12 tunnin työpäivää.
Minä olen itse loppuunkulunut tästä. Meillä on kolme koiraa tällä hetkellä jotka ovat ulkokoiria. Kaksi heistä on löydetty pari vuotta sitten tienvierestä ja hyvin tiedetään mistä ne pennut tulivat. Ukko joka ei välitä koirista yhtään mitään, mutta silti niitä pitää olla.
Ihanaa kuulla Mopesta näin hyviä uutisia! Mopella on koti! Ja kiitos kovasti Mia, kun pidät meitä ajan tasalla Mopen liikkeistä! Jotain niin sympaattista siinä, ja koko tarinassa on/oli, että olen tosiaan Moppea paljon miettinyt. Olen toki kanssasi samaa mieltä siitä, että Mopelle parasta on oma, alkuperäinen koti siellä tutuilla hoodeilla.
VastaaPoistaOnneksi Moppe-pojalla on koti olemassa. Tai mikä nyt lieneekään pojan nimi.. :)
VastaaPoistaIhanaa, että Mopella sittenkin on oma koti :)
VastaaPoistaintootje
tykkään noista katosta roikkuvista maljakoista!!!
VastaaPoista