Voin kertoa teille, että raahauduin tähän koneen äärelle erittäin vähäisillä voimilla raportoimaan Moppe-ongelmasta. En ole nukkunut juuri lankaan. Koiramme (3 ulkona ja 9 sisällä) ovat haukkuneet lähes koko yön, ja makuuhuoneessa oli liian kuuma, sillä mieheni lämmitti takkaa liikaa. Surkean yön jälkeen tulin alakertaan ja kenet näin ensimmäiseksi? No Mopenpa tietenkin! Moppe makoili aivan tyytyväisenä lasiruutuovien takana välittämättä aiheuttamastaan koko yön kestäneestä skandaalista.
Eräät eivät ymmärrä poistua keskuudestamme, vaikka ilkeä narttulauma herjaa ja solvaa kovaäänisesti koko yön.---
Sain myös lisää tietoa siitä pienestä joukosta, joka auttaa kulkukoiria Yumbelissa. Heillä ei ole rahaa tehdä mitään muuta kuin steriloida ja kastroida koiria. Heillä ei ole varaa ottaa koiria hoitoon ja etsiä niille koteja. Eli Moppe jää meidän ongelmaksemme.
---
---
Toki koiramme tottuisivat siihen, ei kyse ole siitä. Meillä on myös tilaa, ei kyse ole siitäkään. Kyse on koiran koko elämän kestävästä vastuusta (myös silloin, jos koira sairastuu ja vaatii kalliita hoitoja)! Mihin te itse laittaisitte rajan? Kuinka monennen koiran kohdalle? Kuinka monennen sellaisen koiran kohdalle, jota ette itse edes ole varsinaisesti valinneet perheenne jäseneksi?
Vaikea vastata noihin kysymyksiin. Jostain syystä Moppe nyt vaan ulkonäöllään (ja käytöksellään) vetoaa minuun niin, etten varmasti pystyisi siitä enää eroon hankkiutumaan. Jos olisi rahaa, niin ottaisin Mopen tänne.
VastaaPoistaintootje
En myöskään voisi vastustaa noita silmiä..Olet tosi vaikean päätöksen edessä.
VastaaPoistaOlen sitä mieltä, että ihmiset jotka ovat Mopen hylänneet tien varteen ovat tosi julmia! Jos eläimen ottaa, siitä on pidettävä huolta. En osaa sulle hyvää neuvoa antaa. Suomessa asia olisi aivan toinen, täältä löytyy löytöeläintarhoja ihan kiitettävästi nykyään. Ja moni hylätty eläin saa sen kautta uuden rakastavan kodin. Minkä päätöksen teetkin, se on sinun päätöksesi ja varmaan oikea tilanteessasi. Mopelle paljon rapsutuksia ja haleja täältä Suomesta :)
t. Eija
Moppe on tosiaankin vetoavan näköinen koira,tuo katse....
VastaaPoistaVaikea päätös;jos asuisin omakotitalossa ja pystyisin hoitamaan monta koiraa,kaiketi pitäisin Mopen. Paljon lisäkulujahan sellaisesta tulee,mutta jos kuiteinkin,kun se vaikuttaa noin ihanalta...Se ainakin on näköjään päättänyt jäädä.
no voi että...vaikea tilanne...se on raukka niin sulosen näkönenki...toivottavasti löyätte ratkaisun mikä passaa juuri teille <3
VastaaPoistaJos lähempänä olisi, hakisin omakseni, niin ihanalta hän näyttää.
VastaaPoistaKoiraton tällä hetkellä olen ja koko talo kaikuu tyhjyyttä, kun koiran tassuttelua ei enää kuulu. Hugo-koirani menehtyi jokin aika sitten 9,5 vuoden iässä. Syöpä hänet vei.
Etsiskelen itselleni juuri tuollaista jo aikuista koiraa.
Terv Tuulix
Te ette valinneet sitä, mutte se valitsi teidät. Ajattele, miten etuoikeutettuja te toisaalta olette. Tiedän, että teillä on jo monta koiraa, mutta päätyisin silti huolehtimaan tästä reppanasta. Näyttää vieläpä tyytyvän vähään:). Jos rapsutuksia silloin tällöin saa ruuan ja hoidon lisäksi, niin varmasti antaa rakkauttaan takaisin valtavasti.
VastaaPoistaMeillä on muuten kissoja ilmestynyt hieman samalla tavalla kotiimme. Ne ovat ikäänkuin valinneet meidät ja halunneet, että me huolehdimme niistä, kun joku muu on hylännyt (viisi mouruaa nyt). Kaksi hevostakin on näin kodin löytänyt meillä, kun toinen vaihtoehto on ollut monttu. Toinen näistä on ollut jo 11 vuotta ilonamme.
En loppujen lopuksi Suomenkaan tilannetta niin ihanteellisena pidä. Kovin helposti hankitaan sitä ja tätä eläintä, ja kun ei jakseta/tykätä/rahat loppuu jne, niin viedään löytöeläintarhaan tai jätetään vain heitteille (esim. kesäkissat). Moni ei edelleenkään ymmärrä, mitä eläimen hoitaminen vaatii niin henkisesti, fyysisesti kuin rahallisestikin.
Vastuutahan Moppe toki tuo lisää, mutta uskon, että se on sen arvoista. Vaihtoehtoja ei montaa ollut. Valitsisin siksi Nallukan pitämisen edes koeajan, jos kaikki sujuu hyvin, jääköön koira loppu iäkseen. Jos ei "kemiat kohtaa", on mielestäni se sateenkaarisilta oikea paikka, eli piikille veisin, en todellakaan kitumalla (auton alle yms..) kuolemaan jättäisi.
Päätös on teidän ja tsemppiä siihen!
terveisin kahden koiran (lansuja), viiden kisun ja hieman useamman pollen omistaja A-K
Voi sentään ... kovasti on viehkeä tuo Moppe. On surullista että sitä ei ilmeisesti kaipaa kukaan : ( Melkeinpä toivoisin että se saisi teiltä kodin.
VastaaPoistaRapsutuksia Mopelle
T. Erjuska ja mummokoira Lotta
Mia, todella viehättävä koira! Siis minä tekisin siitä porukan Kingin. Kasvattaja voi vaikuttaa lauman käytökseen. Puhun nyt isommista koirista, en chihuista, joista tiedän mekein vian kauttasi. Älä nyt hyvä Mia, hylkää tuota kaunista surusilmää! Anna sille parasta mitä voit: rakkautta, rapsutusta, ruokaa, vettä, lämpöä...luottamusta. Ihmeellinen luonne hänellä on, kun kaiken kokemansa jälkeen vielä noin luottaa...En muísta, koska olisin nähnyt yhtä vetoavan koiruuden. Minä olen kohta ilman koiraa ja sydämeni särkyy loppuelämäksi.
VastaaPoistaMinä, eläinihminen henkeen ja vereen, taidan nyt hieman poiketa tästä joukosta kommentillani...
VastaaPoistaToki toivoisin koiralle kaikkea hyvää ja olisihan se aivan ihanteellista jos se saisi teiltä rakastavan kodin. Mutta kuten itsekin Mia sanoit, mihin me vetäisimme itse rajan? Jos otat tämän kulkukoiran teille, mitä teet seuraavan kanssa? Ja mitä sitä seuraavan... Johonkin se raja on sinunkin vedettävä, mahdollisesti tämän koiran kohdalle. Myös se on vastuullisen omistajan otettava huomioon, että mitä tämä suloinen koira "tekee" jo olemassaolevalle laumallenne; mahdolliset sen kantamat tarttuvat sairaudet, ja sitten nekin mahdolliset sosiaaliset ongelmat jne. Jopa täällä Suomessakin (ainakin kissanomistajien keskuudessa) moni on tarkkana, millaisten eläinten kanssa antaa oman lemmikkinsä "seurustella", ihan vain tarttuvien tautien pelossa. Sehän olisi melkolailla katastrofi, jos jokin sairaus tarttuisi kaikkiin koiriinne, varsinkin kun niitä on niin monta.
Entäpä omat resurssinne? Teitä henkilökohtaisesti tuntematta uskon toki, että teillä olisi varmastikin varaa pitää koira. Mutta entäs jos teille tulee lisää kulkukoiria? Jos pidätte Mopen, voitko sanoa ei seuraavalle kodittomalle? Vain siksi ettei se kulkeutunut teille ennen Moppea... Vaikutat ainakin niin hyväsydämiseltä ihmiseltä, että uskoisin sen tekevän tiukkaa. Kuinka moneen lisäkoiraan teillä olisi varaa?
Vaikea tilanne. Kuten jo sanoin, toivon tietenkin Mopelle kaikkea hyvää. Ja teille ratkaisua ongelmaan. Valitettava tosiasia vain on, ettei kaikkia voi pelastaa. Ei vaikka kuinka tahtoisi.
Tsemppiä!
Vaikea tilanne. Minä en pystyisi olemaan kovana ja Moppe varmaan saisi jäädä. Toivottavasti löydät teille parhaan ratkaisun.
VastaaPoistaVaikea tapaus. Minusta Moppe näyttää pelottavalta. Mutta minulla onkin huonoja kokemuksia saksanpaimenkoira-sukuisesta sekarotuisesta, joten en ole puolueeton sanomaan.
VastaaPoistaLuulen että jos joskus asumme Chilessä, joudun kuskailemaan (siis käskemään N:n kuskata) monta piskiä ikuiseen uneen. N:n äiti on pyytänyt N:a kuskaamaan koiria ja kissoja muualle. Ollaan jo oikeastaan sovittu, että sellaisissa tapauksissa viedään ne eläinlääkärille lopetettavaksi (anoppi ei saa koskaan tietää). Se on monelle vähiten julma vaihtoehto, vaikka itselle se olisi ihan kamalaa.
Moppe näyttää kuitenkin hyväkuntoiselta, eikä sillä ole ilmeisesti mitään luonneongelmaa. Jos se tulee chihujen kanssa toimeen niin miksi ei? Jos tulee tappeluita niin sitten Mopesta on varmaan helpompi luopua? Ja silloin se olisi ehkä perustellumpaakin?
Voi ei miten suloinen Moppe! Vaikka ymmärrän kyllä teoriassa tilanteenne vaikeuden, niin käytännössä sitten istun täällä alahuuli väpättäen ja toivon NIIN paljon, että Moppe saa jäädä luoksenne! Minkäköhän hintaista olisi tosiaan lähettää koira Suomeen? Minullekin tuli (monien muiden kommentoijien tavoin) kova tarve tarjota sille kotia, jos se ei sitä teiltä saa. Ymmärrän tietysti myös, että maailmalla vaeltaa tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia 'moppeja'. Jotenkin nämä kuvat ja kertomus kuitenkin tekivät tunteen, että juuri tämä Moppe pitää pelastaa!
VastaaPoistaPs. Moppe taisi saada aikaan myös ensimmäisen kommentin minulta blogiisi, jonka löysin jokin aika sitten. Siskoni tytöllä on vuoden vanha Chihu poika ja siksi olen erityisen ihastunut teidän chihu laumaanne. On myös ollut tosi eksoottista lukea elämästäsi siellä kaukana aivan erilaisissa maisemissa ja oloissa. Tykkään kovasti elämänmakuisesta ja eksoottisestakin blogistasi! Ü
Kiitos kaikille kommenteistanne! Niistä loistaa suloisesti läpi suomalainen suhtautuminen kodittomiin koiriin. Minullakin oli kauhea tarve pelastaa jokaikinen koira, kun muutin Chileen. Siksi meillä on kaksi kadulta pelastettua kulkukoiraa. Sen jälkeen niitä ihania kulkukoiria -aikuisia ja pentuja- on tullut monia, monia vastaan. Monta kertaa olen joutunut pinnistelemään täysillä, ettei mukaamme ole lähtenyt joku ihana pallero.
VastaaPoistaSe, että ottaa koiran kadulta, ei ole vain sellainen päätös, että alanpa nyt ostaa lisää ruokaa ja se siitä.
Katukoirassa saattaa olla sairauksia, jotka voivat tarttua omiin koiriimme. Aikasempi katukoirapentumme joutui meillä pariksi kuukaudeksi karanteeniin, sillä sillä oli paha ihotauti. Katukoira voi olla riski omille koirillemme.
Vaikka miten rakastamme koiria, jossain tulee se raja vastaan, miten montaa me voimme auttaa. Ja onko oikeaa auttamista kodin antaminen? Mitä sitten, kun kaikki yli kymmenen koiraamme ovat vanhoja? Miettikääpä lääkäri- ja lääkekuluja! Kaikkea tällaista on ajateltava, kun koiramäärä on yli kymmenen.
Kiitos Elinalle erittäin asiallisesta ja asiantuntevasta kommentista. Siinä on juuri niitä aineksia, joita itse olen miettinyt nämä kaksi päivää taukoamatta. Ja sitä ennenkin paljon. Olisimme voineet antaa kodin todella monelle koiralle ennen Moppea, mutta olen tajunnut, että meidän rajamme on ollut kolmessa isossa koirassa. Jo niiden huoltaminen chihujen lisäksi on minun vastuullani. Mies hoitaa vain ruuat, hän ei tyypillisenä chileläisenä pidä huolta madotuksista, ulkoloislääkeistä eikä aina rokotuksistakaan. Minun on pidettävä kirjaa kaikesta tai koirat jäävät ilman lääkityksiä.
Minä olen sitä mieltä, että meille voi tulla lisää isoja koiria vasta, kun joku näistä kolmesta poistuu paremmille metsästysmaille.
Tuulispää: Tuo juuri on niin outoa täällä, että koirien kuskaamista jonnekin muualle pidetään täällä "inhimillisenä". Niitä jätetään maantien varteen, jossa ne jäävät auton alle ja kuolevat yksin kamalissa tuskissa. Kyllä se piikki olisi paljon inhimillisempi vaihtoehto!
Olemme nyt mieheni kanssa pohtineet asiaa erittäin vakavasti ja olemme tulleet jonkinlaiseen päätökseen. Teen siitä postauksen, kun jaksan taas kirjoittaa. Viime yö meni haukuntaa kuunnellessa. Ehkä ensi yönä voisi nukkuakin:)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuli kaksi kertaa sama, joten poistin toisen.
VastaaPoistaMoppe on todella suloisen näköinen, vähän minun sekarotuisen näköinen myös :) En tiiä, minä varmaan pitäisin sen kun meillä kotona on ollut parhaimmillaan kolmekymmentä huskya ja siinäpähän ne meni ihan hyvin mutta tietenkin niillä oli joku tehtävä eli rekikoiran työ. Mutta itsekin varmasti miettisin sitä asiaa että mihin vetäisin rajan. En haluaisi että koirien pitämisestä tulee työ ja kaikki rahani menisivät vain niiden hoitoon. Minulla olisi itselläni varmasti useampi koira kuin nuo kaksi mutta avomies, rahatilanne ja Islantiin muutto ovat rajoittaneet lisäkoirien hankintaa aika tehokkaasti.
VastaaPoistaMoppe tosin vaikuttaa jotenkin spesiaalilta tapaukselta Kun se noin on vaan liimautunut sinne teille. Ehkä se on eri tapaus kuin ne kaikki muut ja voisitte tehdä poikkeuksen vielä sen kohdalla... Mutta älä kuuntele meitä, tee niin kuin teille on parasta :)
moppe on kyllä hellyyttävän näköinen tapaus.. surullista, että sillä ei ole kotia :(
VastaaPoistaJotenkin minun sydäntäni riipoo ajatus terveiden koirien piikille viemisestä, mikä oikeus meillä ihmisillä on päättää toisen elämästä?
Vaikka kohtalo voi tosin olla julma siellä maantielläkin..
Minun mielestä joskus se raja on vaan vedettävä!! Vaikka Moppe onkin suloinen nappisilmä joka vetoaa kaikkiien eläinrakkaisiin,kuten minuunkin, minä veisin sinuna sen piikille ikiuneen, jos sille ei kerta löydy sieltä muita koteja.
VastaaPoistahirveän vaikea tilanne vaikka ajattelee asiaa monelta kantilta...jos ratkaisu on se että teille Moppe ei jää ja kotia ei löydy ja kukaan ei halua koiraa niin paras vaihtoehto taitaa olla lopettaa koira.Jos koira ei saa ravintoa ja rakkautta onko se koiran elämää? Suloinen koirahan tuo on ja toivoisi paremman ratkaisun todellakin löytyvän.Tilannehan voi olla teillä viikon päästä sama tulee uusi koira ja taas olette saman asian edessä.Kohta teillä on todellakin chilen isoin kenneli. On ajateltava järkevästi myös teidän omien koirien takia.Toivon todellakin hyvää ratkaisua asiaan ja päätös on varmasti vaikea.Tsemppiä siihen ja Moppe taivaan Isän suojaan! terv Minna
VastaaPoista