Ongelma nimeltä Moppe

Tänä aamuna (keskiviikkona) aputyttömme perässä tepasteli Peikkokukkulalle nuori uroskoira. Se on hyvin ystävällinen ja se jäi pyörimään tähän talon viereen. Emme tahtoneet antaa mitään huomiota koiralle, jottei se jäisi tänne laumamme jatkoksi. Emme jutelleet sille pahemmin, emmekä antaneet ruokaa. Se kuitenkin tuli ihan viereen kerjäämään rapsutuksia ja käteni jotenkin vahingossa etsiytyi sen kaulaa rapsuttelemaan. Huomasin, että sillä oli leveä mutainen nahkapanta. Panta oli niin tiukassa kaulassa, että sinne ei mahtunut yhtään sormea väliin. Joku on laittanut pannan sen kaulaan kuukausia sitten, eikä sen jälkeen poistanut. Yritin saada pantaa auki, mutten saanut. Mieheni tuli auttamaan ja saikin pannan pois, vaikka se oli aivan jäykkä kuivuneesta mudasta.

Apupoikamme kertoi, että tuo koira on pyörinyt hänen kotinsa lähellä maantien varressa nyt kaksi päivää. Apupojan mielestä koira ei ole kenenkään täällä asuvan koira. Tästä teimme päätelmän, että joku on ajanut jostain muualta koiransa kanssa ja jättänyt sen maantien varteen, jottei se löytäisi takaisin kotiin. Sellaista tapahtuu täällä vaikka miten paljon. Onhan se todella kätevä ja halpa tapa päästä liian isoksi kasvaneesta pennusta eroon :(
---
Ristin koiran nyt Mopeksi, niin siitä on mukavampaa puhua. Moppe siis päivysti koko päivän meidän vieressämme. Kaivoimme kuoppaa suihkulähteelle ja istutimme kasveja sen ympärille. Meidän alkoi käydä niin sääliksi, että annoimme sille vähän koiranruokaa. Moppe söi ahnaasti. Meidän isot koiramme haukkuivat raivoisasti aina, kun Moppe lähestyi niitä. Chihut räksyttivät tarhassaan raivona: "Häippäse täältä senkin ruma moppi! Ei täällä riitä ruokaa kaikille karvamopeille, ties vaikka sinussa olisi kirppujakin!"

Moppe kuitenkin pysyi lähellämme ja käyttäytyi kuin olisi aina ollut täällä. Kun apupoikamme päivä päättyi, pyysimme, että hän houkuttelisi Mopen mukaansa. Ehkä Moppe kuitenkin olisi kotoisin jostain maantien varren taloista. Moppe lähtikin mukaan, mutta palasi jo vartin päästä takaisin. Aputyttöni päivä päättyi ja pyysin häntä houkuttelemaan Mopen mukaansa. Kun Moppe näki aputyttöni tulevan ulos, se riemastui! Se alkoi pyöriä aputytön jaloissa, näykkiä hellästi ja pyytää leikkiin. Moppe lähti aputytön perässä kävelemään maantien varren bussipysäkille. Huokaisimme helpotuksesta.

---
Tunnin päästä Moppe jolkotteli iloisesti taas ovellemme. Nyt se norkoaa tuolla ja odottelee päivällistä. Pakkohan sillekin on antaa, vaikka se tietää sitä, että Moppea tuskin on helppoa saada täältä pois sen jälkeen.

---

Mopessa on punkkeja, ehkä kirppujakn, en tiedä. Sillä ei varmasti ole mitään rokotuksia. Ehkä siinä on loisia. Jos siinä on mitä tahansa edellämainituista, se nyt tuo ne tänne Peikkokukkulalle. Meinaan laittaa Front Line -suihketta, jotta edes punkit ja kirput lähtisivät siitä pois, mutta mistä me tiedämme, mitä tauteja se kantaa? Tuntuu hassulta alkaa roikottaa vierasta koiraa eläinlääkärille, rokottaa se jne, kun edes emme tahdo pitää sitä. Tuntuu taas ikävältä olla auttamatta koiraa. Olemme täällä nyt vähän ihmeissämme.

---

Kukaan ei etsi tuollaista koiraa. Tuollaisia on täällä pilvin pimein. Kukaan ei ota edes ilmaiseksi, ei vaikka maksaisimme siitä, että joku ottaisi sen. Tai ehkä joku ottaisi sen maksusta ja jättäisi seuraavaan maantien mutkaan. Me emme suostu laittamaan tervettä nuorta koiraa ikuiseen uneen.

---

Onkohan Moppe täällä vielä huomenna? Tiedämme, että Yumbelissa on joku pikkuinen ryhmä, joka yrittää auttaa kulkukoiria. Ehkä pitäisi ottaa ryhmään yhteyttä. Toisaalta taas tiedän, että heidän resurssinsa ovat minimaaliset, eivätkä he varmaan tahtoisi tuollaista Moppea riesakseen, kun kerran se meidän riesaksemme on itse tullut. Varmaan ehdottaisivat, että me etsisimme sille kodin, mikä on mission impossible.

Oikeastaan on vain kaksi vaihtoehtoa:

1. Pitää Moppe (vaikkemme tahtoisi, vaikka sydän itkee) tai

2. Ottaa yhteyttä siihen ryhmään (ja toivoa, että he voivat auttaa)


Vaihtoehtoja eivät ole:

1. Jättää Moppe maantien varteen

2. Alkaa paiskoa Moppea kivillä, kun se yrittää lähestyä (täällä käytetty tapa myös)

3. Laittaa Moppe ikuiseen uneen
---
Nyt täytyy jatkaa iltaa kuunnellen omien koiriemme lähes jatkuvaa haukkumista. Ne protestoivat todella äänekkäästi vieraan uroksen tunkeutumista niiden reviirille. Saakohan tässä ensi yönä edes nukkua?
---
Voi ei! Haluaako kukaan teistä tulla hakemaan Mopen?