Naapurin mies toi meille pari tusinaa camaroneja. Mehän vesi kielellä odotimme iltaa, jotta voisimme pitää kahdestaan rapukekkerit.
Ravut olivat päivän pesuvadissa ja söivät vehnäjauhoja naapurin ohjeiden mukaan.
Illalla pesin ravut ja keitin ne suomalaisen ohjeen mukaan merisuolassa, sokerissa ja tillissä (minulla on vain kuivattua, sillä täältä ei saa tuoretta). Tunsin itseni hirviöksi, kun minun piti laittaa ravut kuumaan veteen, vieläkin itkettää, kun ajattelen asiaa. Onneksi ravut lopettivat liikkumisen heti, kun ne joutuivat veteen. Olisi ollut kauheaa, jos ne eivät olisi kuolleet heti!
Maalaisemännän arki on julmaa: pitää tappaa rapuja ja keittää kaneja! Se on sitä lähiruokaa.
Meillä oli kauhea nälkä. Paahdoin valkoista leipää ja kaivoin kätköistäni saksalaisia vehnä"näkkäreitä". Odotukset olivat korkealla, kuten joka talvi, kun rapuja saamme. Emme koskaan muista, ettei niissä ole MITÄÄN syötävää! Häntä on surkean laiha, sakset pienet, eikä niissä sitten muuta olekaan. Aika mauttomiakin.
Yläkuvan koloissa ravut elävät ja sieltä ne pumpataan ulos. Minun puolestani saavat jäädä koloihinsa. Minä en enää kiduta yhtäkään rapua, kun niiden syömisestäkään ei ole mitään iloa! Toista ovat kunnon merestä saatavat jaiva-hummerit! 
Hei Mia,
VastaaPoistaitse en myös oikein ymmärrä tuota rapujen syöntiä...
Mutta jokainen saa nauttia mistä tahtoo.
Minusta ei olisi rapujen keittäjäksi...säälin myös niin kovasti niitä.
Minä olen ihmetellyt että miksi meillä ei EU kiellä tuota elävältä kiehuvaan veteen laittamista kun se muutenkin valvoo eläinten oikeuksia.
VastaaPoistaSe tuntuu vaan tosi julmalta....
Minä en myöskään mitenkään erikoisesti pidä ravuista ja tuo kiehuvaan veteen laittaminen on kyllä mielestäni kauheaa...
VastaaPoistaAinosofia: Minä ymmärrän hyvin isojen rapujen syömisen, sillä ne ovat niin herkullisia! Mutta tuo keittäminen on todella julmaa, en kestä sitä. En taida pystyä enää tekemään sitä :( Onneksi nämä meidän rapumme ovat niin pieniä, ettei niitä kannata syödä!
VastaaPoistaLezzie: Ei kai EU voi sellaista kieltää. Kai ne katkaravutkin, joita pakastealtaasta kaikki ostavat, keitetään elävältä? Ainakin Norja nostaisi ison parun asiasta. Olisipa jokin muu tapa tappaa ne kuin elävältä keittäminen!
Kun asiaa alkaa ajatella enemmän, niin kaikki lihan syöminen tuntuu julmalta. Eläimiä tapetaan siksi, että me saamma pihviä :(
Minä en ole kasvissyöjä, mutta melkein toivoisin olevani...
Irmastiina: Minä pidän ravuista ja kaikista merenherkuista. Miltähän osterista tuntuu, kun se nielaistaan elävänä? :o Hyi kauheaa, parempi olla ajattelematta. Mutta rapuja en enää pysty keittämään. Minua ihan oikeasti fyysisesti kouraisi mahasta ja sydänalasta monta kertaa, kun laitoin ne veteen. Itketti. Oli kamalaa. Niiden silmät! Yhyy, en enää kyllä sitä tee!
Jos rapuja on kerran syötävä niin tuo elävältä keittäminen taitaa kuitenkin olla armollisinta kun ei niihin voi mitään lopetusaineitakaan laittaa, puhumattakaan siitä miten järjetöntä lopetusaineen käyttäminen noin muutenkaan rapujen kohdalla olisi.
VastaaPoistaIhminen on sekasyöjä ja eläinten tappaminen ruuaksi ei kolkuta omaatuntoa. Sensijaan eläinten tehotuotannolla saadaan paljon pidempiaikaisempaa ja pahempaa kärsimystä aikaan kuin tappamisella ruuaksi. Onneksi on luomutilat joissa eläimet pääsee viettämään lajinomapaa elämää.
En usko eläimen tiedostavan kuolevaisuuttaan samalla tavalla kuin ihminen, toki kyllä aavistaa jotain esim. verenhaju teurastamoissa ja stressaantuvat siitä.