Kellot kesäaikaan

Tiedoite lukijoille: Bloggeri on jostain syystä heittänyt kaikki oikean sivupalkin kuvat ja tiedot postausten perään. En ole muuttanut asetuksia, joten en tiedä, miten ne saa takaisin paikoilleen. Täytyy vain odotella, josko ne itsestään palautuisivat, kuten joku teistä kertoi. Kiitos kaikille, jotka olette yrittäneet auttaa :) Blogin saa näkymään entisenlaisena KLIKKAAMALLA POSTAUKSEN OTSIKKOA. Oikea sivupalkki palautuu näin paikoilleen.

-

Ja sitten varsinaiseen asiaan: Chilessä siirryttin kesäaikaan viime sunnuntaina. Normaalisti kesäaikaan siirrytään kevään alettua lokakuussa. Nyt kuitenkin olemme vielä keskellä talvea, mutta kellojen siirtoa aikaistettiin kuulemma siitä syystä, että sähköä säästyy. Illalla on pidempään valoisaa, eikä tarvitse käyttää valoja.

Me vietimme ihanan viikonlopun. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja tuntui ihan keväältä.

Osa hedelmäpuista on alkanut kukkia. Tuskin maltan odottaa, että ne ovat täydessä kukassa ja sitten sen jälkeen tulee lehdet!

Kukinnan aloittivat mantelit, luumut, kirsikat ja koristekirsikka.

Sitä ihmettelen, ettei pienessä koivussani ole edes hiirenkorvia. Se pukkaa vaan sitä pitkänomaista siemenosaa (anteeksi terminologian puute), joka on ensin vihreä ja muuttu sitten kypsyttyään keltaruskeaksi. Suomessa koivut tällaisilla ilmoilla ovat jo täydessä lehdessä! Täällä koivut tarvitsevat huomattavasti lämpimämpiä ilmoja alkaakseen kasvattaa lehtiä.

Minä vietin ihanan rennon viikonlopun. En tehnyt yhtään ompelutöitä. Joskus on pakko unohtaa ne hetkeksi, jotta sitten taas jaksaa seuraavina päivinä. Makasin riippukeinussa ja luin uutta kirjaani:" Dos niñas vestidas en azul".

Tärkeä askel tulevaan kevääseen oli myös riippukeinun uusi paikka. Löysin aivan ihastuttavan paikan rentoutumishetkilleni. Paikka on talon lähellä, mutta aivan omassa suojaisassa rauhassaan Chilen luonnonpuiden katveessa.

Miehen kanssa katkoimme puiden ympärystät pusikoista ja nyt kauniit rungot pääsevät oikeuksiinsa. Haravoin lehdet. Ripustin mummon kanasia heilumaan tuulessa. Riippukeinusta on näkymä Peikkokukkulan vanhimmalle luumupuulle, joka on nyt kuin valkoinen pilvi ikivihreiden puiden seassa.

Tulevana keväänä/kesänä aion ostaa pari uutta riippukeinua ja laittaa niitä eri paikkoihin, jotta paikan voi sitten valita sen mukaan, tahtooko olla varjossa vai auringossa. Nyt talvella riippukeinussa on mukavaa maata puolivarjossa viiteen asti iltapäivällä, mutta sitten paikka muuttuu niin varjoisaksi, että tulee vilu. Täytyy siirtyä kuistin sohvalle aurinkoon.
-
Nyt on valmistumassa monta pitkään keskeneräisenä ollutta työtä! Kolme neulahuovutustaulua ovat viimeisiä pistoja vailla, chihuahua-tilkkutäkistä uupuu enää parin tunnin työ ja tuli tuossa tuunailtua duunailtuakin koirille jotakin...niistä tulevissa postauksissa:)