Virkkaaminen on pahuksen kallista

Minulle iski koukkuhimo! En ole koskaan erityisemmin harrastanut virkkaamista, mutta nyt lyhyen ajan sisällä olen virkannut kaksi mattoa. Toisen revityistä lakanoista ja toisen laaman villasta (mutta reunukset puuttuvat vielä). Olen virkannut myös kolme tyynyä sekä kukkia. Virkkaushimoni levisi myös puikkoihin. Neulomisesta en ole koskaan pitänyt, mutta nyt ovat myös puikot suihkineet yhden neuletakin sekä toisen keskeneräisen neuletakin verran.

Tyynyjä virkatessani kympin koukulla ja työn edetessä nopeasti, ideat alkoivat kasvaa päässä. Tahdoin virkata sitä sun tätä, suurinpiirtein kuvittelin virkkaavani kolmen istuttavaan sohvaan koko sohvan peittävän irtopäällisen ;)

Sitten postasin yläkerran salin uudesta komerosta. Sinne päälle kerroin tahtovani rottinkikorit, joita kylläkin joudun odottamaan tammikuun käsityötapahtumaan saakka, ellei sitten vahingossa jossain tavaratalossa tai marketissa tule vastaan sopivia rottinkikoreja, mikä on hyvin epätodennäköistä. Yksi lukija sitten ehdotti, että virkkaisin korit trikookuteesta. Minähän riemastuin! Se oli loistava idea! Etsin heti netistä ohjeet. Riittävän isoon koriin tarvittaisiin kolme-neljä kiloa trikookudetta. Chilessähän ei trikookudetta myydä, joten minun pitäisi itse leikata neljä kiloa trikoota suikaleiksi. Se työmäärä ei yhtään pelottanut. Loistava idea tökkäsi yhteen toiseen asiaan: hintaan!

Kilo trikoota maksaa Chilessä noin 9 euroa. Yhden korin hinnaksi tulisi siis noin 36 euroa! Samankokoisen rottinkikorin saan käsityötapahtumasta ehkä 10-15 eurolla. Ja onhan sentään rottinki rottinkia! Se on helpompi pitää puhtaanakin kuin virkattu kori. Pahus, että itse tekeminen tulee kalliiksi! Pelkät materiaalit 36 euroa ja vielä työtunnit päälle! En sitten taida tehdä isoja canastoja, vaikka mieleni tekisikin. Mitä trikookude Suomessa maksaa? Tuleeko yhtä kalliiksi?

Nyt alan kinuta sukulaisten vanhat t-paidat yms. jotta voin tehdä edes pieniä koreja. Tuo harmaa-valkoinen hökötys on ensimmäinen korini. Sen tein miehen vanhasta t-paidasta ja collegehousuista. Sen laitoin olohuoneen pöydälle, jotta mies saa kerätä kaiken roinan siihen, eikä ympäriinsä ikkunalaudoille ja pöydille. Kori on jo kukkuroillaan ;)

Kahdessa ylemmässä kuvassa on keskeneräiset virkatut tyynyt. Me emme todellakaan tarvitsisi sohvalle enempää tyynyjä, varsinkaan pyöreitä virkattua, mutten voinut vastustaa noita ihania värejä. Chilessä kunnolliset villalangat maksavat paljon, joten noista tyynyistäkin tuli kalliit pelkkien materiaalien takia. Mitään tuollaista en voisi tehdä Chileen myyntiin, sillä kukaan ei suostuisi maksamaan edes materiaalikuluja (paitsi ehkä siellä rikkaassa Santiagossa...)

Eikö ole tylsää, että valmiin ostaminen tulee edullisemmaksi kuin itse tekeminen?