Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 19. elokuuta 2011

No queda, no hay !

Tässä postauksessa kerron siitä, miten tarjoukset ovat aina falsoja ja vastapainoksi laitan kuvia eilen mollaamani Yumbelin plazasta, mikä onkin koko kaupungin siedettävin paikka.

-

Täällä mainostetaan kovasti telkkarissa ja isojen liikkeiden mainoslehtisissä kaikenlaisia hienoja tarjouksia. Jos ostat television, saat kannettavan tietokoneen kaupan päälle, jos ostat kannettavan tietokoneen, saat coca-colaa jne. Tiedättekö, me emme ole onnistuneet saamaan yhtäkään tarjouksessa olevaa kallista tuotetta, vaikka menisi liikkeeseen samana päivänä, kun mainos tulee telkkarista! Mehän kuitenkin olemme viimeisen kuuden vuoden aikana ostaneet paljon isoja kalliita ostoksia, koska mitään meillä ei ollut, kun Chileen muutimme. Silti yhtäkään kunnon tarjousta emme ole onnistuneet hyödyntämään. Tämä varmaan kertoo jotakin näiden tarjousten laadusta!


Mieheni tahtoi ostaa uuden ison taulutelevision ja juuri samaan aikaan minä tarvitsin kannettavaa. Sitten näimme tarjouksen telkkarissa ja mies heti seuraavana päivänä lähti Concepcioniin. Koko valtavassa liikkeessä, ei keskustassa eikä kauppakeskuksessa ollut enää jäljellä yhtäkään televisiota, jonka mukana olisi tullut kannettava. Ne muka olivat kaikki jo menneet. Tai kai siis olivatkin menneet, mutta oliko niitä tarjoustelkkareita ollut vain kolme kappaletta koko Chilessä? Tuolla tavalla ihmiset huijataan liikkeisiin ja lopulta kun päähänsä on laittanut, että telkkaria mennään ostamaan, niin se sitten ostetaan, vaikkei enää tarjouksia olisikaan. Mieheni meni toiseen liikkeeseen ja osti jonkinlaisessa tarjouksessa olevan telkkarin, mutta senkin tarjouksen sai vain, jos maksaa osamaksulla, eli joka kuukausi täytyy jonottaa maksamaan erää.



Minä tahdoin ostaa kannettavan tietokoneen ja pläräsin niitä harvoja mainoksia, joita kälyn luokse Concepcioniin oli tullut. Meillehän ei todellakaan tule mainoslehtisiä, eikä muutakaan postia, sillä meillä ei ole osoitetta, eikä tiellämme ole nimeä. Eivätkä isot liikkeet köyhälle maaseudulle viitsi esitteitä lähettää. Näin haluamani vaaleanpunaisen Sony Vaion tarjouksessa ja hihkaisin kälylle, että tuon tahdon, mennään ostamaan. Tarjous oli voimassa vain liikkeen kortin omistaville ja piti maksaa osamaksuna. Käly sanoi, että ostetaan hänen kortillaan.



Menimme kauppakeskukseen ja menin suoraan kysymään kannettavaa. Kannettava oli näytteillä ja siinä oli tarjoushinta kissan kokoisilla kirjaimilla. Sanoin, että tahdon tuon, mutta vaaleanpunaisen. Myyjä sanoi, ettei ollut jäljellä vaaleanpunaisia. Harmistuin, vaikka olisihan minun se pitänyt tietää. ”No, otan sitten tuon, mutta valkoisena.” Ei ollut valkoisia jäljellä. ”No anna sitten musta!” ”Ei ole mustia jäljellä. Ei noita kannettavia ole ollut jäljellä enää yli viikkoon!” ”Miksi sitten kone on vielä tässä näytteillä, miksi televisiossa mainostettiin näitä vielä eilen illalla? Miksi hintakin on tässä?” Kysyin, voisiko hän soittaa tai katsoa koneelta, olisiko keskustan liikkeessä vielä näitä jäljellä. ”Ei, me emme toimi lainkaan niin. Emme voi tietää toisen liikkeen tilannetta. Teidän täytyy itse mennä sinne.”

Kysyin kälyltä, viitsisikö hän lähteä kanssani vielä keskustaan. Menimme keskustan samaan liikkeeseen, eikä sielläkään ole ollut koneita enää pitkiin aikoihin. Menimme toiseen kauppaketjuun ja siellä oli hieman erisävyinen Sony Vaio aika paljon kalliimmalla, mutta oli se vähän uudempi mallikin. Päätin ostaa koneen. Tarjouksen sai vain kortilla ja piti maksaa osamaksuna. Kälyllä oli senkin liikkeen kortti. Minulle tuotiin laatikko ja sitä alettiin tarkastaa. Paketista kuoriutui fuksianpunainen kirkuva kone! Meinasin pyörtyä. Myyjä ihmetteli kovasti ja tarkasti sarjanumeroita. Lopulta paljastui, että hän oli tuonut aivan väärän laitteen. Niitä ei ollut vielä laitettu myyntiin. Onneksi mies löysi vielä varastosta tämän possunpunaisen koneeni, jonka kovalevy on hajonnut jo kaksi kertaa.
Tällaisissa asioissa huomaa, että asuu kehitysmaassa. Asiat näyttävät päällisin puolin edistyksellisiltä, mutta kun pintaa vähän rapsuttaa, niin kakun sisällä on pelkkää tyhjää tai sitten sitä ihteään!

Suurimmassa kodinrakennusliikkeessä Sodimacissakin on kaakeleita vaikka millä mitalla (tai ainakin yhtä paljon kuin Suomen huonoimmassa kaakeliliikkeessä), mutta sitten kun löytää mieleisen ja pyytää sitä, niin juuri sitä ei enää ole jäljellä. Ei ole ollut moneen kuukauteen. Mutta miksi ne mallit killuvat vielä siellä seinillä hintalappuineen? Kiusaamassa asiakkaita vai? Vai antamassa illuusiota laajasta valikoimasta? Kun muutimme Yumbeliin, niin silloin supermarketin nimi oli Key Market. Illuusiota laajoista valikoimista antoi 10 –metrinen hyllykkö, joka oli täynnä öljypulloja ja toinen puoli täynnä makaroneja ja riisiä. Kyllähän ne markettien hyllyt täyteen saadaan!

Voi voi, näitä juttuja olisi vaikka miten paljon, jos olisin viisinyt kirjoittaa muistiin. Nyt ei kuitenkaan tulee muuta mieleen. Tuli valvottua viime yönä huonovointisena, sillä ostin Biggeristä kakkupalan, joka ei sitten kai ilmeisesti ollut ihan primaa...Tänään on väsyttänyt aika lailla.


Yumbelin "kuuluisa" suihkulähde, joka ei ole toiminnassa kuin joskus harvoin, mutta tiistain kaatosateella se pulppusi iloisesti :)

---

Ovatko tällaiset tavallisesta elämästä kertovat jutut ja kuvat kauhean tylsiä ja rumia, vai pitäisikö Peikkokukkulan blogin keskittyä vain Peikkokukkulan taloon, puutarhaan, koiriin ja käsitöihin?

25 kommenttia:

  1. Minä ainakin tykkään lukea, millaista ihmisten arki siellä on.
    Varmaan jää suomalaisten kauppojen palvelun parjaaminen hiukan vähemmälle.

    VastaaPoista
  2. Minusta nämä teidän tavallisesta elämästä kertovat jutut on mielenkiintoisia. Blogisi on ihanan monipuolinen ja sen takia positiivisesti koukuttava.

    VastaaPoista
  3. Olen seurannut elämääsi siellä Peikkokukkulalla jo pitkän aikaa. Ihaillut käsitöitäsi, intoasi koirankasvatukseen, talon valmistumista ja tontin etsintää. Suomalaista sisua on selvästi lähtenyt synyyinmaasta matkaasi. Mielenkiintoista on/olisi myös seurata miltä siellä Chilessä näyttää ja millaista on elämäsi kodin ulkopuolellakin.

    Itse asun Istanbulissa Turkissa, jonne muutimme reilu 10 vuotta sitten. Omassa blogissani keskityn nimenomaan sinne kodin ulkopuolelle, eli reissuihin uudessa kauniissa kotimaassani, jossa on omat ongelmansa ja rumuutensakin. Olen tosin huomannut, että usein voi itse päättää sen, haluaako katsoa kaunista vai rumaa. Tai sulkea silmänsä tarpeen vaatiessa ja porskuttaa eteenpäin niistä huolimatta.

    Tulipas pitkä selostus. Iloa Peikkokukkulan päivään (taitaa olla siellä jo lta?)

    VastaaPoista
  4. Kirjota ihmeessä myös näistä!
    Mukava lukea erilaisia juttuja. Kuullostaa kyllä sellaiselta maalta, että lehmän hermot on tarpeen siellä. :)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Minäkin tykkään lukea näitä juttuja chileläisestä elämänmenosta. Todella valaisevaa! Sitä on vaan niin eri menoon tottunut, huhhuh! Itsellä ei ollut aiemmin oikein minkäänlaista kuvaa Chilestä, kesällä täällä Suomessa Teema-kanavalla näytettiin dokumenttisarja kidutuksesta ja Chilen 70-luvun vallankumousta ja sen kammottavia seurauksiakin käsiteltiin. Ja minä taisin kuulla koko tapahtumista vasta silloin ensimmäistä kertaa! En tiedä näkyykö ne historiassa tapahtuneet hirveydet kuinka vielä chileläisissä?

    VastaaPoista
  6. Ei ole yhtään tylsiä juttuja, vaan näitä on tosi mukava lukea. Tämä on oikein ihana blogi ja myös käsityö-, koira-, talo- ja puutarhajututkin ovat kivoja. On hienoa saada näitä kuvauksia elämästä siellä kaukana, kun ei itse taida niin kauas päästä koskaan matkustamaan. Onneksi olen löytänyt tämän blogin. Hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi!
    - Sirpa -

    VastaaPoista
  7. Todella mielenkiintoista kaikki tämä. Lisää tätä!

    VastaaPoista
  8. Ei ollenkaan tylsää eikä rumaakaan. Vaan mielenkiintoista ja näitä sais ehdottomasti tulla lisääkin! Sinulla on hauska tapa kirjoittaa. Toivottavasti et jätä tätä aihetta piristäväks poikkeukseksi. On mielenkiintoista tietää miten elämä ja arki silläpuolen palloa sujuu.

    Sante

    VastaaPoista
  9. Tykkään lukea näitäkin, koska onhan tuo kaikki sinun arkeasi siellä.

    VastaaPoista
  10. Ihanaa on lukea näitäkin juttuja ja aina välillä kuvia ja juttuja kotoa ja koirulaisista...☺

    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  11. Kiva lukea vähän erilaisesta arjesta! Mukavaa viikonloppua sinnepäin maailmaa.
    Terhi

    VastaaPoista
  12. Kiva lukea ihan mitä vaan juttujasi!

    Mutta täytyy kyllä taas todeta, että huhhuh sitä elämää siellä.. en mä kyllä kestäis. Tai ainakin vaatis todella suurta asennemuutosta itseltä..

    VastaaPoista
  13. Hei!
    Minä pidän myös lukea Chileläisestä elämästä, ihan oikeasta elämästä siellä, eikä mitään kaunisteltuja asioita internetin sivuilta! Luin viime postauksia mielenkiinnolla ääneen omalle miehelleni, voi miten erilaista teidän elämä siellä voikaan olla, ja miten onnellinen ja tyytyväinen olet silti omaan elämääsi, vaikkei siellä Chilessä kaikki oli todellakaan niinkuin meillä täällä Suomessa.. Kiitos blogistasi, sitä on ilo lukea!

    VastaaPoista
  14. Oi, mäkin innolla luen juttujasi millaista arki siellä kaukana on !!!!

    VastaaPoista
  15. Kiitos,tällaiset jutut ovat oikein mukavaa luettavaa.

    VastaaPoista
  16. Samaa mieltä kaikkien edellä kirjoitetun kanssa. Todella mielenkiintoista. Melkein kuin olisi ollut mukana kauppareissulla, kun vielä kuvasitkin mitä matkan varrella näkyy...ja sitten väliin käsitöitä - kiitooos!

    VastaaPoista
  17. Ehdottomasti yhdyn kaikkiin edellisiin ☺
    Jatka ihmeessä samaan malliin!!

    Pepi

    VastaaPoista
  18. Kiitos taas Mia, ei oo taas vähään aikaan ikävä takaisin.

    Hyvin näkyy edellisen postauksen Yumbel-kuvissa noi sähköjohdot ja muut kaapelit, jotka on tosi rumia.

    VastaaPoista
  19. Seuraan monen ulkosuomalaisen blogeja juuri siitä syystä, että niistä oppii mitä arki ko maassa on. Telkkari/uutiset antavat aivan toiselta kuvaa maailmasta.
    Kuvauksesi ovat kuin tekisi pienen nojatuolimatkan arjen keskellä
    -Wille-

    VastaaPoista
  20. Etelä-Amerikka kiinnostaa kovin ja tälläisia tarinoita ei muualta saisikaan eli jatka monipuolisia tekstejäsi.
    Jos joku tietää muita Chile/Argentiina/Uruguay akselilta tulevia ulkosuomalaisten blogeja niin infoatteko tänne.

    VastaaPoista
  21. Tulee mieleen että varmaan olis helpompaa elää sellaisessa maassa missä on vielä kurjempaa eikä edes yritetä näyttää edistykselliseltä niin ei olisi mitään suuria odotuksia mistään eikä joutuisi näin ollen pettymään :) Ärsyttävää tuollainen huiputus!

    VastaaPoista
  22. Älä missään nimessä lopeta näitten juttujen kertomista! On niin mukava lukea toisen kulttuurin "kummallisuuksista" ja muista piirteistä. =) tää sun blogi on niin mahtava kun kerrot niin monipuolisesti elämästäsi siellä. Mulla kiinnostaa kaikki aiheet! ;)

    VastaaPoista
  23. Hei, olen lukenut blogiasi jo pidemmän aikaa, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun jätän kommentin :)
    Tekstejäsi on mielenkiintoista lukea, varsinkin juuri näitä arkipäiväisiin asioihin liittyviä. Seuraan mielelläni teidän "erilaista" arkea :)
    Seuraavaa postausta odottaen, Heli

    VastaaPoista
  24. Maarit: Minuakin kiinnostaisi, jos olisi muita suomalaisten pitämiä blogeja Etelä-Amerikasta, varsinkin Chilen naapurimaista!

    VastaaPoista
  25. Sirkku: Suomen kaupoissa palvelu on kyllä ihan huippua! Olin aivan ihmeissäni, kun tulin Suomeen viiden vuoden täällä olon jälkeen!

    Mine: Turkissa onkin varmaan enemmän kaunista kuin täällä, sillä se on turistimaa. Täällä turismi ei ole vielä paria paikkaa lukuunottamatta kehittynyt. Luonto on hyvin kaunista Chilessä! Ihmiset vaan ovat onnistuneet pilaamaan lähes kaiken, mihin ovat koskeneet.

    Minna: Minulla ei ole lehmänhermoja, joten kyllä kiristelen hampaita aika usein...

    Maiu: Arkisessa elämässä lähihistorian kauheudet eivät juurikaan näy, eli ihmiset eivät puhu eivätkä muistele tapahtumia jatkuvasti. Toki vietetään vuosipäiviä jne. Mutta miksi koko tämä kulttuuri on tällainen kuin on ja miksi ihmiset käyttäytyvät miten käyttäytyvät...voisiko se johtua lähihistoriasta? Eli on vaikeaa sanoa, miten näkyy, kun ei tiedä, mikä johtuu mistäkin. Se, mikä täällä on tullut uutena minulle, on se, että asioilla on KAKSI puolta ja Suomessa kerrotaan ja näytetään VAIN se kolikon toinen puoli. Molemmat puolet tekivät julmuuksia, eikä kukaan ollut enkeli.

    Kaikille: Yritän silloin tällöin kirjoitella tällaisiakin juttuja.

    VastaaPoista