Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 12. elokuuta 2011

Peikkokukkulan yksinkertaista elämää - osa 2

Minä siis olen itse valinnut elämän, joka on mielestäni monilta osin hyvin yksinkertaista: En käy kodin ulkopuolella töissä. Herään aamulla vasta kahdeksalta. Siivoan koirien huoneet, syön aamupalan ja alan tehdä töitä/harrastelua. Ehdin työskennellä kolmisen tuntia ja sitten valmistan lounaan. Mieheni tiskaa. Jos aurinko paistaa, istuskelen jonkin aikaa kuistilla lukien, neuloen tai nukkuen. Sitten palaan työhuoneeseeni, jossa seuranani ovat yleensä Yoda, Choko Bon Bon ja Blondi. Tyttöchihut ovat yleensä olohuoneessa mieheni kanssa. Teen käsitöitä, tarkistan tilaukset, vastaan kyselyihin, kirjoittelen postauksia, suunnittelen uusia ideoita aina siihen saakka, kunnes menen nukkumaan yhdentoista maissa. On myös iltoja, jolloin otan käsityöt olohuoneeseen ja istun sohvalla miehen seurana katsomassa telkkaria. En pidä televisiosta lainkaan, joten jos itse saisin valita, sitä ei meidän kodissamme olisi. Se kuitenkin on miehelle niin tärkeä kapistus, että on selviö, että meidän huushollissa sellainen on ja pysyy. Muina kuin talviaikoina aikaa menee tietysti paljon enemmän ulkona kuin nyt talvella. Puutarhaa pitää kastella ja siellä on tietysti aina uusia projekteja meneillään.
-
Yksinkertaiseen elämääni kuuluu se, että päivät ovat aina samanlaisia. Ei ole arkipäiviä eikä viikonloppuja. Jos tahdon pitää viikonlopun keskellä viikkoa, niin teen sen. Rehellisesti minun kyllä täytyy sanoa, että olen menettänyt jotain ihanaa. Kaikkea ei voi saada. Muistan vielä niin hyvin, miltä tuntui perjantai-iltapäivänä töiden jälkeen, kun oli koko viikonloppu edessä! Se keveys ja vapaus! Parasta oli, jos ei ollut tunteja perjantaina lainkaan ja pääsi lähtemään viikonlopunviettoon jo torstaina. Pakkasin auton valmiiksi ja otin Chiquititan mukaan ja lähdin Turkuun tai saaristoon. Ja entäpä se tunne, kun pitkä kesäloma alkoi suvivirrellä! Olen menettänyt ne, mutta olen saanut tilalle enemmän vapautta. Minun ei myöskään tarvitse inhota maanantaiaamuja eikä lomanloppuja.

-
Päiväni ovat siis aina samantapaisia, mutta ne eivät ole missään nimessä tylsiä! Herään aamuisin aina kutkutus mahanpohjassa. Taas uusi ihana päivä. Mitä tänään tekisinkään? Jos ensin teen tilaukset pois alta, niin sitten voin keskittyä joulunäyttelyjuttuihin! Tai jospa istuttaisin eilen kaivamani violetat uuteen paikkaan ja sitten vasta neulahuovuttaisin sen taulun loppuun.
Minä olen onnellinen siitä, että saan tehdä mitä tahdon. Olen valinnut yksinkertaisen ja niukan elämän, jotta voin tehdä sitä, mistä todella pidän. Minä voisin käydä töissä ja ansaita kuukausipalkaa. Olisin voinut jäädä Suomeen nauttimaan kohtuullisesta palkastani. Olisi rahaa matkustella ja laittaa ehkä hienompaa taloakin sekä ostella enemmän vaatteita ja sisustustavaraa. Olen iloinen siitäkin, että uskalsin tehdä tämän valinnan.


Yksinkertaiseen elämääni kuuluu alkeellisuus, joka johtuu tästä kulttuurista sekä siitä, että etenemme hiljaa hissukseen. Me emme ole ottaneet pankista lainaa, joten teemme uudistuksia talossa sitä mukaa, kun meillä on rahaa ja kun löydämme jonkun maestron sen tekemään. Suuri osa pienistä tuloistani menee koiriin. Ne syövät korkealaatuista ruokaa ja ne käyvät eläinlääkärillä aina kun jotain tarvetta on. Maanjäristyksen jälkeen menetimme lähes kaikki tulomme, kun se rakennus, jossa vuokra-asuntomme ovat, meni asumiskelvottomaksi. Nyt siitä on kulunut 1,5 vuotta ja tilanne on yhä sama. Emme voi vieläkään vuokrata asuntoja. Maksettavaksi tuli myös asuntojen ja yleisten tilojen korjaus (ei ollut vakuutusta, koska kirjanpitäjä oli varastanut ne rahat)! Se vaikuttaa elämäämme luonnollisesti valtavan paljon, mutta onneksi mieheni ei stressaa asiasta juuri lainkaan, enkä minäkään viitsi sitä pahemmin ajatella.
-
Elämme säästeliäästi ja yksinkertaisesti. Valot sammutetaan, kun huoneessa ei olla, eikä sähkölämmitystä käytetä kuin silloin, kun on tosiaan liian kylmä. Villasukkia kuluu paljon ja koirilla on nyt talvella aina fleecenutut päällä. Ruuasta ei tarvitse tinkiä ja se onkin edullisempaa kuin Suomessa. Ajamme vanhalla autolla, mutta olemme iloisia siitä, että meillä on edes se! Turhia automatkoja vältetään, sillä bensakin on Chilessä todella kallista. Se maksaa yli euron litra, vaikka minimipalkka Chilessä on noin 250 euroa/kuukausi. Suomessa käyn harvemmin kuin tahtoisin. Me emme myöskään matkustele edes Chilessä juuri lainkaan. Yhdessä lähteminen onkin hankalaa koiramäärän ja varkaiden takia. Joskus teemme päiväreissun Chillanin tulivuorelle, kuumiin lähteisiin tai rannalle ja se onkin sitten luksusta.


Minä en koe menettäneeni materiassa juuri mitään, vaikka tiedän, että sillä saralla ehkä Suomessa elämäni voisi olla ”rikkaampaa”. Suurin menetys on se, että perhe, ystävät, Suomi ja sen luonto jäivät niin kauas. Mikään mahdollinen materia ei minua toisi sinne takaisin. Jos palaisin, syyt olisivat toiset.
-

Minulla on Chilessä varaa myös hemmotella itseäni ja arvostan sitä paljon enemmän kuin ehkä Suomessa osaisin. Chilessä minulla on mahdollisuus pitää apulaista. Voisin myös pyytää jotakin käymään siivoamassa meillä, mutten tahdo. Voin ostaa kirjan tai tilata lehden Suomesta. Ostan myös kauniita vaatteita, tosin paljon harvemmin kuin ennen, mutta en edes kaipaa suuria vaatevuoria. Ostan jotain kotiini, jos löydän jotakin kivaa. Suuria ostoksia, kuten huonekaluja tai koneita täytyy odotella pidemmän ajan (niin kuin varmaan monien Suomesssakin!) Silloin tällöin ostan cd-levyn. Sain ostettua vaaleanpunaisen kannettavan tietokoneen ja uuden ompelukoneen. Tällä hetkellä suurimmat haaveeni kotiini olisivat piano, vanha lasiovinen kaappi ja tiskikone (tässä järjestyksessä). Voin odotella hyvin seuraavatkin kuusi vuotta. Vuodet kuitenkin vierivät ihan liian nopeasti!

-

Jotkut teistä lukijoista ehkä nyt ajattelette, että olen tekopyhä - varsinkin sellaiset, jotka tuntevat minut oikeassa elämässä. Minähän tykkään käydä shoppailemassa! Rakastan kaikkea suloista ja kaunista. Viihdyn kaupoissa tuntitolkulla - siis Suomen kaupoissa. Tilaan netin kautta jotain pientä Suomesta ja USA:sta. Minä en siis ole mikään superekologinenvegaaniantimaterialisti, vaikka nyt yksinkertaisemmasta elämästä puhunkin. Minä kaihdan äärimmäisyyksiä kaikessa. Sen olen äidiltä oppinut. Parempi kulkea kultaista keskitietä ja olla hyvin kohtuullinen kaikessa (kuten pitää chihuahuamäärä kohtuullisena, eikä olla työnarkomaani....heh!)



Minä kuitenkin vietän nykyään suhteellisen yksinkertaista elämää, kuten olen jo kertonut, ja se sopii minulle hyvin. Jos asuisin Suomessa, luultavimmin tahtoisin enemmän kaikkea. Vertaisin ehkä kavereihini, vaikkei saisi. Naapurin puolella ruohokin on vihreämpää ja uusi auto pitäisi saada. Täällä Chilessä on helppoa tyytyä vähempään. Täällä on helppoa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja pysyä kohtuudessa. Ei tarvitse kuin katsoa naapureita ja ymmärtää olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä elämä on minulle antanut.

-

Niin se vaan on hassua, että kirjoitan tässä yksinkertaisesta ja alkeellisestakin elämästämme ja samaan aikaa täällä meitä pidetään rikkaina. Ei sellaisina ökyrikkaina, joita Chilessä asuu muurien takana ja jotka lentävät loma-asuntoonsa saarelleen Etelä-Chileen yksityislentokoneella Santiagosta, mutta jonkinlaiseen yläluokkaan kuuluvina kuitenkin. Chile on hyvin voimakkaasti luokkayhteiskunta ja luokkaerot ovat valtavat. Entinen aputyttöni, jonka kanssa ystävystyin, sanoi:" Kyllä, te olette rikkaita. Teillä on varaa pitää työntekijöitä, teidän ei tarvitse käydä töissä, teillä on hyvä koulutus ja voitte matkustella." Ystäväni taas kuvaili hänen perheensä ja meidän tilannettamme näin:" Kyllä, me olemme rikkaita, sillä meillä on aikaa nähdä lastemme/lemmikkiemme kasvavan, pyyhkiä niiden peput, tehdä kaikkea sitä, mitä elämässämme tahdomme tehdä. Me olemme siis kaikki rikkaampia kuin Piñera! Me kuulumme dreamer-luokkaan ja Mia, sinä kuulut prinsessaluokkaan :D"

-

Kyllä minulla onkin välillä prinsessaolo. Vaikka kuljen täällä kolmissa villasukissa, 10 vuotta vanhassa fleecehupparissa ja ryppyisissä tekemissäni huousuissa, jonka vetoketju on rikki, tunnen olevani mitä onnekkain rinsessa. Kuljen talossani ja hoen mielessäni: "Tämä on minun taloni, nämä ovat minun koiriani, painan nyt meidän mikroaaltouunimme nappia, meillä on jääkaappikin..." Tunnen kiitollisuutta asioista, jotka olivat itsestäänselvyys Suomessa. Kun on jättänyt taakseen melkein kaiken, paitsi Chiquititan, joitakin kirjoja ja monta matkalaukullista nukkeja ja kun on pitänyt aloittaa kaikki nollasta, jokainen kodin tavara tuntuu merkitykselliseltä, vaikkei se niin hieno olisikaan. Ja kun monena päivänä viikossa aputyttö on auttamassa minua käsitöiden teossa, saan aivan uutta näkökulmaa elämään. Hän on 20-vuotias nainen ja minun on pitänyt opettaa hänet käyttämään vedenkeitintä, silitysrautaa ja mikroaaltouunia!

-

Koko elämäni pituinen unelma on lapsesta asti ollut asua maalla ja omakotitalossa. Nyt minulla on oma talo maalla! Taloni on minulle todella rakas. Se on niin paljon hienompi ja suloisempi kuin mitä hurjimmisa unelmissanikaan olin ajatellut Peikkokukkulalle saavani. Siitä ehkä puuttuu moderni tekniikka ja kaikki sellainen, jota talo tarvitsee Suomessa selviytyäkseen talven yli. Minä elän mökillä ympäri vuoden ja en voi valittaa! Sitäkin olen tahtonut lapsesta saakka. Pieniä epämukavuuksia täytyy katsoa sormien läpi ja suunnata katse siihen, mikä on hyvin onnistunutta. Ihailen valkoisia lautalattioita ja siirrän katseen pois huonosti hiotuista kohdista. Nautin, kun saan herätä taitekaton alla. Kuuntelen sateen ropinaa peltikattolla ja tuulen ulinaa ikkunoissa. Hymyilen männylle, joka heiluttelee oksiaan ikkunan vieressä. Jos sohvalla viluttaa, niin otan tekemäni tilkkutäkin harteille ja nautin siitä, että täkin alle käpertyminen on minulle muutakin kuin sisustuslehtien loppuunkulunut klisee.

-

En tiedä, mitä te lukijat ajattelette, sillä teissä on niin paljon erilaisia ihmisiä. Melkein pelottaa kirjoittaa näin vapautuneesti tavallisen tavallisisesta elämästäni. Ehkä siellä on joku, joka pitää minua aivan pöpinä ja toisen mielestä valintani ovat idioottimaisia. Ihanaa on se, ettei kukaan ole vielä koko blogihistoriani aikana sanonut minulle rumasti. Varmaan siksi aina niin innokkaasti tänne kirjoittelenkin.

-
Nyt kello on kahdeksan illalla. Kuuntelen Straussia. Koirat nukkuvat pesissään tuolini vieressä täällä uudessa työhuoneessani. Kaksi tuikkukynttilää luovat tunnelmaa talvi-iltaan. Lämmintä työhuoneessa on 15 astetta, eikä se tunnu kovin kylmältä - niin on kuusi Chilen vuotta karaissut minua. Pian kuitenkin laitan tuon sähköpatterin päälle, ihan koissujenkin takia. Ensin kuitenkin menen lievittämään mieheni USA:n kaipuuta kunnon amerikkalaisella hampurilaisella! Miesparalla ei mene juuri nyt kauhean hyvin...hänelle iski muutama päivä sitten kihti vasempaan käteen ja tänään hän liukastui ja loukkasi selkänsä! Hän näyttää nyt ihan papparaiselta ;)

17 kommenttia:

  1. Mia, mitä ihminen tarvitsee kun on kukia, koirat ja kirjat. Ja sitten se rakkaus.

    Minäkään en perusta televisiosta. Se onkin alakerran takakhuoneessa. Katson la iltiasin englantilaisen jännityssarjan, Brothers & Sisters ja joskus jonkun hyvän elokuvan tai dokumentin. Mutta en kuolisi ilman niitä.

    Tärkeintä on saada asa täällä saarella, aika kaukana kaikesta. Ei ole kauppaa lähellä. Jos unohdat ostaa viikkoostoksilla jotain, se on sitten siinä.

    Olen aina halunnut asua syrjässä. No, tämä on taajama vailla mitään muuta kuin omakotitaloja ja koulu. Mutta tonttimme on iso, lokit kuuluvat rannasta, mutta ei muu melu. Mieheni voisi asua kaupungissa ja on asunutkin. Minä en.

    Aikani ei käy koskaan pitkäksi, vaan ihan päinvastoin. Minulla on aina jotian tekemistä.

    Olen miettinyt elämän ylellisyyttä, mitä se on. Ei ainakaan mammonaa. Se on saada asua liki luontoa, pitää omaa puutarhaa. Vain yhtä vielä puuttuu: Aikaa. Se saapuu sitten kun mieheni jää eläkkeelle ja saan apua näihin talon hommiin. Nytkin sytytin leivariin tulet, sillä yöt ovat olleet viileitä. Sitten lähden puutarhaan ja tietysti Olga seuranani. Oravat ja linnut syövät iosn parvekkeen ruokapöydältä, siilit utlevat iltaisin kupeilleen, lumikko menee kalliomme koloon, kettu on kulkenut yöllä lehdossame, jäniksiä puistossa, haukka istuu joskus parvekkeen kaiteella ja katselee minua ikkunan läpi...

    Vain ilman sitä lämmintä bideetä, minä en selviäisi, mutta sinähän olet jo siihenkin tottunut;-)

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea onnellisen ja elämäänsä tyytyväisen ihmisen postausta...ei valituksen sanaa.

    Olet vapaa, onnellinen ja olet RIKAS. Rikas elämästä ja onnestasi.

    Ihanaa viikonloppua sinulle.♥

    VastaaPoista
  3. Mia:Tätä oli kiva lukea! Olet päässyt eroon stressaavasta oravanpyörästä ja voit valita mitä teet,ja se on hyvä juttu:) Kirjoituksestasi kuulttaa tyytyväisyytesi oloosi ja asuinpaikkaasi,kaikista puutteista huolimatta. Sekin on rikkautta:)
    Aika kamalaa että kirjanpitäjä varasti vakuutusrahat,mutta tuntien Etelä-Amerikan,en sitä suuresti ihmettel;D Toivottavasti saatte joskus korjattua ne asunnot niin,että vuokrarahaa taas tulee.
    Ja ymmärrän hyvin myös miksi teitä pidetään siellä varakkaina;näin asuessani Venezuelassa miten hurjat luokkaerot voivatkin olla.
    Ja miehellesi paranemisiin!

    VastaaPoista
  4. Kiitos mielenkiintoisesta oman elämäsi kertomuksesta ja yksinkertaisen elämän pohdiskelusta. Sain tästä aiheen itsekin omaan blogiini, vaikka käsittelun asiaa heppoisemmin.

    VastaaPoista
  5. Voi, että oli ihana lukea kuulumisia sieltä kaukaa. Itse olen vuonna 2010 jäänyt eläkelle pakostavasta syystä. Nautin eläke päivistä koirani kanssa. Olen hyvin vaatimaton ostan harvoin kotiini jotain tai vaatteita, mutta nautin tästä elämästä. Ei ole kiire mihinkään ja ja voin tehdä mitä haluan. Vaikka rahaa en saa paljon niin ei se merkitse minulle niin paljon. Ei raha aina tuo onnellisuutta vaan se miten minä voin nauttia elämästä. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen minulla on ihan perhe ja ihania ystäviä mitäpä minulta puuttuisi sitä en osaa sano. Iloisia päiviä sinulle Miia sinne kauas. Nukkekoti Jie

    VastaaPoista
  6. Tosi mukavia luettavia tämä ja edellinen postaus. Tässä töissä niitä lueskelin aina kun kauppa tyhjeni asiakkaista. Paljon herätti ajatuksia omastakin elämästä nuo sinun ajatuksesi. Olen ollut vähän tyytymätön nyt mutta kärsivällisyydellä odottaen toivon joskus eläväni saman tyylistä elämää kuin sinä :)

    VastaaPoista
  7. Ihana oli lukea tämä postaus. sinä elät minun mielestä "rikasta elämää".

    Oravanpyörästä minäkin ole jäänyt pois, enkä kaipaa niitä ollenkaan, minulle riittää pieni tulo ,jolla tulen toimeen. muuta ei kaipaa. Oma hyvinvointi on niin tärkeää, ettei rahalla ole merkitystä.

    VastaaPoista
  8. Minusta sinä elät hyvinkin sellaista elämää, josta itse unelmoin. No, olen niin hätäinen ihminen, että hermostuisin varmaan nopeammin juurikin noihin epäkohtiin kuten ne maestrot.. =D

    Mutta tuo, että saat olla kotona, valita aikataulusi itse, tehdä mitä rakastat.. niin minäkin tahtoisin omalla kohdallani olevan. Tällä hetkellä itse asiassa mulla onkin tilanne tuollainen, kun olen työttömänä kotona. Ei tartte minunkaan tuskailla sitä, että loma kohta loppuu..

    Toisaalta oma tilanteeni on tällä hetkellä niin auki, kun en tiedä mitä tahtoisin tehdä "isona". Voi kun mulla olisi jokin taito, kuten sinulla tuo käsitöiden teko, jota voi hyödyntää ansaintamielessä..

    Elät siis mielestäni todella rikasta ja onnellisen kuuloista elämää!

    Toivottavasti miehesi paranee pian!

    VastaaPoista
  9. Olipa kiva kuulla tavallisesta rikkaasta elämästäsi. kylmää suihkua en kestäisi, sen jälkeen palelemisesta ei tulisi loppua, luitakin palelisi.
    minun vapaa elämäni alkaa 27 työvuoron jälkeen, kun pääsen eläkkeelle.

    -arja-

    VastaaPoista
  10. Hei Mia, piti kirjoittaa kommentti uudelleen, joten taidetaanpa nyt leipoa uudempi parempi kommentti. Niin, ei minun tarvitse etsiä jonkinsortin yksinkertaista elämäntapaa kovin kaukaa. Nimittäin omani. Ei autoa mutta pyörä löytyy. Yhden vanhemman taloudessa ei turhiin kotkotusostoksiin ole varaa. Käytän muutenkin pyöräni, puhelimeni ym. mielellään käytännöllisesti loppuun asti. En romantisoi köyhyyttä. Harmi että se katkeroittaa ihmistä, riippuu mistä on puute. Olen nähnyt köyhyyttä ulkomailla ja osa on tottunut vaatimattomaan elämäntapaansa. Korkeaankin elämäntapaan voi tottua. Köyhyyttä on paljon Suomessakin, eikä se tällä menolla lopukaan. Ei täälläkään kukaan tule tarjoamaan auttavaa kättä kovin helposti. Alle sadassa vuodessa on tapahtunut paljon. Siellä se yksinkertaisuus kukoisti. Toivon, että nykyään apua saisi se jolla on puute ruoasta tai lämpimästä asunnosta. Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa tulisi tehdä esi.lapsiperheissä ja vanhusten hoidossa. Hoitoala ja omalapsi opettivat minut jo varhain näkemään tämän maailman mahdollisimman realistisesti ja ajatukset pois omasta "navasta". Ihana muuten tuo chihun lakki. Tuollainen olisi hyvä talvella. Meillä kun pikkuisen päätä palelee pakkasella. Terkkuja koirille ja sille ihanalle elämällesi siellä.

    VastaaPoista
  11. Leena Lumi: Kylmään bideeseen olen aika hyvin tottumassa. Täytyy kyllä tunnustaa sellainen nolo juttu, että yhtenä yönä piti nukkua lämpöpullon kanssa... Hyvää viikonloppu sinullekin!

    Irmastiina: Kyllä minä valittaakin osaan! Se vaan ei ollut tämän tekstin tarkoitus. Valitusosio tulee sitten, kun olen oikein pahalla tuulella ;D Mukavaa viikonloppua!

    Yaelian: Luokkaerot ovat jotakin sellaista, mitä ei oikein voi tajuta, ellei näe ja koe sitä. Esimerkiksi täällä asuu suomalaisia vuoden tai pari vuotta Santiagon hienoilla alueilla ja sitten kun palaavat takaisin Suomeen, eivät edes tiedä asuneensa kehitysmaassa! Televisiossa näytetään kaikkia hienouksia ja niitä katsoessaan kuvittelee asuvansa hyvikin kehittyneessä ja rikkaassa maassa. Kun taas elää täällä tavallisessa Chilessä tavallisten ihmisten ympäröimänä, eikä mikään toimi, eivätkä edes ”asiantuntijat” ole kuulleet niistä telkkarin hienoista uutuuksista, silloin tajuaa, millaista täällä oikeasti on.

    Paula: Tulen lukemaan!

    Taina: Ihanaa loppukesää sinulle!

    Mila: Tsemppiä unelmien toteuttamiseen!

    Liisa: Omaa hyvinvointia ei voi rahalla ostaa ja siksi se onkin luksusta!

    Heli: Minäkin ole vähän hätäinen ihminen, mutta täällä on pakostakin oppinut kärsivälliseksi. Hätäily ei auta yhtään mitään. Mikään ei tapahdu nopeammin kuitenkaan. Toivottavasti keksit, mitä tahdot tehdä isona. Voihan sekin muuttua moneen kertaan elämän aikana!

    Arja. Hyi, kylmää suihkua en minäkään kestä! Pois se minusta :D Kyllä suihkusta täytyy tulla kunnolla KUUMAA vettä tai muuten tulee vain vihaiseksi ja viluiseksi. Mutta siitä bideesuihkusta tulee vain kylmää, eikä siitä saa koskaan lämmintä tulemaankaan. Siihen vaan täytyy tottua, eikä se mikään ongelma minulle olekaan. Mutta jos koko vartalo pitäisi pestä kylmällä, niin ei onnistuisi! Nyt odottelemme sitä boileria ja kupariputkia, jotta saisimme kuuman suihkun taloon.

    VastaaPoista
  12. Ihaninta on kun saa elää elämäänsä ollen onnellinen. Kaikki olemme eri tavalla onnellisia, minä nautin tv:stä tosi paljon, seuraan kaiken maailman BB:t ym. Mieheni taasen viihtyy mökillämme, minä ahdistun siellä parissa tunnissa. Onneksi nyt 12vee jälkeen eloomme on löytynyt sopusointu eikä mieheni enää painosta minua mukaansa mökille.

    VastaaPoista
  13. Luin jo päivällä kiireellä postauksesi ja nyt vielä uudestaa kun tuli töistä.
    TOSI mukava lukea erilaisesta elämästä, varsinkin kun kirjoittaja on elämäänsä tyytyväinen. Ja jos joku sattuisi jotenkin tykkäämään kyttyrää näistä kirjoituksista, luulenpa että kyseessä olisi henkilö, joka ei juuri ole omaa takapihaansa pidemmällä käynyt.

    Kun sanotaan, että matkailu avartaa, sen täytyy pitää sisällään vähän enemmänkin kuin turistirysät, nehän ovat samanlaisia läpi maailman! Jos on vähänkään saanut matkoillaan nähdä ihan tavallisen ihmisen arkea muualla, osaa varmasti suhteuttaa nämä tarinasi oikeisiin raameihin.

    Kiitos jälleen kerran, näitä on ilo lukea ☺

    VastaaPoista
  14. Piti jo kommentoida tuohon aikaisempaan postaukseesi, mutta se jäi. Hienoa, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan elää. Kaikken kamalin vaihtoehto olisi, että asuisin siellä katkerana ja elämääsi vihaten: asiat eivät aina toimi, ne maestrot, kylmät talvet ja liian kuumat kesät. Olet oppinut asumaan maassa maan tavalla, ja kuitenkin tehnyt siitä omannäköisesi tehden asioita joista nautit.

    Tulit mieleeni, kun kävin eilen ja tänään sisustuskaupoissa. Molemmat pursusivat tavaraa ja KAIKKEA oli tarjolla. En tarvinnut tai halunnut muuta kuin kolme rottinkikoria. Sain mitä halusin ja oli vara valita. Sinä odotat samaisia koreja messuihin asti, ja saat ne sitten. Ja arvaappas mitä, iloitset niistä aivan eri tavalla kuin minä, joka saa osataa koreja vaikka joka päivä.

    Kiva lukea ajatuksistasi ja otteita elämästäsi....vaikka kissaihminen olenkin!

    VastaaPoista
  15. Ihana lukea tämä postaus! Kun me ihmiset muistaisimme aina olla onnellisia siitä mitä meillä on, eikä haikalla sen perään mitä meillä ei ole. Toki unelmia ja haaveita on oltava, mutta on osattava elää myös juuri tätä päivää ja nauttia siitä, ilman että pilaa päivän pelkästään odottamalla sitä huomista tai ensi vuotta jolloin kaikki olisi ehkä paremmin.

    VastaaPoista
  16. Edellinen kommentti oli just sitä mitä itsekin ajattelin sanoa. Yritän opetella olemaan tyytyväinen ja kärsivällisemmin odottamaan unelmien toteutumista. Lisäksi olis hyvä opetella pysähtymään ja hiljentymään joskus itsekseen, niin ettei ajattelisi mitään. Uusi kiireettömämpi elämä on hakusalla. =)

    VastaaPoista
  17. Törmäsin tähän pari vuotta sitten kirjoittamaasi postaukseen, ja se oli todella mielenkiintoinen!
    Olen todella iloinen puolestasi, että olet onnellinen ja tyytyväinen elämääsi sellaisena kuin se on! Itsellä on vähän samanlainen tilanne, asun tällä hetkellä talvella Barcelonassa ja Suomessa kesällä. Tunnen olevani etuoikeutettu, että minulla on siihen mahdollisuus, mutta samalla tiedän, että ei minullakaan liikoja ole rahaa käyttää harrastuksiin tai muuhun matkusteluun. Kesällä yritän jälleen löytää jotain työtä, jonka avulla voisin elää taas talven lämpimässä.
    Hyvää joulua sinulle!

    VastaaPoista