Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Hiiri se kissalle takkia ompeli...

...tai ainakin vähän sinnepäin! Hiiren tekemästä takista tulikin nenäliina, mutta minun virkkaamaani tyyny kasvoi ja kasvoi ja kasvoi. Minulle iski himo virkkaamiseen, koska langat ovat niin herkullisen värisiä. En saanut loppumaan, vaikka tajusin, että tämä on nyt jo liian iso tyynyksi. Sitten ajattelinkin tehdä siitä pyöreän korituolin päällisen.

Sovitin sitä korituoliin (ei kuvassa näkyvä), eikä se näyttänytkään niin kivalta kuin olin ajatellut. Nyt meinaan purkaa tuohon uloimmaiseen tummanvihreään raitaan asti ja kuitenkin tehdä siitä tyynyn. Meinaan tehdä kaksi pyöreää tyynyä sohville, kuten oli alunperin tarkoituskin!


Olisihan tämä suloinen mattonakin, mutta emme tarvitse tällaista mattoa yhtään mihinkään.

Pojilla on ihan selvästi meneillään keskustelut siitä, kuka mamin virkkauksen saa tällä kertaa pitää. Yoda pitää virkkauksesta kiinni kaikin tassuin ja mahankin painoi varmuudeksi "mattoon" kiinni, ettei Choko B. vie sitä häneltä.


Kyllä tämä Chokollekin kelpaisi... tytötkin odottavat tatamille pääsyä.


Dahlia, Elvira, Zara, Choko B. ja Yoda tarkastavat laatua.

---

Jaaha, se on sitten sunnuntai-ilta. Saimme nauttia monen sadepäivän jälkeen auringosta ihan koko päivän. Pesin hiukset puutarhaletkulla talon edessä :) Istutin talvioita uuteen kukkapenkkiin. Teimme koirien kanssa mukavan kävelylenkin eukalyptusmetsikössä pari parcelaa tielle päin. Napsaisin lenkillä niin onnistuneen kuvan, että oli aika vaihtaa banneria. Mitä mieltä uudesta kuvasta? Minä tykkään! Ei tullut mieleenikään kuvan ottohetkellä, että siitä tulisi noin hieno ja sopiva banneriin! Virkkailin tuota tekelettäni nauttien talviauringosta ja vasta kuudelta illalla tulin työhuoneeseeni tekemään tälle päivälle varaamani työt. Kello on nyt kahdeksan illalla ja varmaan muutaman tunnin tässä vielä hääräilen.

10 kommenttia:

  1. Banneri kuvasi on tosi mahtava.

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo uusi banneri, tosin oli se edellinenkin. Ihastelin sitä aina kun blogiisi tulin.

    VastaaPoista
  3. Kiva tuokin kuva, mutta pikku-Ewok oli h u r m a a v a !!!♥
    Siinä kuvassa oli jotain niin hellyttävän pysähdyttävää, ettei sitä osaa oikein sanoiksi pukea ☺

    Sun täytyy pitää koiruuksien omana takanedusmattona tuo!

    VastaaPoista
  4. Ihanat koirulaiset ihastelemassa mamin tekemää uutta mattoa...☺

    Olet varmasti joskus aikaisemmin kertonutkin montako koiraa sinulla on, mutta kysyn nyt kuitenkin... montako?

    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Sinullahan on tarkempaakin tarkempia laaduntarkistajia!:) Voin kuvitella niiden ilmeet :hmm, joo...enpä tiedä, enpä tiedä. Kaunista jälkeä, ihanat langat. Miedän poju varmaan kävisi siihen heti makoilemaan ja "uimaan" kuten se usein onnellisena liu'uttaa itseään sohvilla, ym.alustoilla. Banneri on ihastuttava siis aivan ihana. Siitä huokuu juuri se niillekkin luonnollinen olotila. Koirakin on siellä sinut luonnon kanssa. Ihana oli postaus kampaajalla. Muiden kommentteja kun vilkaisee niin ei voi olla kuin iloinen puolestasi että sinulla on niin elämäntapaasi ihannoivia lukijoita. Ihana se hiustenpesu puutarhaletkun alla. Niin sellaista se elämä voisi olla. Itse pesin hiukset kesäisin sadevedellä kun olin mökillä - ihanat hiukset tuli:).

    VastaaPoista
  6. Minäkin pidän bannerista tosi paljon, hyvä otos !

    VastaaPoista
  7. Ihana on kuva! Ja tosiaan eikös tuosta matosta tuliskin kiva koirille sinne takan edustalle, niin kuin joku ehdotti?

    VastaaPoista
  8. Kaikki kuvasi ovat ihania, vaikka koirulit olisivat mitenpäin ja missä tahansa !
    Olen lukenut säännöllisesti blogiasi pitkään ( vuoden ?) ja pari kertaa yrittänyt kommentoida ( menneet harakoille).
    Kiitos kirjoituksistasi, olet rohkea nainen ja rakkautesi kotiisi ja perheeseesi välittyy niin hyvin.

    Koirulisi ovat niin suloisia!

    Meillä on kaksi itämaista kissaa
    ( koiramaailman vinttikoiria vaan minun mielestäni chihuja ;) ja
    myöskin blondi, siis karvaisempi vaihtoehto; norjalainen metsäkissa
    Tähtitassun Uranus, Onnipoika.
    Kaapo itämaiselle pitäisi hankkia fleecetakki, vaan kaikki tähän astiset pukemisharjoitukset ovat päätyneet siihen, että etujalat halvaantuvat...ne tosiaan pettävät alta ja hän työntää itseään eteenpäin takajaloilla:)
    Jospa Peikkokukkulan malli olisi toimiva ! Mietinnässä.

    Lämpimiä virkakushetkiä,
    mistä olitkaan löytänyt noin kivaa lankaa..?

    t.Leena ja Pojat

    VastaaPoista
  9. Onko asuinalueenne metsässä mitään eläimiä joiden takia liikkuessa saa olla varuillaan, esim. onko isot koirat syytä ottaa mukaan turvaksi? Entä mitä eläimiä kulmillanne asustelee?

    VastaaPoista
  10. Lezzie ja Pepi: Vanha bannerikuva näkyy yhä siinä sivupalkissa, jos ikävä iskee :) Minä en enää kestänyt sitä Ewokin nassua, kun ikävä kouraisee AINA, kun katson kuvaa. Nyt on helpompaa, kun se on vain pienenä siinä sivussa.

    Irmastiina: Meillä on chihuja vähän vaihteleva määrä, sillä meillä on usein pentuja kasvamassa, eikä niistä aina tiedä, kuka jää meille ja kuka sitten vaihtaa myöhemmin kotia. Joskus on jokunen pentu ollut meillä tosi kauan, sillä Chilessä chihuja on vaikeaa myydä hinnan vuoksi. Lisäksi meillä on hoitochihuja lauman jatkeena aika usein. Siksi puhun ympäripyöreästi "yli kymmenestä". Tällä hetkellä chihuja on 11, yksi harjis, yksi sakemanni ja kaksi sekarotuista.

    Gone to the beach: Sadevedellä tuleekin todella pehmeät hiukset. Pitäisikin kerätä vatiin ihan hiustenpesua varten! Suomessa kun pesin hanavedellä hiukset, niin ne tuntuivat erilaiselta kun täällä porakaivovedellä pestynä.

    Minulla on aina ollut onni saada mukavia kommentteja. Vielä olen säästynyt ikäviltä kommenteilta. Blogiani käy ihan selvästi lukemassa fiksut ihmiset! Jos eivät pidä jutuistani tai tavastani elää, he pitävät sen omana tietonaan, eivätkä tahdo pahoittaa mieltäni. Kaikilla blogeilla ei ole sitä onnea. Mitä enemmän lukijoita, sitä enemmän sinne mahtuu kaikenalaisia ihmisiä mukaan. Toivon oikein, että blogini pysyy pienenä ja lämminhenkisenä.

    Heli: Liian kallis pentujen veskiksi! Jos jätän tuollaisen maton lattialle, niin Elvira ja Dahlia, vaikka jo melkein sisäsiistejä ovatkin, varmasti tekisivät lätäkön sen päälle. Kunnolliset villalangat ovat täällä niin kalliita, että koirien matoiksi eivät pääse.

    Leena: Kiva, kun kommenttisi lensi nyt tänne saakka! Voisit kokeilla kissoillesi fleecenuttua, jossa ei ole hihoja. Jos nuttu olisi riittävän napakka, ei liikaa liikkumatilaa, kissan olisi hankalampi kiemurrella siitä pois. Hihaton nuttu ei haittaa liikkumista samalla tavalla kuin hihallinen. Olisipa hauskaa nähdä tuollainen etenemistyyli takajaloilla!

    Villalangat löysin täältä Chilestä Concepcionin kaupungista yhdestä lankaliikkeestä. Täällä on paljon lankaliikkeitä, mutta valikoimat ovat aika surkeita. Paljon tekokuituja ja vähän kunnollisia materiaaleja. Uutuutena täällä ovat sellaiset jutut, jotka Suomessa ovat jo menneet ohi, kuten ne pompulalangat.

    Maarit: Kerran lenkillä yksi minkin sukuinen eläin yritti hyökätä chihun kimppuun, mutta saksanpaimenkoiramme Luna hyökkäsi quiquen kimppuun ja tappoi tämän. Se on ainoa kerta, kun jotain tällaista tarvitsi pelätä.

    Täällä on tosi vähän mitään vaarallista. Myrkyllisiä käärmeitä ei Chilessä ole lainkaan. Päiväsaikaan eivät ketutkaan liiku. En edes tiedä, hyökkäisikö kettu koiran kimppuun. Isoja lintuja tuossa lentelee, mutta nekin yleensä etsivät kuolleita raatoja tai pienempiä elukoita. Chihunpentujen puolesta vähän pelkäämme, mutta laitoimme tarhan niin, että isot puut suojaavat sen kokonaan. Naapureilla on pari härkää ja hevosta. Naapureiden koirista ei ole haittaa, sillä ovat sen verran kaukana. Ei täällä kyllä mitään uhkia ole. Ampiaisia ja pieniä skorpioneja, mutta parilla säikähdyksellä niistäkin on selvitty.

    VastaaPoista