Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Paras myrsky naismuistiin!

Viime yönä meillä riehui oikein kunnon myrsky. Vettä tuli puuskissa kaatamalla ja myrskysi niin, että talo huojui! Istuin keskiyöllä kuistilla ihailemassa luonnon voimaa, eikä nukuttanut lainkaan. Kaikkialla kolisi ja rämisi. Mäntyjen oksat heiluivat niin, että olivat vähällä katketa. Otimme isotkin koirat nukkumaan olohuoneeseen.

Vielä kolmelta aamulla olin hereillä. Makasin sängyssä ja melkein pelkäsin. En ollut varma, onko talomme riittävän vahva ja kattopellit riittävän hyvin kiinnitetyt. Ulkoa kuuluikin paukahduksia. Melkein pelkäsin, mutta enemmän nautin. Tunsin taas omat ääriviivani vahvasti: minä olen tässä, omassa kodissani peiton alla lämpimässä ja ulkona riehuu myrsky!


Tänä aamuna sitten paljastui yön saldo. Ylläolevassa kuvassa näkyy, miten suihkulähteemme oli muuttunut neulassopaksi. Pyykit olivat maassa, ne on pestävä uudelleen. Kaikki puiset ulkotuolit olivat kumollaan. Mieheni oli jättänyt räsymaton yhden valkoisen tuolinpäällisen päälle sillä seurauksella, että valkoinen tyyny on nyt värjääntynyt piloille...saakohan sen clorolla puhtaaksi? Kaikki ruukuissa olevat ulkokukat olivat nurin ja oksat katkeilleet.


Rännistä lähtevä syöksyputki oli irronnut, samoin polttopuuvarastomme kattopelti.

Nämä eilen niin ylpeästi pystyssä olleet kukat ovat tänään lanassa.

---

Kuva-arvoitus liittyen viimeiseen kuvaan: Näettekö tässä kuvassa muutakin kuin kukkia?

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Elämän tarkoitus

Kai teillekin tulee joskus sellainen olo, ettei tajua, mitä on tekemässä ja miksi? Sitä alkaa silloin miettiä, onko omalla elämällä jokin järkevä tarkoitus. Varsinkin nyt, kun asun toisella puolella maailmaa, juuriltani irti repäistynä, kaiken tutun jättäneenä, tulee useinkin epätodellinen olo. Yhtäkkiä näen itseni ikään kuin avaruudesta käsin katsottuna kulkemassa Telluksen pintaa pitkin. On vain kaareva valtava kuori ja minä kuljen sen pinnalla. Tunnen itseni mitättömäksi ja merkityksettömäksi. Joskus taas ajan autoa ja yhtäkkiä näen itseni taas ylhäältä katsottuna punaisessa lava-autossa ajelemassa vieraita katuja kaikkien vieraiden maiden katujen muodostamassa verkostossa. Olen aivan irrallinen, en kuulu näille kaduille enkä moottoriteille. Mitä minä oikein täällä teen?


---


Viime viikolla ajoin Peikkokukkulalta Concepcioniin yhdeksän chihua mukanani. Kolme boksia törröttivät siellä takapenkillä ja suuret silmät katselivat luukun läpi minua. Usein yksin ajaessani vaivun synkkyteen. En muista ihailla maisemia, vaan kaikki elämäni kurjat asiat alkavat pyöriä mielessä. Muistan nolot hetket menneisyydestä, muistan asiat, jotka olisi pitänyt hoitaa toisin, muistan vääryydet, jotka olen joutunut kokemaan. Sitten palaan taas ajatuksissani Chileen. Mitä minä oikein teen täällä? Miksi minä olen täällä? Onko tässä mitään järkeä? Onko elämälläni jokin tarkoitus? Olin aivan synkkyyteni pohjaukemissa muistaen kaikki kerrat, jolloin meidät on ryöstetty, kaikki epämukavuudet, joihin olen joutunut tottumaan, kaikki ikävät ihmiset, kaikki tämän kulttuurin päähän ottavat asiat. Sitten vilkaisin takapenkille...aloin hymyillä, unohdin kaiken muun ja asia oli sillä selvä.


sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Minttusuklaakakku mikrossa

Minttusuklaakakun reseptiä on paljon kyselty ja nyt vihdoinkin saan aikaiseksi kertoa teille, miten teen sen. Resepti on omani. Torttu on mehukas ja se valmistuu nopeasti ja helposti mikrossa. Koristelen kakun milloin milläkin: krassinkukilla, suklaarakeilla, nonparelleilla, suklaanapeilla ja nyt pääsiäismunilla.


Mian Minttusuklaakakkulainen Mikrossa


-120 grammaa minttusuklaata

-50 grammaa voita

(-1 rkl kermaa)


Sulata yllä olevat aineet mikrossa, älä anna kiehua!


Sekoita kulhossa keskenään:

- 1 dl vehnäjauhoja

-0,5 dl kaakaojauhetta

-1,5 dl sokeria

- 1 tl leivinjauhetta


Lisää kuiva-aineseokseen 3 munaa ja sekoita varovasti. Lisää joukkoon suklaa-voi-seos ja sekoita koko ajan.


Voitele ja vehnä- tai kaakaojauhota lasivuoka tai huuhtaise vedellä silikonivuoka. Kaada taikina vuokaan. Mikrota 8-12 minuuttia mikrosi tehosta riippuen. Kakku ei nouse paljon. Älä mikrota liikaa, ettei kakku kuivu.


Anna kakun jäähtyä ja kumoa se lautaselle.


Valmista päällinen:

-120 grammaa minttusuklaata

-nokare voita

-loraus kermaa


Sulata mikrossa, älä anna kiehua! Sekoita seos kiiltäväksi ja kaada se kakun päälle. Koristele haluamallasi tavalla.


---


Vielä loppuun huumoripläjäys: Arvatkaapa, tuliko maestro tänään tekemään kylpyhuonettammme? No, varmaan jo arvasitte vastauksen :/


torstai 7. huhtikuuta 2011

Oho - mummon kanaset lähtevät lentoon!

Laitoin eilen Mummon kanasia myyntiin ja nyt ne ovat jo melkein menneet. Hassua, sanoin miehelleni eilen illalla, että ei näitä kanasia kannata nettiin laittaa, sillä ne eivät näytä kuvissa yhtään niin hienoilta kuin oikeasti. Kanaset ovat ennemminkin tuote, joka on helpompi myydä vaikka jossain liikkeessä, jossa ihmiset pääsevät niitä hypistelemän. Tein kanaset sillä mielellä, että koristelen niillä oman kotini ja laitan sitten joskus myyntiin omaan liikkeeseeni, kun minulla sellainen on, tai sitten myyn jossakin tulevassa tapahtumassa. No, ajattelin kuitenkin kokeilla - ja se kannatti! Kiitos teille :)


(Siellä on vielä muutama, käykää katsomassa Pajapuodissa.)


Minä sain vielä eilen illalla kaksi poikakanivinoa valmiiksi. Lisäsin ne Pajapuotiin. Nuo Kanivinot ovat kyllä symppiksiä. Ne alkavat heti jutella minulle, kun saan tikattua niille suun. Nyt ne istuskelevat ikkunalaudoilla ja koreissa.


Ikkunalaudoilla istuskelevat jo matkalipun hankkineet, ruusukorissa istuvat ne, jotka on jo kuvattu, työhuoneen puolella hyllykorissa kyykkivät ne, joilta puuttuvat vielä vaatteet. Uusimmassa korissani odottelevat Kanivinot, joilta puuttu vielä nappeja nutuistaan, nenä naamasta tai muuta käsin ommeltavaa. Sen korin tuon iltaisin telkkarin ääreen ja yritän löytää jotain mielenkiintoista katseltavaa tai kuunneltavaa.


Eilen illalla ompelin Kanivinojen vaatteita kuunnellen samalla Heli Laaksosen Peippovei -äänikirjaa, jonka ihanainen ystäväni minulle lähetti! Kiitos T! Kuuntelin eilen sen samaisen äänikirjan viiteen kertaan. Minulla on kaksi aikaisempaakin Laaksosen äänikirjaa ja tykkään niistä ihan liikaa:) Tulee kotoisa olo täällä toisella puolella maailmaa, kun joku puhuu nurkassa itselle tuttua murretta ja taustalla livertelevät västäräkit ja naakat vaakkkuvat. Jaksan todellakin kuunnella jokaisen äänikirjan moneen kertaan saman päivän aikana! Opin monet runot ulkoa ja jopa alan jutella niiden kanssa. Vähän noloa, mutta melkein tuntuu siltä, että tunnen henkilökohtaisesti Heli Laaksosen...niin paljon hänen juttujaan olen näiden muutaman vuoden aikana kuunnellut. Minulla on myös hänen runokirjansa ja omat lempirunotkin ovat muodostuneet.


Oikeasti kyllä en ole tavannut Heli Laaksosta enkä ollut missään tilaisuudessa häntä kuuntelemassa. Menisin kyllä heti, jos mahdollisuuden saisin. Olisi kiva kertoa, miten hän tuo minulle palan Lounais-Suomea tänne Tomecon kukkuloille! Mutta arvatkaapa mitä? Minä opiskelin ihan samaan aikaan Turun yliopistossa ihan samaa ainetta, mitä hänkin, mutta ikävä kyllä en muista häntä lainkaan yliopistoajoilta. Hän taisi aloittaa vuoden aikaisemmin kuin minä. Että olen melkein sukua julkkikselle minäkin ;D


Tänään minä en ole saanut mitään aikaan, sillä olen kipeä. Piti pysyä sängyssä iltapäivään asti. Onneksi nyt on jo parempi olo. Ehkä illalla saan ommeltua käsin Kanivinojen nassuja töllön ääressä. Nuorempana inhosin yli kaiken käsinompelua, mutta nykyään pidän siitä kovasti. Sen tilkkupeitonkin tikkaaminen oli hyvin rentouttavaa.


Vielä kerron teille sen, että maestro ei ole tullut tekemään kylpyhuonetta! Hän siis on luvannut tulla joka sunnuntai ja hän on jo jättänyt kolme kertaa tulematta. Nyt hänen piti tulla keskiviikosta lauantaihin, sillä jätti viime viikonloppuna tulematta. Mieheni näki tämän bussissa ja tämä sanoi, ettei pääse tulemaan tälläkään viikolla, paitsi EHKÄ sunnuntaina. Onneksi meillä ovat lämpimät aurinkoiset päivät jatkuneet, joten mäntyjen alla voi vielä aivan hyvin suihkutella.


Mukavaa torstai-iltaa kaikille!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Mummon kanaset pääsiäiskotiin

Sain ommeltua joitakin kanasia pääsiäsikoristeiksi. Laitoin ne myyntiin Peikkokukkulan Pajapuotiin. Menepä puodin puolelle kuuntelemaan kotkotusta ja katselemaan tarkempia kuvia!

Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli...

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Pääsiäispuput

Puputi-pup! Kolmas pupupostaus tälle päivälle! En malta odottaa huomiselle, kun kerran sain lisää kanivinoja syntymään (kanithan ovat tunnetusti nopeita lisääntymään...). Pupuaihe jatkuu myös muissa merkeissä...mutta siitä myöhemmin. Ettekä arvaa, mikä tuolla padassa porisee...


Heleissä kevätväreissä...


ruutuja ja pilkkuja

kukkia ja pitsiä
Lisää Kanivinoja (myös kanipoikia) Pajapuodissa.


Pupun adoptointi maksaa 20 euroa ja matkalippu Suomeen 5 euroa.

Meripoika seilaa Suomeen


Meripoika-kanivino seilaa Suomeen. Tänään saan valmiiksi muutaman lisää, myös pari poikakania. Kuvia löytyy Pajapuodista!

Kanivinoja myytävänä

Ensimmäiset kolme uunista ulos! Monta tulossa perässä.

Peikkokukkulan pajapuodissa kanivinoista on tarkemmat kuvat.


---


Hinta 20 euroa/kpl +postikulut 5 euroa


(Kanivinoja ei ole tarkoitettu leikkeihin, eli vaatteet eivät ole riisuttavat.)

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tilkkutäkki riippukeinuun

Asiaan kuuluvaa kunnioitusta ja hartautta kiitos, kun katsotte tämän postauksen kuvia! Olen nimittäin ladannut näitä kolmena päivänä monta tuntia! :/ :( aaarrggghhh...! Meillä on nykyään niin pessimo yhteys, että välillä meinaa lentää mokkula ikkunasta ulos ja kone päin seinää. En toki ole kuluttanut koneen ääressä tunteja odottaen kuvien latautumista, vaan olen tehnyt koko ajan muita juttuja ja käynyt yhä uudelleen ja uudelleen lataamassa saman kuvan, sillä yhteys on katkennut kesken lataamisen. Välillä olen saanut kuvan jo blogiin asti, mutta sitten yhteys on katkennut, enkä ole saanut tallennettua sitä. Pliis, älä siis vain vilkaise näitä kuvia kahdessa sekunnissa, vaan pysähdy hetkeksi, nauti tunnelmasta, kuule tuulen suhina pitkulaisissa lehdissä, lintujen viserrys ylhäällä latvoissa, pienten hauvojen temmellys vieressäsi - jotta näiden kuvien lataaminen oli kaikkien tuntien arvoista ;)

---

...jaaha, yhteys katkesi taas, saankohan tekstiä tallennettua? Tällaista on elämä kukkulaisessa maastossa, jossa yhteydet pomppivat kukkulan rinteestä toiseen - ja aina meidän päämme yli kuitenkin.


Tänä vuonna riippukeinukauteni alkoi vasta syksyllä! Koko kesänä en "ehtinyt" sitä mäntyjen alle ripustaa. Lisäksi kesällä on niin kuuma, ettei ulkona ole paljon tehnyt mieli maatakaan, mutta nyt syksyn tultua auringostakin nauttii ihan eri tavalla, kun muuten ei ole liian kuuma.


---


Tänä vuonna en ripustanutkaan riippukeinuani tavalliseen paikkaansa, vaan keksin uuden paremman paikan! Ripustin keinuni chihuahuoiden suureen tarhaan colihue-metsään. Colihue on ihan kuin bambu. On ihanaa, kun tuuli heiluttaa puita ja samalla kiikuttaa keinuani.


---


Minä ompelin viitisen päivää sitten tilkkutäkin syksyisiä keinutteluhetkiä varten. En ole tehnyt montaa elämäni varrella. Muutamia pikkuisia on tullut väkerrettyä sekä yksi oikein iso parisänkyyn, mutta tein siitä pussilakanamallisen, joten sisään en laittanut vanua enkä tikannut. Nyt tuli oikein himo tehdä ihan oikea tilkkutäkki.


Olen ommellut Suomessa vielä asuessani noin kuusi vuotta sitten keltaisista paloista kankaan. Siinä on vanhoja tyynyliinoja ja muita palasia. Tilkuista ompelemani kangas on ollut varastossa kaikki nämä vuodet, sillä en ole keksinyt sille mitään käyttöä, kun keltainen kautenikin meni ohi jo kolmisen vuotta sitten. Nyt muistin kankaan ja ajattelin, että keltainen on täydellinen väri ulkokäyttöön syksyisten kellertyvien lehtien joukkoon. Aiemmin ompelemani tilkkukankaan ympärille ompelin mökin vanhoista komeronverhoista vaaleankeltaiset kehykset, jotta sain peiton sopivan suuruiseksi.

Sitten mietin, millaiseksi tekisin toisen puolen. Muistin Turusta kirpparilta ostamani lastenhuoneen verhon. Se on oikein voimakas oranssi, enkä ole tuollaiselle kankaalle mitään käyttöä koskaan keksinyt, sillä ei se ole sopinut koskaan mihinkään minun tyyliini sisälle kotiin. Kuitenkin kuvat ovat hauskat ja värit oikein retrot! Kangas on räikeällä tavallaan mieleinen. Päätin tehdä siitä tilkkutäkin toisen puolen. Nyt peitossa on oikein hehkuvat lakastuvan luonnon ruskavärit!

---

Minua ei haittaa yhtään, ettei "oikea" ja "nurja" puoli kuvioidensa puolesta sovi toisiinsa. Minusta peitto on ihana, sillä sain siihen käytettyä kankaat, joille en ole keksinyt käyttöä, mutta jotka olen tahtonut säilyttää itselläni. Nyt voi mielialan mukaan pitää keltaista tai oranssia puolta päälläpäin.

Ompelin peiton pussilakanamaiseksi ja laitoin väliin vanulevyn. Sitten tikkasin paksulla langalla peiton. Muutama tunti meni tikkaamiseen ja minun täytyy sanoa, että nautin työstä täysin siemauksin! Seuraavana päivänä olivat käsivarsien lihakset aivan oudoista paikoista kipeät!


Lounaan jälkeen käperryn keinuuni pelkän tyynyn kanssa. Aurinko paistaa sopivasti, joten peittoa ei vielä tarvita. Nukahdan vartiksi ja jatkan taas töitäni. Puoli kuudelta illalta pidän toisen tauon. Silloin suuntaan keinulleni peitto kainalossa ja lueskelen kirjaa tai lehteä ja annan tuulen tuuditella. Jokunen chihukin yleensä peiton alle on pyrkimässä.