Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 31. toukokuuta 2010

Kultainen aamu

Peikkokukkulalla eivät ole vieläkään varsinaiset sateet alkaneet, mutta nyt on jo joinakin öinä satanut melko reippaasti. Puiden lehdet ovat pisaria täynnä ja kun aurinko nousee, on luonto järisyttävän kaunis. Syksyn aurinko maalaa maiseman eriväriseksi kuin kesäaurinko.
---
Kuvassa oleva puska on "cola de zorro" eli ketunhäntä.
Nousevan auringon säteet siivilöityvät eukalyptuspuun oksien lävitse.


Rikkaruohot kukkivat. Mitään muuta en ole tässä kohdassa saanut kukkimaan!


Mökkiimme johtavat portaat.


Kuvassa näkyvä eukalyptuspuu (keskellä) on vain neljä vuotta vanha! Katsokaapa kasvuvauhtia.


Niin ne kukat lakastuvat. Joinakin amuina lämpömittari heiluu hieman nollan yläpuolella, toisina aamuina on kymmenisen astetta.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Tarjoukset vielä tänään ja huomenna

Koiramaiset tarjoukset ovat voimassa vielä tänään ja huomenna. Käy nuuhkimassa Dogishopissa, ehkä löydät sieltä kivoja juttuja joko itsellesi, ystävällesi tai ihmisen parhaalle ystävälle!



Michilandia-pikkukoirien vaatepuoti on myös osana Dogishopia. Michilandian vaatteet valmistuvat kaikki Peikkokukkulalla.




Tämä Anastasian Kukkahuppari on myös - 20 % tarjouksessa.


Peikkokukkulan chihuporukka viettää mukavia aikoja. Meillä on vietetty synttäreitä ja chihujen huone on valmistunut - melkein valmiiksi. Vielä odotellaan, että joku tulee tekemään reiän seinään chihuluukulle.


Muutakin pientä hienosäätöä on vielä tekemättä, mutta eihän talo eikä sisustus koskaan tule täysin valmiiksi!

Tänään on aurinkoinen ilma ja chihutiimi ulkoilee. Mies naputtelee lattialistoja olohuoneeseen ja minulla on tuhat ja yksi projektia meneillään...mistähän sitä aloittaisi?

...jos vaikka menisin puutarhaan istuttelemaan ruusuja ja rosmariinia!
---
Ihania toukokuun viimeisiä päiviä!

lauantai 29. toukokuuta 2010

Hullu Urco!

Katsokaapa, millainen hullunkiilto on tämän Urcon punaisissa silmissä...Tiedättekö, mikä on sen elämäntehtävä?


Kuvassa se tuijottaa herkeämättä kohdetta, jota päin se tahtoo hakata päätään aamusta iltaan lähes taukoamatta.


Urco pyrähtää ikkunaa päin, iskee sitä nokallaan ja palaa sähkölangalle. Kolme ensimmäistä päivää se teki näin suunnilleen puolen minuutin välein. Mieheni mielestä sillä oli asiaa meille. Mieheni istui olohuoneessa ja kyseli Urcolta, mitä se tahtoi meille kertoa. Silloin Urco pudotti nokastaan jonkun kasvin suuren siemen katsoen samalla ikkunan läpi miestäni. Mieheni meni ulos ja toi siemenen sisälle. Hän oletti, että siemenellä olisi jokin tärkeä merkitys, se oli lahja Urcolta. Vielä emme ole keksineet siemenen tarkoitusta.
---
Kolme päivää "harjoiteltuaan" se piti päivän lepotauon, missä lienee parannellut päänsärkyään. Seuraavana päivänä heti auringon noustua Urco jatkoi pään ikkunaan hakkaamista ja se myös keksi, että ikkunan puuristikon päälle voi hetkeksi pysähtyä lepäämään ja tuijotella siitä sisään.

Minä menin nettiin ja googletin "lintu lentää päin ikkunaa". Sieltä ei löytynyt kovin mieltä ylentävää informaatiota. En ole kovin taikauskoinen, mutta oli pakko lähettää äidille sähköpostia ja kysyä, ovatko kaikki siellä terveinä ja onko asiat hyvin.
---
Kurjien tietojen lisäksi netissä ehdotettiin, että ehkä lintu näkee ikkunasta kuvajaisensa ja kuvittelee, että toinen lintu on tunkeutunut sen reviirille ja se yrittää hyökätä vihollista kohden.

Aputyttöni mielestä Urco yrittää päästä sisään, koska se näkee meidän olohuoneessamme kolme puupilaria ja kaiken huipuksi viisi linnunpönttöä oven päällä. Ehkä se tahtoisi muttaa johonkin pöntöistä.
---
Mieheni mietti, että ehkä Urco pitäisi päästää sisään. Apupoikamme kertoi, että saman lajin toinen yksilö lensi heidän ikkunaansa päin taukoamatta ja he päättivät myös päästää sen sisään. Sen jälkeen sitä ei meinannut millään saada ulos.
---
Olemme peittäneet ikkunan, mutta silloin Urco siirtyy viereiseen ikkunaan ja sieltä taas kolmanteen ikkunaan ja sieltä lasiruutuoviimme. Kaikki ikkunamme ovat nyt nokan jälkiä täynnä. Ei kannata pestä, ennen kuin Urco on keksinyt itselleen toisen elämäntehtävän.
Nyt Urco-parka on lennellyt ikkunoitamme päin kaksi viikkoa! Taitaa olla melkoinen päänsärky!

perjantai 28. toukokuuta 2010

1-vuotissynttärit

Ihanaiset Alma Olivia ja Anastasia Aurora Pinky Paws syntyivät tasan vuosi sitten 28.5.09. Olivia ja Anastasia ovat omien chihujemme Zaran ja Yodan tyttäret.

Tässäpä tyttöjen äsken otettu virallinen yksivuotiskuva. Vasemmalla Anastasia ja oikella Olivia. Tyttöjen paino on tällä hetkellä 1,9 kiloa, eli yhteensä melkein neljä kiloa pyyteetöntä rakkautta.
---
Anastasia Aurora on iloinen ja reipas menijä, joka leikkii hurjasti emonsa ja muiden chihujen kanssa. Alma Olivia taas on haaveilija. Se tassuttelee itsekseen ympäriinsä ja kaveeraa perheen isojen koirien kanssa.

Anastasia syntyi autossa matkalla eläinlääkärille ja Olivia syntyi keisarileikkauksella, sillä kohdunsarvet olivat kiertyneet, eikä Olivia päässyt ulos. Tässä kuvassa tytöt ovat 5-viikkoisia.
---
ONNEA ONNEA PERHEEN KAUNOTTARILLE!!!
---
Sisarukset juhlivat synttäreitään illalla perheensä ja laumansa kanssa syöden maksamakkara-salamikakkua, jonka valmistukseen ihmisäiti menee just nyt ja jättää löpinät sikseen!

Vielä ehdit!

Vielä ehdit hyötyä DOGISHOPIN avajaistarjouksista!
---


DOGISHOP - uniikit tuotteet koirille ja koiraihmisille kotimaisena käsityönä! Dogishop-sivustolle on kerätty koiratarvikkeita ja taidetta koirien ystäville valmistavia käsityöläisiä. Suomesta löytyy suuri määrä koiratarvikkeita valmistavia ammattilaisia tai harrastajia. Dogishop perustettiin palvelemaan käsityöläisiä ja asiakkaita löytämään toisensa helposti - kaikki saman katon alta! Kaikki tuotteemme valmistetaan käsityönä, jolloin jokainen tuote on yksilöllinen - tehty juuri Sinulle tai Koirallesi!Meitä Dogishoppilaisia yhdistää rakkaus koiriin ja käsillä tekemiseen.



Minun Michilandia-puotini on myös Dogishopissa!

Muunmuassa tämä Zaran esittelemä herkullinen Piparihuppari on tarjouksessa Michilandiassa toukokuun loppuun asti.
---
Käy katsomassa, löytyykö Dogishopista jotain, mikä kiinnostaisi sinua:)





Takanedustyyny

Muistatteko tämän postauksen ja nämä kuvat? Nyt olen saanut tyynyn valmiiksi ja se on kovassa käytössä.

Chiquitita nauttii täysin siemauksin siitä, että muut chihut ovat ulkona ja se saa yksin vallata koko tyynyn.

Chiquitita täyttää syyskuussa 10 vuotta ja koska se on meidän ylivoimaisesti vanhin koiramme, se saa joskus vähän etuoikeuksia, kuten nukkua aamuisin pidempään ja olla sisällä, kun muut ovat ulkona.


Tänäkin aamuna muut chihut hätistettiin aamupisulle kahdeksalta, mutta Chiffeliffeä ei huvittanut herätä. Hänen majesteettinsa könysi pedistä klo 11. 30 aamupäivällä! Makeasti venytellen se käveli olohuoneessa sen näköisenä, että kyllähän tässä nyt jo voisi vähän tuolla ulkonakin käväistä:)
---
Ekassa kuvassa näkyy estufa de leña, joka on tavallinen lämmitysmuoto Chilessä. En tiedä, sanottaisiinko sitä Suomessa kevyttakaksi vai kaminaksi. Mikä niiden ero muuten on? Estufan takana näkyy seinälevy, jonka päälle on tarkoitus tehdä kiviseinä sitten joskus kun ehdimme.
---
Tällaisia samantyylisiä tyynyjä kuljetusbokseihin on myytävänä puodissa: www.michilandia.com
---
P.S. Meillä on nyt olohuoneessa vihdoinkin huonekalut!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kuikkupekkolan ihanat leidit

Peikkokukkulan nukkepajassa on nyt valmistumassa "ihanat naiset rannalla"! Lakanakangasta, vanua ja maaleja...niistä on nämä naiset tehty.
Tässä sovitellaan blondeja hiuksia.


Entä miltä näyttäisi tällainen rantahattu?


Sopiiko minulle vaaleanvihreä luomiväri?


Kukka ja uikkarit sävysävyyn.
---
Millaisia näistä leideistä sitten lopulta tulee? Sen näette jonkin ajan kuluttua:)
---
Vaikka leidit ovatkin rantatunnelmissa, tänne on luvattu -1 astetta! :o

tiistai 25. toukokuuta 2010

Peikkokukkulan syksy

Señor Otoño on levittänyt viittansa Peikkokukkulan ylle. Syksy Chilessä merkitsee eri asioita kuin Suomessa. Toki täälläkin kukat alkavat lopettaa kukintaansa ja tatit puskevat keltaiset lakkinsa maasta ylös, mutta Chilessä syksy ei merkitse luonnon kuolemaa. Odotettavissa ei ole pitkää lumista talvea, jonka alle kaikki jäätyy. Syksy merkitsee meille Peikkokukkulalla uuden alkua! Luonto alkaa saada kosteutta ensin yökasteen muodossa ja sitten vihdoin alkavat sateetkin. Kukkulat ja laaksot alkavat muuttaa väriään kuivuneen keltaisesta vihertäväksi!


Kun sateet alkavat, alkaa puiden ja pensaiden istutuskausi. Ne ehtivät hyvin juurtua ennen kesän pitkän kuivuuden alkamista. Laitan myös ruusut, rahapuut, ahkeraliisat ja muratit juurtumaan. Nipsaisen vain oksia ja tökkään ne multaan. Tässä täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä ne yleensä paleltuvat lopputalven kylminä öinä. Tällaiset kasvit on siis parasta laittaa juurtumaan kuistille katon alle.


Tänä syksynä ja talvena meinaan istuttaa ainakin yhden koivun sekä magnolian. Tänä syksynä meinaan myös ekan kerran uskaltautua syömään Peikkokukkulan tatteja.


Olen jo leikannut ruusupensaat. Täällä ne leikataan syksyllä, sillä osa pensaista on alkanut tehdä jo nyt uutta silmua. Osaan tulee talven aikana, mutta reippain kasvukausi alkaa keväällä.



Tänä syksynä olemme tehneet paljon puutarhatöitä. Olemme tehneet polkuja ja portaita. Olemme istuttaneet ruusupensaita ruusulaaksoon ja kahdeksan palmua talon eteen. Olemme tehneet tiilipatiota ja istuttaneet pita-kasveja sekä papyruksia. Onneksi meillä on apuvoimia, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse!


Kun yökasteet tulevat, talomme eteen tiilipatiolle alkaa ilmestyä vihreää sammalta saumakohtiin. Juuri niin kuin se minusta näyttää suloiselta! Harmi, kun noin puolet vuodesta on niin kuivaa, että sammal katoaa. Uskomattoman vähän se kuitenkin tarvitsee kosteutta. Vielä eivät ole sateet alkaneet ja jo sammal on ilmestynyt tänne!



Sateeseen ollaan jo valmistauduttu, missä se luuraa?


Näkymä talon edestä polttopuuvarastoille päin.



Talomme edessä on ikivihreitä puita. Niiden oksien alta otin tämän kuvan.



Oliivien aika on syksyllä. Talon maalaamisen jätämme ensi keväälle.



Usvaista kukkulaa


Suurin osa puista, kuten boldot, litret, arayanit, eukalyptukset, aromot, sitruspuut ja quillayt, eivät pudota lehtiään, joten kukkulalla on vihreää ympäri vuoden. Hedelmäpuut, tammet ja lehmukset kuitenkin kellertyvät ja punertuvat ja pudottavat lehdet. Varsinaista ruskaa ei täällä ole, mutta jo parin tunnin automatkan päässä vuorilla on talvella kaunis ruska, kun avellano-puut punertuvat. Kaikki vuorenrinteet upeissa väreissä!


Milloin alkaa ropina?


sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Makuuhuoneen tunnelmaa

Tällä hetkellä makuuhuone on lempipaikkani kodissamme. Siellä on juuri sellainen tunnelma, jota tavoittelen koko kotiin. Muissa huoneissa kuitenkin on enemmän tavaraa ja värejä, joten niihin ei saa yhtä harmonista tunnelmaa. On ihanaa mennä illalla makuuhuoneeseen, sytyttää siellä valot ja aistia rauha. En ole vienyt sinne paljon mitään tavaraa ja kolmelle ikkunalaudalle olen kelpuuttanut vain yhden vanhan koiran. Makuuhuoneessa on myös ihana herätä, kun suoraan sängystä näkee yhden ikkunan takana aamuruskon ja auringonnousun. Männynoksa huojuu hiljalleen tuulessa ikkunan vieressä. "Luz de amanecer..."


Tervetuloa katsomaan, miltä täällä näyttää. Älkää antako häiritä, että oven laseissa on yhäkin muovit.



Ostin Casa & Idea -liikkeestä sängyn peiton päälle "fundan" eli ison pussilakan. Chilessä parisängyssä käytetään isoa peittoa, jonka alle laitetaan iso lakana. Meilläkin on lakana, sen jälkeen kaksi paksua peittoa, jonka jälkeen vielä peitto, jonka päälle laitoin tuon fundan. Meillä on niin paljon peittoja, etten viitsinyt ostaa uutta vain värin takia(tahdoin siis valkoisen). Funda tuli järkevämmäksi hankinnaksi. Pakettiin kuuluivat myös tyynyliinat. Kangas on luonnonvalkoista puuvillaa, jossa on "koristereikiä"...brodeerausta se kai on? Minun täytyy vielä löytää sellainen helmarimpsu, jolla saan jenkkisängyn alaosan patjankin piiloon.

Yöpöytiä meillä ei vielä ole, sillä ne ovat väärän väriset. Nyt olen saanut mieheltä luvan maalata ne puunväriset valkoisiksi (vrt. yksi aiempi postaus)! Sängynpäätykään ei ole vielä paikallaan. Se on vanha täysipuinen todella painava ovi. Pesin, hioin vähän ja fiksailin sitä hiukan. Muuten siinä on ihan alkuperäinen patina ja väri. Mies lupasi huomenna tehdä jalat, joilla saamme päädyn nousemaan sopivalle korkeudelle juuri noiden katon tukipuiden tasolle.

Kuvassa näkyvän rautaisen vaalean kattokruunun olen ostanut Biggie Best -liikkeestä. Se on suuri hyvin lauraashleymäinen ketju, joka myy Chilen tasoon nähden luksustuotteita. Löydätte sen netistä, jos kiinnostutte. Harmaa kynttiläkruunu on Casa & Idea -liikkestä, jossa on ihan sopivat hinnat ja kivaa tavaraa. Muita minun tyylisiäni sisustusliikkeitä ei koko isossa Concepcionin kaupungissa ole! Kynttiläkruunuun kiedoin Biggie Best -liikkeestä ostamani metalliruusut. Ne näkyvät ensimmäisessä kuvassa.

Kuvassa näkyvän pöydän tuunasin todella rumasta pöydästä ja teen siitä erikseen postauksen, kun ehdin. Ruususaavin olen myös ostanut Biggie Bestistä, samoin kankaan tuunaamani lampun varjostimeen. Pupu nojatuolilla on Suomesta tuomani. Karvainen peite tuolin päällä on nurinpäin. Oikealla puolella on kauniita kukkia, jotka myös sopivat makuuhuoneen sisustukseen, mutta nyt tahdoin katsella tätä puolta. Ihanan peitteen saimme työkavereiltani häälahjaksi.
---
Makuuhuone on siis melkein valmis. Verhoja en tahtoisi laittaa ollenkaan. Metallisen savupiipun taakse tulee vielä koristekiviseinä ja ne yöpöydät minun on hiottava ja maalattava.
---
Nyt lähdenkin kipuamaan yläkertaan ja käperryn siellä peiton alle kuuntelemaan, miten savupiippu pitää naksuttelua ja huminaa.
---
Hyvää yötä!

lauantai 22. toukokuuta 2010

Pilarin paikka

Kuka teidän perheessä määrää pilarin paikan? Meidän perheessä on tänään tällainen tarina:
---
Mieheni tahtoi laittaa portaiden viereen toisen luonnonpuupilarin, sillä yläkerran lattia tärisi ja taipui vieläkin liikaa siellä kävellessä. Lisäksi pilarien väliin saisi laitettua kaiteen. Minä suostuin ideaan. Sanoin vain, että täytyy sitten kokeilla ensin, miltä pilari näyttäisi ja missä sen oikea paikka olisi.


Miehet laittoivat kaakeleita lattiaan ja yhtäkkiä he häipyivät ulos. Kuulin, että siellä sahattiin puuta. Miehet tulivat sisään kantaen todella painavaa puupilaria ja alkoivat laittaa sitä paikoilleen. Olin sanonut miehelleni, ettei sitten laittaisi pilaria ikkunan eteen ja luotin siihen, että hän oli ollut samaa mieltä ja tekisi niin kuin olin luullut, että oli sovittu. Olin mökin puolella, enkä kestänyt mennä katsomaan puuhastelua, sillä kuulin, ettei miehillä ollut oikein homma hanskassa. Kuulin, että puuta sahattiin taas sirkkelillä talon sisällä ja ääni oli hirveä. Sitten hakattiin puuta ja neuvoteltiin. Minä laitoin lounasta, enkä mennyt olohuoneeseen.
---
Työmiehet lähtivät pitämään lounastaukoaan ja mieheni tuli mökin puolelle. Hän kertoi, että pilari oli paikoillaan! Menin olohuoneeseen ja meinasin purskahtaa itkuun...pilari oli ikkunan edessä! Sanoin asiasta miehelleni niin rauhallisesti kuin pystyin, mutta pettymys kyllä kuului äänestäni ja näkyi naamastani. Sanoin, että nimenomaan olin sanonut, ettei ikkunan eteen saisi laittaa. Mieheni puolusteli, että se oli ainoa mahdollinen paikka, sillä pilari oli saatava kattopalkin kohdalle juuri strategiseen pisteeseen. Sanoin, etten pitänyt pilarista siinä paikassa ja että olin surullinen, kun nyt menetimme ikkunanäkymän. Ennen mökin puolelta (jossa on keittiö ja työhuoneeni) näki suoraan ikkunasta ulos, mutta nyt pilari peitti lähes koko ikkunan.
---
Mieheni suuttui ja sanoi, että olen pilaria vastaan, sillä se oli hänen ideansa. Sanoin, etten koskaan ollut kieltänyt häntä laittamasta pilaria, vaan ainoastaan kiinnittämään huomiota sen paikkaan. Mieheni käski minun tulla eri paikkoihin olohuoneeseen ja katsoa, että pilari ei peittänyt ikkunaa. Ei peittänytkään, mutta yhdestä suunnasta peitti ja se näytti tyhmältä ja minä ajattelin taloa kokonaisuutena. Miksi sen pitäisi yhdestä suunnasta peittää ikkuna, jos kerran on mahdollista laittaa se paikkaan, jossa se ei peitä ikkunoita mistään suunnasta katsottuna?
---
Mieheni käski minun katsoa pilaria sieltä ja täältä. Miehenikin katseli sitä eri suunnista ja sanoin hänelle, ettei hänen tarvitsisi niin paljon katsella ja vakuutella, jos hän itse olisi varma oikeasta paikasta. Minä en kuulemma tukenut hänen sisustusideoitaan ja se oli väärin. Minun kuuluisi tukea häntä ja sanoa, että onpa upea. Sanoin, että pilari oli hieno, mutta se oli väärässä paikassa, enkä muuta voi sanoa. Mieheni sanoi kiukkuisena, että selvä, käske sitten työmiehiä ottamaan koko typerä systeemi pois, mutta hän ei sitä tee! Sanoin, että olkoon sitten siinä ja otetaan se joskus myöhemmin pois, jos se yhä vaivaa mieltä.
---
Yhtäkkiä mieheni sanoi:" En minäkään tykkää tuosta pilarista tuossa, mutten kehtaa sanoa noille miehille, että se pitäisi ottaa pois tai siirtää, sillä sen laittamisessa oli niin kova työ." Miehet olivat yhä lounastauolla. Kysyin mieheltäni, onko mitenkään mahdollista, että pilaria siirrettäisiin seuraavan tukipuun kohdalle. Mieheni sanoi, ettei ollut varma, mutta näin, että hän alkoi ajatella asiaa. Minä hain yhden pitkän kepin ja laitoin sen seuraavan tukipuun kohdalle, jotta voisimme nähdä suunnilleen, miltä se näyttäisi. Hotkaisimme äkkiä spagetit lautaselta ja olimme valmiina, kun työmiehet tulivat taas sisälle.
---
Mieheni katsoi työmiehiä ja sanoi anteeksipyytävä hymy huulillaan:" Rouvani ei tykkää pilarista tuossa, sillä se peittää ikkunan." Hän nosteli kulmiaan sillä tavalla, että "kyllähän nuo naiset ja niiden mielenmuutokset tiedetään". Minä olin vain hiljaa ja otin syyt niskoilleni. Joskus on helpompaa näytellä tyhmää. Mieheni laittoi pilarin väärään paikkaan, sitten suuttui siitä minulle, kun kehtasin sanoa asiasta, sitten hän itse muutti mieltään pilarin suhteen ja lopulta koko homma oli minun syyni. Miehet alkoivat rutisematta vaihtaa pilarin paikkaa. Se saatiinkin minuutissa pois entiseltä paikaltaan ja sitten meni ehkä vartti, kunnes se oli seuraavan tukipuun kohdalla. Sitä piti taas vähän sahailla, jotta se saatiin mahtumaan lattian ja katon väliin. Kun työ oli tehty, kaikki totesivat, että nyt pilari oli paljon paremmassa paikassa.
---
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun meillä käy niin, että muutamme molemmat mieltämme jonkun asian suhteen rakennusvaiheessa, eikä mieheni kehtaa sanoa sitä työmiehille. Silloin vaimo saa syyt niskoilleen ja työmiehet vikuroimatta tekevät työn uudestaan, sillä "kyllähän nuo naisten mielenmuutokset tunnetaan". Sitten voidaan vähän hymähdellä päälle ja mieheni säilyttää arvokkuutensa.
---
Minua ei haittaa, vaikka näin käy. Minähän olen muutenkin outo ulkomaalainen nainen. Minua ei kiinnosta, mitä mieltä työmiehet ovat minusta, mielipiteistäni tai niiden ailahtelevaisuudesta. Tärkeintä on se, että pilarin paikan määrään MINÄ ;D
---
Kuvassa näkyy pilari oikeassa paikassa. Katsokaapa yksi kattopalkki vasemmalle. Siinä pilari oli ensin! Miten jollekin voi edes tulla mieleen?

torstai 20. toukokuuta 2010

Vihdoinkin!

Meillä alkoi tänään vihdoinkin alakerrassa lattioiden kaakelointi. Ehkä reilun viikon päästä saamme tuotua huonekaluja sisään!

Saimme jo poistettua oven laseista muovit. Siinä oli muuten hommaa.

Tähän asti olohuoneessa ollaan menty ulkokalusteilla ja betonilattialla. Olohuoneemme ainoa sisustus näkyy tässä kuvassa.
---
Pitäkää nyt peukkuja, että maestrot tekevät homman loppuun reippaasti, eivätkä yhtäkkiä häippäse johonkin!