Von Trollheimien talo

Von Trollheimien talo on nyt yläkerrassa portaiden yläpäässä. Sille ei varsinaisesti ole kunnollista paikkaa talossamme, joten se on nyt tuossa säilössä, kun en sitä varastoonkaan tahdo laittaa. Talon vasemmalla puolella näkyvät kaksi kerrosta oikeasti kuuluisivat olla niin, että talon molemmilla puolilla olisi vain yksi kerros ja niiden katoilla parvekkeet. Ne eivät mahdu silllä tavalla portaiden yläpäähän, joten ovat nyt näin. Klikkaa allaolevaa linkkiä niin näet talon sellaisena, kuin sen kuuluisi olla.

Von Trolleheimien talon tein marraskuussa joulunäyttelyyn (klikkaa), jonka olen pitänyt viime vuosina Concepcionin keskustassa. Jouluna 2015 aiheena olivat nukkekodit. Ostin vanerilevyt rakennustarvikeliikkeestä ja ne sahattiin siellä jo oikeisiin mittoihin. Ikkuna-aukot minun piti sahata itse. Mieheni auttoi kokoamaan koko höskän taloksi liimalla ja pienillä nauloilla. Väliseinät tein paksusta pahvista. Sitten maalasin ja tapetoin ja tein valokuvakehysten raameista ikkunanpokat. Ikkunalaseiksi tuli samoista valokuvakehyksistä lasit. Raamit minä liimasin seiniin kiinni. Minun piti tehdä postaus koko urakasta, mutta loppuvuoteni oli niin kiireinen, etten minä sellaista tietty ehtinyt tehdä. 

Tämäkin postaus voisi olla paljon parempi. Tänään on sateinen ja harmaa päivä, joten valaistus ei ole paras mahdollinen. En myöskään asetellut nukkeja tai huonekaluja kuvauksellisempiin asentoihin, vaan räpsin kuvat niin kuin nukkekoti tällä hetkellä on. Jos alan odottaa parempaa päivää tai aikaa, inspiraationi kuitenkin menee ohi ja postaus jää tekemättä. Joten nyt asiaan:

Tässä on alakerran isovanhempien huone. Väriksi tuli keltainen, sillä tahdoin laittaa tunnesyistä tähän huoneeseen tuon keltaisen nojatuolin. Se on itsetekemäni nukkekotiharrastukseni alkuajoilta noin vuodelta 1995. Tein myös maton ja päällystin yhden tuolin samoihin aikoihin ensimmäiseen nukkekotiini, joka oli vitriinikaapissa. Jääkarhutaljan olen neulahuovuttanut. Messinkisängyn ja pesutelineen mieheni löysi seurusteluaikoinamme Floridasta markkinoilta. Herätyskello ja pöytälamppu ovat rakkaalta ystävältäni, joka on ostanut ne Itävallasta. Mummon olen itse tehnyt noin kahdeksan vuotta sitten. Lattian tulostin netistä. Liimasin sen pohjaan ja sitten lakkasin. Se ei ole luonnossa erityisen hieno. Tämä nukkekoti kuitenkin on ikuisuusprojekti, eli aion fiksailla sitä aina, kun tulee ideoita ja inspiraatiota.

Eteishallissa on kultaseinät. Takaseinässä on tummanvioletti tapetti. Kaakelilattian olen ostanut Suomesta Sinooperista markka-aikaan! Takana oli hintalappu 5 markkaa 60 penniä. Vasta nyt se pääsi käyttöön. Kaikki nämä vuodet se on seilannut mukanani ja odottanut, että pääsisi käyttöön. Halli on oikeasti kivamman näköinen kuin kuvassa. Taloudenhoitajan olen itse tehnyt.

Keittiön seinät maalasin valkoiseksi ja puolipaneelit kulmakaapin mukaan siniseksi. En kuitenkaan pidä näistä väreistä. Keittiön seinissä on jotenkin kolkko vaikutelma. Aion muuttaa ne, muuten vielä tiedä, miten. Onnistuneinta keittiössä on kivilattia, jonka tein leikkaamalla paloja munakennoista. Liimasin palat alustaan ja sitten töpöttelin harmaata, valkoista ja mustaa. Lempikalusteeni keittiössä on ehdottomasti saksalainen puuhella, jonka sisään voi laittaa oikean kynttilän. En kylläkään ole koskaan sitä sytyttänyt. Nuken olen tehnyt itse noin parikymmentä vuotta sitten ja se on pienempi kuin nykyään nukkekotiin tekemäni nuket.

Kangas- ja vaatepuoti on alakerrassa kadun varrella. Takaseinän hyllyn tein muovailuvahapaketista ja jäätelötikuista. Kauppaan tuli ihan mukava tunnelma. Molemmat nuket olen tehnyt parikymmentä vuotta sitten ja ne ovat pienempiä kuin nykyään tekemäni nuket.

Vanhempien makuuhuoneessa on tapettina oikea tapetti. Joskus mittasuhteet sopivat! Näistä kalusteista olen ostanut suurimman osan Suomesta aikoja sitten. Etualalla olevan hienon pinnatuolin ostin New Yorkista ja se on korkealaatuista käsityötä. Pöydällä näkyy hevosenhäntäjouhista tehty kori. Kaakeliuuni on tuikkulyhty. Eihän siinä saisi olla reikiä, joista valo näkyy tuolla tavalla, mutta minä pidän siitä noin! Pilaahan se realistista tunnelmaa...

Vanhempien makuuhuoneesta pääsee lastenhuoneeseen aukeavan oven kautta. Se on ainoa huone, johon tein oven. Myöskään portaita en tehnyt mihinkään kerroksiin. Ajattelin, että seuraavaan nukkekotiin tulisi kaikki hienoudet...hah, koska minä sellaisen ehdin tehdä? No ehkä 20 vuoden päästä, si Dios quiere. Lastenhuoneen maton olen saanut mummolta ja verhot hän on virkannut. Kaunis kamiina on saksalainen. Nuken olen tehnyt 20 vuotta sitten.

Teehuoneessa on värityksenä vaaleanpunainen ja valkoinen. Maalasin seinät, mutta ajatuksena on laittaa sinne joskus romanttiset hempeät kukkatapetit. Äiti, äidin veli ja tyttö ovat minun tekemiäni kahdeksan vuotta sitten. Sohvalla istuva vauvanukke on 50-luvulta.

Olohuoneessa on kirsikkapuuta, kultaa, viininpunaista ja vaaleanpunaista. Kristallikruunuun oikeasti saisi valon, mutta tätä nukkekotia ei ole sähköistetty kunnolla. Vain takaseinillä on lamput, joista kerron myöhemmin. Parkettilattian olen tulostanut netistä, liimannut sen ja lakannut. Se täytyy tulevaisuudessa vaihtaa, kuten tästä kuvasta näkyy, se kupruilee jonkin verran. Huoneen tapetit ovat skräppipaperia (vai miksi sitä Suomessa kutsutaan?) 

Tämän huoneen lempikaluste on vasemmalla edessä näkyvä lipasto, joka on hienompaa työtä kuin huoneen muut huonekalut. Olohuoneen rimpsuverho on kulkenut mukanani yli 20 vuotta. Se on ollut "aina" nukketavaroissani ja se on ollut jokaisen nukkekotini olohuoneen verho, siksi sillä on erityinen arvo minulle. Isosisän ja pojan tein kahdeksan vuotta sitten. Nurkassa seisova mies on pienempi ja sen tein parikymmentä vuotta sitten. Silloisen poikaystäväni äiti maalasi miehen kasvot. Tuo nukke on aivan pökkelö, aika hirveä, mutta silläkin on tunnearvoa historiansa takia.

Ullakolla asustelee vanha merimies. Nukke on vanha "neekerinukke", jonka olen ostanut Yhdysvalloista. Se on tarkoitettu pienempään nukkekotiin, Lundby-kokoiseen.  Sivustavedettävä sohva on suomalaista käsityötä ja ostin sen reilu kymmenen vuotta sitten miniatyyrimessuilta. Siinä on aito polsterikin. Merimies auttelee talon askareissa ja puutarhassa. Vapaa-aikanaan hän pelaa pelikorteilla ja muistelee matkojaan maailman ääriin, joista hänellä on muistoja huoneessaan.

Osa ullakosta on varastona. Siellä säilytetään joulukoristeet ja vanhat huonekalut ynnä muuta ullakkokamaa.

Ullakon toisessa päässä asustelee vanha rouva, joka auttelee siivouksessa ja keittiössä. Vapaahetkinään hän ansaitsee lisätienistejä ompelemalla alakerrran liikkeeseen tilauksia. Vanha tiskipöytä kuuluu Lundby-nukkekotiin, mutta tässä huoneessa muutkin huonekalut ovat "liian pieniä" tähän taloon. Sitä ei kuitenkaan juuri huomaa, kun itse rouvakin on hyvin pieni. Rouvan tein parikymmentä vuotta sitten asuessani Turun Tuomiokirkon takana. Muista vieläkin, miten väkersin näitä ensimmäisiä nukkekotinukkejani oapskirjaa tutkaillen kuunnellen kirkonkellojen pimpotusta. Niin on tämäkin nukke matkannut maailman toiselle laidalla. Kuka sen silloin olisi arvannut?

Kunnollista pihaa en ole nyt rakentanut, mutta aiemmasta linkistä pääsette näkemään kaksi talvipihaa. Nyt tässä on vain pieni vaatimaton nurkkaus. Tässä näkyy myös valokuvaraami-ikkunanpokat.

Vessa on pimeänä ja takaseinässä näkyvät vain lappujen reiät. Nukkekodin valaistuksen teimme helpoimmalla ja nopeimmalla tavalla, sillä emme ehtineet ennen näyttelyä alkaa opiskella sähkötöiden tekemistä pienessä mittakaavassa. Ostin siis vain led-jouluvalot. Mieheni porasi reiät talon takaseinään ja siitä minä tökkäsin led-valot taloon. Loput käyttämättömät valot jäivät talon taakse. Niittasimme johdot sinne niin, että pysyvät hyvin. Nyt talon takaa loistaa valot, ihan kuin kaupunginvalot!

Portaiden yläpäässä...

...sijaitsee nykyään Von Trollheimien talo.

Näen talon tietokonenurkkauksestani. Nukkekoti on erotettuna Dominicin huoneesta porraskaiteella.

Talon näkee myös alakerrasta, kun katsoo portaisiin päin. Seuraavassa postauksessa näytän talon huoneet.

Tietokonenurkkaus

Tänään on ihan oikea syyspäivä, harmaa ja sateinen. Tulin yläkerran tietokonenurkkaukseeni kirjoittelemaan. Samalla sain idean, että voisin tehdä postauksen tästä nurkasta. En muista, olenko joskus tästä kuvia napsinut. Hyvin usein läppärini on alakerran ompeluhuoneessa ja vastailen siellä tilauksiin ja sähköposteihin. Yläkerran nurkkaus  on parempi silloin, kun tahtoo keskittyä ja olla rauhassa. Ompeluhuoneessa on liikaa muita virikkeitä. Tässä tietokonenurkkauksessani kirjoittelen joskus myös iltaisin, kun Dominic on nukkumassa seinän takana makuuhuoneessa. On tunnelmallista, kun pieni lamppu valaisee hämärää yläkertaa ja sade ropisee peltikattoon.

Tietokonenurkkaukseni vanhan puupöydän pyrin pitämään siistimpänä kuin työhuoneeni pöydät, jotka ovat aina kaaoksen alla. Minulla on siellä meneillään aina tuhat projektia yhtä aikaa. Yläkerrassa yritän pitää tavaramäärän kohtuullisena, jotta rauhallinen tunnelma säilyisi. Minimalistisille ihmiselle yläkertamme kuitenkin pursuaa tavaraa, sillä kaikki arvokkaimmat nukkeni ovat täällä. En tahdo pitää niitä varastossa kostumassa.

Nyt tietokoneen vieressä katselee Phicen-nukke Molly. Edesmennyt isänäitini on painavissa vanhoissa kehyksissä, jotka olen häneltä saanut. Ja toki vieressä on myös termospullo, jossa on aina teetä. Se on ainoa tapa, jolla saan juotua riittävän määrän nestettä päivässä.

Tietokoneeni on vaaleanpunainen Sony Vaio -läppäri. Minulla on ollut se jo monen monta vuotta. Rakastan sitä. Se on juuri hyvän kokoinen minulle. Ei liian iso eikä liian pieni. Sain edellisvuonna äitienpäivälahjaksi uuden Lenovo-tietokoneen, koska tämä läppärini hajosi. Siinä on suuri näyttö, mutta en koskaan päässyt sinuiksi sen kanssa, en koskaan oppinut ymmärtämään sen "logiikkaa", enkä käyttämään sitä kunnolla. Kun läppäri saatiinkin korjattua ja mieheni alkoi käyttää sitä (koska hänen läppärinsä hajosi korjauskelvottomaksi), katselin vaaleanpunaisen Sonyni perään aina haikeasti. En vain kehdannut sanoa miehelleni, että ikävöin läppäriäni, koska kerran olin saanut uuden koneen. Reilun puolen vuoden kuluttua mieheni kuitenkin kerran kysäisi minulta, tahtoisinko sittenkin vaihtaa takaisin läppäriini ja hetkeäkään miettimättä vastasi myöntävästi. Uusi tietokone on parempi miehelleni, sillä hän ei näe pieneltä näytöltä yhtään mitään. Kovapää kun ei suostu menemään silmälääkäriin, vaan käyttää vain Tiimarista tuomiani lukulaseja!

Tietokonenurkkaukseni on portaiden kaiteen vieressä entisessä "salissa". Viimeiset pari vuotta sali on toiminut Dominicin leikkihuoneena, mutta hyvin sinne minun tietokonenurkkauksenikin mahtuu. Nytkin Dominic leikkii tuossa lattialla ja minä naputtelen tätä postausta.

Siniharmaat hyllyt olivat ennen Von Trollheimin perheen koti, mutta kuten näkyy, dinosaurukset ovat vallanneet hyllyt. Von Trollheimeilla onkin nykyään hienompi koti, jonka väkersin kasaan viime marraskuussa. Näen nukkekodin tästä tietokonenurkkauksesta, sillä nyt nukkekoti on portaiden ylätasanteella (yläkuvan porrasaukon vasemmalla puolella). Näytän näkymän seuraavassa postauksessa.

Dominicin lempileikit huoneessaan ovat junarata ja duplot. Makuuhuoneen ovi näkyy yläkuvassa. Dominicin "kirjahyllyt" ovat hedelmäkorit, jotka maalasin samalla maalilla kuin yläpuolella olevat hyllyt.

Tietokonepöydällä on aina vaihtuvia koristeita, mutta nyt siinä ovat majailleet jo joitakin viikkoja 50-luvun Mecki ja Micki sekä heidän poikansa. Tämä perhe on yksi lempinukkejani. Hahmot ovat kuuluisan saksalaisen Steiff-tehtaan tuotantoa. Ostin Meckin ja Mickin Turusta antiikkimarkkinoilta viitisen vuotta sitten. Pojan Mecki ja Micki saivat yhdeltä tämän blogin lukijalta! Minulla on ajatuksena joskus tehdä perheelle rustiikkinen kotipesä - sitten kun minulla on se oma nukkemuseo, jossa olisi tilaa kaikelle tällaiselle!

Seinällä roikkuvat äidinäidiltäni saadut virkatut hansikkaat ja edesmenneeltä anopiltani saadut wanhat sakset.

Mottoni on seinällä ja vieressä Michilandian Molla-Chihu, yksi ensimmäisistä tekemistäni.

Ulkona vaan sade jatkuu ja mieheni on juuri lähdössä lauantai-illan ratoksi (?) tiekokoukseen Tomecon kylään. Meillä on onni jäädä pojan kanssa mukavaan lämpimään kotiimme ja rakentaa duploista linna ja parkkipaikka :)

Gretel, Guggenheim ja Gregorius Pinky Paws tarkastuksessa

Meillä kävi tänään Chilen Kennel Clubin tarkastaja (eläinlääkäri), tarkastamassa pentujen laadun sekä emän, tarkistamassa paperit sekä siruttamassa pentuset. Ovat kuulemma niin kauniita pentuja, ettei hän ole aikoihin niin hyviä nähnyt. Saimme leimat alkuperätodistuksiin, jotka sitten pitää lähettää Kennel Clubiin (ja maksaa taas lisämaksuja), jossa ne vaihdetaan sukupuiksi. Kyllä lämmitti mieltä, että pennut saivat kehuja! Täydelliset purennat, mistä olen iloinen, kun sitä saa aina jännittää. Chilessä nimittäin chihuilla purenta on se tärkein ja yleisin syy, miksi pennut leimataan papereihin lemmikkilaatuisiksi, toinen yleinen syy on puuttuva kives, mutta onneksi uroksillamme olivat kulkuset paikoillaan. 

Onnea GRETEL, GUGGENHEIM ja GREGORIUS PINKY PAWS! ♥♥♥ 

Onnea myös emälle ANASTASIAlle, joka jää nyt eläkkeelle. Kaunis rakas Anastasiamme, pieni oravainen, olet ansainnut mukavan lämpöisen pedin kamiinan vierellä. 

Hymiö heart

Oli myös mukavaa tutustua tähän uuteen tarkastajaan, joka oli erittäin sympaattinen ihminen. Kuvassa Dominic lukee sirua jännällä laitteella. Hän toimi tarkastajan assistenttina.

Tarkastuksen saisi tehdä aikaisintaan pentujen ollessa 45-päivän ikäisiä. Meidän pennut ovat jo 5 kk, joten olemme vähän myöhässä liikkeellä, mutta meillähän ei ole mikään kiire. Toivon, että löydämme ihanat kodit Guggenheimille ja Gregoriukselle, vaikkakin mieheni jankuttaa koko ajan, että Gregorius jää meille. Elämä monen uroksen kanssa vaan on niin hankalaa. Toivon, että pienelle rääpälyksellekin löytyy koti. 

Guggenheim on pennuista kaunein. Pitäisin sen, jos uroksien kanssa olisi helpompaa. Gregorius taas on pelkkää rakkautta! Siitä luopuminen tulee olemaan tuskaa, jos raskimme siitä luopua. Gregoriuksen luonne ja kanarianlintumainen vartalo tuovat mieleemme sen isoisän, jota vieläkin kovasti kaipaamme. Gretel (kuvassa) taas on villikkotyttö. Se lähtee aina ulkona omille tutkimusmatkoileen, se kiipeää portin yli ja on aina tekemässä kepposia. Gretel jää perheeseemme aivan varmasti! 

Hymiö wink