Kylläpä oli takkuista tällä kertaa tietokoneeni huolto! Siinä meni melkein pari kuukautta. Ensin läppärilleni ei tehty mitään kahteen viikkoon, koska huollossa ei ehditty. Sitten todettiin, että vika on siinä "reiässä", johon virta tulee ("jack-power" täällä sanotaan). Osa vaihdettiin ja olisin voinut mennä hakemaan koneeni, mutten ehtinyt. Kun lopulta pääsin Concepcioniin saakka, liike oli kiinni, eikä puhelimeen vastattu. Kun menin seuraavan kerran Concepcioniin, sama juttu, liike kiinni! Kun menin kolmannen kerran, liikettä oltiin juuri sulkemassa lounasajaksi, mutta minut päästettiin vielä sisään. Sanottiin, että kone on täysin kunnossa nyt. He kytkivät virran päälle, eikä tietokoneeni herännyt. Mustana pysyi ruutu. He soittivat korjaajalle, joka sanoi, että kone oli toiminut, kun hän oli vaihtanut osan, eli ongelma täytyikin olla muuntajassani. Huollossa ei ollut yhtään samanlaista muuntajaa, jolla olisi voinut testata koneen toimivuutta. He sanoivat, etten saisi kokeilla omaa muuntajaani, sillä se voisi polttaa uudestaan jack-powerin. Minun piti siis jättää kone taas huoltoon. He etsisivät minulle uuden muuntajan. Seuraavan kolmen viikon aikana kävin huollossa joka viikko ja aina luvattiin, että ensi viikolla tulisi lähetys, jossa olisi muuntaja. Lopulta he sanoivat, että lähetys oli tullut, mutta sopivia muuntajia ei. Sain käteeni paperilapun, jossa oli osoite paikkaan, josta saisin ostaa muuntajia. Sain huollosta mukaani rikkinäisen muuntajani. Enää samana päivänä en ehtinyt keskustaan, vaan piti jättää seuraavaan reissuun.
Parin viikon kuluttua menin Concepcioniin rikkinäisen muuntajani kanssa. Näytin sitä liikkeessä ja ostin uuden samanlaisen tilalle. Palasin Peikkokukkulalle ja menin teitenkin heti testaamaan konettani. Muuntaja EI SOPINUT läppäriini! Aloin tutkia tarkemmin huollosta mukaani saamaani muuntajaa ja totesin, ettei se ollut minun! Huollosta minulle oli annettu vääränlainen muuntaja ja oma alkuperäinen oli siellä. Nyt piti taas odottaa seuraavaa Concepcionin reissua. Nyt kannoin läppärini mukana liikkeeseen ja sain vaihdettua väärän muuntajan oikeanlaiseen - ja jee, nyt koneeni toimii taas moitteettomasti. Tämän edestakaisin ramppaamisen hankaluuden tuntevat varmaan kaikki maalla asuvat, joille kaikki asiat ovat kaukana!
Tähän tuli siis pakollinen parin kuukauden blogitauko ja se kyllä kieltämättä on laittanut ajattelemaan asioita. Instagramin käyttö on niin kovin vaivatonta. Kuvan saa samantien laitettua nettiin, eikä sitä tarvitse pienennellä, kuten tänne blogiin. Kirjoittamista olen kovasti kaivannut. Puhelimella en jaksa näpytellä pitkiä tekstejä. Instagramiin taas ei kukaan jaksa kommentoida mitään, joten blogi on siitä mukavampi, Toisaalta taas harva nykyään jaksaa enää kommentoida blogeihinkaan, koska facebook on opettanut vain tykkäilemään.
Olen miettinyt. viitsinkö enää kirjoittaa blogia. Saako siitä kukaan mitään? Tuoko se itselleni tai kenellekän muullekaan sen verran iloa, että siihen kannattaa käyttää aikaa? Onko blogi jo ihan vanhanaikainen ja kulunut juttu?
Mietin sitä, että mikäli blogini toimii jatkossa, kuten ennen, minulle rentoutumiskanavana, hetken irtautumisena arjen muista hommista, jatkan sitä. Mikäli se muuttuu velvollisuudeksi, jätän sen kirjoittamisen, Aika saa näyttää.
Postauksen kuva on viime viikon reissultamme Etelä-Chileen.
