Joulukalenterin 17. luukku: Tunikasta pojan neule

Vielä ehtii tuunailla jouluksi! 

Ostin Amerikasta tuotavien vaatteiden kirppikseltä tyttöjen neuletunikan, koska minusta tuo kuvionti väreineen on niin kaunis. Meinasin tehdä jotakin tontun vaatetta tästä, mutten raskinutkaan. Mietin pitkään, voisinko tehdä tunikasta neuleen Domskulle. Katkaisin tunikan sopivasta kohdasta ja kavensin sivusaumoista. Ompelin helmaan resorin tunikan helmasta. Höyrytin ja silitin. Nypin pois nypyt ja tadaa! Poika sai neuleen. 

Kysyin mieheltäni, mitä mieltä hän on neuleesta. On kuulemma kaunis, mutta tyttömäinen! Hän ei tiennyt, että tein sen tyttöjen tunikasta. Chilessä ollaan todella tarkkoja tyttöjen ja poikien väreistä ja tämän neuleen värit ovat tyttöjen värejä! Näiden lisäksi myös liila ja turkoosi on tytöille varatut. Pojille saa olla vain voimakasta sinistä, mustaa, vihreätä ja harmaata. Pojat saavat myös käyttää voimakasta keltaista, punaista ja oranssia, mutta niiden pitää olla yhdistettynä tummansiniseen tai monsterikuviin.

Sanoin miehelleni, että jos se näyttää kovin tyttömäiseltä, niin poika voi sitten käyttää neuletta vain kotona. Laitoin kuitenkin neuleen hänelle päälle kokeeksi, kun menimme Concepcioniin tädin luokse. Tämä sanoi heti Domskun nähdessään, että onpa kaunis neule! Ei sanonut mitään tyttömäisyydestä, mutta en tiedä, mitä hän ajatteli...

Lähetin kyselyn äidilleni, jonka mielestä tuossa neuleessa ei ole mitään syytä, ettei poika sitä voisi pitää. Sanoin, että kai sitä sitten voi pitää, mutta kouluun en sitä laita pojan päälle, ettei kukaan kiusaa. Tänään menimme kouluun ja pojalla oli kuitenkin tämä neule päällään. Muut lapsethan ovat koulupuvuissa, mutta Domskuli ei tarvitse vielä sellaista, koska me käymme vain piipahtamassa siellä parina päivänä. Ei saanut Domsku oudoksuvia katseita osakseen!

Toivottavasti Dominicille kasvaa niin vahva itsetunto, että hän kehtaa kulkea muissakin kuin sinisissä monsterivaatteissa!

Veimme pojan auton mekaanikolle, sillä Saaga-koira söi laturin!

----
P.S. CSV-blogissa on uusi postaus!

Ompelua pojalle

Tämä miehenalku kasvaa niin hurjaa vauhtia, että vaikka neljä vuotta ei ole vielä tullut täyteen, ostin hänelle jo yhdet 116-senttiset talvihousut. No, oikeasti hänen kokonsa on 110, mutta housut olivat niin kalliit, että tahdon niiden mahtuvan myös ensi talvena. Hyvin niitä voi jo nyt käyttää, kun taittaa kerran sisäänpäin lahkeen.  Sitten kalliista vaatteista halpoihin....Poika tarvitsee uusia pyjamia, sillä hänellä on sellaisia mikrofleecekankaisia kokohaalarimallisia pyjamia vaikka millä mitalla, mutta ne eivät enää toimi. Ennen suosimme kovasti haalareita, ettei selkä jää paljaaksi ja että yövaippa pysyy hyvin. Nyt kuitenkin kun poika on ollut jo pitkään ilman vaippoja ja käy yöllä itse potalla, hän ei saa haalareita itse päälleen takaisin. Kaksiosaiset pyjamat toimivat siis paremmin. Niitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja päätin surauttaa pojalle muutamat uudet. 

Paidan ja housujen kaavat ovat molemmat Ottobresta, mutta eri numeroista. Paita on ihan päiväkäyttöön tarkoitettu ja housut ovat pyjamahousut. Tykkään paljon tuosta paidan kauluksesta ja päätin tehdä pyjamia, jotta opin kauluksen ompelun. Jos saan siedettäviä pyjamia aikaiseksi, voin tehdä ihan päiväkäyttöön tarkoitettuja paitoja myöhemmin. Se olikin hyvä idea, sillä minusta kaulus on aika hankala. Se alkaa melkein väkisin vetää tuosta hihasaumasta lähtevän kanttauksen ja kaula-aukon kanttauksen yhtymäkohdasta. Aaargh.

Housujen kaava on muuten hyvä, mutta vyötärö saisi tulla korkeammalle. Laitoinkin joihinkin lisäosan kuminauhakujalle. 

Pyjama on tehty erilaisista paloista. Raitakankaan ostin silloin, kun Domskuli oli vauva. Oli tarkoitus ommella siitä jotakin, mutta sehän jäi, kun Domskupoika tarvitsi jatkuvaa huomiotani...Nyt kangasta ei enää ollut riittävästi, joten yhdistin siihen vihreää ja keltaista yksiväristä trikoota. Paidan selkäosa on keltainen. Kuvassa paidan alla on toinen paita, joten hihat kiertävät. Normaalissa käytössä tuota ei siis tapahdu, vaan pyjama on oikein hyvä.

Surautin pyjamat myös monta vuotta marinoituneesta koirakankaasta sekä dinosauruskankaasta.

Lisäksi ompelin lämpimiä kotihousuja, joita tässä vetoisassa talossa talviaikaan paljon tarvitaan. Punaiset lököhousut tein isänsä vanhasta collegehupparista. Nuo hirveät fleecekankaat ompelin housuiksi, koska kotihousuille on paljon tarvetta, enkä tiennyt, mihin nuo melko ällöt kankaat käyttäisin. Olen ostanut ne joskus ajatuksena tehdä niistä Domskulle torkkupeittoja automatkoille tai muuta sellaista, mutta Domsku inhoaa peittoja. Potkii ne aina pois. Joten hyötykäyttöön kotihousuiksi ja sen jälkeen kierrätän ne naapurinpojalle, jos niistä on jotain vielä jäljellä ;)

Sitten voisinkin ihmetellä teille tuota kanttaamisen vaikeutta! Käytän lastenvaatteissa sitä kanttaustyyliä, joka Ottobressa opetetaan. Eli ommellan resorista leikattu pala ensin oikeat puolet vastakkain vaatteeseen, sitten kännetään resori nurjalle ja ommellaan oikealta puoleta kaksoisneulalla ja nurjalta sitten leikataan turhat pois. Kyllä minä niin olen mieleni pahoittanut monta kertaa! En saa pysymään kanttausta samanlevyisenä sitten millään. Ja kun ne kohtaavat vaikka hihan saumassa, toinen on leveämpi kuin toinen. Aaargh! Minulla ei ole mitään kantinkääntäjiä, joten on ihan vanhanaikaisesti hoidettava tämä homma, Ei ole minun juttuni, eikä harjoitus ole vieläkään tehnyt mestaria. Koiranvaatteissa käytänkin toisenlaista systeemiä, eli ompelen resorin kaksinkertaisena heti nurjalle puolelle ja sitten käännän sen oikealle ja ompelen yhden ompeleen reunaan. Minusta tämä on helpompi tapa. Tahtoisin kuitenkin oppia tuon toisen, koska kerran sitä lastenvaatteissa suositaan

Pöllöpylly

Tein pojalle joustotrikoosta lököhousut. Kaavana käytin Ottobren 4/15 kaavaa. (Kiitos äidille, kun lähetit!) Housut ovat 104-senttiset. Pöllön kuvan olen applikoinut aiemmin pojan 86-senttisiin housuihin. Idean pöllöön otin "Siili lähtee kotoa" -kirjasta. Koska olen tykännyt kovasti pöllöpyllystä ja minua suretti pöllöpöksyjen jääminen pieneksi, päätin leikata pöllön irti liian pienistä housuista. Ompelin siis vanhan pöllön uusiin housuihin. Tämä kaava on ihan täydellinen housuihin, joihin tahtoo ommella kuvan pyllyyn. Näissä ei nimittäin ole lainkaan haarasaumaa. Pöllön olen applikoinut fleecestä, collegesta ja trikoosta.

 Housujen etupuolella on "hupparitasku".

Pöllöpöksyjen jälkeen päätin tuunata lököhousut mieheni vanhasta hupparista. Huppari oli erittäin hiutunut ja reikäinen. Mieheni on käyttänyt sitä paljon viimeiset 10 vuotta, eikä olisi nytkään meinannut raskia luopua hupparistaan...

Hihasta leikkasin etutaskun. Sain käytettyä numerot. 

Jouduin leikkaamaan lahkeet poikki, koska kangas oli niin huonossa kunnossa. Leikkasin paremmat lahkeet hupparin hihoista. 

Saumakohtien päälle päätin ommella keltaisesta trikoosta raidat peittämään sauman. 

Ideoin housuja sitä mukaa kuin etenin. 

Valmista tuli! 

Pyllyyn tuli Aeropostale -teksti.

Minun piti tähän loppuun liittää kuva Aeropostale-housuista Domskun päällä, mutta jostain syystä tietokoneeni ei nyt suostu tunnistamaan puhelintani. Onkohan vikaa tietokoneessa vai kaapelissa? No, lisään kuvia, jos/kun systeemit taas toimivat.

Jos en pysty päivittämään blogiani tuon ongelman takia, laitan kumminkin istagramiin kuvia, joten sieltä löytyvät tuoreimmat kuulumiset. Minulla onkin melko kiireinen loppuvuosi, vaikka mitä pikkujuttuja, mikä tuntuu hirveältä hulinalta tällaiseen rauhalliseen ja tapahtumavähäiseen elämään tottuneelle.

Kevätterveiset niin ihanan vihreältä kukkulalta :)

P.S. Sain sen 5000-palaisen kaasugrillipalapelin koottua!

Kettu Repolainen

Dominic sai taas uuden vaatteen! Tein hänelle raidallisen kettuvillapaidan.

Tämä paita on tehty vanhasta Gapin neulepaidasta, jonka löysin "Ropa Americanasta". Concepcionissa on paljon "kirppiksiä", joihin tuodaan vaatteet USA:sta ja Euroopasta. Vaatteet ovat joko kauppojen ylijäämiä tai käytettyä lahjoitustavaraa, mikä täällä myydään kiskurihintoihin köyhille chileläisille. Suomessa kirppiksillä on paljon edullisemmat hinnat. Täällä osassa vaatteista on uuden vaatteen hinta, vaikka se on käytetty. Aina jaksan kauhistella asiaa, muttei se näköjään miksikään muutu. 

Tämäkin neule maksoi seitsemän euroa, vaikka siinä oli viisi isoa reikää, siis suurin oli halkaisjaltaan 3 cm! Menin kysymään kassalta, onko tämä varmasti oikea hinta, kun tässä on näitä reikiäkin. Hymytön myyjä vastasi, että kyllä se on hinta. Vein neuleen närkästyneenä takaisin koriin. Katselin muita vaatteita, mutta aina palasin takaisin raidallisen villapaidan luokse. Se oli muuten niin hyvälaatuisen tuntuinen, värit olivat kauniit, se oli 100% villaa  ja näytti reikiä lukuun ottamatta lähes käyttämättömältä. Täällä on niin huonosti kankaita saatavana, että en mistään löytäisi noin hyvää kangasta Domskun paitaan. Menin kuitenkin korille ja noukin paidan sieltä ja menin närkästyneenä maksamaan ;)

Leikkasin paidan osiin niin, että pystyin käyttämään kaulusta valmiista paidasta, sekä hihojen käänteitä. Helmakäänteen ompelin kaksoisneulalla. Myös hihan sisäsaumat ovat valmiista paidasta ja sivusauman ompelin saumurilla. Ketun tein reunaan siksi, että vaikka miten leikkausvaiheessa välttelin reikiä, niin kuitenkin leikattuani huomasin kulmassa yhden pikkuisen reiän. Reiät eivät näytä koin tekemiltä, vaan siltä, että paita on juuttunut kiinni johonkin ja revitty irti. Varmuudeksi kuitenkin pakastin paidan. Ketun leikkasin fleecestä ja kirjoin silmät, kuonon ja suun kirjontalangalla.

Paidasta tuli juuri niin kiva kuin minulla oli kaupassa mielessäni. Kettu tuo vielä lisäiloa :)

Tämässä paljon teväräitä hampaita! + dinovauvat

 Dinotutkija sai uuden neuletakin. Kun hän näki takin, hän sanoi:" Tämä on ihana! Tämässä paljon teväräitä hampaita!"

Tein neuleen takista, jonka olen neulonut itselleni joitakin vuosia sitten, mutta koskaan siitä ei tullut käyttökelpoista. Hihat kiristivät kainaloista ja saumat kiersivät koko matkalta. Ehkä ei kannattaisi alkaa tehdä neuleprojekteja ilman ohjeita, jos ei ole kokemusta! Nyt leikkasin takin osiin ja ompelin dinotutkijalle siitä takin. Virkkasin vihreästä langasta dinon, jonka olisi tarkoitus näyttää t-rexiltä :D

Virkkasin takkiin taskun, jonne dinotutkija voi piilottaa löytämänsä fossiilit ;)

Kaupasta sattui vielä löytymään  ihan saman vihreä vetoketju kuin mitä t-rex on.

Chilessä on pakko suojata pää ja kasvot lieri- tai lippalakilla koko kevät ja kesä. Aurinko on hyvin voimakas. Zarasta löytyi suloinen sombrero. 

Kevät alkaa virallisesti 21.9. 

Chilen itsenäisyyspäiväjuhlallisuudet grillauksineen osuvat juuri tähän talven ja kevään saumaan 18.9. Me kävimme katsomassa Concepcionissa armeijan ja poliisien marssin.

Veimme dinotutkijan Concepcionin dinosauruspuistoon. Tutkija tarvitsi turvakseen äidin syliä, kun piti lähestyä t-rexiä. Se olikin valllltavampi kuin hän oli uskonut!

Apatosauruksen poikaset olivat kuoriutumassa. 

Terveiset dinopuistosta!

Apatosaurus on jättänyt jälkiä maahan.

Dinopuisto on leikkipuisto, joka on vilkaisliikenteisen kadun varrella. Sinne ei ole mitään pääsymaksua. Öisin dinosaurukset on valaistu ja ne näyttävät todella vaikuttavilta. Vaijereilla on viritetty suuri lentolisko taivaalle.  Muutama pappa myi pahvilaatikoiden päällä dinotavaraa. Concepcionin luonnontieteellinen museo on puiston vieressä.

Dinotutkija nukahti protosaurus kainalossa.

Päivitys: Dinovauvat

Onnea on....omistaa tasku täynnä vauvadinoja :)

Retroa pojalle

Jos olette katselleet Insta-kuviani, huomasittekin, että Dominic sai uuden takin. Nyt on väriä ja iloa Domskulin vaatteissa :) Normaalisti tykkään hyvin klassisesta linjasta ja hillityistä väreistä, mutta  retrotakit ovat minusta olleet aina hyvin ihania. Itsellenikin olisin tahtonut retrotakin jo silloin vuosia sitten, kun asuin Suomessa. Minulla ei kuitenkaan ole sellaista koskaan ollut. 

Yli 10 vuotta sitten Turun vanhan Anttilan tiloihin avattiin valtava kirpputori joksikin aikaa. Sieltä löysin nämä saksalaiset oranssit lastenhuoneen verhot 60- tai 70-luvulta. Muistan jo silloin ajatelleeni, että verhoista tulisi ihana retrotakki lapselle. Silloin en kuitenkaan koskaan ajatellut hankkia lasta, joten marinoin verhot varastooni. Chilessä sitten tein toisesta verhosta tilkkutäkin toisen puolen ja siitä on postaus tässä blogissa mooooonta vuotta sitten. Toinen, huonompi verho oli vielä jäljellä. Se oli täynnä palkeenkieliä, joten sain tosissani mallailla kaavoja kankaalle ja jouduin tekemään ylimääräisiä saumoja hihoihin ja selkäkappaleeseen, mutta ne onnistuivat niin hyvin, että näyttää siltä kuin ne olisi ihan tarkoituksella noin leikattu.

Hupun reunan sisäpuolelta sekä hihansuut tein vettäpitävästä kankaasta. Hihat pysyvät paremmassa kunnossa näin, eikä vanha kangas joudu niin suureen hankaukseen ja lialle alttiiksi.

Vuoriksi en löytänyt haluamaani sävyä, sillä Concepcionissa ei ole hyviä kangasvalikoimia. Tyydyin liian voimakkaan turkoosiin, mutta onneksi se on siellä sisäpuolella! Löysin myös ihan siedettävän väriset napit.

Kun lähdimme kaupunkiin, laitoin Dominicille pappalippiksen päähän, ettei häntä luulla tytöksi. Chilessä ei tunneta lainkaan tällaisia retrovaatteita ja tämä takki on chileläisten mielestä aivan selvästi tytön takki väreineen ja kukkineen. Pappalippis toimii siis neutralisoijana...;)

Onneksi Domsku itse tykkää takista :) Eikä hänellä ole vielä kavereita, jotka voisivat "valistaa" häntä...

Kävimme tässä yhtenä päivänä kaverini campolla ja siellä tehtiin metsätöitä. Kolmipyöräinen metsätyökone oli Dominicin mielestä hyvin kiinnostava ja lätkäisin kuvan tänne, kun se sopii oranssin värinsä takia niin hyvin tähän postaukseen :)

XL-pörröfleecestä S-pörröfleece ja siitä edelleen lapsen fleece...

No niin, tuunausduunaus huipussaan! Tänään esittelemäni jakku elää jo kolmatta elämäänsä!

Ostin alakuvassa näkyvän pörröfleecen USA:sta tuotavien vaatteiden second hand shopista Concepcionista 10 vuotta sitten. Takki oli XL-kokoa ja ostin sen siksi, ettei tuolloin Chilestä vielä saanut ostaa pörröfleecekangasta. Ihastuin väriin ja materiaaliin ja päätin tehdä itselleni fleecetakin. Leikkasin ison takin paloihin ja laitoin heijastinnauhaa etuosaan. Kaava oli varmaankiin Suuri Käsityö -lehdestä. Alakuva on siis siitä itsetekemästäni takista, mutta hihat olin jo ehtinyt leikata ennen kuvan ottamista. Tässä vaiheessa siis takkia on ensin käyttänyt joku amerikkalainen xl-tyyppi, sitten takki on lähetetty chileläisen kaupan henkarille roikkumaan, josta minä ostin sen kiskurihinnalla ajatellen, että se kuitenkin oli käytetty vaate. Käytin takkia monta vuotta, kunnes kyllästyin varsinkin huonosti ommeltuun alareunaan.

Nyt oli aika kaivaa pörröfleece materiaalivarastostani ja ommella siitä Dominicille takki. Hän kasvaa sellaista vauhtia, että kaikki vaatteet jäävät hetkessä pieniksi. Lämpimiä vaatteita tarvitaan paljon, sillä heppoisen puutalon lämpötila laskee todella alhaiseksi aamuisin ja iltaisin.

Ostin taas vain uuden vetoketjun, enkä muuta. Tein takin ilman huppua, jotta sitä voi käyttää talvitakin alla paremmin. Tässä kuvassa Dominicilla on takin alla hupullinen fleeceliivi.

Muistatte varmaan, kun vain vähän aikaa sitten esittelin nuo uudet ihanat kettusaappaat ja toivoin, että ne olisivat kestävät....arvatkaapa vaan...ne ovat jo rikki! Molemmat saappaat ovat puhki varresta siitä kohtaa, josta varret taittuvat kävellessä! Parin viikon käytön jälkeen! Täytyy ostaa sadeilmoille uudet saappaat, eihän noita voi käyttää kuin kosteilla ilmoilla. Harmi!

Sivusaumaan ja vetskariin laitoin volkkaripakettiauton. 

Domsku pääsi vihdoinkin pelostaan! Hän on pelännyt joulukuusta saakka tätä "hirviömotoa", josta saa väännettyä dinosauruksen. Otus pitää ääntä ja siinä vilkkuvat valot. Amerikantäti toi sen. Viisi kuukautta hän on itkenyt tai ainakin alahuuli väpättänyt, jos hän on nähnyt hirviön. Nyt uteliaisuus voitti ja vähävähältä piti mennä lähemmäs ja koskea hirviöön. 

Pörröfleece toimii hyvin päikkäreilläkin :)

Villatakista haalari - epätäydellisen täydellinen!

 Olen jälleen tuunaillutduunaillut!

Tein pojalle haalarin vanhasta villatakistani sekä palasta velouria tai joustofroteeta. (En tiedä, mitä tuo materiaali on, sillä täällä sanotaan "plutsh"). Minulla ei ollut kaavoja tähän, joten laitoin yhteen hupparin kaavan sekä housujen kaavan ja vertasin niitä pojan toiseen villahaalariin.

En ole käyttänyt tätä villatakkia vuosiin. Ensin minulla oli ajatuksena tehdä haalari pelkästään takista, mutta eihän takkia ollut läheskään riittävästi. Miten sattuikin, että minulla oli juuri oikeanväristä PLUTSHIA (heh!), jota saatoin yhdistää takin raitoihin. 

Ostin keltaisen vetskarin ja käytin tarkasti niin paljon villatakkia kuin mahdollista. Ompelin pikku "paikkoja" villatakista velourin päälle. Lahkeisiin laitoin raidat pystysuuntaan, jotta sain nekin palat käyttöön. On niin ihanaa tehdä vaatteita omalle lapselle, kun ei asioiden tarvitse mennä taiteen kaikkien sääntöjen mukaan. Tahtoisinkin rohkaista kaikkia tekemään vaatteita itselleen tai lapsilleen, niiden EI tarvitse olla täydellisiä. Siellä täydellisessä Suomessa vaaditaan kaikessa täydellisyyttä ja se rajoittaa ihmisiä. Ei uskalla edes aloittaa. Ei uskalla olla itselleen armollinen. Ihan oikeasti, suurimmassa osassa maailmaa vähempikin kelpaa. Hauskat ideat ja onnistumiset tulevat usein vahingossa. Hyviä vahinkoja ei tapahdu, jos aina tuijotetaan ohjeita ja mietitään, mitä se käsityöope on vuonna kaksi määrännyt. Ei kukaan pakota tekemään asioita juuri yhdellä tavalla. Tietenkin sitten on eri asia, kun tekee vaatteita myyntiin. Laadun täytyy olla hyvä ja ammattitaidon täytyy näkyä. Omille lapsille kuitenkin kelpaavat vähän ammattitaidottomammatkin vaatteet! Nauttikaa tuunailusta ja ompelusta, heittäkää kehiin hulluimmatkin ideat!

Esimerkiksi tässä villahaalarissa olisi paljonkin sanomista. Käytin velouria hihansuissa ikäänkuin resorina. Eihän se käyttäydy samoin kuin resori, enkä saanut saumasta siistiä, vaan se "aaltoilee", koska villaneulos on joustavaa ja paksumpaa kuin velour. Mutta mitä se haittaa? Samanlaista "aaltoilua" on muissakin saumoissa samasta syystä. Silitin niitä höyryraudalla ja se paransikin tilannetta kovasti. Vetskaria en vieläkään osaa ommella tosi hienosti, mutta kyllä kai minä joskus opin? Mikään pikkuvirhe ei kuitenkaan lyttää sitä tosiseikkaa, että tämä haalari on iloinen ja ihana ja se täyttää juuri sen tarpeen, mihin se on tehty! Rahaa siihen ei kulunut juuri lainkaan, koska vetskarit ovat Chilessä halpoja.

Huppua en tahtonut haalariin laittaa, koska niistä on vain haittaa. Takin selkään jää aina möykky. Tein haalarin miettien sitä, että talvella päälle pitää pukea lisää vaatetta. Villakauluksen sisäosan ompelin velourista, jottei kaulus kutita.

Epätäydellisen täydellinen ja poika tykkää!