Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 28. helmikuuta 2011

Maanjäristyksen muistopäivänä musiikkia, järistyksiä ja ihmiskohtaloita

Eilen oli Chilessä maailman viidenneksi voimakkaimman maanjäristyksen vuosipäivä. Telkkarista tuli koko päivän dokumentteja muistotilaisuuksista sekä maanjäristyksestä. Täällähän on koko vuoden järissyt, mutta se on luonnollista ja terveellistä.

Kuoron ohjelma sekä romumarkkinoilta ostamani vanha matkalaukku

---

Sanoin miehelleni aamulla, että mitä jos juuri tänään tulisi voimakas maanjäristys! Ihmiset varmaan säikähtäisivät tosi paljon.


Olin koko päivän kotona ja sivusilmällä seurailin, miten näytettiin sortuneita kerrostaloja, jotka muuten vielä tänä päivänä makaavat maassa kaatuneina minunkin kaupunkireissuni varrella. Näytettiin itkeviä ihmisiä ja haastateltiin tsunamista selvinneitä sekä myös ihmisiä, jotka olivat menettäneet perheensä rauniohin.

---

Yksi nainen oli synnyttänyt vauvan juuri maanjäristyksen hetkellä. Pienikokoinen kätilö oli suojannut omalla vartalollaan äitiä ja juuri syntyvää vauvaa, muuta ei ollut tehtävissä. Toinen nainen oli synnyttänyt ja alkanut sen jälkeen imettää viittä muutakin lasta, sillä kaikilta äideiltä ei tullut maitoa, eikä sitä järistyksen jälkeisessä kaaoksessa mistään saanut. Näytettiin kolmekymppistä miestä, joka oli mennyt naimisiin vuosi sitten ja muuttanut 9-kuukautisen poikansa ja vaimonsa kanssa upouuteen kerrostaloon. Mies oli pitänyt vaimonsa kädestä kiinni, kun molemmat olivat maanneet puristuksissa raunioissa. Vaimo kuoli ennen kuin heidät ehdittiin pelastaa. Myös poika. Nuori mies on nyt yksin. Haastateltiin nuorta äitiä, joka oli toisesssa kädessään puristanut pientä poikaansa ja toisella kädellä pitänyt kiinni puusta, kun tsunami huuteli kaiken heidän altaan pois. Äiti sinnitteli ja sinnitteli, kunnes kolmas voimakas aalto riuhtaisi heidät irti puusta. Äiti ja poika huuhtoutuivat veden mukana noin kilometrin päähän. Molemmat selvisivät.
---
Näitä tarinoita on tuhansia. Toiset päättyivät hyvin ja toiset huonosti, mutta elämme yhä tämän kaiken keskellä. Talot ja kadut ovat yhä huonossa kunnossa. Jälleenrakennustyöt ovat vauhdissa, mutta maan resurssit ovat rajalliset. Itse kärsimme taloudellisia vahinkoja, mutta onneksi kenellekään läheiselle ei tapahtunut mitään vakavaa. Sivupalkista voit lukea lisää maanjäristyksestä.


Konsertti pidettiin ulkona yliopiston alueella. Kuvassa voitte nähdä kemianlaitoksen, joka räjähti ja syttyi palamaan vuosi sitten maanjäristyksessä. Räjähdyksen kuulimme Peikkokukkulalla saakka, vaikka Concepcioniin on noin 60 kilometrin matka.

---

Lähdin illalla Concepcioniin kuuntelemaan Wienin yliopiston kuoron esitystä. He lahjoittivat konsertin Concepcionin ihmisille maanjäristyksen muistopäivänä. Konsertti oli ihana. Kuoro lauloi Brahmsia, Rheinbergeriä, Rachamaninoffia, Tschaikovskia, itävaltalaisia kansanlauluja, latinalaisen amerikan lauluja - ja toki Violeta Parran "Gracias a la vida" (Elämälle kiitos). Minä riemastuin kahdesta Sound of Musicin kappaleesta Do Re Mi ja Edelweiss. Lopuksi vielä kuoro lauloi Blue Danuben, jota rakastin soittaa pianolla silloin kun minulla vielä oli piano.
---

Kuuntelimme konsertin pimenevässä illassa ainoan suomalaisen ystäväni kanssa lokkien kirkuessa taivaalla kilpaa kuoron kanssa.

---

Konsertin jälkeen tapasin kälyni, joka myös oli siellä naapurinsa kanssa. En uskalla liikkua yksin kymmenen aikaan illalla kaduilla, joten en tahtonut lähteä linja-autoasemalle, joka on vähän vaarallista aluetta öisin. Päätin jäädä kälyni luokse yöksi ja lähteä vasta aamulla Peikkokukkulalle. Kävelimme kälyn ja naapurin kanssa pois yliopistoalueelta ja katselimme valokuvia maanjäristyksestä. Otimme bussin ja joku huumehörhö heitti kaljatökin bussin avoimesta ovesta sisään.

---

Kälyni luona keitimme teetä ja juttelimme pennuista. Silloin alkoi maa keinua. Otimme tukea sohvasta ja nojatuoleista, kun riensimme oviaukkoon. Sama naapuri, joka oli konsertissakin, oli omassa oviaukossaan pelokkaan näköisenä. Lamppu heilui yllämme niin, että se melkein koski kattoa jokaisella heilahduksella. Maa heilui kuin laivassa ja silloin kuului valtava räjähdys ja sähköt katkesivat.

---

Järistys ei kestänyt kauan, mutta se oli tosi voimakkaan tuntuinen. Erilainen kuin yleensä. Yleensä se on tärinää ja räminää, mutta nyt tuntui kuin olisi ollut pahassa aallokossa. Kun tärinä oli ohi, naapurikin tuli kälyni luokse, sillä hän ei uskalla olla yksin maanjäristysten aikoihin.
Kälyni survoi avokadoa taskulampun valossa ja lopulta saimme ne teetkin juotua. Kuuntelimme radiota yhä taskulampun valossa ja siellä kerrotiin, että järistys oli ollut 5,9 tai 6 richterin asteikolla. Ei siis yhtä voimakas kuin vuosi sitten, mutta sai kyllä sydämen tykyttämään muutaman ylimääräisen kerran.

---

Menimme kaikki kolme naista nukkumaan. En tiennyt, olisinko nukkunut vaatteet päällä ja kengät jalassa. Vaihdoin kuitenkin pyjaman päälleni ja laitoin kaikki vaatteeni kassiin käden ulottuville ja kengät siihen viereen. Kälyni ei sinä yönä lukinnut kaltereita oven eteen. Minua pelotti paljon enemmän kuin koskaan ennen. Olin ensimmäisen kerran kerrostalossa järistyksen aikana neljä kerrosta sänkyni päällä.

---

Olosuhteisiin nähden nukuimme hyvin. Heräsimme seitsemältä aamulla uuteen järistykseen. Sähköt olivat yhä poikki. Nousin ja puin vaatteet päälleni ja lähdin takaisin turvalliselle Peikkokukkulalle, jossa myös oli tärissyt. Von Trollheimien koti oli entistä pahemmassa kaaoksessa ja nallejakin oli pudonnut hyllyltä. Sellaista pientä vain.
---
Sellaista maanjäristyksen vuosipäivää meillä siis vietettiin. Ei anna maaäiti unohtaa.


sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Ylpeät emot ja ahnaat vaavit

Vaaveista on pyydetty lisää kuvia ja koska tuossa välissä oli toisenkin aiheisia postauksia, niin laitanpa taas rakkaista karvakorvistani pläjäyksen.





Zara on toipunut keisarileikkauksesta hyvin. Haavaa olen puhdistanut povidona yodadalla aamuin illoin ja nyt kun pennut ovat jo pariviikkoisia, masu on jo tosi nätti. Haava ei tulehtunut missään vaiheessa. Zara oli huonossa kunnossa noin 24 tuntia leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen se on ollut oma reipas itsensä ja valtavan hyvä emo. Zaran piti saada Pileran-tippoja kolme päivää synnytyksen jälkeen, jotta maitoa tulisi riittävästi. Samoin se sai neljäksi päiväksi antibiootit ja vitamiini-rauta-tabletteja sille annan noin kolme viikkoa, sillä se menetti verta aikalailla ja sen ikenet ja mahanahka ovat todella vaaleat. Onneksi se on nyt saanut väriä jo niihinkin! En tiedä, miten Suomessa lääkitään koiria keisarileikkauksen jälkeen, mutta minä toimin täällä täkäläisen eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

Tässä kuvassa Zaralla on vähän sellainen ilme, että se laskeskelee, onko varaa kaikkien pentujen koulutukseen...ja mitä niistäkin isoina tulee....



Myös Anastasian katse on kauas tulevaisuuteen..."saankohan yhtäkään näistä pitää itselläni vai lentävätkö kaikki pois pesästä parin kuukauden jälkeen..."


"Mutta nyt nämä kaikki possuset ovat minun ja minä näistä pidän huolta!"

perjantai 25. helmikuuta 2011

Wanhat vaunut ja kysely

Nämä vanhat nukenvaunut olen ostanut pari vuotta sitten Valparaison antiikkimarkkinoilta (aah, sinne kun taas pääsisi uudestaan...)
Tietääkö joku, miltä vuosikymmeneltä nämä ovat? Itse epäilen 60-lukua. Vai voisivatko nämä olla 70-luvulta, mutta erittäin huonossa kunnossa? Laskeeko vaunujen arvo, jos otan tuon alkuperäisen täysin risan kankaan pois ja laitan uuden tilalle? Tietty tuo alkuperäinen kangas osoittaa vaunujen todella olevan vanhat, mutta nyt on kurjaa, kun niihin ei voi edes laittaa nukkeja istumaan, sillä pohja on täynnä reikiä ja muutenkin kangas on joka puolelta lahoamispisteessä. Jos vaikka vaihtaisinkin kankaan, niin kyllähän metalliosat ja pyörät säilyttävät vanhan tunnelman. Eli kysely:
1. Vaihdanko kankaan vai jätänkö alkuperäisen?
ja jos vaihdan kankaan:
2. Puuvilla, pellava vai muu kangas?
3. Pellavanvärinen vai valkoinen?
(Alkuperäinen väri on ollut sininen, mutten tahdo sinisiä vaunuja.)

---
Kiitos jo etukäteen vastanneille!

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Ihania ystäviä ja lukijoita!

Joulun jälkeen Von Trollheimin perhe sai postipaketin Suomesta. Kokki ja kodinhoitaja avasivat paketin keittiössä ja ooooh, sieltähän löytyi uusi upea sininen astiasto herrasväen kahvipöytään! Kiitos ihanaiselle ystävälleni Tiinalle! Von Trollheimien kodinhoitaja vaan on ollut älyttömän laiska ja koti on paksun pölyn peitossa. Täytyy varmaan mennä avuksi, jotta koti saadaan taas puhtaaksi ja uusi astiasto pöytään - joulukuusenkin varmaan voisi jo helmikuussa sieltä siivota! Maanjäristysten jälkeen myös joidenkin huoneiden tavarat ovat sikinsokin kallellaan.

Von Trollheimien kodin kalusteet ja astiat olen kerännyt viimeisen 15 vuoden aikana. Nuket olen tehnyt itse.

Eilen postilokerossani oli paketti! Sieltä löytyi nukkekotiluetteloita. Yksi ihanainen lukijani lähetti minulle aineistoa, jonka ääressä voi "haaveilla ja kuolata". Chilessähän ei ole nukkekoteja eikä pieniä kalusteita saatavana missään, mutta nukkekoteilu on siitä hauska harrastus, että itse voi tehdä paljon ja lisäksi tavaroiden tilaaminen Suomesta ei tule kovin kalliiksi, sillä tavarat ovat pieniä ja kevyitä. Silloin tällöin voi jotain tilata. Itse olen tilannut vain kerran Minimaailmasta.
Samainen blogin lukija lähetti minulle kaksi reseptikirjaa mikroaaltouunille. Kerran kyselin, jos jollain olisi lisää reseptejä mikrossa tehtäviin kakkuihin. Uunia ei Chilessä tee mieli käyttää kesäaikaan, joten olen alkanut tehdä kakkuja ja muffinseja mikrossa. Nyt sain kahden kirjan täydeltä ruokaohjeita. Heti tänään kokeilin maistuvaa marjapaistosta ja kyllä se olikin maistuvaa! Söimme kerralla kaiken neljään pekkaan. Ruokapöydässä olivat myös aputyttöni sekä uusi aputyttö, joka on nyt harjoittelemassa.
---
Kiitos lukijalleni näistä neljästä mieluisasta opuksesta!
---
Kiitokset myös teille edelliseen postaukseen kommentin jättäneille. Olen ihan ällistyksissäni, kun lintu"taulustani" tulikin positiivista palautetta. :)


Peikkokukkulan ensimmäiset omenat ovat kypsyneet! Syksy kolkuttelee jo nurkalla.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Pala vanhaa seinää ja emalikannut

Näin tavaratalossa vanhannäköisiksi käsitellyille laudoille maalatun (tai varmaankin painetun) taulun linnusta ja kukista. Teki mieleni ostaa se ja pohdin, miten jaksaisin kantaa sitä mukanani loppupäivän. Sitten tuli mieleeni sekin, että mihin minä sen laittaisin, kun oikeastaan seinillä ei ole kauheasti tilaa uusille tauluille. Sitten tuli myös mieleeni Peikkokukkulan lautakasa...jätin taulun kauppaan.

Peikkokukkulalla menin heti lautakasalle. Siellä on myös lautoja, jotka on naulattu toisiinsa kiinni. Laudat ovat maanneet pari vuotta sateessa ja paisteessa, joten ne ovat jo vaaleita. Otin kasasta yhden sellaisen, jossa on neljä lautaa vierekkäin. Pesin sen ja hioin vähän koneella. Maalasin harmaan pohjamaalin, jonka jälkeen melkein kuivalla pensselillä vetelin vaaleaa maalia päälle hieman. Tämän jälkeen hahmottelin lyijykynällä lintua ja kukkia. Minähän en osaa maalata, joten yritykseni ei ollut tehdä mitään mestariteosta. Tajuan kyllä omat rajoitteeni...;)

Linnun ja kukat maalasin akryylimaaleilla. Meinasi iskeä epätoivo, kun aluksi työ näytti todella rumalta. Suttasin lisää maalia sinne tänne ja sitten yhtäkkiä se alkoi näyttää ihan siedettävältä. Kun maali oli kuivaa, vetelin päälle vielä mustaa kenkäplankkia, jotta saisi vanhan vaikutelman.

Mieheni ihmetteli, miksi tein maalauksen vanhoille vinoille laudoille. Hänen mielestään se olisi pitänyt tehdä oikealle taulupohjalle tai edes hänen olisi pitänyt sahata laudat suoriksi. Miksi tahdoin maalata tuollaiseen vänkyrään? Minun ideani alusta asti oli tehdä ikään kuin palanen vanhaa seinää. Seinä olisi hajonnut muka joskus aikojen saatossa ja tuo pieni pala kuvaa olisi jäänyt jäljelle. Voitteko te nähdä ideani tuossa?

Vieläkään en tiedä, mihin tuon tungen, sillä sitä seinätilaa ei tosiaan paljon ole, mutta jos vaikka sen käsittelisi venelakalla, niin sehän voisi olla koristuksena kylpyhuoneessa tai kuistilla, jonka teko pitäisi aloittaa pian!

Kuvassa olevat kannut ovat molemmat uusia minulle. Olin viime lauantaina Concepcionissa vaatimattomilla antiikkimarkkinoilla ja sieltä löytyi tuo iso vihreä emalikannu. Se on ehkä 6-7 litraa. Maksoin siitä 10 euroa, onko se sopiva hinta mielestänne? Kun aputyttöni näki kannun, hän kertoi, että heillä on litran emalikannu, joka on oikein vanha. Se löytyi maan alta isoäidin pihalta ja isoäiti muistaa kannun jo lapsuudestaan. Aputyttö sanoi, etteivät he tarvitse sitä ollenkaan ja että se heillä on vain jossain muun romun joukossa, mutta hän tietää, että minä osaan arvostaa sitä paljon enemmän kuin hänen perheensä, joten hän toisi sen minulle! Tänä aamuna hän sitten toi kannun minulle ja olen niin tosi onnellinen tuosta kauniista litran kannusta!

Kiitokset vielä aputytölleni, jota saan pitää enää kaksi viikkoa! Hänen suuri unelmansa toteutui: hän aloittaa opiskelut sairaanhoitajaksi kahden viikon päästä!

torstai 17. helmikuuta 2011

Silmät auki!

Anastasian pennut ovat tänään 11 päivää vanhoja. Kaksi pennuista avasivat silmänsä tänään.

Tämä plötkö on tytöistä suurin.


Tämä nuppunen ryppynaama taas tytöistä pienin.

Pikkuinen ryppynaama syntyi ensimmäisenä.


Tämä plötkö syntyi kakkosena, eikä meinannut mahtua ulos, kun oli muita isompi. Viimeisenä syntyi vaaleampi pieni tyttö. Se taitaa aukaista silmänsä huomenna.
---
Peikkokukkulan blogi ei ole muuttumassa pelkästään koirablogiksi, vaikka se nyt siltä saattaa tuntuakin. Näitä ihania pennuntuoksuisia hetkiä vaan ei raski jättää näyttämättä!


Chihuja siellä, chihuja täällä, chihuja makaa kaapin päällä...

Kyllä on chihumaista tämä elämä! En edes ehdi blogia päivittää, kun kaikki aika menee jollain tavalla chihuihin!

Eilen lisäisin Michilandian sivuille t-paitoja ihmisille. Paidoissa poseeraa Rillichihu. Lisäksi laitoin Michilandiaan paljon uutuuksia: talvimantteleita, merkkailuvöitä
uroksille, t-paitoja, fleecemantteleita jne. Nämä uutuudet ovat olleet tehtyinä jo hyvän aikaa, mutten ole ehtinyt laittaa kuvia sivuilleni.


Meillä vielä on ollut toivottoman hidas yhteys jo viikkoja, joten kuvien lataaminen on ollut yhtä tuskaa. En tiedä, mitä ne siellä firmassa oikein tekivät, kun mieheni meni eilen valittamaan aiheesta. Jostain kumman syystä yhteys alkoi pelittää heti, kun hän palasi kotiin! Ilmeisesti meille on lähetetty hitaampaa yhteyttä kuin mitä olemme maksaneet, siis tämä oli vain minun arvaukseni aiheesta. Miten muka voi olla niin, että heti kun menee valittamaan, niin monen viikon lähes mitätön yhteys muuttuukin paljon nopeammaksi?

Meillä on muuten pidellyt täällä ihan outoja ilmoja! Enää ei ole maa pahemmin tärissyt, mutta on ollut sumuista, pilvistä ja sateista HELMIKUUSSA, jolloin pitäisi olla vain aurinkoa ja kuumaa! No, minä mieuummin otan kyllä tällaisia ilmoja kuin pelkää kuumaa, joten olen tyytyväinen villikset jalassa :) Onkohan tämä nyt sitä, kun sanottiin, että viime vuoden maanjäristyksen takia Chile siirtyi joitakin senttejä toiseen suuntaan ja siksi ilmasto voi nyt vähän muuttua? Hui! Ehkä ensi talvena täällä sataa LUNTA! Kääks.



Tämän postauksen kuvissa poseeraavat Zaran ja Anastasian pennut, joilla on nyt ikää 8 ja 11 päivää:)


Erivärisiä Rillichihupaitoja on nyt myynnissä Michilandiassa!
---
Palaan pian blogiin!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Joulu helmikuussa!

Minä sain viime viikolla vielä nauttia joulusta! Viimeiset joulupaketit Suomesta nimittäin olivat saapuneet postilokerooni. Joulun jälkeen sain myös Maalaisunelma -lehden joulunumeron.

Kuva Maalaisunelman joulunumerosta

---

Maalaisunelma-lehdessä oli esitelty suloinen koti Ruotsissa. Siinä näytettiin muunmuassa kodin portaikko, joka on hyvin paljon samanlainen kuin meillä. Mikä siellä portaikon verhotangossa riippuikaan? Ihan totta, sama mistelinoksa, jonka ihanaiset K ja H lähettivät minulle joululahjaksi! Tuollaisia ei Chilestä saa, joten olen tosi iloinen tästä mistelinoksasta, joka saa jäädä kotiamme koristamaan ympäri vuoden.



Minä laitoin mistelinoksan vanhaan oveen. Voi olla, että sille löytyy parempi paikka myöhemmin.


Kummisetä muisti minua nameilla!

Suomesta saa ihania kirjekuoria!

Kiitokset vielä tontuille, kun muistitte minua helmikuussa vielä! (Taidan olla aika kiltti....)

maanantai 14. helmikuuta 2011

Zaran synnytys

Eilen kerroin teille Anastasian synnytyksestä ja tänään on Zaran vuoro. Ensin kuitenkin selvennän vähän teille sitä, miksi astutin kaksi narttuani samaan aikaan.
---
Monet kasvattajat astuttavat narttujaan samaan aikaan siitä syystä, että nartuille laumassa tulee juoksut yleensä samoihin aikoihin. Kun yksi narttu aloittaa, niin muut tulevat perässä. Sitten saakin suojella sohvia ja vaatteita. Onneksi Chilessä ympäri vuoden ulkona on sen verran lämmintä, että koirat saavat olla paljon ulkona. Meillä kukaan ei joudu eristyksiin häkkiin. Meillä ei edes ole häkkejä.
---
Kun meillä on nartuilla juoksut, teemme niin, että pojat ovat ulkona tarhassa ja tytöt pistäytyvät ulkona vapaana. Emme kuitenkaan voi niiden antaa olla kauan aikaa ulkona, sillä ne menevät kiusaamaan poikia aidan toiselle puolelle. Ne pyörivät aidan vieressä ja näyttelevät peppuaan pojille, jotka alkavat ähistä ja vinkua tarhassa. Tulevaisuudessa meinaamme tehdä toisenkin tarhan, jotta pojille on omansa ja tytöille omansa, jotta käytännön elämä helpottuisi, eikä vahinkoja varmasti pääse käymään.
---
Nyt kun tytöillä on juoksut, ne saavat olla tavallista vähemmän ulkona ja yläkerran vierashuoneeseen olen tehnyt niille oman paikan. Siellä ne saavat makoilla suljetun oven takana pesissään ja pureskella luita. Pojatkin pysyvät rauhallisempina, kun ihanat hajut eivät koko ajan kulkeudu samalla tavalla nenään kuin silloin, kun on näköyhteys. Onneksi meillä on nykyään tilaa.

Tässä Zara ja masu 55. päivänä ensimmäisestä astutuksesta.


---


Niin siis kulkeuduin jo sivuraiteille...miksi minä astutin kaksi narttuani yhtä aikaa, johtuu omasta "varaemojärjestelmästä". Chihuahuoiden synnytykset ovat riskialttiita. Pennut ovat suuria verrattuna emon kokoon. Usein joudutaan turvautumaan keisarileikkauksiin. Joskus emo voi kuolla synnytyksessä. Silloin Suomessa aletaan heti etsiä varaemoa, joka voisi imettää pentuja. Chilessä varaemon löytyminen olisi erittäin hankalaa - ellei sitten antaisi pentujaan jollekin katukoiralle....
---
Nyt kun tiedän, miten ihmiset täällä huolehtivat koiristaan, en uskaltaisi antaa chihujani - en aikuisia enkä pentuja - kenenkään käsiin. Siksi olen alkanut ajatella, että ehkä on turvallisempaa astuttaa kaksi narttua kerrallaan, jotta apua on sitten lähellä, jos sitä joskus tarvitaan. Joskus taas voisi olla sellainen tilanne, että emo menee hyvin huonoon kuntoon synnytyksessä esim. kohtutulehduksen takia. Silloin voisi antaa vaikka osan pennuista toiselle emolle.
---
Suomessa on chihuahuakasvattajia "pilvin pimein". Määrä on itseasiassa hämmentävän suuri täältä Chilestä katsottuna. Täällä on kasvattajia vai muutamia. Monen sadan kilometrin säteellä meistä katsottuna täällä on minun lisäkseni vain yksi kasvattaja, jolla on virallinen kennelnimi. (Toinenkin oli, mutta Kennel Club juuri poisti heiltä kasvatusoikeuden viideksi vuodeksi.) Muut vähäiset kasvattajat kasvattavat rekisteröimättömiä chihuja. Asiantuntemusta eikä apua voi siis monelta suunnalta pyytää.
---
Mutta pääsisinkö sitten jo varsinaiseen asiaan, eli rakkaan Zarani synnytykseen? Joo, aloitetaan!



Kolme pentua ja paljon kaasua saavat aikaan tällaisen pötsin.

---

Illalla 8.2.2011 kaksi päivää ennen laskettua aikaa Zaran ruumiinlämpö oli 36.9 celsiusta.
Eilisestä postauksesta viisastuneena tiedättekin (ellette tienneet jo ennen), että se tarkoittaa sitä, että synnytys mahdollisesti alkaa seuraavan 10-24 tunnin aikana. Sanon MAHDOLLISESTI, sillä joskus lämpötila sahaa muutaman päivän ylösalas ja silloin on hieman epätietoinen olo...
---
Zara oli tehnyt touhukkaasti pesää jo viikon joka yö. 8.2. se kuitenkin teki pesää kiihtyvällä tahdilla jo iltapäivällä. Menimme nukkumaan siinä yhdentoista aikoihin ja kolmen maissa heräsin siihen, että Zara oli hyvin levoton. Siitä muutaman minuutin kuluttua tulivat ekat supistukset ja minä lämmittelin taas kerran vettä lämpöpulloon ja tarkistin tykötarpeet. Puoli neljältä aamulla supistukset olivat voimakkaita ja niitä tuli usein. Klo 3.41 uloin sikiökalvopussi alkoi tulla ulos.
Klo 4.12 pussi oli kokonaan ulkona ja alkoi "pentupussin"(amnion) odotus. Kymmenen minuutin kuluttua työntyikin sikiökalvopussi ulos. Molemmat pussit olivat siinä jalkojen välissä ja Zaralla oli koko ajan voimakkaita supistuksia. Tarkastelin "pentupussia", mutta pentua ei vaan näkynyt, ei kuonon kuonoa eikä käpälän käpälää! Jo noin tunti oli kulunut, eikä mitään tapahtunut voimakkaista supistuksista huolimatta. Aloin huomata Zarassakin väsymyksen merkkejä.
---
"Pentupussin" eli amnionin tultua ulos pennun on synnyttävä tunnin kuluessa tai sen selviytymismahdollisuudet ovat heikot. Viideltä aamulla soitin eläinlääkärille, jolle olin jo lähettänyt sopimuksemme mukaan tekstiviestin synnytyksen alettua. Eläinlääkärimme sanoi, että lähtisin heti klinikalle. Hän veisi poikansa hoitoon ja tulisi heti perässä. Toinen eläinlääkäri olisi ottamassa minut ja Zaran vastaan. Klinikalla olikin jo valot päällä ja toinen tuttu eläinlääkäri kertoi, että kaikki oli valmiina keisarileikkausta varten, jos sellaista tarvittaisiin.
---
Eläinlääkäri tunnusteli Zaran sisältä, eikä ylettänyt pentuun. Hän sanoi, ettei mitään muuta ole tehtävissä kuin leikata. Jotain outoa oli tekeillä, sillä pennut olivat liian ylhäällä. Toinen eläinlääkäri tuli ja totesi saman. Menimme leikkaussaliin, jossa pitelin ja silittelin Zaraa, kun sille laitettiin rauhoittava piikki sekä maidoneritystä nopeuttava piikki (Pileran) ja ajeltiin mahasta karvat. Zara ei tahtonut antaa periksi, joten rauhoittavaa piti antaa lisää. Sitten tipan kautta laitettiin nukutusaine ja samalla alettiin puhdistaa vatsaa. Sitten minut ajettiin ulos, koska eläinlääkäreillä oli kiire saada pennut vatsasta. Kello oli 6.19 aamulla.


Supistus ja työntö
---

Minä luin romaania ja pureskelin kynsiäni. Pelkään aina, kun koira nukutetaan. Koskaan ei voi tietää, jos joku onkin allerginen nukutusaineelle. Unohdin katsoa kelloa, kun minulle tultiin kertomaan, että Zara on heräämässä ja kaikki kolme pentua ovat hengissä. Pennut olivat syntyneet klo 6.30. Kohtuun oli pitänyt tehdä kaksi viiltoa, jotta pennut saatiin ulos. Mikseivät pennut olleet syntyneet normaalilla synnytyksellä, ei tiedetty. Eläinlääkärit kertoivat, etteivät he löytäneet siihen mitään selitystä, sillä kohdunsarvet eivät olleet kiertyneet, eivätkä pennut olleet pahassa asennossa. He epäilivät, että kohtu ei toiminut, vaikka supistukset olivatkin hyviä ja voimakkaita.
---
Minua tietenkin harmitti, että Zara jouduttiin leikkaamaan. Kysyinkin, että jos olisin odottanut vielä joitakin tunteja rauhassa, niin olisiko luonto hoitanut tehtävänsä ja pennut olisivat tulleet normaalilla tavalla ulos. Eläinlääkärit epäilivät asiaa, mutta sanoivat, että olisihan se ollut mahdollista, mutta ainakin ensimmäinen pentu olisi siinä tapauksessa kuollut, olihan vesipää (amnion) jo tullut ulos yli tuntia aikaisemmin.
---
Jos tätä tekstiäni nyt lukee joku toinen chihuahuakasvattaja, jolla on kokemusta tällaisesta samanlaisesta tilanteesta, niin olisin kiitollinen, jos voisit kertoa, miten Suomessa eläinlääkäri on toiminut. Leikataanko vai odotetaanko? Uskotko sinä, että leikkaus oli tässä tapauksessa ainoa oikea ratkaisu? Zaralle ei laitettu oksitosiinipiikkiä, ehkä siksi, että supistuksia kuitenkin oli tullut paljon ja ne olivat voimakkaita. Minun täytyy kai uskoa, että he tekivät oikein ja luottaa siihen. Tiedän, että Chilessä sekä ihmisten että eläinten osalta turvaudutaan sektioon paljon helpommin kuin Suomessa (rahan takia).
---
Minua tietenkin kasvattajana harmittaa se, että keisarileikkauksen jälkeen koiran kohtu ei enää toimi yhtä hyvin kuin se ilman arpea toimisi. Ehkä kaikki seuraavat synnytykset ovat keisarileikkauksia. Keisarileikkauksia taas ei voi eläinlääkärin mukaan tehdä kuin kolme. Chihu, joka synnyttää normaalisti, voi saada pentuja elämänsä aikana useammin kuin kolme kertaa. Lisäksi keisarileikkauksen jälkeen koira on todella huonossa kunnossa. Joskus se saattaa hyljeksiä pentujaan ja jopa tappaa ne. Onneksi meille ei ole koskaan käynyt näin, vaan jopa keisarikeikkauksen jälkeen koiramme ovat olleet hyviä emoja. Maitoa vaan ei ala tulla nopeasti ja pennut kuljuvat nälässä.



Keisarileikkauksen jälkeen Zara on nukuksissa ja vaikka siltä näyttääkin, niin pennut eivät ime.


---
Zaran kanssa lähdimme klinikalta kotiin klo 9.30 aamulla. Zara oli aivan sekaisin ja nukuksissa. Se tärisi vielä. Pennuista se ei ollut kovin kiinnostunut. Ero oli valtava verrattuna Anastasiaan, joka hoiteli pentujaan ja oli silmin nähden hyvässä kunnossa. Zara kuorsasi kovaan ääneen kotimatkan ja pennut kiljuivat.
---
Pennuilla oli nälkä ja koska kerran Zara ei jaksanut huolehtia pennuista eikä maitoa vielä paljon tullutkaan, annoin pennuille tuubista Puppy Boostia. Ne tykkäsivät herkusta, mutta jatkoivat kiljumista. Koko päivän makasin Zaran vieressä ja ensimmäiset tunnit se oli niin sekaisin, ettei se tuntenut minua, vaan puri minua sormeen, kun autoin sitä parempaan asentoon. Zara kuorsasi ja pennut kiljuivat ja minä väänsin itkua. Zara näytti niin surkealta ja sillä oli selvästi paljon kipuja. Manasin itseni taas kamalaksi ihmiseksi, kun laitan koirani kärsimään!







Sininen poika, ruskea poika ja sininen tyttö


---



Minä annoin Zaralle koiranmaitotiivistettä ja se joi. Se myös söi ison annoksen ruokaa. Sitten se taas nukkui. Se ei jaksanut nuolla pentujaan, joten nostin jokaisen pennun vuorollaan sen kuonon eteen ja niin se nuoli pentuja. Zara ei jaksanut nostaa päätään. Asettelin tyynyä sen pään alle. Asettelin pentuja nisille ja pidin niiden päätä paikoillaan. Niissäkin oli niin paljon nukutusainetta tai rauhoittavaa, etteivät ne jaksaneet imeä, vaan pää lurpashti heti pois nisältä. Ulvoa ne kyllä jaksoivat. Jokaisen imurefleksi oli todella voimakas ja nyt alkoi maitoakin tulla nisistä, mutta pennut vaan eivät jaksaneet imeä. Puoli neljältä iltapäivällä sain pennut imemään! Pidin jokaisen päästä kiinni, kunnes näin, että ne alkoivat lypsää pikkuruisilla tassuillaan! Melkein itkin ilosta!


---


Tänään Zaran pennut ovat viisipäiväisiä ja ne painavat 210g, 210g ja 250 grammaa. Rekisterinimiäkin on jo mietitty, mutta siitä sitten joskus toiste:)


---


Faktat lyhyesti:
-EMO: Presumida del Llano Blanco - Zara (Chile) blue fawn
-ISÄ: Sweet Indeed Choko Bon Bon (Italia) chocolate-creme
-Pennut syntyivät keisarileikkauksella 9.2.2011 klo 6.30 ensimmäisestä astutuksesta 60. päivänä
-kolme pentua: yksi sininen uros, yksi suklaa uros ja yksi sininen narttu
---
Vielä loppuun tahdon toivottaa hyvää ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Anastasian synnytys

Tänään kerron teille Anastasian synnytyksestä. Yritän kertoa niin, että koirien synnytyksistä "eipalmittä" tietävätkin pysyvät kärryillä ja toisaalta taas välttäen vain chihuahuaihmisiä kiinnostavia yksityiskohtia, joka tekisi tekstistä tylsää luettavaa muille.
---
Arvasinhan minä sen, että synnytys tapahtuisi ennen laskettua aikaa, sillä niin meillä on ennenkin tupannut käymään. Monta pentuetta meillä ei vielä ole ollut, mutta jonkinlaista näkemystä asioista on ehtinyt muodostua omien ja muiden kokemusten perusteella sekä kirjoista opiskeltuna. Lauantai-iltana 5.2.11 otin Anastasialta lämmön ja mittari näytti vain 36.7 celsiusastetta. (Chihuahuan normaali lämpö on noin 38.5-39 celsiusta.) Kun lämpö menee alhaiseksi, voi synnytyksen arvioida alkavan seuraavan 10-24 tunnin aikana. Yön Anastasia nukkui rauhallisesti, eikä raapinut pesäänsä, toisin kuin Zara, joka oli aloittanut pesänrakennuspuuhat jo viikkoa ennen synnytystä.


Synnytys on alkamassa.

---

Meillä (ja usein muillakin) chihut synnyttävät yöllä. Anastasia kuitenkin istui sunnuntaina 6.2.11 (kaksi päivää ennen laskettua aikaa) olohuoneen lattialla vähän ennen yhtätoista aamupäivällä. Se sai ensimmäisen supistuksensa ja katsoi minuun ihmeissään. Minä lämmitin heti lämpöpulloon vettä ja tarkistin, että kaikki tarvittavat tykötarpeet olivat esillä. Nostin Anastasian pesäänsä ja heti se alkoi raivoisasti raapia peittojaan. Supistukset alkoivat ensin tulla noin vartin välein. 13.20 Anastasia alkoi ponnistaa todenteolla ottaen tukea pesän reunoista ojentaen kaulansa pitkäksi ja suu meni melkein ulvomisasentoon. 13.45 alkoi uloin sikiökalvopussi tulla ulos. Sitten Anastasialle tuli hätä. Se juoksi ympäriinsä ja teki asiansa nurkkiin, eikä selvästikään ymmärtänyt, miksei ponnistamisentarve lähtenytkään pois.
---
Kolmelta iltapäivällä supistukset olivat hyvin voimakkaita, Anastasia ponnisti, minä otin sitä kainaloista kiinni, jotta maan vetovoima olisi apuna, Anastasia kirkaisi ja niin ensimmäinen pentu tuli siististi pussissa ulos. Anastasia tiesi heti, mitä sen piti tehdä, vaikka tämä olikin sille ensimmäinen kerta. Pyyhkäisin vain hieman pussia rikki pennun kuonon kohdalta ja jätin loput Anastasian huoleksi. Anastasia oli kyllä kiinnostuneempi istukan syömisestä kuin pennusta huolehtimisesta, mutta kun ensin mainittu asia oli hoidettu, siitä tuli heti huolehtiva emo. Sen karvaiseen naamaan syttyi sellainen ilme, jota en ole koskaan ennen sillä nähnyt: hyvin valpas ja tietoinen omasta tehtävästään!

Ensimmäinen pentu oli punertava narttu. Minä en punninnut pentua ensimmäisenä päivänä, mutta toisena päivänä tytöllä oli painoa 110 grammaa.
---
Annoin Anastasian hoidella ensimmäistä pentuaan rauhassa, mutta sitten aikaa tuntui kuluvan liikaa. Sanotaan, että jos parin tunnin päästä ei ala kuulua toista pentua, niin pitäisi ottaa yhteys eläinlääkäriin. En kuitenkaan tahtonut kiirehtiä, koska Anastasia oli hyvävointisen näköinen, eikä väsynyt. Luin jostakin senkin, että kääpiöroduilla saattaa mennä jopa 3-4 tuntia seuraavan pennun syntymään.
---
Olin kuitenkin hieman huolestunut, sillä tiesin odottaa toiseksi sitä pentua, jolla oli keuhkoissa nestettä ja huonot sydänäänet. Eläinlääkäri oli sanonut sen tulevan ulos ensimmäisenä tai toisena, mutta koska kerran ekalla pennulla ei ollut mitään vikaa, niin ajattelin, että ehkä se "viallinen" pentu tulee sitten toisena. Aloin ajatella, että ehkä se olikin kuollut synnytyskanavaan, eikä Anastasia saanut siksi synnytettyä sitä.

Kun aikaa ensimmäisen pennun syntymästä oli kulunut kaksi ja puoli tuntia, eikä voimakkaista supistuksista huolimatta ollut näkyvissä seuraavaa pentua, päätin soittaa eläinlääkärille. Hän oli jo tietoinen synnytyksestä, sillä olimme sopineet, että lähetän tekstiviestin, kun synnytys alkaisi. Hän kehotti heti lähtemään klinikalle, jotta voitaisiin laittaa oksitosiinipiikki.
---
Kello 18.22 eläinlääkäri laittoi piikin ja se sattui kovasti. Anastasia itki ja näin jälkeenpäin ajateltuna ne kaksi oksitosiinipiikkiä, jotka Anastasian reiteen pistettiin, taisivat sattua kirkumisesta päätelleen enemmän kuin itse synnytys. Anastasian maha ultrattiin taas ja nähtiin, että kummatkin kaksi pentua olivat elossa ja senkin eläinlääkäri huomasi, että se pentu, jonka keuhkoissa oli näkynyt nestettä toisessa ultrassa, olikin syntynyt ensimmäisenä ja täysin kunnossa! Puolen tunnin päästä piikistä syntyi toinen pentu eläinlääkärin avustuksella. Sitä piti vähän avittaa ulos sillä tavalla, etten itse olisi uskaltanut tehdä. Olisin pelännyt, että Anastasiaan sattuu liikaa tai että pentu menee rikki. Toinen pentu oli isompi, myös punertava narttu. Toisena elinpäivänään se painoi 150 grammaa.
---
Taas piti laittaa oksitosiinia, että saatiin supistukset voimistumaan. Kolmatta pentua ei tarvinnutkaan kovasti avittaa ulostautumaan, sillä se oli taas pienempi. Pikkuinen vaaleampi narttu syntyi kahdeksalta illalla. Toisena päivänään se painoi 110 grammaa. Kaikki kolme narttua siis syntyivät terveinä ilman minkäänlaisia etukäteen pelättyjä ongelmia!

Uskomatonta, miten nopeaa palautuminen oli! Anastasia oli heti hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen! Pian se jo tahtoi syödä ison annoksen ruokaa. Oli outoa katsoa, miten laihalta se näytti, kun oli tottunut viimeiset neljä viikkoa katsomaan sen pyöreää vartaloa.
---
Nyt pennut ovat viikon vanhoja. Rekisterinimiä niille on jo mietitty. Sen verran paljastan, että kaikki ovat kukkien nimiä:) Pennut painavat tänään 170, 200 ja 250 grammaa ja kivoja kuvia niistä on tulossa Peikkokukkulan blogiin!

---

Faktat lyhyesti:

-EMO: Anastasia Pinky Paws (Chile) fawn

-ISÄ: Sweet Indeed Choko Bon Bon (Italia) chocolate-creme

-Synnytys alkoi 6.2.11 klo 10.45 ensimmäisestä astutuksesta 58. päivänä

- 1. narttupentu klo 15.05

-2. narttupentu klo 18.50

-3. narttupentu klo 20.05

---

Jos sinua kiinnostaa enemmänkin koirien synnytys, voit lukea Auli Koposen kirjan "Koira saa pentuja" sekä Helena Koskentalon "Parempaan pentutulokseen. Koirankasvattajan käsikirja". Nämä kirjat kuuluvat myös Suomen Kennelliiton kasvattajakurssin oppimateriaaliin.
---
Huomenna kerron teille Zaran synnytyksestä. Se onkin aivan erilainen tarina kuin Anastasian synnytys.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Ultrassa

Jospa nyt vihdoinkin ehtisin kertoa, mistä viimeaikaiset kiireeni ja vähäiset postaukset johtuvat! Ajattelin tehdä asiasta pienen jatkokertomuksen, joka alkaa tästä postauksesta.

Meillä ei ole autossa ilmastointia, mikä on Chilen kesässä aika ikävä juttu. Ikkunat auki ajelemme. Koirille tilasin bokseihin tällaiset tuulettimet Pikkukoiran putiikista Suomesta. Tuulettimiin saa myös pakastimeen laitettavan kylmentävän osan.

---

Oletteko käyneet chileläisen eläinlääkärin vastaanotolla? Nyt pääsette kurkkaamaan, miltä täällä näyttää. Ei ole yhtä hygienisen ja hienon näköistä kuin Suomen eläinlääkäreillä. Yliopistollisessa eläinlääkärissä on täälläkin todella modernia, siistiä ja hienoa, mutta se ei päivystä 24 tuntia vuorokaudessa, joten me käymme siellä vain otattamassa näytteet ja erikoislääkäreillä, kuten oftalmologilla. Muuten käymme Chiguyuantessa Larrainin klinikalla.

---

Olemme käyttäneet Larrainin klinikkaa nyt jo viisi vuotta, eikä eläinlääkäri ole ainakaan tietääksemme yhtäkään mokaa tehnyt, joten luotamme häneen. Hän on opiskellut Espanjassa ainakin osan tutkinnostaan ja täällähän se on tosi hienoa, kun joku on opiskellut Euroopassa.

Näitä vaaleanpunaisia muovibokseja toin Suomesta kolme.
---
Peikkokukkulalta kestää ajaa Larrainin klinikalle päivällä noin puolitoista tuntia, mutta yöllä hätätapauksessa olen ajanut sinne tunnissa, kun ei ole paljon muuta liikennettä. Olisi täällä vähän lähempänäkin eläinlääkäreitä, mutta kun yhteen luottaa, niin ei uskalla vaihtaa. Chilessä on eläinlääkäreitä kaupungeissa joka nurkalla, samoin lemmikkiliikkeitä. Ero Suomeen on huima. Valikoimat vaan täällä ovat paljon huonommat Suomeen verrattuna.
---
Tässä postauksessa kerron Zaran ja Anastasian ultrakäynnistä . Kuvia minulla ei ole varsinaisesta toimituksesta, sillä pidin tyttöjen pääpuolesta kiinni, kun masuja ultrattiin.
Anastasian masussa näkyi kolme pentua, joista kahden sydämet näyttivät toimivan heikosti ja yhden keuhkoissa näkyi olevan nestettä. Eläinlääkäri käski varautua pahimpaan ja hankkia pumpun, jolla saisi nestettä imettyä pois pennun keuhkoista, jos se syntyisi elävänä. No, sellainen pumppu minulla jo onkin varmuudeksi hankittuna, vaikken ole koskaan sellaista joutunut käyttämään. Lasketuksi ajaksi kone näytti tiistain 8.2.11.
---
Zaran masusta löytyi kolme pentua, joiden kaikkien sydämet löivät reippaasti. Lasketuksi ajaksi kone näytti torstain 10.2.11.
---
Niille tiedoksi, jotka eivät ole kuulletkaan koirien ultrasta...niin ei, ultrassa ei voi nähdä sukupuolta eikä karvanlaatua ;)

Molemmat tulevat emot ovat syöneet Eukanuban penturuokaa ja harrastaneet sopivassa määrin liikuntaa. Anastasia juoksenteli loppuun saakka mahansa kanssa niin kuin ei mitään, kun taas Zaran maha paisui aivan muodottomaksi, sillä sinne kerääntyi valtavasti kaasua, kuten silloinkin, kun se ensimmäisen kerran odotti pentuja. Zara löntysteli takajalat levällään hankalan näköisesti. Zara näytti siltä, kuin vatsassa olisi ollut kuusi pentua, mutta kaasuja ne vaan olivatkin ;)
---
Huh, lasketut ajat menivät molemmat sopivasti niin, että feria olisi jo ohi!
---
Miten siinä sitten kävikään...jatkan kertomusta huomenna.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Kannut turvaan!

Chilessä vanha kansa uskoo, että vuoden ensimmäiset kaksitoista päivää näyttävät, millaiset kaksitoista kuukautta vuodessa tulee olemaan. Tammikuun toisena päivänä maa tärisi ja ihmiset sanoivat, että tämänkin vuoden helmikuussa tulee maanjäristys. Nyt on ollut viikon verran todella outo sää. Kuuma ja kylmä vaihtelee, vaikka nyt helmikuussa pitäisi olla vain kuumaa. On ollut jopa pilvistä ja satanutkin. Ihmiset ovat päivitelleet outoa ilmaa ja ennustaneet maanjäristystä.

Nyt kun kirjoitan tätä, vapisen vieläkin. Puoli tuntia sitten tärisi oikein kunnolla. 40 sekuntia kaikki heilui ja huojui. Tavaroita putoili taas hyllyiltä. Minä kaappasin mukaan kaksi ensimmäistä tavaraa, jotka keksin pelastaa: kaksi kannua! Niiden kanssa sitten istuskelin pihalla. Aika naurettavaa.

Tätä kuvaa ei ole lavastettu.
---
Menetimme taas heti puhelinyhteydet, mutta sähköä emme tällä kertaa. Myös netti tuntuu ainakin vielä toimivan. Kuuntelemme radiota ja siellä sanotaan, että järistys olisi ollut 6.7-7 richterin asteikolla. Eri tietoja tulee jatkuvasti. Jos järistys on ollut yli 6.9 se ylittää "terremoton" rajan, eikä ole vain "temblor". Tsunamivaaraa ei kuulemma ole, mutta Tomessa, Dichatossa ja Talcahuanossa evakuoidaan varmuudeksi ihmisiä, jottei viime vuoden tapahtumat toistuisi.


Von Trollheimien kodissakin tavarat kaatuilivat.
---
Muutaman minuutin välein tärisee, juuri nyt taas. Lamput heiluvat katossa ja lautaset kilisevät.

torstai 10. helmikuuta 2011

Menetetty myrsky

Olen kälyni luona Concepcionissa. Mieheni soitti Peikkokukkulalta ja kertoi siellä olleen valtavan myrskyn. Tuntui kuulemma maailmanlopulta! Vettä oli tullut niin, että hän oli pelännyt katon hajoavan. Salamat olivat iskeneet ja sähköt olivat poikki melkein vuorokauden. Arvatkaa, mitä minä ajattelin? Minä ajattelin, että onpa harmi, kun menetin myrskyn! Harmitti, että olin Concessa, jossa on vain ollut tasaisen harmaata. Olisin tahtonut kokea sen kauhean myrskyn! Minussa on aimo annos muumiasennetta. Yhä.
---
Minua on jo ehditty huhuilla. Palaan pian uusien postausten pariin ja saatte tietää, miksei minusta ole kuulunut mitään viikkoon:)

torstai 3. helmikuuta 2011

Jeesus roskiksesta

"Elämme omituisia aikoja", kommentoi ala-asteaikainen luokkatoverini FB:ssä, kun kerroin Jeesuksen löytyneen roskiksesta.


Mieheni oli kaupunkiasunnossamme ja löysi tosiaan rakennuksen jätteiden joukosta Jeesustaulun. Nyt kun asuntoja on vihdoinkin alettu korjata maanjäristyksen jälkeen, ihmiset kantavat kaikenlaista rojua parkkipaikalle, josta ne toimitetaan kaatopaikalle. Mieheni ihmetteli rakennuksen vahdeille sitä, miksi joku oli tuonut vanhan taulun roskiin. Vahdit kertoivat taulun olleen jo pari kuukautta siellä rakennusjätteiden joukossa, eikä kukaan ollut halunnut sitä omakseen. Mieheni toi Jeesuksen meille kotiin hyvin käärittynä. Epäilemme, että taulu on 20- tai 30-luvulta. Raamit ovat puuta. Lasi on paksu ja hyvin kupera ja hieman kellertävä. Jeesus on tyypillinen tuollainen, mitä näissä katolisissa maissa pidetään seinillä.
---
Kun kerran madonnat ovat muotia sisustuksessa, niin milloin on jeesuksien vuoro?
---
Me ajattelimme teettää häävalokuvastamme mustavalkoisen tai seepian ja laittaa sen noihin raameihin. Jeesus jäisi toki sinne alle, kun kerran on alkuperäinen. Minä en osaa pitää kodissani uskonnollisia symboleja. Se on jotenkin "liikaa".... Mutta nyt muutaman päivän jälkeen silmä alkaa jo tottua olohuoneen ruokapöydällä kököttävään Jeesukseen. Olisiko se sovelias myönnytys katoliselle kulttuurille, että hyväksyisinkin Jeesuksen tuollaisenaan seinälle? Onhan meillä se mieheni tahtoma kamala tumma Chilen historiasta kertova sotataulukin....
---
Hehee, voinhan taas vaivata teitä ja pyytää mielipidettä! Voisitteko ajatella, että tällaisessa skandinavistyylisessä talossa, joka sijaitsee katolisessa Chilessä, jonka asujaimisto koostuu ev.lut.vaimosta ja katolisesta miehestä sekä pakanoista koirista (ainoastaan Leya on saanut katoliselta papilta siunauksen ja vihkivettä päälleen...) olisi seinällään vanha Jeesus?
---
Esteettisessä mielessä kaksi ensimmäistä päivää vierastin kovasti taulua. Pidän valtavasti raameista ja etenkin lasista, mutta tuontyyliset kuvat eivät ole koskaan olleet oikein mieleen. Nyt kuitenkin Jeesus on alkanut näyttää arvokkaalta, kun olen tottunut siihen. Se tuo jotenkin vanhaa tunnelmaa ja tyyliä olohuoneeseen. Ehkä kuitenkaan sitä ei pitäisi peittää häävalokuvalla?
---
Eli: Kumpi voittaa, Jeesus vai häävalokuva?