Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Ilonpilaaja

Vielä on keskiyöhön asti aikaa osallistua Mörkky-arvontaan! Jos et ole vielä huomannut sitä, käypä täällä.



Tässä "Ilonpilaaja" muutaman vuoden takaa. Kasvot Das-massasta.


---


Minä siirryn nyt puutarhan puolelle! Täällä on kylmä, mutta aurinkoinen talvipäivä. Me alamme suunnitella miehen kanssa ruusupuskien siirtoa. Työmies tekee sen huomenna, mutta sitä ennen täytyy olla suunnitelmat valmiina.


---


Mukavaa sunnuntaita:)

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Siskopuolet

Dahlia ja Elvira Pinky Paws




Eri emo, sama isukki, parhaat ystävykset, paita ja peppu, majakka ja perävaunu, aina yhdessä!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Mikä minulla oikein on?

En ole vielä kertaakaan kuuden vuoden Chilessä asumisen aikana odottanut näin paljon kevättä! Olen ennen nauttinut talvesta ja sateista. Vieläkin tykkään kunnon sateista ja myrskyistä, mutta tasaisen harmaat päivät ovat tylsiä. Onkin ihanaa, että Chilessä harvoin on monta harmaata päivää peräkkäin. Aina jossain vaiheessa päivää se aurinkokin näyttäytyy.

Tänäänkin koko aamupäivän oli harmaata ja tihkuisen oloista, mutta iltapäivällä ihana aurinko tuli esiin ja menin lämmittelemään luitani tuohon kuistin sohvalle. Heti alkaa aivoissa raksuttaa uudet suunnitelmat: tuohon kukkia, tuohon kaktuksia, siirtäisinkö palmun toisaalle jne. Sitten pitää kiertää tarkastelemassa kaikki uudet kasvit. Onko krassi kasvanut? Miten pelargoniat ovat lähteneet juurtumaan? Kyllä elämä on jännittävää, kun voi jännätä ja iloita kevään alkamista! Kevät alkaa virallisesti 21. syyskuuta, joten onhan siihen vielä matkaa, mutta onneksi meillä on jo nyt talvella silloin tällöin ihania keväisiä päiviä! Tuntuu samalta kuin Suomessa maaliskuussa, kun lumi suli takapihalta ja voi istua vähissä vaatteissa auringossa, vaikka korkeat lumihanget piirittivätkin vielä pihaa.


Nämä talviorvokit ovat chihuahuoiden tarhan aidassa.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Kiitos teille!

Olen saanut ihan viime päivinä useita lyhyitä sähköposteja ja kommentteja ihmisiltä, teiltä lukijoilta, joita en lainkaan tunne oikeassa elämässä. Minua on kiitetty siitä, että PIRISTÄN lukijoiden päiviä! Ette voi uskoa, miten ihmeelliseltä ja oudolta se tuntuu. Minä voin omasta elämästäni turisemalla piristää jonkun vieraan ihmisen päivää! Voiko blogilla olla jotain hienompaa annettavaa?



Kiitos palautteestanne! Taas saan uutta intoa kirjoitella tänne ja latailla superetanayhteydellämme lisää kuvia Peikkokukkulan blogiin:)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Maailman parhaat työkaverit

Viime postauksessani kerroinkin, miten töideni seassa majailee aina joitakin pieniä ystäviä...


Keskeneräisten töiden korissa lötköttelee Choko Bon Bon alias Don Corleone Bombis Bombis.


Silityslaudan alla haukottelee Blondi.


Minulla on ehkä maailman parhaat työkaverit!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Työhuoneen ensimmäinen aamu

Kun heräsin aamulla, ensimmäinen ajatukseni oli uusi ihana valoisa työhuoneeni, johon aloin siirtää joitakin tavaroita edellisenä iltana. Olin jo siirtänyt pöydät, koneet ja hyllyille osan tavaroista.


Työhuoneen maalaamisen jälkeen huone näytti avaralta, siistiltä ja asialliselta. Miten minun tekikään mieli jättää se vain eteiseksi! Olisi voinut laittaa naulakoita takeille, paikan kengille, sekä sellaisen istuimen, jonka sisässä on laatikko laukuille, saappaille, sateenvarjoille yms. Meillähän ei ole talossa lainkaan eteistä, joten houkutus oli jonkin verran suuri. Oli minulla jo ennen maalaamista käynyt mielessä saunakin ;D Työhuone kuitenkin veti pisimmän korren, sillä minähän vietän suurimman osan päivistäni siellä.



Minulla oli ennenkin ihan hyvät työtilat. Eivät mitenkään suuret ja loisteliaat, mutta ihan riittävän tilavat. Jaoin silloin 4x5-metrisen mökin keittiön kanssa niin, että toisella seinustalla olivat työtilat ja toisella keittiö. Tilavaa tunnelmaa korosti n. 4-metrinen huonekorkeus katon harjaan asti sekä väliseinättömyys. Työtilani kuitenkin oli pimeähkö, sillä isompi ikkuna oli verannan katon alla, joten sieltä ei päässyt paljon valoa sisään ja toinen ikkuna on pieni, matalalla olevan kattoräystään alla ja vielä talon pimeällä puolella. Yksi työpöytäni oli täysin ikkunattomassa kulmauksessa.

Uutta työhuonettani ei ole nytkään koolla pilattu ;) Se on vanha kuistimme ja kokoa sillä on 2x4 metriä. Yhdelle ikkunaseinustalle laitoin toimisto/piirtämis/maalaamispöytäni ja toiselle ikkunaseinälle sekä yhdelle sivuseinälle pöydät L:n muotoon ja siihen kaksi ompelukonetta sekä saumurin. Kaikille neljälle seinälle tuli hyllyt. Laitan lisää selventäviä kuvia jatkossa.


Tahdoin ehdottomasti maalata kaikki seinät, katon ja hyllyt valkoisiksi valon maksimoimiseksi sekä sen takia, että työni ja materiaalini tuovat niin valtavasti "sirkustunnelmaa" ja väriä huoneeseen, että ympäristön täytyy olla mahdollisimman väritön, jotta huone pysyy raikkaana. Rottinkituolit olen maalannut hennon vaaleanpunaisiksi ja pöydän niin hennon vaaleansiniseksi, että se näytää valkoiselta.


Kun huoneessa ei vielä ollut tavaroita, näin sen kauneuden ja mahdollisuudet. Tästähän saisi oikein soman laittamalla rottinkikoreja ja pikkukukallisia tyynyjä! Tästä saisi sellaisen sisustuslehteen kelpaavan ja blogeissa esiteltävän siistin, kauniin, edustuskelpoisen työhuoneen! MUTTA tästä ei sellaista tule! En aio pyrkiä edustavuuteen, sillä tässä huoneessa tehdään oikeasti töitä ja millaisia töitä! Kaikki sekaisin ja yhtä aikaa: Michilandian vaatteet, neulahuovutukset, tilkkutäkit, mörkyt, kanivinot, luistimet, tontut, chihumollat, nuket, neuletakit...ja seassa piileskelee pari pikkukoiraa! Tyylillisesti kaikki ei millään sovi yhteen, mutta sopu sijaa antaa!


Minulle sopii sellainen työskentely, että on monta projektia menossa yhtä aikaa. Jos joudun tekemään liian pitkään vain yhtä asiaa, kyllästyn todella nopeasti. Mieheni aina ihmettelee sitä, miten jaksan AINA tehdä töitä (en tarkoita tässä rahallisesti tuottavaa työtä vaan kaikkea väkertämistä yleensäkin) ja eikö minua kyllästytä. Ei minua kyllästytä, koska teen yhden päivän aikana monta erilaista asiaa! Jos joutuisin vain ompelemaan yhtä samaa saumaa, sekoaisin päivässä! Joskus minua alkaa kyllästyttää jonkun takin ompeleminen ja silloin jätän sen sivuun ja teen jonkin aikaa jotain muuta työtäni. Sitten taas jaksaa ommella takin saumaa :)


Työhuoneestani tulee hyvin whimsical. Aion ripustaa seinät täyteen valmiita ja keskeneräisiä töitäni. Hyllyt tulevat pursuamaan eri vaiheissa olevia töitä ja materiaaleja. Kaikki seinätila varataan neulahuovutustauluille, jottei niitä tarvitse säilyttää varastossa. Katon harjaan asti on se nelisen metriä, joten kyllä sinne muutama taulu mahtuu, vaikka huone muuten pieni onkin. Huoneessa tulee ehkä olemaan hengästyttävä tunnelma nykyisen rauhallisen sijaan. Kun tahdon jotain rauhallista ja seesteistä, siirryn sitten vaikka olohuoneeseen tai yläkertaan.


Näissä kuvissa hyllyillä on vielä tilaa "esitellä" tavaroita.


Nyt työhuone pääsi käyttöön, vaikkei se vielä ihan valmis olekaan. Täytyy odottaa vielä muutama kuukausi, että ilmat alkavat lämmetä ja ilmankosteus pienentyä, ja sitten meinaan maalata lattian. Olen miettinyt harmaata, mutta sainpa sellaisenkin idean, että maalaisin lattian ja ikkunankarmit vaaleanpunaiksi! Saas nähdä, millä mielellä olen marraskuun tienoilla värien suhteen :) Myös ikkunat on maalattava, nyt ne ovat vielä vanhan mökin vihreät. Sitä ennen kuitenkin ne pitää PESTÄ! Nyt ne ovat vielä siinä kunnossa, mihin ne ovat joutuneet maattuaan yli vuoden ulkona.


Tässäpä teille ensimmäisen aamun tunnelmia ja ajatuksia työhuoneestani. Otan sitten lisää kuvia, kun kaikkialla pursuaa ja roikkuu sitä ja tätä :D


Jos et ole vielä ottanut osaa Mörkky-arvontaan, niin rullaa postauksia alaspäin viime perjantaille! Palkintona voit voittaa kuvan kaltaisen Mummon kanasen - tai itse Mörkyn.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kanivinot ja Mollachihut

Muistatteko vielä Kanivinot ja Molla-chihut?


Merihenkeä!













Sain valmiiksi uusia ja laitoin ne Peikkokukkulan pajapuotiin myyntiin :)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Soittopeli

Peikkokukkulalle saapuivat mageet stereot!



Soittopeli löytyi Yumbelin rautakauppiaan takapihalta kaiken romun joukosta. Hän kertoi sen jopa toimivan...uskotko sinä? Laitteesta lähtee sähköjohtokin, sen minä tungin soittimen alle.

Mieheni suihkutti soittopelin hämähäkintorjuntaspraylla ja se olikin hyvä idea, sillä sen verran monta pitkäkoipea laitteen alta hoiperteli pois. Imuroimme laitteen. Soitin oli maannut sateessa ties miten pitkään. Nyt se on kuivumassa olohuoneemme pikkupöydällä. Kau n/h istakoon sinä kotiamme. Nyt kelpaa Peikkokukkulan mörkkyjen ynnä muiden tanssia peikkojenkkaa soittimen tahdissa hännät rullalla!
Nyt soittoa istuu kuuntelemassa vanhin nukkeni. Olen ostanut sen Suomesta huutokaupasta. Pää on 1850-luvulta asiantuntijan (Benita Suomi) mukaan. Vartalo saattaa olla hieman uudempi, muttei sekään nuoruudellaan pääse leuhkimaan. Nukke on täytetty heinämäisellä puusuikerolla.
---
Mitenköhän vanha soitin on? Osaatko arvioida?
---

Jos et ole vielä ottanut osaa Mörkky-arvontaan, niin kurkkaapa perjantain postausta!

---

Suloisia säveliä sunnuntaihisi!

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Neulenuttuja

Elvira on nyt aloittanut mallinhommat! Jokaisen täytyy itse ansaita makkaransa, joten hommiin vaan tyttö. Onhan hän jo melkein puolivuotias.


Elvirassa vaan ei taida olla kauheasti malliainesta. Hän on raukka vähän hullunkurisen näköinen naamastaan ja korvatkin ovat hassun kaukana toisistaan :D Mutta ihan suloinen pakkaus kuitenkin, eikö?


Näitä pikkuruisia neuletakkeja saa tilata Michilandiasta!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Paratiisissa

Minulta on kyselty sähköpostiviesteissä, olemmeko täällä kolmemetrisen hangen alla. Keski-Chilessä on meneillään "Valkoinen maanjäristys", kuten presidentti sitä nimittää. Lunta on tullut 10 vuoden annos. Lunta on satanut vuorilla ja vuorten lähellä. Siellä ihmiset ovat saarroksissa ja eläimet ilman ruokaa. Armeija on vienyt ruokaa ihmisille ja eläimille.

Samaan aikaan meren rannalla Dichatossa on meneillään mielenosoitukset. Ihmiset elävät yhä ala-arvoisissa oloissa menetettyään kaiken maanjäristyksessä ja tsunamissa. Heille on luvattu apua, mutta sitä ei ole tullut. Nyt täällä on meneillään talvi ja sadekausi. Välillä on niin kylmää, että menee öisin alle nollan. Ihmiset palelevat ja vesi sataa surkeiden hökkeleiden sisään. Likaiset vessat pitää jakaa monen sadan muun ihmisen kanssa.



Norjassa tapahtuu kauheita. Pommi ja ammuskelua. Kuolleita ihmisiä. Siellä rauhallisessa pohjolassa :(





Me täällä Peikkokukkulalla elämme paratiisissa. Meillä ei ole tullut yhtäkään lumihiutaletta eikä tsunamia. Maanjäristyksestä selvittiin ja talo pysyy suht lämpimänä takan avulla. Kamalin asia, joka meille tässä lähiaikoina on tapahtunut on se, että maestro varasti hiomakoneemme ja jouduin hiomaan työhuoneen hyllyt käsin hiekkapaperilla :(








On niin hassua, että jotkut täällä Chilessä kahlaavat hangessa ja meillä oli tänään kesä talven keskellä! Minä ja Blondi otimme suihkun puutarhaletkun alla talon edessä, sillä niin lämmintä siinä oli! Ja joo, meillä ei ole vieläkään sitä oikeaa suihkua. Maestroa ei ole näkynyt yli viikkoon.

Laitoin kuistille valkoisesta pöytäliinasta verhot, sillä aurinko paistoi niin kuumasti, ettei rottinkinsohvalla voinut istua. Täytyy ommella kunnon verhot tuohon kuistille. Ajattelin, että kesäksi, mutta näköjään niitä tarvitaan jo nyt!




Kiitos huolenpidostanne, täällä on kaikki hyvin. Postauksen kuvat tältä päivältä :)

Apua kaivataan! Mörkkyneidot aiheuttavat päänvaivaa.

Olen jo pitkään kehitellyt peikkoa, joka olisi suhteellisen helppo ja nopea tehdä. Chileläiset ovat kiinnostuneita peikoista ja tontuista ja niitähän ei täällä pahemmin ole tarjolla. Minulla on ollut mielessäni sellaiset yksinkertaiset matkamuistopeikot, joita saa ostaa Norjasta ja Suomen Lapista. En muista tarkalleen, miltä ne näyttävät, mutta minulla on paljon mielikuvia yksinkertaisista vartaloista, suurista silmistä ja poronkarvahiuksista. Lisäksi muistan Fauni-tehtaan peikot, joita oli ihmisten kodeissa minun lapsuudessani 70-luvulla.


Mörkky-nimeä minä käytän näistä ihan vain itsekseni. Mörkö+Möykky+Peikko=MÖRKKY! Mörkky on siis kaiken edellämainitun sekoitus. Täällä Chilessä ne varmaan tulevat olemaan vain "Troll" tai "Duende" tai jotain sellaista helpommin ymmärrettävää. Jos oikein hurjaksi ryhdyn, niin ehkäpä jopa Mörkky-Troll!

Tässä näet yhden valmiin urosmörkyn. Käytän vartaloissa "housukankaita", jaloissa, käsissä, korvissa ja hännässä nahkaa. Nenä, silmät ja hampaat ovat huopaa. Nenän, suun, kulmakarvat/ripset ompelen käsin. Silmiin ompelen metallinapit. Silmiä tulee olemaan erimallisia antamaan erilaisia ilmeitä. Hiukset ovat tekoturkista. Kokeilin myös kikkuravillaa, mutten ollut oikein tyytyväinen. Urosten korvakorut ovat pyykkipojista (ylijäämiä, kun kerran tein paljon suksia puuosista). Täytteenä on pohjassa riisiä ja muuten vanua. Mörkyt seisovat tanakasti vaikka hyllyn reunalla!

Nyt siis ongelman tuottavat MÖRKKYNAISET! Tarvitsen teidän mielipiteitänne. Yläkuvassa neitokaiset ovat ilman hiuksia ja vaatteita, koska en osaa päättää.


Tässä kaksi kokeiluneitiä. Vasemmanpuoleisella on karstatusta laamanvillasta hiukset korvan takana saparoilla. Sidoin ne erivärisillä nauhoilla tuomaan rempseää peikkomeininkiä. Minusta hiukset kuitenkin näyttävät liian lattanoilta ja tylsiltä! Karstatusta villasta tehtyjä hiuksia ei voi jättää auki, peikkomaisesti pystyyn, sillä villa on sen verran hahtuvaista, että mörkkyä käsitellessä hiukset irtoaisivat päästä. Neideillä on yhdessä korvassa oikea korvakoru. Oikeanpuoleisella neidillä on hiukset tekoturkiksesta. Laitoin saparot erottamaan sen pojasta. Kuitenkin se mielestäni näyttää pojalta, joka on pukeutunut tytöksi! Sitten ihmettelen vielä tuota mekkoasiaa. Tarvitseeko mörkkyneito mekon erottuakseen pojasta? Vai olisiko parempi, ettei näillä yksinkertaisilla nukeilla olisi vaatteita? Näyttääkö pitsi tai brodyyri liian hienolta materiaalilta peikkoneidolle?


Kysymykset:


1. Mistä materiaalista neitien hiukset?

2. Mekolla vai ilman?

3. Mistä materiaalista mekot? (huom! täytyy olla yksinkertaista)

4. Yksi vai kaksi korvakorua?

5. Mitä muuta voisin laittaa mörkkyneitoon? Ideoita?

(6. Ideoita urosmörkkyyn)


Kaikkiin VIITEEN kysymykseen vastanneet osallistuvat arvontaan! Yksi voittaa valintansa mukaan joko MÖRKYN tai MUMMON KANASEN.
---

Vaikka noita kanasia pääsiäsikoristeena mainostinkin, niin ne kyllä sopivat kotiin ja puutarhaan keväästä syksyyn - ehkä jouluksi kannattaa ottaa pois, jotta tontut pääsevät pääosaan ;)



Aikaa osallistua Mörkkyjen kehittelyyn sekä arvontaan heinäkuun loppuun asti, eli 31.7. Suomen aikaa keskiyöhön.
---

Kautta mörkyn hännän, antakaa sitten hyviä ideoita :D

torstai 21. heinäkuuta 2011

Sininen teema jatkuu...

Yoda on tosiaankin mieltynyt siniseen. Se rakastaa käpertyä keskeneräisen sinisen neuleeni päälle.



Ensin se makoili yhden etukappaleen päällä, sitten niitä olikin kaksi. Peti vain paranee ajan myötä. Nyt sitä voi jo kaivautua kahteen etukappaleeseen sekä selkäkappaleeseen!

Nyt mami on neulomassa ensimmäistä hihaa. Yodan mielestä koko neuletakki saisi jo valmistua ja sen voisi sitten antaa hänen pesäkoloonsa!
---

Minulla on ongelma, mörkkyneidot uhkaavat mielenterveyttäni! Tarvitsen teidän apuanne. Olkaa linjoilla huomenna!

Siniset talvivetimet

Yoda ja Choko B. mieltyivät siniseen väriin.




Yoda 1,3 kiloa ja Choko B 3,0 kiloa. Komeita poikia molemmat!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kamala elämä

Kamalaa tämä minun elämäni. Aurinkoisena talvipäivänä joudun istumaan uudella kuistillamme kuuntelemassa Mörkkyjen märinää:" Tee ne hiukset minun päähäni! Miten voi kestää niin kauan että saan hampaat suuhun? Tahdon korvakorun! Voi mörkkypeikon pyssyt ja puukuulat, miten tuo nainen on hidas!""


Kamalaa tämä minun elämäni. Chilen talvi on hirmuinen. Joskus iltapäivällä auringossa voi käydä näinkin, että ensin sitä riisuu takin, sitten villapaidan ja lopulta istuukin pelkkä t-paita päällä lämpimässä auringossa ja yrittää olla haistamatta Mörkyn hikeä! Ja täällä vietetään nyt "ola polaria", hih! Tosin kun aurinko laskee, kylmyys iskee heti ja sisällä talossa on illalla KYLMÄ, ellei istu takan vieressä täkin alla.

Kamalaa tämä minun elämäni, kuten yläkuvasta näkyy. Siinä minä itse omana pomonani mukavana talvipäivänä teen unelmieni työtä unelmieni talon edessä unelmieni koirat pyöriessä ympärilläni :) Miksi olen noin happaman näköinen...kamalaa ;D

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Luksustyyny koirille

Tämä takanedustyyny on koirien lempipaikka olohuoneessamme. Olen ommellut useita päällisiä siihen, sillä sitä täytyy vaihtaa muutaman päivän välein. Nyt talvella isot koirat nukkuvat yönsä olohuoneessa ja tietenkin tämän tyynyn päällä, onhan se iso ja pehmeä! Saksanpaimenkoira Luna tykkää maata paljaalla lattialla. Vaikka aina tuomme sille maton tai filtin, se ylenkatsoo niitä ja makaa vain laattalattialla. Sekarotuiset Seita ja Taika kuitenkin rakastavat tyynyä chihujen ja harjiksen tavoin.



Nyt löysin kaupasta USA:sta tuotua todella hyvälaatuista koirien peteihin tarkoitettua kangasta. Se on hyvin tiukkaan kudottua vahvaa kangasta ja kääntöpuoli on muovitettua. Eli jos vaikka uros roiskaisee rakkauskirjeen kulmaan, niin sen saa pyyhkäistyä helposti pois, sillä kangas ei ime lirua.

---

Minä siirryn nyt jatkamaan tilataidekauhistusta olohuoneen seinälle...mutta siitä kerron sitten joskus toiste!

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kanahautomo

Taidattekin nyt nähdä ihan viimeisiä kuvia tämänhetkisestä työhuoneestani. Uusi työhuone tulee valmiiksi varmaan tällä viikolla. Mieheni sai juuri hyllyt valmiiksi ja nyt hän laittaa ikkunanpokia ja jalkalistoja. Minun hommani on maalata ne. Sitten alkaa tavaroiden muutto. Yritän saada kaiken oikein hienoon järjestykseen, jotta on entistä kätevämpää työskennellä. Järjestys myös inspiroi paremmin työhön, kun näkee helposti, missä kaikki materiaalit ja työvälineet ovat.


Nyt työhuoneessa on kanahautomo.

Mummon kanasiahan näistä on kuoriutumassa. Nämä ovat samoja, joita myin Pajapuodissa pääsiäsen alla.


Mukavaa viikkoa kaikille! Minä painun nyt maalaamaan niitä hyllyjä!