Tässä "Ilonpilaaja" muutaman vuoden takaa. Kasvot Das-massasta.
Eri emo, sama isukki, parhaat ystävykset, paita ja peppu, majakka ja perävaunu, aina yhdessä!
En ole vielä kertaakaan kuuden vuoden Chilessä asumisen aikana odottanut näin paljon kevättä! Olen ennen nauttinut talvesta ja sateista. Vieläkin tykkään kunnon sateista ja myrskyistä, mutta tasaisen harmaat päivät ovat tylsiä. Onkin ihanaa, että Chilessä harvoin on monta harmaata päivää peräkkäin. Aina jossain vaiheessa päivää se aurinkokin näyttäytyy.
Tänäänkin koko aamupäivän oli harmaata ja tihkuisen oloista, mutta iltapäivällä ihana aurinko tuli esiin ja menin lämmittelemään luitani tuohon kuistin sohvalle. Heti alkaa aivoissa raksuttaa uudet suunnitelmat: tuohon kukkia, tuohon kaktuksia, siirtäisinkö palmun toisaalle jne. Sitten pitää kiertää tarkastelemassa kaikki uudet kasvit. Onko krassi kasvanut? Miten pelargoniat ovat lähteneet juurtumaan? Kyllä elämä on jännittävää, kun voi jännätä ja iloita kevään alkamista! Kevät alkaa virallisesti 21. syyskuuta, joten onhan siihen vielä matkaa, mutta onneksi meillä on jo nyt talvella silloin tällöin ihania keväisiä päiviä! Tuntuu samalta kuin Suomessa maaliskuussa, kun lumi suli takapihalta ja voi istua vähissä vaatteissa auringossa, vaikka korkeat lumihanget piirittivätkin vielä pihaa.
Nämä talviorvokit ovat chihuahuoiden tarhan aidassa. 
Kiitos palautteestanne! Taas saan uutta intoa kirjoitella tänne ja latailla superetanayhteydellämme lisää kuvia Peikkokukkulan blogiin:)
Keskeneräisten töiden korissa lötköttelee Choko Bon Bon alias Don Corleone Bombis Bombis.
Silityslaudan alla haukottelee Blondi.
Minulla on ehkä maailman parhaat työkaverit!
Työhuoneen maalaamisen jälkeen huone näytti avaralta, siistiltä ja asialliselta. Miten minun tekikään mieli jättää se vain eteiseksi! Olisi voinut laittaa naulakoita takeille, paikan kengille, sekä sellaisen istuimen, jonka sisässä on laatikko laukuille, saappaille, sateenvarjoille yms. Meillähän ei ole talossa lainkaan eteistä, joten houkutus oli jonkin verran suuri. Oli minulla jo ennen maalaamista käynyt mielessä saunakin ;D Työhuone kuitenkin veti pisimmän korren, sillä minähän vietän suurimman osan päivistäni siellä.
Minulla oli ennenkin ihan hyvät työtilat. Eivät mitenkään suuret ja loisteliaat, mutta ihan riittävän tilavat. Jaoin silloin 4x5-metrisen mökin keittiön kanssa niin, että toisella seinustalla olivat työtilat ja toisella keittiö. Tilavaa tunnelmaa korosti n. 4-metrinen huonekorkeus katon harjaan asti sekä väliseinättömyys. Työtilani kuitenkin oli pimeähkö, sillä isompi ikkuna oli verannan katon alla, joten sieltä ei päässyt paljon valoa sisään ja toinen ikkuna on pieni, matalalla olevan kattoräystään alla ja vielä talon pimeällä puolella. Yksi työpöytäni oli täysin ikkunattomassa kulmauksessa.
Uutta työhuonettani ei ole nytkään koolla pilattu ;) Se on vanha kuistimme ja kokoa sillä on 2x4 metriä. Yhdelle ikkunaseinustalle laitoin toimisto/piirtämis/maalaamispöytäni ja toiselle ikkunaseinälle sekä yhdelle sivuseinälle pöydät L:n muotoon ja siihen kaksi ompelukonetta sekä saumurin. Kaikille neljälle seinälle tuli hyllyt. Laitan lisää selventäviä kuvia jatkossa.
Tahdoin ehdottomasti maalata kaikki seinät, katon ja hyllyt valkoisiksi valon maksimoimiseksi sekä sen takia, että työni ja materiaalini tuovat niin valtavasti "sirkustunnelmaa" ja väriä huoneeseen, että ympäristön täytyy olla mahdollisimman väritön, jotta huone pysyy raikkaana. Rottinkituolit olen maalannut hennon vaaleanpunaisiksi ja pöydän niin hennon vaaleansiniseksi, että se näytää valkoiselta.
Kun huoneessa ei vielä ollut tavaroita, näin sen kauneuden ja mahdollisuudet. Tästähän saisi oikein soman laittamalla rottinkikoreja ja pikkukukallisia tyynyjä! Tästä saisi sellaisen sisustuslehteen kelpaavan ja blogeissa esiteltävän siistin, kauniin, edustuskelpoisen työhuoneen! MUTTA tästä ei sellaista tule! En aio pyrkiä edustavuuteen, sillä tässä huoneessa tehdään oikeasti töitä ja millaisia töitä! Kaikki sekaisin ja yhtä aikaa: Michilandian vaatteet, neulahuovutukset, tilkkutäkit, mörkyt, kanivinot, luistimet, tontut, chihumollat, nuket, neuletakit...ja seassa piileskelee pari pikkukoiraa! Tyylillisesti kaikki ei millään sovi yhteen, mutta sopu sijaa antaa!
Minulle sopii sellainen työskentely, että on monta projektia menossa yhtä aikaa. Jos joudun tekemään liian pitkään vain yhtä asiaa, kyllästyn todella nopeasti. Mieheni aina ihmettelee sitä, miten jaksan AINA tehdä töitä (en tarkoita tässä rahallisesti tuottavaa työtä vaan kaikkea väkertämistä yleensäkin) ja eikö minua kyllästytä. Ei minua kyllästytä, koska teen yhden päivän aikana monta erilaista asiaa! Jos joutuisin vain ompelemaan yhtä samaa saumaa, sekoaisin päivässä! Joskus minua alkaa kyllästyttää jonkun takin ompeleminen ja silloin jätän sen sivuun ja teen jonkin aikaa jotain muuta työtäni. Sitten taas jaksaa ommella takin saumaa :)
Työhuoneestani tulee hyvin whimsical. Aion ripustaa seinät täyteen valmiita ja keskeneräisiä töitäni. Hyllyt tulevat pursuamaan eri vaiheissa olevia töitä ja materiaaleja. Kaikki seinätila varataan neulahuovutustauluille, jottei niitä tarvitse säilyttää varastossa. Katon harjaan asti on se nelisen metriä, joten kyllä sinne muutama taulu mahtuu, vaikka huone muuten pieni onkin. Huoneessa tulee ehkä olemaan hengästyttävä tunnelma nykyisen rauhallisen sijaan. Kun tahdon jotain rauhallista ja seesteistä, siirryn sitten vaikka olohuoneeseen tai yläkertaan.
Näissä kuvissa hyllyillä on vielä tilaa "esitellä" tavaroita.
Nyt työhuone pääsi käyttöön, vaikkei se vielä ihan valmis olekaan. Täytyy odottaa vielä muutama kuukausi, että ilmat alkavat lämmetä ja ilmankosteus pienentyä, ja sitten meinaan maalata lattian. Olen miettinyt harmaata, mutta sainpa sellaisenkin idean, että maalaisin lattian ja ikkunankarmit vaaleanpunaiksi! Saas nähdä, millä mielellä olen marraskuun tienoilla värien suhteen :) Myös ikkunat on maalattava, nyt ne ovat vielä vanhan mökin vihreät. Sitä ennen kuitenkin ne pitää PESTÄ! Nyt ne ovat vielä siinä kunnossa, mihin ne ovat joutuneet maattuaan yli vuoden ulkona.
Tässäpä teille ensimmäisen aamun tunnelmia ja ajatuksia työhuoneestani. Otan sitten lisää kuvia, kun kaikkialla pursuaa ja roikkuu sitä ja tätä :D
Jos et ole vielä ottanut osaa Mörkky-arvontaan, niin rullaa postauksia alaspäin viime perjantaille! Palkintona voit voittaa kuvan kaltaisen Mummon kanasen - tai itse Mörkyn.
Merihenkeä!
Soittopeli löytyi Yumbelin rautakauppiaan takapihalta kaiken romun joukosta. Hän kertoi sen jopa toimivan...uskotko sinä? Laitteesta lähtee sähköjohtokin, sen minä tungin soittimen alle.
Mieheni suihkutti soittopelin hämähäkintorjuntaspraylla ja se olikin hyvä idea, sillä sen verran monta pitkäkoipea laitteen alta hoiperteli pois. Imuroimme laitteen. Soitin oli maannut sateessa ties miten pitkään. Nyt se on kuivumassa olohuoneemme pikkupöydällä. Kau n/h istakoon sinä kotiamme. Nyt kelpaa Peikkokukkulan mörkkyjen ynnä muiden tanssia peikkojenkkaa soittimen tahdissa hännät rullalla!
Nyt soittoa istuu kuuntelemassa vanhin nukkeni. Olen ostanut sen Suomesta huutokaupasta. Pää on 1850-luvulta asiantuntijan (Benita Suomi) mukaan. Vartalo saattaa olla hieman uudempi, muttei sekään nuoruudellaan pääse leuhkimaan. Nukke on täytetty heinämäisellä puusuikerolla.
Näitä pikkuruisia neuletakkeja saa tilata Michilandiasta!
Norjassa tapahtuu kauheita. Pommi ja ammuskelua. Kuolleita ihmisiä. Siellä rauhallisessa pohjolassa :(
Me täällä Peikkokukkulalla elämme paratiisissa. Meillä ei ole tullut yhtäkään lumihiutaletta eikä tsunamia. Maanjäristyksestä selvittiin ja talo pysyy suht lämpimänä takan avulla. Kamalin asia, joka meille tässä lähiaikoina on tapahtunut on se, että maestro varasti hiomakoneemme ja jouduin hiomaan työhuoneen hyllyt käsin hiekkapaperilla :(
Mörkky-nimeä minä käytän näistä ihan vain itsekseni. Mörkö+Möykky+Peikko=MÖRKKY! Mörkky on siis kaiken edellämainitun sekoitus. Täällä Chilessä ne varmaan tulevat olemaan vain "Troll" tai "Duende" tai jotain sellaista helpommin ymmärrettävää. Jos oikein hurjaksi ryhdyn, niin ehkäpä jopa Mörkky-Troll!
Tässä näet yhden valmiin urosmörkyn. Käytän vartaloissa "housukankaita", jaloissa, käsissä, korvissa ja hännässä nahkaa. Nenä, silmät ja hampaat ovat huopaa. Nenän, suun, kulmakarvat/ripset ompelen käsin. Silmiin ompelen metallinapit. Silmiä tulee olemaan erimallisia antamaan erilaisia ilmeitä. Hiukset ovat tekoturkista. Kokeilin myös kikkuravillaa, mutten ollut oikein tyytyväinen. Urosten korvakorut ovat pyykkipojista (ylijäämiä, kun kerran tein paljon suksia puuosista). Täytteenä on pohjassa riisiä ja muuten vanua. Mörkyt seisovat tanakasti vaikka hyllyn reunalla!
Nyt siis ongelman tuottavat MÖRKKYNAISET! Tarvitsen teidän mielipiteitänne. Yläkuvassa neitokaiset ovat ilman hiuksia ja vaatteita, koska en osaa päättää.
Tässä kaksi kokeiluneitiä. Vasemmanpuoleisella on karstatusta laamanvillasta hiukset korvan takana saparoilla. Sidoin ne erivärisillä nauhoilla tuomaan rempseää peikkomeininkiä. Minusta hiukset kuitenkin näyttävät liian lattanoilta ja tylsiltä! Karstatusta villasta tehtyjä hiuksia ei voi jättää auki, peikkomaisesti pystyyn, sillä villa on sen verran hahtuvaista, että mörkkyä käsitellessä hiukset irtoaisivat päästä. Neideillä on yhdessä korvassa oikea korvakoru. Oikeanpuoleisella neidillä on hiukset tekoturkiksesta. Laitoin saparot erottamaan sen pojasta. Kuitenkin se mielestäni näyttää pojalta, joka on pukeutunut tytöksi! Sitten ihmettelen vielä tuota mekkoasiaa. Tarvitseeko mörkkyneito mekon erottuakseen pojasta? Vai olisiko parempi, ettei näillä yksinkertaisilla nukeilla olisi vaatteita? Näyttääkö pitsi tai brodyyri liian hienolta materiaalilta peikkoneidolle?
Kysymykset:
Kaikkiin VIITEEN kysymykseen vastanneet osallistuvat arvontaan! Yksi voittaa valintansa mukaan joko MÖRKYN tai MUMMON KANASEN.
Aikaa osallistua Mörkkyjen kehittelyyn sekä arvontaan heinäkuun loppuun asti, eli 31.7. Suomen aikaa keskiyöhön.
Ensin se makoili yhden etukappaleen päällä, sitten niitä olikin kaksi. Peti vain paranee ajan myötä. Nyt sitä voi jo kaivautua kahteen etukappaleeseen sekä selkäkappaleeseen!
Nyt mami on neulomassa ensimmäistä hihaa. Yodan mielestä koko neuletakki saisi jo valmistua ja sen voisi sitten antaa hänen pesäkoloonsa!
Kamalaa tämä minun elämäni. Chilen talvi on hirmuinen. Joskus iltapäivällä auringossa voi käydä näinkin, että ensin sitä riisuu takin, sitten villapaidan ja lopulta istuukin pelkkä t-paita päällä lämpimässä auringossa ja yrittää olla haistamatta Mörkyn hikeä! Ja täällä vietetään nyt "ola polaria", hih! Tosin kun aurinko laskee, kylmyys iskee heti ja sisällä talossa on illalla KYLMÄ, ellei istu takan vieressä täkin alla.
Kamalaa tämä minun elämäni, kuten yläkuvasta näkyy. Siinä minä itse omana pomonani mukavana talvipäivänä teen unelmieni työtä unelmieni talon edessä unelmieni koirat pyöriessä ympärilläni :) Miksi olen noin happaman näköinen...kamalaa ;D
Tämä takanedustyyny on koirien lempipaikka olohuoneessamme. Olen ommellut useita päällisiä siihen, sillä sitä täytyy vaihtaa muutaman päivän välein. Nyt talvella isot koirat nukkuvat yönsä olohuoneessa ja tietenkin tämän tyynyn päällä, onhan se iso ja pehmeä! Saksanpaimenkoira Luna tykkää maata paljaalla lattialla. Vaikka aina tuomme sille maton tai filtin, se ylenkatsoo niitä ja makaa vain laattalattialla. Sekarotuiset Seita ja Taika kuitenkin rakastavat tyynyä chihujen ja harjiksen tavoin.
Nyt työhuoneessa on kanahautomo.
Mummon kanasiahan näistä on kuoriutumassa. Nämä ovat samoja, joita myin Pajapuodissa pääsiäsen alla.
Mukavaa viikkoa kaikille! Minä painun nyt maalaamaan niitä hyllyjä! 