Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 14. elokuuta 2017

Mandala Madness ja monenlaisia kuulumisia

Hei pitkästä aikaa!

Ihan aluksi tahdon muistuttaa Peikkokukkulan blogin lukijoita siitä, että olen nykyään paljon enemmän Instagramissa kuin blogistaniassa. Sinne päivitän kuulumisiamme lähes joka päivä. Siitä voitte syyttää vaikka ihanaa iPhone 6 plussaa, jossa on niin iso ruutu, etten enää viitsi lainkaan kököttää tietokoneella. Puhelimella en kuitenkaan voi tehdä blogia, olen kokeillut, eikä siitä tullut mitään. Pitäisi ostaa jokin sovellus, enkä viitsi ostella mitään "turhaa". Instagram on myös ihanan kätevä, ottaa vain kuvan ja lähettää sen samantien. Jää kokonaan pois tietokoneelle tallentaminen ja kuvien pienentäminen. Huonona puolena tosiaan se, ettei sinne viitsi kirjoitella juuri mitään. Jos satut tietämään, miten pystyisin tekemään blogia ilmaiseksi iPhonella, niin minua saa valistaa kommenttiloodan puolella.

Instagramista minut löytää nimellä @peikkokukkulanmia

...ja sitten niihin kuulumisiin:


Olen viimeksi kirjoittanut toukokuussa, joten nyt aivan lyhyt katsaus elämäämme. Nelivuotias poikani aloitti koulun maaliskuussa itkien ensimmäisen viikon. Sen jälkeen koulu on sujunut loistavasti. Hän on pakolliseen esikouluun valmistavalla vapaaehtoisella luokalla katolisessa julkisessa koulussa. Dominic piti esitelmän (!) lepakoista. Hän osaa jo kirjaimet, vokaalit, kirjoittaa nimensä siistein pienin kirjaimin, tunnistaa sekä tekstauskirjaimet että isot kirjaimet, osaa numerot, viikonpäivät, kuukaudet. Hän osaa sanoa, millä kirjaimella sana alkaa. Hän osaa kirjoittaa ja lukea joitakin sanoja, muttei vielä varsinaisesti lue eikä kirjoita. Hän piirtää pikkutarkkoja piirustuksia ja värittää hienosti. Koulussa askarrellaan paljon. Hän on opiskellut ruuansulatusjärjestelmää ja luustoa (!), planeettoja ja eläimiä. Heinäkuussa oli talviloma. Sitä ennen nelivuotiaillekin annettiin todistus, jossa arvioitiin todella monta osa-aluetta pikkutarkasti. Dominic sai diplomin ja oli luokkansa paras oppilas. 

Lepakkoesitelmän pitämistä harjoittelimme viikon kotona. Dominic maalasi itse pahvin, kirjoitti osan teksteistä sekä piirsi ja leikkasi kuvia. Esitelmä oli mennyt hienosti - pikkuisen pojan eka esitelmä!

Lapsilla on koulupuvut. Dosmkun ikäisillä ei ole vielä pakollisena virallista koulupukua. Siksi Dominicilla on vain pukuun kuuluvat harmaat housut ja muuten tummansinistä, joka kelpaa koulupuvun korvikkeeksi.


Melkoista on koulunaloitus täällä verrattuna Suomeen, mutta eivät lapset siitä kärsivän näytä. Dominic menee todella mieluusti kouluun. Päivät ovat pitkiä: 8.30-15 kahtena päivänä viikossa ja muina päivinä neljään asti. Me haemme neljän päivinä Domskun koulusta jo yhdeltä, koska kerran koulu on vielä vapaaehtoista, emme tahdo kuormittaa häntä liian paljolla heti alkuun. Tosin hän on AINOA 21 oppilaasta, joka ei ole pitkiä päiviä. Domsku on suosittu kaveriensa keskuudessa, joten lyhyemmät päivät eivät ole vaikuttaneet esimerkiksi kaverisuhteisiin.

Hortensiamandalani Calfucon tontilla

Minä olen blogissa kertonut juoksuharrastuksestani. Sille kuuluu huonoa. Juoksin huhtikuussa  muutaman kuukauden tauon jälkeen 10 kilometrin lenkin, jonka lopussa polvi alkoi vaivata. Seuraavana päivänä en sitten päässyt kävelemään kunnolla. Tämän jälkeen olen yrittänyt juosta monta kertaa, mutta melko huonoin tuloksin. Nykyään kävelen viisi minuuttia ja juoksen muutaman. Sillä tavalla voin liikkua useamman kilometrin yleensä ilman polvivaivaa. Välillä vedän Dominicia polkuautossa. Laitan köyden vyötäröni ympäri ja sillä tavalla tulee erittäin tehokasta kuntoilua. 

Vaivan nimi on juoksijanpolvi. Harmi kyllä en ole viitsinyt tehdä riittävästi lihasharjoitteita, jotka auttaisivat vaivaan. Ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen venyttelen kyllä it-jännettä. Polvi ei särje, koska olen levännyt sitä kuukausitolkulla, mutta portaita alastullessa tunnen sen, jokin siellä muljahtelee. Toivon, että vielä joskus voin juosta kuten ennen. En tiedä, onko liikaa toivottu.


Olen yllättänyt itseni virkkaamalla omasta mielestäni vaikeaa ja suurta työtä. En ole ikinä virkannut edes tilkkupeittoa, enkä opetellut muuta kuin isoäidinneliön ja afrikankukan. Nyt teen Mandala Madnessia. Olen yhdeksännessä osassa, kerroksella 59. Siinä on jo 59 kerrosta enemmän kuin olisin ikinä uskonut itsestäni. Eikä tässä vielä kaikki...teen KAHTA yhtäaikaa. Tämän postauksen kuvien mandalaa nimitän itsekseni hortensiamandalaksi. Lankana käytän akryyli-villasekoitetta. Chilestä on tosi vaikeaa löytää kauniita värejä, eikä täällä käytetä villaa kuin paksuissa langoissa, joten sellaisen löytäminen oli mahdotonta. 

Toista mandalaa virkkaan puuvillalangasta. Siinä on kirkkaammat värit kuin hortensiamandalassani. Minulla ei ole tavoitteena saada niitä valmiiksi. En uskalla ottaa niin hurjaa tavoitetta näillä lähtökohdilla, enkä siksikään, kun tiedän, millaiset seuraavat pari vuottamme tulevat olemaan. Lievästi sanottuna työntäyteisiä nimittäin! Salaa kuitenkin toivon, että hortensiamandala olisi joskus uudessa makuuhuoneessamme valkoisen peiton päällä. Jos joskus saan sen valmiiksi, aion jättää sen pyöreäksi. Ensin pyöreä muoto tuntui minusta hullulta peitoksi, mutta nyt minusta se on juuri sen juju! Se näyttää upealta pyöreänä yksivärisen peiton päällä parisängyssä! (Mandalan kulmapaloihin siis löytyy ohjeet netistä ja moni on ne mandalaansa virkannutkin.)

Minusta mandalan virkkaaminen on ihanaa ja rentouttavaa silloin, kun ei ole vaikea kohta menossa. Mielenkiinto pysyy yllä koko ajan, sillä jokainen kerros on erilainen ja minä kokemattomana virkkaajana opin koko ajan uusia asioita. Ensin harjoittelen hortensiamandalalla kerroksen ja saatan nyhjätä sitä kaksikin viikkoa! Sen jälkeen puuvillamandalassa sama kerros menee paljon reippaammassa vauhdissa, koska olen jo hoksannut kerroksen idean. Nyt kyllä jännittää osa 10, sillä kaikki sanovat, että se on eirttäin hidas ja hankala vaihe. Vakoilin sitä kyllä jo Youtube-videolta.


Asumme yhä Peikkokukkulalla. Emme ole vielä aloittaneet rakentamista Calfucon tontillemme. Piirsin jo talon ja nyt piirustukseni ovat arkkitehdillä, joka tekee niistä oikeanlaiset mittoineen ja laskelmineen. Saimme jo ensimmäisen version, mutta nyt sitä korjaillaan ja hiotaan paremmaksi.

Valdiviassa on nyt sähkö- ja vesiasiat vetämässä. Toiveena on, että pääsemme rakentamaan tämän vuoden puolella, mutta sähkön saamiseen saattaa mennä niin kauan, että aloittaminen viivästyy. Viime reissullamme selvitimme Dominicin kouluasioita. Meillä on nyt kolme koulua kiikarissa ja toivomme, että hän pääsisi yhteen niistä. Hankalaa on, kun parhaat yksityiset koulut ovat aivan täynnä ja oppilaiden pikkusisarukset menevät jonojen ohi. 

Tietoa Calfucon-projektista löytyy Instagramista @peikkokukkulanmia

Molemmat mandalani jokin aikaa sitten, nyt ne ovat isommat

Chilessä vietämme vielä talvea. Viime viikonloppuna kuitenkin siirryttiin kesäaikaan. On ollut hurjia kaatosateita. Valdiviassa voi sataa monta viikkoa putkeen, täällä Tomecossa on satanut muutamia päiviä ja sitten taas aurinko paistanut useamman päivän. Ensi kuussa juhlitaan Chilen itsenäisyyttä tavan mukaan viikon verran ja se on samalla kevään aloitus. Kevät on parasta aikaa, puut kukkivat, aurinko paistaa, muttei ole liian kuuma. Odotan jo kovasti kevättä, kun tulee taas istuttua ulkona quillay-puun alla.

Koiramme voivat hyvin. Piukusuu-kissa on kateissa, ollut jo pari kuukautta. Koiranvaatteiden ompelusesonki alkaa taas syyskuussa, nyt onkin ollut tosi hiljaista Suomen kesän ajan. Myös Tonttupuotiin (Facebookissa) alkaa ilmestyä uusia tonttuja ja alan tehdä tulleita tonttutilauksia. Kiireinen loppuvuosi tiedossa, mutta onneksi se on täytetty asioilla, joista tykkään!

Oikein mukavaa elokuuta teille!