Arturo Prattin päivänä

Tänään oli Chilessä pyhäpäivä, jonka nimi on 21 de Mayo, eli 21. toukokuuta - mielikuvituksellista, eikö totta? ;) Päivää vietetään 1800- luvun lopulla eläneen sotasankari Arturo Pratin kunniaksi. Pratt taisteli perulaista ja bolivialaista ylivoimaa vastaan perulaisen veneen kannella ja kuoli. 

Minä tein Arturon muiston kunniaksi marenkikakun. Tämän kakun nimi ei tietenkään ole Pavlova, vaan Pratt!

 Istuimme kuistilla iltapäiväauringossa ja nautimme jasmiiniteetä ja kakkua.

Kakussa on kermavaahdon lisäksi kiiwiä, vadelmia, mansikoita ja mustikoita. 

Sipaisin Dominicin huulia kermavaahdolla. Mitä kummaa? Poika ei oikein tiennyt, oliko hyvää vai pahaa.

 Dominic antoi meidän nauttia rauhallisesta iltapäivähetkestä istuen filtillään ja leikkien leluillaan. Pitää kyllä silmä kovana vahtia koko ajan, ettei mene mitään kasvinlehtiä pojan suuhun.

 Tein kranssin kuistin peilin ympärille.

Kun aurinko alkoi laskea kuuden maissa, koirat tunkivat isännän syliin... 

 ...ja poika äidin syliin.

 Oli oikein mukava päivä!

Älkää naurako tyylikästä campopukeutumistani, pliis! Meillä ei käynyt vieraita tänään...

Onnea on omistaa kutsuva sisäänkäynti

Peikkokukkulalla vietämme loppukevättä. Kolmen viikon päästä alkaa kesä.

Vihdoinkin keksimme käyttöä lehmäntaljalle. Mihinkään huoneeseen se ei sopinut matoksi, joten kokeilin sitä tuohon rottinkisohvalle. Siinä se on ihan mukava. Nyt vaan nuo virkkaamani tyynyt eivät enää sovi tyyliin, höh.
Kuistin alla istuskelen silloin, kun olen netissä. Ulkona on silloin tällöin hieman parempi yhteys. Samalla kuulen lintujen sirkutuksen ja sirkkojen sirityksen. Tuolla kukkien takana näkyvän valkoisen pöydän ääressä minä nytkin kirjoitan tätä tekstiä.

Kuistilla myös grillaamme pari kertaa viikossa. Lounaan syömme gazebon alla mäntyjen katveessa. Gazebo on yhäkin rikki, mutta kun se nojaa yhteen paksuun mäntyyn, sitä voi käyttää. Kun laitoni verhot siihen takaisin, ei enää edes huomaa, että se on vähän kenossa.

Jos tämä viimeisen kuvan sisäänkäynti olisi jossakin muussa blogissa tai lehdessä, olisin kuolla kateudesta ;) Kehtaako/saako näin edes sanoa? Olen tyytyväinen kotiini. Täytyykö sen olla salaisuus? "Kel onni on, se onnen kätkeköön"...miksi ihmeessä?

Sininen loisto loppumassa

Lähetän tässä teille vähän kevättunnelmia ja valohoitoa sinne syksyyn!

Sinisade on lopettamassa kukintaansa. Kuisti on koko ajan sinisen maton peitossa, kun kuivuneet kukat varisevat maahan. Nyt sinisade alkaa pukata uutta oksaa ja vihreitä lehtiä, joista saamme nauttia syksyyn saakka.

Vielä ovat kukkulat vihreinä, kuten taustalta näkyy. Kuukauden verran vielä saamme siitä nauttia.

Vasemmalla oleva sinisade on nyt alkanut kasvattaa lehtiä ja uusia oksia. Se tuo kuistille vihreyttä koko pitkän kesän kuvuuteen.

Casa&Ideas -liikkeestä löysin sellaisen kastelukannun, mitä viitsii pitää esillä silloinkin, kun sitä ei käytä. Enpä ole ennen Chilessä nättiin kannuun törmännytkään. Olihan se pakko ostaa!

Kuvan vasemmassa laidassa on rayos del sol miniatura. Se kukkii fuksiana näin keväällä. Kasvi on kätevä täällä kuumuudessa ja kuivuudessa, sillä sen paksut lehdet keräävät kosteutta, eikä se kärsi niin helposti kuivuudesta kuin moni muu kasvi.

Vasemmassa alalaidassa olevan talviomeren takana on suihkulähteemme, joka kaipaa kunnon remontin. Isojen koirien kynnet ovat puhkaisseet pohjamuovin ja nyt voimme pitää altaassa vain vähän vettä. Olemme pohtineet tehdä betonista pohjan.

Gazebon alla syömme lounaan lähes joka päivä.

Tässä näkyy hyvin harventunut sinisade. Kukkia on vain vähän siihen nähden, mitä niitä oli viikko sitten.

Kuistin sohvalla näette virkkaamani tyynyt. Näytin ne blogissa tekovaiheessa.
---
Kerroinkin jo aiemmin, että blogista loppui kuvatila. Ostin sitä lisää Visa-kortilla. Yhäkin minulla on 0 megaa kuvatilaa, eikä summaa ole veloitettu tililtäni. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Ostaa taas lisää tilaa? Voisiko olla, ettei ostoni ollut onnistunut, vaikka ruutuun tulikin tieto siitä, että google veloittaa summan tilitä? Tein kuitenkin lisätilan oston jo kaksi viikkoa sitten!
-
Mutta nyt poistun ruudun äärestä ja menen huuhtelemaan värjäämäni villat. On aurinkoinen päivä, joten ne kuivuvat hyvin jo tänään.

Kulahtaneen keinun uusi elämä

Minulla on tällainen istuttava riippukeinu. Postauksen viimeisessä kuvassa näkyy, miten hirveässä kunnossa se oli vielä eilen. Olen jo pitkään tahtonut uudistaa sitä, mutten oikein keksinyt, miten.

Keinu oli ollut kiinni männyn oksassa ja mänty oli pudottanut paljon pihkaa keinuun. Pihkaa oli niin paksulti, että olisi ollut ihan turhaa yrittää jollain konsteilla sitä pois. Niinpä minä vain pesin keinun vesiletkulla ja juuriharjalla. Kaivoin varastoistani paksua Biggie Bestin puuvillakangasta sekä kukkien sävyyn sopivaa vaaleanpunaista kangasta. Ompelin käsin paksulla langalla isoilla tikeillä ensin keinun takapuolelle vaaleanpunaisen kankaan. Sen jälkeen ompelin kukkakankaan päällipuolelle.

Keinun alkuperäinen kangas jäi uusien kankaiden väliin. Olisi mahdollista myös ottaa pois alkuperäinen kangas, mutta työ olisi ollut liian iso. Uuteen keinuun olisi pitänyt käydä teettämässä tuollaiset metallirenkaiset reiät. Tein uusista kankaista sen verran leveät, että ruosteiset metallirenkaat jäävät sinne kankaiden väliin piiloon, kuten kuvasta näkyy.

Keinun puuosat hioin kevyesti koneella, jotta sain pahimmat tummentumat ja pihkat pois. Tulisihan tuosta vielä hienompi, kun maalaisi osat, mutta sitä varten koko keinu pitäisi laittaa osiin ja avata nuo kaikki nyörit. En ole varma, saisinko keinua koskaan enää kasaan....No, sitten ehkä joskus, kun tämä uusi päällinen menee huonoksi, niin voisi sitten tehdä perusteellisen remontin ja vaihtaa kaiken. Ehkä parin vuoden päästä...


Nyt keinu on kuistilla katon alla, joten se pysyykin paremmassa kunnossa kuin ennen. Minusta tämä tuunattu keinu on paljon suloisempi kuin tuo keinu oli edes uutena. Ostin sen muuten vihreänä kautenani viitisen vuotta sitten. Silloin kaiken piti olla vihreää, oranssia tai keltaista (hempeitä sävyjä kuitenkin silloinkin)!

-

Tämän keinun tuunauksesta innostuneena meinaan tarttua tänä iltana tavallisiin taitettaviin retkituoleihin!

Paratiisissa

Minulta on kyselty sähköpostiviesteissä, olemmeko täällä kolmemetrisen hangen alla. Keski-Chilessä on meneillään "Valkoinen maanjäristys", kuten presidentti sitä nimittää. Lunta on tullut 10 vuoden annos. Lunta on satanut vuorilla ja vuorten lähellä. Siellä ihmiset ovat saarroksissa ja eläimet ilman ruokaa. Armeija on vienyt ruokaa ihmisille ja eläimille.

Samaan aikaan meren rannalla Dichatossa on meneillään mielenosoitukset. Ihmiset elävät yhä ala-arvoisissa oloissa menetettyään kaiken maanjäristyksessä ja tsunamissa. Heille on luvattu apua, mutta sitä ei ole tullut. Nyt täällä on meneillään talvi ja sadekausi. Välillä on niin kylmää, että menee öisin alle nollan. Ihmiset palelevat ja vesi sataa surkeiden hökkeleiden sisään. Likaiset vessat pitää jakaa monen sadan muun ihmisen kanssa.

Norjassa tapahtuu kauheita. Pommi ja ammuskelua. Kuolleita ihmisiä. Siellä rauhallisessa pohjolassa :(

Me täällä Peikkokukkulalla elämme paratiisissa. Meillä ei ole tullut yhtäkään lumihiutaletta eikä tsunamia. Maanjäristyksestä selvittiin ja talo pysyy suht lämpimänä takan avulla. Kamalin asia, joka meille tässä lähiaikoina on tapahtunut on se, että maestro varasti hiomakoneemme ja jouduin hiomaan työhuoneen hyllyt käsin hiekkapaperilla :(

On niin hassua, että jotkut täällä Chilessä kahlaavat hangessa ja meillä oli tänään kesä talven keskellä! Minä ja Blondi otimme suihkun puutarhaletkun alla talon edessä, sillä niin lämmintä siinä oli! Ja joo, meillä ei ole vieläkään sitä oikeaa suihkua. Maestroa ei ole näkynyt yli viikkoon.

Laitoin kuistille valkoisesta pöytäliinasta verhot, sillä aurinko paistoi niin kuumasti, ettei rottinkinsohvalla voinut istua. Täytyy ommella kunnon verhot tuohon kuistille. Ajattelin, että kesäksi, mutta näköjään niitä tarvitaan jo nyt!

Kiitos huolenpidostanne, täällä on kaikki hyvin. Postauksen kuvat tältä päivältä :)

Kamala elämä

Kamalaa tämä minun elämäni. Aurinkoisena talvipäivänä joudun istumaan uudella kuistillamme kuuntelemassa Mörkkyjen märinää:" Tee ne hiukset minun päähäni! Miten voi kestää niin kauan että saan hampaat suuhun? Tahdon korvakorun! Voi mörkkypeikon pyssyt ja puukuulat, miten tuo nainen on hidas!""

Kamalaa tämä minun elämäni. Chilen talvi on hirmuinen. Joskus iltapäivällä auringossa voi käydä näinkin, että ensin sitä riisuu takin, sitten villapaidan ja lopulta istuukin pelkkä t-paita päällä lämpimässä auringossa ja yrittää olla haistamatta Mörkyn hikeä! Ja täällä vietetään nyt "ola polaria", hih! Tosin kun aurinko laskee, kylmyys iskee heti ja sisällä talossa on illalla KYLMÄ, ellei istu takan vieressä täkin alla.

Kamalaa tämä minun elämäni, kuten yläkuvasta näkyy. Siinä minä itse omana pomonani mukavana talvipäivänä teen unelmieni työtä unelmieni talon edessä unelmieni koirat pyöriessä ympärilläni :) Miksi olen noin happaman näköinen...kamalaa ;D

Kuistille valot!

Peikkokukkulan talon uusi kuisti siirtyi moderniin aikaan, kun sinne laitettiin lamput! Iltaisin on tunnelmallista, kun sammuttaa olohuoneen valot ja antaa vain kuistin valojen olla päällä. Näkee, miten tuuli heiluttaa puita. Nyt kun ulko-oviin ja ikkunoihin saatiin tiivisteet, niin ei enää tarvitse edes hiukset liehuten istua sisällä :)

Seita ja Taika tahtoivat välttämättä mukaan kuvaan. Nekin tykkäävät valaistusta kuistista. Onhan iltaisin niidenkin mielestä tunnelmallisempaa maata ovimaton päällä katsellen talvimyrskyn riehumista ulkona.

Tässä näkyy nyt juuri valmistunut kivimuurikin. Kokonaan mieheni ja minun työtä, mutta kaikki kunnia silti miehelleni! Minä kyllästyin puuhaan puolessa välissä muuria.

Näihin kuviin piti tulla iltatunnelmaa, sillä otin kuvat alkuillasta, kun oli jo hämärää. Oikein hämmästyin, kun näin kuvat koneella, niin valoisia ne ovat! Kuvittelin niiden olevan liian pimeitä! Täytyy ottaa iltatunnelmakuvat sitten vieläkin pimeämmällä.

Tällä rottinkinsohvalla on pehmusteet keväästä syksyyn. Talvella ne on kuitenkin poistettava, sillä ilmankosteus pilaa tekstiilit. Iltapäivisin kuitenkin laitan pehmusteet sohvaan ja lounaan jälkeen siinä tulee nukuttua pienet päiväunet tai neulottua villatakkia.

Olemme mietineet, että maalaisimme sohvan valkoiseksi, sillä se on aina noiden valkoisten kalusteiden vieressä. Olisivat enemmän samaa paria. Sohvaan kuuluvat nojatuolit ja pöytä ovatkin sisäkalusteina ja ne olen lakannut tummanruskeanharmaiksi. Se väri ei kuitenkaan sovi kuistille valkoisten kalusteiden sekaan niin hyvin.

Seita toivottaa suloista sunnuntaita kaikille blogin lukijoille!

Fox Tail Tavern

Kunhan kylmin talvi tästä hellittää, Peikkokukkulalle avataan Fox Tail Tavern!

Tätä polkua pitkin käydään Tavernaan. Tänään taverna sai valot iltoja varten.

Tavernan kyltin ostin noin kahdeksan vuotta sitten New Yorkista! Ajattelin, että joskus tulevaisuudessa se tulee kotini kuistille. Siitä asti kyltti on ollut paketoituna varastossa. Ostin samanlaisen kyltin äidilleni, joka on kettufani. Äiti laittoi kyltin heti mökin kuistille ja se on siitä asti ollut siellä. Vähän se on haalistunut, mutta hyvässä kunnossa vielä. Näin sen viime kesänä, kun kävin syömässä silakkaa ja uusia perunoita Suomen Fox Tail Tavernassa. Fox Tail Tavern on siis pieni ravintolaketju, jonka yksi piste on Turun saaristossa ja toinen Chilessä Tomecon maaseudulla;)

Fox Tail Tavernissa on valkoiset kalusteet. Seinästäkin tulee kai valkoinen.

Tavernassa ei toimi nyt talvella anniskelu, eikä paljon muutakaan luksusta vielä näy, mutta voitte olla varmoja, että tilanne muuttuu keväällä!

Tavernan sisäänheittäjän toimii italialainen mafioso Don Choko Corleone.

Tavernan bravuurina tulee olemaan grilliruuat.

Tavernan kanta-asiakkaat testaavat palvelua...tarjoilijaa ei näy missään!

Huomatkaapa tavernan juuri valmistunut kiviseinä! Sinne perälle tulee grilli sekä kasveja.

---

TERVETULOA FOX TAIL TAVERNAAN! Paikkavaraukset tehtävä ajoissa, sillä suosio tulee olemaan valtaisa ;) Nytkin innokkaat asiakkaat jo jonottavat aidan takana, katso toiseksi viimeistä kuvaa!

Luonnonkivimuurin tekoa

Kerroinkin jo teille, että teimme talon ja kuistin kiinni pieneen metsikköön, jotta saamme nauttia kesällä varjosta. Koska maata piti kaivaa, jäi kuistiin kiinni "maamuuri". Pelkkä kaivettu maa näyttää rumalta, keskeneräiseltä, joten päätimme peittää sen. Mietimme kahta mahdollisuutta: chicotear tai bolones. Ensimmäinen tarkoittaa rapattua seinää ja toinen isoja luonnokiviä.

Kuistilta johtaa pienet portaat ruusulaaksoon

Päädyimme luonnonkiviin, sillä molemmat pidämme niistä kovasti. Tilasimme niitä joitakin kuutioita. Olemme koristelleet muutenkin puutarhaa ja suihkulähteen ympäristöä niillä.

Mieheni sekoittaa sementtiä, hiekkaa ja vettä kottikärryissä ja molemmat kannamme kiviä kuistille. Mieheni heittää betonia muuriin, asettelee kiven kohdalleen ja sitten minä pienellä lastalla tungen märkää betonia kivien koloihin ja tasoittelen. Kun pääsemme laittamaan pienempiä kiviä, niin sitten minäkin alan asetella kiviä.

Voimme tehdä päivässä vain yhden kerroksen, sillä pituus on noin 11-12 metriä. Sementin sekoittaminen ja kivien kantaminen on niin raskasta, ettemme jaksa enempää yhden päivän aikana. Lisäksi betonin täytyy antaa vähän kovettua, ennen kuin laitetaan seuraavan kerros.

Tänään oli yhtä tuskaa työskennellä. En ollut nukkunut juuri lainkaan. Yoda, Choko B. ja Ewok pitivät koko yön kauheaa meteliä, sillä Zaralla on juoksuaika. Zara nukkuu olohuoneessa ja pojat omassa nurkkauksessaan chihuhuoneessa, mutta tietty hajut kulkeutuvat poikien nenään. Ewok ei vielä tajua asiasta mitään, mutta se oli kovasti hengessä mukana. Se haukkua räksytti ainakin tunnin.

Maaseinää

Normaalisti chihut nukkuvat rauhallisesti, eikä meillä harrasteta skandaaleita öisin, mutta mahtuipa tällainen poikkeuskin mukaan. Olin ihan poikki jo alkaessammme työn. Olisin vain tahtonut mennä uudelleen nukkumaan, mutta olimme päättäneet tehdä yhden kerroksen lisää. Haukottelin koko ajan ja silmät vuosivat ja olivat täynnä unihiekkaa. Lisäksi on todella kylmä päivä ja näpit olivat aivan jäässä. Päätin, että menen päiväunille heti, kun kerros on valmis.

Kahden työpäivän jälkeen muuri on tässä vaiheessa. Molempina päivinä työskentelimme noin kolme tuntia.

Teimme tuota toista ja osin kolmatta kerrosta ainakin kolme tuntia ja sitten olikin jo lounasaika. Olin niin poikki, että paistoin vain äkkiä nakkitomaattiomeletin - ruoka, jota en koskaan tee. Kun olimme syöneet, ruokin koirat ja yhtäkkiä en tahtonutkaan enää mennä nukkumaan! Pahin väsy meni ohi. Nyt istun kirjoittamassa tätä tekstiä.

Taika toimii laadunvalvojana

No, täytyy vain suunnata katse tulevaan ja ajatella vaikka ensi kevättä, kun ollaan jo niin pitkällä, että päästään maalaamaan taloa. Silloin toivottavasti meillä on jo suihku ja sisävessa, uroksilla oma huone, minulla toimiva keittiö ja kuistillamme on hieno luonnonkivimuuri.

Kuistin perälle sinne korkean kivimuurin viereen laitan kaasugrillin ja teen itselleni oman pienen ulkokeittiön :) Täällähän ulkokeittiötä voi käyttää ympäri vuoden, joten se tulee kovaan käyttöön. Kuistin kalusteet meillä jo onkin, joten mitään ei tarvitse ostaa.