Homeista postia

Postista soitettiin minulle, että olen saanut monta pakettia. Jee! Arvasin, että vihdoin nyt kolmen kuukauden odottamisen jälkeen Suomesta lähettämäni paketit ovat saapuneet. Yksi 10 kilon paketti saapuikin aiemmin paljon nopeammin ja hyvässä kunnossa - ihanaa, sillä siellä olivat pojan muumilaiva ja muumijulisteet. Nämä paketit sen sijaan olivat seilanneet maailman merillä ihan liian pitkään.

Olivat mitä ilmeisimminkin seilanneet maailman meriä soutuveneessä, sillä hitaus ja pakettien kunto ovat ala-arvoista.

Ilo paketeista kyllä kutistui hetkessä, kun näin ne päältä. Helppoa arvata, mitä sisältä löytyisi!

Oikeasti paketit olivat kuitenkin saapuneet Chileen normaalissa ajassa, mutta ne olivat lojuneet ilmeisesti postin lakon takia jossakin varaston ulkopuolella viikkokaupalla.

Paketit olivat homeessa yltäpäältä.

Jeanne D'Arc -lehdessähän esitellään kauniisti rapistuneita ajan patinoimia sisustuselementtejä, joten ei kai se haittaa, että lehti on itsessään rapistunut ja homeinen?

Mutta kun kuvia on hieman vaikea katsella, kun ne ovat reikäisiä ja sivut toisiinsa liimautuneita.

Lähettämäni kankaat haisevat homeelta, onneksi ei sentään ole homepilkkuja, joten ne saa pesemällä kuntoon.

Kyllä tästä sain taas muistutuksen siitä, että KAIKKI tänne lähetettävät asiat täytyy pakata muovipussiin ainakin silloin, kun Chilessä on talvi. Onneksi ystäväni tietää tämän ja ylimmässä kuvassa oleva muumikortillinen paketti oli täysin kunnossa. Kiitos P! Nuket tulivat perille loistokunnossa!

Postintäti kysyi, tahdonko tehdä valituksen. Heh. Mitä se hyödyttää? Olen valituksia joskus tehnyt ja siitä seuraa vain se, että saan parin kuukauden päästä paperin, jossa ei edes pyydetä anteeksi. Selitetään vaan, että paketit ovat saapuneet normaaliajassa Chileen tai jotain muuta vastaavaa. En edes muista.

Mutta nyt päivän hommiin! Täytyy alkaa tehdä töitä tammikuun lopun feriaa varten!

Pojalle oma huone!

Lauantaina Dominic koki yllätyksen, kun hän tuli ulkoa sisälle ja pyysin häntä tulemaan yläkertaan. Varovasti poika kiipesi yläkerran portaat. Minä varmistin takana, ettei tule vahinkoa. Dominic huomasi heti, että yläkerran sali oli kokenut muutoksen!

Ensimmäiseksi Dominic ryntäsi yläkuvassa näkyvän muumijulisteen luokse. Sitten hän huomasi muumilaivan sopivalla leikkimiskorkeudella. Poistin muumilaivasta kaikki pikkuosat, jotka hän saa leikkeihinsä sitten, kun ikää on riittävästi. Taso on tehty kahdesta maalaamastani hedelmälaatikosta, joiden päällä on vanha ikkunaluukku.

Alunperin meidän piti tehdä Dominicille oma huone alakertaan chihuhuoneeseen. Chihujen piti muuttaa keittiöstä erotettaviin huoneisiin. Totesimme kuitenkin, että keittiöstä tulee liian ahdas ja pimeä ja chihuhuoneistakin liian pienet. Täytyy keksiä jotakin muuta. Sisustusintoni kuitenkin kävi ylitsepääsemättömäksi, enkä jaksa odottaa tilanteen paranemista ties vaikka parikin vuotta. Chihut jääkööt prinsessahuoneeseensa olohuoneen viereen ja poika joutuu kiipeämään yläkertaan, vaikka se ei niin kovin käytännöllistä pikkulapsen kanssa olekaan. Eihän Dominic voi olla yläkerrassa lainkaan yksin, portaat ovat liian vaaralliset. Minun täytyy nyt alkaa viettää enemmän aikaa yläkerrassa, jotta poika saa leikkiä omassa huoneessaan. Olohuoneeseen jätin vain duplot, joilla Domskuli voi leikkiä alakerrassa. Muut lelut ovat yläkerrassa omassa huoneessa ja peuhuteltassa ulkona.

Alunperin yläkerran sali on ollut minun nukkehuoneeni. Voitte katsoa sen sisustusta sivupalkista "sali". Koska nukeilleni ei ole muuta paikkaa kodissamme, enkä tahdo tunkea kaikkia niitä varastoon, Dominic joutuu nyt jakamaan huoneensa nukkieni kanssa. Se tekee huoneesta hieman rauhattoman, mutta muita vaihtoehtoja ei tässä vaiheessa ole. Kyllä Domskuli saa jossain vaiheessa huoneen, jossa on vain hänen omat tavaransa...toivoa sopii...

Yläkuvassa näkyy muumijulisteen päällä minun nukkekotihyllyni. Jos tilaa olisi enemmän, olisin siirtänyt ne jonnekin muualle. Kuvassa näkyy myös Dominicin innostus ajaa junalla ja autolla päänsä päällä.

Yläkerran huone on mukavan kokoinen ja valoisa. Se on suurempi kuin chihuhuone olisi ollut - ja paljon valoisampi. Myös puulattia on mukavampi leikkialusta kuin alakerran kaakelilattiat. Muumimaton ostin Turusta kirpparilta. Muumijulisteet kirjakaupasta. Katos on Suomen Ikeasta, iso pyöreä tyyny New Yorkin Ikeasta. Lelukorit ostin paikallisesta ruokamarketista Santa Isabelista. Täällä ei tuollaisia valkoisia koreja olekaan saatavilla jokaisesta sisustusliikkeestä, kuten Suomessa. Siksi ostin ne heti, kun tuollaisia "harvinaisuuksia" oli myynnissä. :) 

Pyöreän istuintyynyn päällä on kasa tyynyjä, joissa on muumityynyliinat. Kaikki tyynyliinat olen saanut aikoja sitten lahjoina ystäviltäni. Hämmästyin, miten hienosti katoksen, istuintyynyn ja muumijulisteen siniset ja punaiset värit sointuvat yhteen.

Tämä muumijuliste kiinnostaa Dominicia eniten.

Suomesta kirpparilta ostin muumipuhelimen. Dominic laittaa luurin korvaan ja sanoo: "äiti,äiti,äiti". Mieheni sanoo:"mamma", Dominic vastaa:"mamma". Mieheni toistaa: "mamma". Dominic sanoo: "mamma". Mieheni sanoo: "Pappa!", Dominic huutaa:"ÄITI!" Ei suostu Dominic sanomaan "pappa", vaikka mieheni miten yrittää juksata. 

Miehelläni on muuten kädessään äitini vanha nukke. Se ei ole Domskulin leikeissä, vaan minun nukkekokoelmassani, jota näkyy hieman oikeassa kulmassa. Myös ne nuket olisin mieluusti laittanut pois Dominicin huoneesta, jos tilaa olisi enemmän. Ennen nuket istuivat alakuvassa näkyvällä hyllyllä, mutta nyt mahdutin kaikki vaatekomeron päälle sekä vauvan korisänkyyn, jossa Dominic ei koskaan nukkunut. Osa nukeista joutui kuitenkin varastoon.

Ylimmällä hyllyllä on nukkekokoelmani kumileluja. Ne sopivat hyvin Dominicin huoneeseen. Alemmalla hyllyllä on leikkileluja. Alimpana on liian isot vaatteet. Muuten pojan vaatteet ovatkin alakerrassa.

Makuuhuoneen ovelta näkymä vierashuoneen ovelle. Tässä näkyy myös turvaportti, jonka mieheni asensi portaiden ylä- ja alapäähän. Samat portit laitettiin myös chihuhuoneen ja keittiön ovelle. Ne ovat tosi hyvät, sillä aukot ovat niin pienet, että ne toimivat myös chihuportteina. Portit on tehty EU:ssa ja ne ovat myös EU:n turvahyväksymät, mikä rauhoittaa minun mieltäni. Kaiteiden toiselle puolelle jäivät minun kirjani, mikä onkin hyvä juttu, sillä Dominic tykkää syödä kaikki kirjat :/

Hauskan sienipallin löysin Chilestä Casa &  Ideas -liikkeestä.

Suomesta ja Chilestä saatuja leluja.

Aidon suomalasen Jukka-hakkalelun löysin kahdella eurolla kirppikseltä! Pitihän se(kin) raahata Chileen.

Kumileluja koristeena, sekä ET, johon Dominic ihastui.

Brion junaradan poju sai 1-vuotislahjaksi. Sen toin Suomesta viime reissulta. Nyt löysinkin Chilestä puisia rataosia, jotka sopivat Brion junarataan. Ne olivat hirvittävän kalliita, kalliimpia kuin Brion osat Suomessa, mutta pitihän joulupukin konttiin kuitenkin pieni paketti hankkia...ssshhh, ei saa kertoa!

Porraskaiteen takana näkyvät vielä ruusuverhot, jotka tahdon vaihtaa paremmin pojan huoneeseen sopiviksi. Täytyy vain ensin hankkia paremmat verhot. Katsotaan, mitä löytyy.

Pienillä muutoksilla tuli pojalle ihan hyvä huone. Me olemme oikein tyytyväisiä koko perhe :)

Tällaista se oli...

 Muut poikaset maitohanoilla ja Flaco yksin sykkyrässä.

Kun Flaco kuoli, Anastasia puhdisti sen hyvin. Anastasia oli mukana hautajaisseremonioissa, jotta se näki, mihin pentu laitettiin. Silti Anastasia etsi pentua vielä seuraavanakin päivänä. Kolmepäiväisenä kuollutta Fiviä Anastasia ei etsinyt. 

Kiitokset vielä kaikille osanotoistanne!

Koiraenkeli Flaco

Kirjoitin tämän tekstin viikko sitten 16.11.13

Tänä aamuna pikkuinen Flaco nukkui pois. Sen hentoinen elämä kesti melkein kaksi viikkoa 3.11.-16.11.13

---

Minulla ei ole koskaan ollut kasvattajana näin rankkaa aikaa. Me emme ole koskaan menettäneet pentuja, paitsi että kaksi on syntynyt kuolleena, mikä on ihan eri asia kuin tämä nyt koettu. Anastasian pentueesta kuoli kaksi pentua, eikö yksi olisi riittänyt? Jo Fivin kuolema kolmepäiväisenä oli surullista, mutta Flacon kuolema oli vielä paljon surullisempaa.

Olen syöttänyt Flacoa yötä päivää ruiskulla 10 päivää ja pitänyt huolta, että se saa maitoa myös emostaan. Olen kuunnellut, kun Dominic on huutanut kurkku suorana korvani juuressa, koska en pystynyt huomioimaan häntä samaan aikaan, kun yritin saada Flacon nielemään maitoa edes pikkuisen. Olen ollut väsynyt ja epätoivoinen. Olen tajunnut, ettei Flaco voi kasvaa aikuiseksi. Silti vastoin kaikkea järkeä olen jatkanut sen syöttämistä, vaikkei se edes jaksanut kannatella päätään. Kokeneempi kasvattaja olisi jättänyt auttamisen parin päivän jälkeen. Olisi ehkä helpompaa päästää pieni pentu lähtemään nopeammin. Minä kuitenkaan en pystynyt. Ajattelin, että jos ihme kuitenkin tapahtuisi, jos pikkuinen vahvistuisi  ja alkaisi taas imeä maitoa emostaan.  Ajattelin myös, että jos en yrittäisi kaikkeani, syyttäisin itseäni pitkään. Oli hirveää nähdä, miten pennun elämä hiipui hiipumistaan. Miten se ei jaksanut enää niellä muutamana viimeisenä päivänä. Se tahtoi vain nukkua pois. Pidin sitä lämpinänä ja annoin maitoa, ettei sen tarvitsisi kuolla nälkään. En tiedä, mihin se kuoli, mutta toivottavasti se ei ollut tuskissa. Ei se ainakaan itkenyt. Anastasia hoiti Flacoa loppuun asti, ei moneen päivään yhtä hyvin kuin terveitä pentuja, mutta hoiti kuitenkin.

Me pidimme huolen siitä, että Flaco sai olla koko ajan Anastasian vieressä. Jos se joutui kopan nurkkaan, heti siirsimme sen takaisin emonsa viereen. Pidimme sitä oman kaulamme päällä. Pidimme sitä lämpimänä koko ajan. Flaco aukaisi eilen silmänsäkin. Se oli aivan täydellisen chihuahuan näköinen, miniatyyrikokoa vain, 80-grammainen miniatyyrichihuahua, korvat jo sivuilla, silmät auki. Sitä minä vieläkin ihmettelen, miksi se oli niin valmiin näköinen, kun kolme muuta näyttävät possun ja bulldogin risteytykseltä ? Olisiko Flacostakin tullut possunnäköinen, jos se olisi saanut lihaa luiden ympärille? Luultavasti kyllä, sillä kaikki aiemmat pentumme ovat olleet possuloita.

Viime yön Flaco oli aivan veltto. Sain sen nielemään muutaman pisaran maitoa. Aamulla ennen seitsemää annoin sen suuhun hunajaa ja laitoin sen lämpöpullon päälle. Flaco venytteli makeasti ja sillä oli enemmän energiaa kuin pariin päivään. Se yritti vähän ryömiäkin ja nieli maitoa enemmän kuin pitkään aikaan. Kun se oli syönyt, laitoin sen takaisin Anastasian viereen. Dominic nukkui vielä ja sanoin miehelleni, että menen sänkyyn vielä hetkeksi. Kahdeksalta menimme Dominicin kanssa alakertaan. Mieheni oli portaiden vieressä Flaco kädessään. Flaco oli juuri lentänyt koirien taivaaseen.

Nyt Flaco on haudattu Fivin viereen. Toivon, että se tulee vielä joskus luoksemme uudessa terveessä pikkukoiran ruumiissa.

Nyt olisi aika huolehtia terveistä pennuista. ”Fedora” ja ”Fats” eivät ole saaneet huomiotamme juuri lainkaan. Kaikki energiamme on mennyt ensin Fivistä ja sitten Flacosta, sekä tietysti Anastasiasta, huolehtimiseen. Mieheni oli eilen niin poissa tolaltaan Flacon takia, että hän sanoi, ettei tahdo nähdä terveitä pentuja lainkaan, jos Flaco kuolee. Minustakin tuntuu, etten tunne lainkaan terveitä pentuja. Minulla ei ole ollut aikaa eikä intoa tutustua niihin. Onneksi nämä ensimmäiset muutama viikkoa pennut eivät tarvitse kuin emonsa. Ne eivät ole vielä kiinnostuneet ulkomaailmasta, eivätkä sen ihmisistä.

Nyt olisi aika antaa taas huomiota muillekin koirillemme. Ne kaikki olivat mukana hautajaisseremonioissa. Anastasia antoi viimeisen lipaisun pennulleen, me suukotimme sitä, Dominic silitti, ja sitten laitoimme Flacon hautaan pienessä rasiassa vaaleansiniseen fleecepeitteeseen käärittynä. Nyt me olemme kaikki ulkona. Minulla on sellainen olo, kuin rintakehäni päällä olisi painava kivi. On raskasta hengittää ja niellä. Istun varjossa ja kirjoitan tätä tekstiä.

Katselen tuota talomme edessä menevää tietä. Näin sieluni silmin puolikiloisen Flacon juoksemassa sitä pitkin. Toivoin, että se olisi saanut elää edes muutaman kuukauden, jotta se olisi saanut nauttia elämästä Peikkokukkulalla ja olisi saanut tuntea rakkauden. Tiedän, että ero olisi ollut vielä vaikeampaa, jos pentu olisi saanut elää muutaman kuukauden. Turha jossitella. Luonto päätti näin ja siihen on alistuminen.

Nyt toivon, että Anastasian muut kolme pentua saavat kasvaa terveinä. Ne ovat nyt kaikki paksuja terveyden perikuvia, mutta pienten pentujen elämässä ensimmäisenä kahtena kuukautena ei voi olla varma mistään.

Kiitos nimiehdotuksistanne! Nyt nimiä ei niin paljon tarvitakaan. Mieheni on ollut alusta saakka sitä mieltä, että ruskeasta tyttöpennusta tulee Fedora. Kahta poikaa kutsumme ”Fats”, mutta täytyyhän heidän saada hienot nimet jossain vaiheessa, ehkäpä Fauni ja Frodo?

Flaco on kuvassa tuo, jonka pää on Anastasian vatsalla.

Äitini lähetti tämän runon meille:

 Siellä se nyt mennä paukkaa

pilvikoirien kiitolaukkaa,

                                                              auringonsäteeltä haukahtaa:

                                                                 Hei, täällä on mukavaa!

Olkoon runo koirasisaruksille Fiville ja Flacolle! 

Flaco sinnittelee

Flacon paino ei ole noussut yhtään. On sen 11. elinpäivä. Miten monta päivää vielä saamme pitää sen kanssamme? Ennusteet eivät ole lupaavia. Olen konsultoinut kahta suomalaista chihuahuakasvattajaa. 

Tiedän kyllä, että maailmassa on paljon surullisempia ja suurempia asioita. Olen onnellinen siitä, että minulla on terve lapsi. Ei se kuitenkaan poista oikeutta surra pienten koiranpentujen lyhyttä elämää.

Kiitos kaikille, jotka olette lähettäneet voimia Flacolle!

(Flaco tarkoittaa "laiha".)

Surua

Olen ihan poikki, mutta päätin kirjoittaa muutaman rivin siksi, että saisin mahdollisimman monta ihmistä lähettämään voimia virtuaalisesti pienelle "Flacollemme". 

Menetimme pienimmän narttupennun kolmantena päivänä. Se kuihtui pois. Paino ei lähtenyt nousemaan lisämaidosta huolimatta. Itkin, vaikka olin ehtinyt tuntea sen vasta kolme päivää. Se oli niin kaunis ja suloinen. Pienenpienissä tassuissa pienet täydelliset kynnet.

Epäusko ja voimattomuus olikin suuri, kun "Fivin" kuoleman jälkeen tajusin, ettei pienen suklaapojankaan paino ollut lähtenyt nousuun, vaikka se näyttikin terveeltä ja aktiiviselta. Aloin antaa sillekin lisämaitoa. Annan maitoa ruiskulla ympäri vuorokauden. Nostan sitä emon nisälle. Päivä päivältä "Flaco" imee huonommin ja on veltompi ja voimattomampi. Minä en kuitenkaan raski luovuttaa. Laitan kellon herättämään öisin, ja päivisin täällä tikittää munakello, jotta huomaan antaa lisämaitoa joka tunti. Aluksi annoin lisämaitoa vain muutaman kerran päivässä, sillä pojalla riitti energiaa, mutta nyt kun tilanteen pitäisi olla parempi, se onkin huonompi.

Tänään on Flacon kymmenes elinpäivä, eikä se paina vieläkään kuin 80 grammaa. Kuvassa Flaco on siskonsa kainalossa. Sisko painaa nyt 160 grammaa, kaksi veljeä 200 ja 260 grammaa.

Flaco ei itke. Anastasia yhä hoitaa sitä. Missä ihmeessä on vika? Flacolla on maailman suloisin pieni naama. Se näyttää valmiilta pikkukoiralta, kun pentueen muut näyttävät vielä "possuilta."

Lähettäkää voimia höyhenenkevyelle Flacolle! Toivokaa, ettei sen tarvitse olla kivuissa!

Oravaisen pikkuoravat

Meidän oravaisemme  Anastasia Aurora Pinky Paws sai tänä aamuna viisi pikkuoravaista! Melkein kolmeen vuoteen meillä ei ole ollut pentuja, joten tämä oli erittäin odotettu perhetapahtuma! Normaalisti chihuahua saa 1-3 pentua. Anastasialla on ennestään yksi pentue, josta tuli kolme narttua: Dahlia, Daphne ja Dianella. Ennustimme nytkin kolmenkoplaa. Kun sitten ultraäänessä näkyi viisi sykkivää sydäntä, oli ihmetys melkoinen.  Ensin tuli ilo, sitten kamala huoli. Anastasian normaali paino on hieman alle 2,5 kiloa, joten urakasta tulisi melkoinen. Pennut olisivat toki pienikokoisia, kun niitä oli niin monta, mutta kun pieni kohtu joutuu venymään niin paljon, jaksaisiko se sitten supistella?

Mieheni on nukkunut viimeiset kolme yötä olohuoneen sohvalla Anastasian vieressä, jotta kuulisi, milloin synnytys alkaa. Tänä aamuna neljältä hän tuli herättämään kätilön, eli minut. Minä hiivin alakertaan niin, ettei Dominic heräisi. Anastasia oli pedissään häntä köyryssä. Poltot olivat alkaneet.

Aamulla klo 4.20 ensimmäinen soopelinvärinen pentu työnsi päänsä maailmaan. Se oli pikkuruinen 60 g painava narttunen. Klo  5.05 syntyi suklaanvärinen 70 g painava tyttönen. Klo 5.20 maailmaan pullahti 80-grammainen suklaapoika. Klo 6.48 syntyi 80-grammainen soopelipoika ja vielä hännänhuipuksi ”iso pötkäle” 100-grammainen soopelinvärinen poju klo 7.40.  Heh, "iso pötkäle" olisi aikasemmissa pentueissa ollut tosi pikkuinen. Normaalisti meidän pentumme ovat painaneet päivän iässä 150-200 grammaa! Nyt nämä pikkuruiset pennut ovat tosiaankin ihmetys!

Anastasia synnytti kaikki pennut ilman apuani, joten kätilöä ei tällä kertaa tarvittu kuin tarkistamaan, että kaikki menisi hyvin. Ei tarvinnut vetää pennun jalasta, eikä lähteä keisarileikkaukseen tai hakemaan oksitosiinipiikkiä. Näin helppoa synnytystä meillä ei ole ennen ollutkaan!

Pentujen syntymän välissä, kun Anastasia keräsi voimia ja puhdisti pentujaan, minä lähdin pienelle kävelylle. Mieheni jäi vahtimaan pentulaatikon viereen. Kävelin muiden koirien kanssa pienen tielenkkimme ja kerroin niille, mitä oli tapahtumassa. Tietenkin ne tiesivät sen ilman selityksiänikin. Isot koirat ajettiin olohuoneesta ulos synnytyksen alettua ja chihut huoneeseensa, mutta kyllähän ne äänet ja hajut kulkeutuvat tarkkoihin kuonoihin. Istuin ulkona vanhaan mäntyyn ripustetussa keinussa ja katselin juuri noussutta aurinkoa. Linnut lauloivat aamuliverryksiään. Toivoin, että synnytys menisi loppuun asti hyvin, oli levollinen olo. (Aikaisempina kertoina olen ollut ylijännittynyt ja kimpoillut ympäriinsä kädet täristen.)

Armas poikamme auttoi synnytyksessä niin, että hän nukkui tavallista pidempään. Kyllä yläkerrasta kuului välillä itkuntiherrystä, mutta se loppui samantien, kun poika nukahti uudestaan.  Kahdeksan aikoihin alkoi kuulua iloista puheenpulputusta. Menin yläkertaan ja löysin pinnasangystä  hymyilevän pojan.

Nyt Anastasia makaa puhtaassa pedissä viiden pentunsa kanssa. Pennut alkoivat imeä maitoa noin tunti sitten. Olin jo huolissani ensimmäisten pentujen suhteen. Miten kauan ne selviäisivät ilman maitoa? Nyt täytyy katsoa, että pienimmät ruipelotkin saavat ateriansa. Suklaatyttö näyttää kyllä tulevan isäänsä Choko Bon Boniin, sillä se on niin tomerasti ottamassa osansa!

Pennut ovat nyt elämänsä ensimetreillä – tai parempi sanoa ensi senteillä, niin pieniä ne ovat. Toivottavasti kaikki menee hyvin. En tiedä vielä, ovatko kaikki istukat tulleet ulos. Yritin niitä laskea, mutta ehkä Anastasia ehti syödä ne ennen laskujani.  Toivokaa kaikki, ettei Anastasialle tule eklampsiaa, eli kalkkikramppeja. Olemme suunnitelleet lisämaidon antamista pennuille, sen verran pieni Anastasia kuitenkin on.

Tämä pentue on f-pentue, joten kaikki nimet tulevat alkamaan F-kirjaimella. Nimiehdotuksia otetaan vastaan! Ainakin Fauni, Fanny ja Fasu ovat jo olleet mietittynä.