Joulukalenterin 16. luukku

Olemme nyt alkaneet tutustua toisiimme.

Nimetön hamsterimme herää noin klo 21.30 ja aloittaa yölliset puuhansa. Se juoksee liian pienessä juoksupyörässään tuntikaupalla. En ole vielä ehtinyt katsella, saako jostakin isompia juoksupyöriä.

Hamsteri kakkii ja pissii pesätalonsa yhteen nurkaan, jos laitan taloon heiniä. Sen lisäksi kun laitoin häkin lattialle heiniä ja lehtiä, se alkoi pitää yhtä häkin kulmaa vessapaikkanaan. Nyt yritän miettiä, mitä kannattaisi tehdä, ettei kaikkea tarvitse vaihtaa parin päivän välein. Haju nimittäin on tosi pistävä. Huomasin, että jos laitan pesätaloon vain vessapaperia, niin silloin se ei enää tehnyt tarpeitaan sinne, vaan vain häkin nurkkaan. Häkin nurkka on kuitenkin inhottava siivottava, sillä kaikki pitää purkaa ja häkki pestä. Tänään päätin kokeilla sellaista, että laitoin muoviastiaan heiniä ja lehtiä, ja astian siihen kulmaan, jota hamsteri piti vessanaan. Pesätaloon laitoin taas vain vessapaperia. Saa nähdä, mitä hamsteri nyt päättää tehdä. On kuitenkin tylsää, kun nyt häkin lattia on vain muovinen. Onko ideoita?

Hamsterimme rakastaa parsakaalia. Sorry huono kuva, mutta parermpaa en saanut.

 Tuleekohan hamsterille kauhea stressi, kun siivoan sen häkin päivällä? Tänään se ainakin oli ainakin vartin verran aktiivinen keskellä päivää, kun se heräsi siivoustouhuihin. En kuitenkaan millään jaksaisi siivota häkkiä vasta kymmenen aikoihin illalla.

Olen antanut hamsterille auringonkukansiemeniä, "hamsterikikkaroita", parsakaalia, juustoa, puuroa, porkkanaa ja tomaattia. Joululahjaksi ostin sille siemensekoitusta. Onko tiellä tiedossa jokin aivan erityisherkku?

Minä en vieläkään uskalla ottaa hamsteria käteeni. Pelkään, että se puree, vaikkei se käyttäydy koskaan mitenkään uhkaavasti. Sen pitkät keltaiset käyrät hampaat vaan ovat hyvin vaikuttavat.

Joulukalenterin 9. luukku: Kun jyrsijä muutti taloon

Nyt minulla on kerrottavana teille varsinainen joulutarina! Reilu kuukausi sitten yhteen asuntoomme tuli uudet vuokralaiset. He sanoivat asuvansa asunnossa kolmisen kuukautta. Perheseen kuului isä, äiti ja noin nelivuotias poika. Perhe maksoi ensimmäisen kuun vuokran etukäteen. Kun kuukausi oli kulunut miehelläni oli jotakin asiaa perheelle ja hän soitti monta kertaa vuokralaisen numeroon. Ei vastausta yli viikkoon. Mieheni soitti myös vuokralaisen vaimolle. Numero ei toiminut. Kälyni, joka auttaa meitä vuokra-asuntojen kanssa, ei myöskään saanut yhteyttä. Oven takana käytiin soittamassa ovikelloa moneen kertaan, ei mitään. Toisen vuokranmaksun aika tuli, eikä perheestä kuulunut mitään. Mieheni ja kälyni päättivät mennä avaimellaan sisään. He katsoivat päällisin puolin, että asunnossa näyttää asutulta, eivätkä he menneet eteistä pidemmälle. He vain jättivät lapun eteiseen, jossa pyysivät soittamaan mahdollisimman pian ja he jättivät mieheni puhelinnumeron paperiin.

Yhtenä päivänä soi puhelin. Siellä oli vuokralaisen serkku, joka pyysi päästä asuntoon hakemaan joitakin tavaroitaan. Mieheni sanoi, että olipa hyvä, että hän saa puhua jonkun kanssa asiasta. Hän kertoi soittaneensa moneen kertaan vuokralaiselle, mutta numeroista ei vastata. Mieheni pyysi serkulta vuokralaisen uuden numeron. Serkulla ei ollut sitä, eikä serkku voinut pyytää vuokralaista soittamaan miehelleni, sillä hän ei tiennyt, missä vuokralainen perheineen oleskeli. Lisäksi serkulta oli juuri loppumassa raha puhelimesta. Mieheni sanoi, että serkku menisi ostamaan lisää rahaa puhelimeensa ja soittaisi uudestaan ja kertoisi uskottavamman tarinan. Mieheni ei voisi päästää tuntematonta miestä vuokralaisensa asuntoon.

Serkku ei soittanut uudestaan, mutta mieheni uteliaisuus kasvoi ja illalla mieheni soitti serkulle. Serkku vastasi ja kertoi, ettei oikeasti ollut vuokralaisen serkku. Vuokralainen oli huijari, joka kavalsi rahaa ”serkulta” ja joka oli kavaltanut rahaa monilta ihmisiltä ja joka nyt pakoili poliisia. ”Serkku” olisi tullut hakemaan jotain asiakirjoja asunnosta. ”Serkku” antoi vuokralaisen koko nimen ja sanoi, että mieheni voisi mennä poliisin luo kysymään, onko tarina totta, jos ei muuten uskoisi. Mieheni sanoi, ettei silti voisi päästää ketään tuntematonta ihmistä vuokralaisensa asuntoon. ”Serkun” pitäisi selvittää asia poliisin kanssa.

Tilanne oli sillä tavalla hankala, että me emme voineet nyt vuokrata asuntoa kenellekään muulle ja menetimme taas kerran rahaa. Onneksi kuitenkin nuo huijarit olivat maksaneet edes ensimmäisen kuun vuokran kokonaan. Niinpä kun toisen kuukauden aikana emme saaneet mitään yhteyttä vuokralaisperheeseen, päätimme mennä sisään. Avasimme oven ja ensimmäiseksi vastaan tuli aivan hirveä haju. Ikkunat auki! Kuvasimme  koko asunnon ennen kuin aloimme tehdä siellä mitään. Voisimme sitten näyttää poliisille, jos jotain tulisi jälkeenpäin.

Keittiössä olivat paistinpannut ja kattilat täynnä homeista ruokaa, jääkaappi täynnä pilaantuneita ruokatarvikkeita. Vaatteita ja kenkiä lojui siellä täällä. Lapsen leluja oli lattioilla ja varsinkin sängyn alla. Yhdessä nurkassa kökötti tyhjä jyrsijänhäkki , jonka vieressä oli pahanhajuista jyrsijänruokaa avonainen pussi. Häkki haisi voimakkaasti pissalta. Aloimme siivota. Minä imuroin ja pesin olohuoneen ja vessan, mieheni keittiön, joka oli kaikkein törkeimmässä kunnossa. Vaihdoin lakanat, imuroin sohvan jne. Ihmettelimme, millainen kiire perheelle oli tullut. Olivatko he karanneet poliiseita pakoon? Me keräsimme kaikki perheen tavarat ja vaatteet ja laitoimme ne suureen jätesäkkiin. Säkin laitoimme varastoon odottamaan, jos perhe niitä joskus pyytelisi.  

Katselin pojan leluja, jotka olivat kaikki rikki. Kaikista autoista puuttui rengas tai jokin muu osa. Otin meidän  raameistamme pois pojan kuvan ja laitoin senkin säkkiin. Millaisessa perheessä tuo poika kasvoi? Imuroidessani siirsin yöpöytää ja alusta oli täynnä jyrsijän kakkaa. Totesimme, että perhe oli antanut jyrsijän juosta vapaana asunnossa. Tahmeaa pissaa ja kaljaa oli lattioilla.

Minä sanoin miehelleni, että olipa hyvä, että perhe oli kuitenkin ehtinyt ottaa jyrsijän mukaan. Mieheni sanoi, ettei se varmaa ollut. Sanoin, että mikäli jyrsijä olisi asunnossa, niin kai siellä olisi kakkaa muuallakin kuin yöpöydän alla. Mieheni huuteli keittiöstä, että oli sielläkin kakkaa. Mitä jos jyrsijä olikin vielä asunnossa? Löytäisimmekö sen? 

Siivosin vessaa, kun mieheni huusi”: Mia, pajarito esta aqui!” Mitä? Kuitenkin vain pelleilet! Menin keittiön oven taakse ja avasin sen varovaisesti. Keittiön lattialla aivan rauhallisesti pönötti vaalea hamsteri! Luikahdin keittiöön ja suljin oven perässäni. Katselimme otusta ja mietimme, miten saisimme sen kiinni. Kummallakaan ei ole mitään kokemusta hamstereista.

Hain kumihanskani ja vessan roskapöntön. Menin rauhallisesti otuksen luokse ja otin sen käsiini. Laskin sen roskapönttöön. Se ei kuollut sydänkohtaukseen kauhusta eikä yrittänyt purra minua. Sanoin miehelleni, että olisi varmaan parempi hakea se jo varastoon viety häkki takaisin. Mieheni toi haisevan häkin. Täytin vesipullon ja otus joi vettä monta minuuttia! Raukka oli ilmeisesti ollut viikkoja ilman vettä, ellei sitten löytänyt joitakin pisaroita keittiökalusteiden alta ja kosteutta putkiston pinnasta! Ruokaahan se oli löytänyt avonaisesta ruokapussista. Ihmettelimme, miksi otus oli häkin ulkopuolella ja mietimme, että ehkä sitä oli ”ulkoilutettu” juuri silloin, kun tuli kiire paeta poliisia.

Kun asunto oli vihdoin monen tunnin puunaamisen jälkeen siivottu, kannoimme haisevan häkin otuksineen ja omat tavaramme autoon. Nostin Dominicia istuimeen, kun kuulin mieheni huudahtavan, että otus oli karannut häkistä! Riensin auton etuosan puolelle ja näin hamsterin istuvan tyytyväisenä häkin vieressä auton istuimella. Huh, mikä säikähdys! Äkkiä auton ovet kiinni, ettei otus pääsisi luikahtamaan ulos. Sitten panikoin, että se menee istuimien alle, miten saisimme sen kaivettua sieltä? En uskaltanut ottaa hamsteria paljain käsin, vaan aloin vetää taas kumihanskoja käteen. Yritin hypnotisoida hamsteria pysymään paikoillaan. Se onnistuikin ja sain otuksen taas käsiini. Mieheni oli tällä välin havainnut, että yksi kalteri oli irti alaosastaan ja hamsteri sai työntämällä raon riittävän suureksi, jotta pääsi luikahtamaan siitä ulos. Minä sitten tilkitsin raon kumihanskoilla.

 Ilman suurempia tragedioita ajoimme kälyni luokse. Siellä laitoimme otuksen pieneen pahvitoosaan ja menimme läheiseen lemmikkiliikkeeseen kysymään, mikä otus oli kyseessä. Ihan oikein olimme arvanneet, että hamsteri se oli. Naarashamsteri kuulemma ja yli vuodenikäinen, ehkä sairas, kun oli niin märkä. Kerroin sen juuri juoneen vettä monen viikon edestä, että ehkä märkyys johtui siitä. Ostimme otukselle ruokaa ja toimme sen kotiin.

Nyt meillä sitten on hamsteri, vaikkei se ole koskaan kuulunut kummankaan suunnitelmiin. Emme ole halunneet häkkieläimiä.

Ensimmäisen yön otus vietti haisevassa häkissään kuistin pöydällä. Isot koiramme olivat yrittäneet pyydystää mokoman hiiren. Häkki killui pöydän reunalla ja yksi koriste-esine oli sirpaleina maassa! Mikä säikähdys! Hamsteri ei vieläkään ollut kuollut paniikkikohtaukseen, vaan jyrsi tyytyväisenä kirsikkaa. Seuraavaksi yöksi hamsteri laitettiin chihujen tarhaan häkkeineen, etteivät isot koirat päässeet vainoamaan sitä. Nyt kuitenkin häkki on puhdistettu ja otus on olohuoneessamme. Katselee siellä telkkaria mieheni kanssa juuri nyt. Me ihmettelemme, mitä teemme sen kanssa. Emme tahtoisi häkkiä sisälle taloon, mutta talviaikaan ne eivät kuulemma pärjää ulkona. Täytyypä funtsia!

Tänään laitoin hamsulle joulukoristeenkin asumukseensa. Sen pesätaloon laitoin ihanan pehmeitä ketunhäntäheiniä. Häkin pohjalle keräsin kuivia lehtiä ja heiniä. Otin häkistä muovikrääsää pois. Laitoin paksun oksan tikapuiksi. Talouspaperirullan laitoin putkeksi häkin kolmanteen kerrokseen. Hamsu herää illalla aktiviteetteihinsa. Eilisen illan ja viime yön se kuntoili juoksupyörässä monta tuntia! Kyllä sietääkin, niin paljon se on poskipusseineen lihonnut näiden muutamien päivien aikana. Päivällä avasin sen pesäkolon katon kysyäkseni siltä, tykkääkö se tomaatista. Se katsoi minuun loukkaantuneena ja sitten haukotteli makeasti paljasten hirveät keltaiset pitkät käyrät hampaansa. Annoin tomaatinsiivun sille ja se tarttui heti siihen vaaleanpunaisine pikkukäsineen ja alkoi mussuttaa. Sain ilmeisesti anteeksi ajattelemattoman päiväherätykseni.

Dominic tahtoo silittää hamsteria ja on kiinnostunut katselemaan sen touhuja. Minä mietin sitä pientä poikaa, joka joutui jättämään hamsterin asuntoomme. Onko hän huolissaan hamsterista? Miten pitkään noin nelivuotias poika jaksaa ikävöidä? Vai onko hänellä jo vanhempiensa mentalitetti? Mitä väliä yhdellä halvalla jyrsijällä on, ostetaan sinulle poika uusi ja entistä ehompi hamsteri täältä uudesta paikasta...

Minä tässä suunnittelen, että voisin laittaa hamsterille joulukuusen häkkiin.  Mitä jos siihen ripustaisi koristeeksi pähkinöitä? Täytyykin tutkia, onko männyssä tai sypressissä jotakin myrkyllistä hamsterille...niin paljon uutta opittavaa!