Työhuone saa maalia seiniinsä

Entinen aputyttöni oli pari päivää auttamassa työhuoneen maalaamisessa.

Oli kivaa nähdä ja jutella muutaman kuukauden kuulumiset! Aputyttöni unelma oli päästä opiskelemaan. Opiskelu Chilessä on kallista. Hän sai apurahoja ja opiskelee nyt lähihoitajaksi (tai jotain sen tapaista). Hän on yksi kurssinsa parhaita. Tuli höpöteltyä ja maalattua kaksi päivää. Vielä kuitenkin puuttuu kolmas kerros katosta ja yhdeltä seinältä.

Uusi aluevaltaus

Espanjankielisten kirjojen lukeminen ei ole tämän vuoden ainoa uusi aluevaltaukseni. Innostuin myös virkkaamaan mattoja, josta olen jo kertonutkin ja sen lisäksi olen nyt tarttunut puikkoihin "palillos"!

Aloitin neulomalla kaulahuivin, johon tuli palmikko keskelle. Sen jälkeen tein kaulurin, jossa on palmikkoja. Olin kuvitellut, että palmikkoja on vaikeaa neuloa.

On todella rentouttavaa mennä istumaan iltapäivän talviaurinkoon kuistin sohvalle ja neuloa muutama kerros lisää. Illalla, kun päivän työt on tehty ja laiskottaa, rojahdan sohvalle ja kuuntelen puolella korvalla televisiota. Puikot suihkivat, eikä tarvitse ajatella mitään.

Tästä on tulossa elämäni ensimmäinen neuletakki. Minulla ei ole mitään ohjeita, katson vaan, miten kaupasta ostamani neule on tehty. Saapa nähdä, millainen viritys tuosta tulee. Nyt ymmärrän, kun mummo huokasi saatuaan villapaidan valmiiksi: "Voi harmi, kun se tuli jo valmiiksi. Mitä minä nyt tekisin?" En koskaan voinut tajuta tuota. En ole ikinä pitänyt neulomisesta. Inhosin sitä peruskoulussa. Muutenkin teen käsitöitä enemmänkin sen takia, että tahdon nähdä TULOKSEN, en siksi, että nauttisin hirveästi jokaikisestä työvaiheesta. Neulomisessa kuitenkin on jotain meditatiivista. En niinkään ajattele lopputulosta, vaan nautin siitä yksitoikkoisesta rentouttavasta toistosta.

Sain takaisin sen minkä kerran menetin - tuplana!

Chileen muutto kuutisen vuotta sitten merkitsi minulle luonnollisesti monesta asiasta luopumista. En nyt alla niitä tässä luetella, sillä olen niistä blogissa jo kertoillutkin. Viime syksynä sain yhden tärkeän asian takaisin elämääni: sienestämisen! Olin Suomessa himosienestäjä, enkä uskaltanut Chilessä tarttua edes noihin tutunnäköisiin tatteihin varmuuden vuoksi. Entisen aputyttöni kanssa viime syksynä keräsin ekan sienisaaliini ja tunsin itseni uudestisyntyneeksi!

Tänä syksynä avasin oven aivan uuteen maailmaan! Suomessa olin himolukija, opiskelin myös kotimaista kirjalisuutta. Chileen kannoin joitakin kirjojani, mutta yhäkin suurin osa on laatikoissa Suomessa. Ensin alkuun tilasin joitakin kirjoja Suomesta, mutta suurimmaksi osaksi luin niitä samoja vanhoja moneen kertaan. Englanniksi olen aina inhonnut lukea, mutta olihan siihenkin alistuttava. Jo se avasi oven laajemmille lukutantereille, sillä täältähän löytyy kuitenkin englanninkielisiä kirjoja jonkin verran kirjakaupoista ja kirjastoista. Jo se tunne oli ihana, kun tajusin, että unohdin lukevani englanniksi! Tajusin kaiken, enkä jäänyt kiinni johonkin kohtaan, jota en ymmärtänyt. Olin koulussa todella surkea englannissa ja tekstinymmärtämisessä! Englanninkielisten kirjojen lukeminen oli jonkinlainen pieni voitto elämässäni.

Ostin espanjankielisen kirjan nelisen vuotta sitten, enkä saanut sitä luettua. En tajunnut mitään, eikä hyvän kirjailijan Isabel Allenden käyttämiä sanoja löytynyt edes sanakirjoista. Lukemisesta ei tullut mitään. Se tuntui opiskelulta, ei rentoutumiselta. Noin 40 sivun jälkeen kyllästyin yrittämiseen ja päätin ottaa kirjan uudelleen käteeni, kun espanjani olisi sujuvampaa. Kirja on jäänyt hyllyyn. Reilu vuosi sitten olin kälyni luona ja siellä otin käteeni Paolo Coelhon Alkemistin, jonka olin jo lukenut suomeksi. Luin kirjaa ja huomasin, ettei minulla ollut pienintäkään vaikeutta ymmärtää espanjaa. Unohdin kuitenkin koko jutun ja jatkoin englanninkielisten kirjojen lukemista, olihan se vieläkin sujuvampaa.

"Vendidas" on kirjoitettu alunperin englanniksi. Se on myös suomennettu: "Myyty". Kirja kertoo Zana Muhsenin elämästä. Hänen isänsä myi kaksi koko elämänsä Englannissa asunutta teini-ikäistä tytärtään Jemeniin vaimoiksi ystäviensä pojille.

Viime viikolla olin kirjakaupassa ostamassa kirjekuoria ja eteeni osui tämä Zana Muhsenin ja Andrew Croftsin "Vendidas". Chilessä kirjat ovat kalliimpia kuin Suomessa. Niihin laitetaan jotain luksustuotteen veroa. Tämä pokkari kuitenkin maksoi "vain" noin 12 euroa ja koska aihe kiinnosti, ostin kirjan. Melkein tärisin innosta. Minä ostin KIRJAN. Minä OSTIN kirjan. MINÄ ostin kirjan! Menin perulaiseen ravintolaaan syömään ja avasin uuden kirjani. Aloin ahmia kirjaa enemmän kuin ruokaa. Kälyn luona jatkoin. Kotona jatkoin. Luin kirjan muutamassa päivässä.

Unohdin täysin sen, että luin espanjaksi. Kieli ei tuottanut mitään ongelmia. Kysyin koko kirjan aikana vain kahta sanaa mieheltäni. Voitteko tajuta tätä iloa? Jos rakastatte lukemista, niin kyllä voitte! Nyt ei enää tarvitse haikailla muuta kuin ihania suomalaisia kirjastoja, jotka pullistelevat uutuuksia ja joista saa lainata ilmaiseksi kirjoja. Kaikkea ei voi saada. Mutta minä sain kuitenkin takaisin mahdollisuuden käyskennellä KIRJAKAUPOISSA. Lueskella takakansia. Valita, minkä kirjan tällä kertaa ostaisin. Hymistä jännityksestä, kun kirja on kassissa odottamassa kotiin pääsyä ja sitä hetkeä, kun voin lösähtää sohvalle, sänkyyn tai riippukeinuun uuden kirjani kanssa! Avata kirjan ja vaipua toiseen maailmaan!

Sain takaisin uusien kirjojen lukemisen ilon! Valitsemisen ilon. Sain sen takaisin itse asiassa TUPLANA, sillä olosuhteiden pakosta jouduin oppimaan lukemaan englanniksi sekä espanjaksi. Minulla on nyt laajempi valikoima, kuin mitä minulla olisi, jos lukisin vain suomeksi! Miten olenkaan aina inhonnut kielten opiskelua ja vieraalla kielellä lukemista ja nyt elämä on antanut minulle lahjaksi kaksi uutta kieltä ja tuplamäärän kirjoja :)

Tietenkään mikään ei vedä vertoja omalla kielellä lukemiselle. Silloin ymmärtää jokaisen sanan jokaisen merkitysvivahteen. Ymmärtää rivien välitkin. Espanjankielisten kirjojen lukeminen kuitenkin tekee minulle hyvää, sillä opin samalla uusia sanoja ja kielen rakennetta huomaamatta. Se on todella hyvä, kun kuitenkin elän aika eristyksissä täällä Peikkokukkulalla ja miehen kanssa puhumme englantia enemmän kuin espanjaa.

KIRJAKAUPAT, TÄÄLTÄ TULLAAN!

Tulivuoren tuhkaa

Eilen oli meidän vuoromme elää tuhkapilven alla. Näin kauan pilvi on leijaillut muilla mailla hidastaen lentoliikennettä. Eilen iltapäivällä tuuli kääntyi meidän suuntamme.

Eilen oli aurinkoinen päivä. Kahden aikaan iltapäivällä en enää nähnyt vuoria ja ihmettelin ilman harmautta. Miten yhtäkkiä tuli niin paljon kosteutta ilmaan, vaikka aurinko paistoi? En tajunnut harmautta tuhkaksi. Maisema muuttui koko ajan harmaammaksi ja pysyttelin sisällä, kun aurinkokin oli piilossa. Mieheni soitti neljän aikoihin ja kysyi, oliko täällä tuhkapilvi yhtä sakea kuin Concepcionissa. Vasta silloin tajusin, mikä on kyseessä!

Menin ulos ja siellä oli todellakin rikin katku. Maisema oli epätodellisen harmaa ja "kuollut". Oli aivan hiljaista ja liian pimeää ollakseen neljä iltapäivällä. Hain pyykit narulta ja jo siinä ajassa kasvoilleni laskeutui ohut tuhkakerros, jonka tunsin, kun lipaisin huuliani. Yskitti hieman. Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen. Tuhkapilvi on jatkanut matkaansa jättäen Peikkokukkulan ohueen "lannoitekerrokseen". Olen iloinen siitä, että ilma on taas kirkas, aurinko lämmittää meitä kylmissämme olevia Peikkokukkulan asukkeja ja vuoret vahtivat meitä horisontissa.

Talo kukkulalla

Ruta 5 sur -maantieltä Concepcionista tultaessa heti Tomecon jälkeen kääntyy pikkuinen hiekkatie vasemmalle. Ajetaan kahden pienen puusillan yli, ohitetaan hökkelitalo ja noustaan jyrkkää rinnetta ylöspäin.

Toivotaan, ettei vastaan tule yhtään autoa, sillä tiellä ei mahdu ajamaan kuin yhteen suuntaan. Jos kuitenkin auto tulee vastaan, toisen täytyy peruuttaa niin kauan, kunnes löytyy leveämpi kohta, jotta autot mahtuvat ohittamaan toisensa.


Varotaan rotkoa, joka alkaa heti tien vierestä. Sinne ei tahdota pudota. Älä myöskään katso sinne, sillä naapurit heittävät roskansa rotkoon :(

Ajetaan 700 metriä maantieltä aina vain ylös, ylös. Nähdään kukkuloita, lumihuippuisia tulivuoria horisontissa, mäntyjä pitkine neulasineen ja suurine käpyineen.


Ei ohiteta yhtäkään taloa, vain pari porttia tyhjille campoille.
Auto pomppii, tie on kuoppainen. Töötätään aina mutkissa, jotta mahdollinen vastaantulija osaisi hiljentää vauhtia ennen törmäystä.

Nyt nähdään tien vasemmalla puolella yksi peltilevyistä ja betonista tehty pieni talopahanen, jonka kattopellit pysyvät paikoillaan katolle jätettyjen tiilien avulla. Talossa ei asu vakituisesti ketään. Talon pihalla nousee Entelin kännykkäantenni. Se on hyvä maamerkki tulijoille, pian olisi vuorossa meidän porttimme.

Tien vasemmalla puolella tulee vastaan hökkeli, jossa asuu perhe. Siitä jatketaan vielä hieman ja tullaan kukkulan huipulle. Tien oikealla puolella on vihreä portti. Green Gate. Porton verde. Siitä astutaan Peikkokukkulalle.

Portilta näkee joka suuntaan. On helppoa ymmärtää, miksi maa on pallo. Maisema kaartuu pallon lailla ympärillä.

Portilta näkee maantien luikertelevan kiemuraisena Concepcionin suuntaan, jossa on kaksi kilometriä leveä Bio Bio -joki sekä Tyynen meren rannat. Kun katsoo vastakkaiseen suuntaan, näkee samaisen maantien jatkuvan Los Angelesiin päin. Yöllä voi nähdä taivaanrannassa Cabreron pienen kaupungin valon. Siinä suunnassa ovat myös Andien vuoret sekä viininviljelysalueet.

Portilla on kesäisin niin kuuma, ettei siellä viitsi kauempaa seisoskella. Ei ole varjoa. Armoton aurinko paahtaa. Tuulisella säällä kukkulan huipulla ei ole suojaa, tulee joka suunnasta.

Portilta ei näy taloamme, jonka piilotimme 300 metriä alemmas puiden katveeseen (tietä pitkin mitattuna - ei korkeussuunnassa). Olemme enemmän suojassa tuulelta, auringolta ja ihmisten uteliaisuudelta.

Kun otin nämä kuvat eilen, oli kylmä aurinkoinen päivä. Lumihuippuiset tulivuoret kimalsivat majestettisina horistontissa. En ymmärrä, miksen saa niitä kuvaan? Vaikka ne oikeasti näkyvät niin selvästi ja hallitsevat maisemaa. Mikseivät ne tahdo näyttäytyä valokuvissa? Ainoastaan zoomilla saan lumihuiput kuvaan, mutta silloin talo ei ole samassa kuvassa. Ette saa käsitystä siitä, miltä täällä oikeasti näyttää. Täytyisi varmaan olla ammattilaisen kamera pitkine objektiiveineen, jotta saisi otettua hienon kuvan talostamme ja tulivuorista. Viimeisessä kuvassa näette mäntyisten kukkuloiden takana vaaleanharmaan vuorijonon. Ne ovat täynnä lumihuippuja.

---

PEPIN NEUVO: Klikkaa kaksi alinta kuvaa suuremmiksi, niin näet lumihuippuiset vuoret!

---

(Taloamme ei ole maalattu vielä, eikä myöskään peltikattoa.)

---

Rauhallista sunnuntaita kaikille! Itse nautin hiljaisuudesta, kun mies ei ole kotona, eikä siitä samasta syystä televisio möykkää olohuoneen nurkassa aamusta iltaan. Ei hän sitä katso, mutta sen täytyy kuitenkin olla päällä, sillä hän kuuntelee sitä, eikä voi edes ottaa päiväunia sohvalla ilman sitä melua. Kun hän tekee ulkona töitä, tv unohtuu päälle. Kun minä sammutan sen, hän tulee parin minuutin päästä sisälle ja laittaa toosan taas meluamaan....Eli nauttikaapa hiljaisuudesta ja rauhasta tänään kanssani:)

Talviot talvella

Olen istuttanut violettoja, eli talvioita, talomme ympärille. Ne kestävät hyvin kuumuutta, kuivuutta ja köyhää maata. Toki ne ovat kauniimpia ja vihreämpiä, kun saavat vettä ja vähän varjoa.

Talviot leviävät todella nopeasti. Olen siitä iloinen, sillä ruoho ei täällä menesty. Talviot tuovat vihreyttä ympäri vuoden.

Talviot kukkivat keväällä reilun kuukauden. Talomme ymprillä on sinistä ja violettia kukkaa vaikka millä mitalla. Onkin outoa, että juuri talomme sisäänkäynnin vieressä talviot ovat täydessä kukassa nyt talvella! Muualle istuttamissani talvioissa ei ole yhtään kukkaa, vain tuossa suihkulähteen ja oven välisellä alueella!


En saanut otettua yhtään terävää kuvaa. Ilma oli liian kirkas, enkä osaa tehdä mitään säätöjä, joilla ehkä olisi saanut otettua parempia kuvia.

Männyt, palmut, magnolia, talviot ja mehikasvit kuuluvat Peikkokukkulan maisemaan.

Chilessä talvi alkoi virallisesti juhannuksena. Oli vuoden lyhin päivä. Täällä on nyt todella kylmää, öisin menee lähelle nollaa.

Ensimmäisen kerran Chilessä oikein odotan kevättä. Se alkaa syyskuussa. Sadekautta kestää ainakin heinäkuun ajan. Elokuussa on todella kylmää, mutta sataa vähemmän. Syyskussa sitten alkaa lämmetä ja luonto on kauneimmillaan ja vihreimmillään lokakuusta marraskuun loppuun.

Urosten huone melkein valmis!

Eilen mieheni sai urosten huoneen seinän valmiiksi. Tänään hän teki kaksi hyllyä seinälle. Lisäksi hän teki ulkoseinään reiän, jotta saimme asennettua lemmikkiluukun siihen. Minä laitoin huoneeseen muovimaton. Emme viitsi alkaa laatoittaa tätä pientä tilaa, sillä huoneessa on puulattia. Puulattian päälle olisi pitänyt laittaa jokin levy, jonka päälle voi laittaa laatat. Pääsimme nopeammin ja edullisemmin muovimatolla.

Taitoin muovimaton niin, että seinillekin tuli suojaa. Eivät pojat yleensä merkkaile seinille, vaan mieluummin peteihin ja tyynyihin ym. lattialla oleviin tavaroihin. Reunojen ansioista lirut eivät pääse muovimaton ja puulattian väliin. Toivottavasti muovimatto ei ime hajuja! Kiinnitin maton vain niiteillä seinään. Mieheni meinaa laittaa listan liitoskohtaan, kunhan kerkeää.

Tässä poikien huoneessa asustelevat siis urokset Choko Bon Bon ja Yoda sekä pennut kahdesta kuukaudesta eteenpäin siihen asti, että joko muuttavat muualle tai oppivat sisäsiistiksi. Sisäsiistit tytöt asuvat tyttöjen huoneessa, jonka lattialla on tyynyjä, pehmeitä petejä ja matto. Pojat joutuvat tyytymään muovipeteihin ja muihin helposti puhdistettaviin ratkaisuihin oman urosmaisen käytöksensä vuoksi ;) Kuvassa näkyvä fleecestä tehty boksihuppukin täytyi poistaa, sillä olihan se jo marinoitu!
---

Tyttöchihujen huonekin sai muutosta osakseen, sillä sain vihdoinkin poistettua sen ruman aidan, joka rajasi urosten tilan huoneen perällä. Nyt tyttöjen huone näyttää taas niin tilavalta, melkein tyhjältä! Sinne on siis tilaa tehdä tai ostaa lisää pehmeitä petejä :D

Poikien huone valmistui käyttökuntoon kreivin aikaan, sillä Zaralla alkoivat juoksut reilu viikko sitten, Blondi aloitti edellispäivänä ja Olivia parin päivän sisällä. Nyt on turvallista, kun vahinkoja ei voi sattua, eikä tarvitse stressata koko ajan. Vielä kuitenkin on tehtävää. Poikien huoneen seinä ja hyllyt pitää maalata ja uusi ulkotarha on tehtävä. Huoneeseen täytyy myös tuoda hyllyille niiden tavarat ja vaatteet sekä sisustaa vähän huoneen seiniä. Lattian täytyy pysyä mahdollisimman tyhjänä ja helposti siivottavana.

---

Zara ja Blondi ovat erityisen hemaisevia narttuja ja niiden suosio kiertää kukkuloilla. Seita, Taika ja Luna haukkua räkyttävät ulkona, sillä nyt täällä riittää tunkeilijoita! Kukkuloiden rakkikoirat tulevat hengailemaan niin lähelle kuin uskaltavat. Juuri äsken menin ajamaan ison sekarotuisen pystykorvan pois chihujen aitauksen vierestä. Zara keikutteli pyllyään aidan vieressä ja haukkui vain muodon vuoksi. Käskin kaikki chihut sisään ja suljin lemmikkiluukun. Tilanne täytyy saada nyt rauhoittumaan. Taika, Seita ja Luna ovat kaikki steriloituja, eivätkä ne siis saa ihailijoita osakseen - onneksi!

---

Vielä lopuksi minulla on kerrottavana teille maailman uutinen: MAESTRO tuli tänään TÖIHIN!!!

Hitaasti edetään

Maestro ei tullut eilenkään töihin. Mieheni soitti aamulla ja kysyi, onko hän tulossa tänään, sillä tahdomme töiden jo valmistuvan. Hän selitti, ettei voi tulla tänäänkään. Mieheni kertoi hänelle myös, että hänen tekemänsä porrasaukon kaide on 30 cm liian korkea. Se nousee 30 cm ikkunan päälle. Maestro yritti laittaa sitä mieheni syyksi, sillä tämä ei ollut maininnut asiasta puhelimessa. Mieheni sanoi, että maestro itse oli ottanut mitat täällä ollessaan! Saa nähdä, mitä maestro meinaa asialle, jos joskus tänne vielä eksyy...."lupasi" tulla huomenna, mutta sehän ei merkitse täällä mitään. Edellisviikolla hän teki töitä perjantain, viime viikolla perjantaina puoli päivää. Siinä viimeisen kahden viikon saldo!

Viime perjantaina maestro laittoi lattialaudoitusta tuon verran kuin kuvassa näkyy. Hän myös asensi ikkunat ja oven. Muuten työhuoneeni ei ole edistynyt.

Kerroinkin jo teille, että maestron hitauden takia päätimme jättää kaksi työtä teettämättä. Päätimme tehdä urosten huoneen itse. Toisesta työstä kerron teille sitten, kun alan sitä tehdä!

Mieheni aloitti eilen urosten huoneen teon. Se tulee keittiön ja olohuoneen viereen.
---
Mutta nyt päivän töihin: Ensin koneellinen koirapyykkiä, sitten auttamaan miestä urosten huoneen tekemisessä, väliaikaista tarhaakin kai tänään yritämme väsätä ja pari nukkutunneliakin aion tänään ommella.
---
Toimeliasta tiistaita kaikille!

Söpö termari

Eipä minun tarvitse enää olla kade teidän kaikkien kukallisille, suloisille termareille! Olen nettikaupoissa ja blogeissa huokaillut kaikenlaisten värikkäiden termareiden perään. Kerroinkin viime postauksessani, että pistäydyin sisususliikkeessä. Ei ollut turha reissu, sillä siellä hyllyllä kökötti tällainen ihana turkoosi kirsikankukkakuvioinen termospullo. En muuten miettinyt hetkeäkään. Vaikka minulla on kotona ihan samankokoinen metallinvärinen termospullo, niin kirsikankukka lähti silti heti mukaani. Tämä pääsi edustuspaikalle keittiön hyllylle. Sinne tein heti jääteetä. Siellä pidän kaakaon lämpimänä pitkään...tulipa mieleen talviset eväsretketkin...meillä on itse asiassa ainakin yksi retki suunnitteilla :) Nyt voin tehdä vaikka teetä tähän uuteen ja kaakaota toiseen, kun lähdemme retkelle! Ei ollut turha 10 euron sijoitus :D

Kuten olen kertonutkin, täällä ei ole juuri lainkaan sisustusliikkeitä. Termarin ostin kauppakeskus Trebolin Casa & Ideas -liikkeestä, jossa on paljon kaikkea pikkutilpehööriä, peittoja, tyynyjä, kylpyhuonetavaraa, aamutossuja, kynttilälyhtyjä, astioita yms. Se on ainoa liike, joka myy omantyylisiään tuotteita Chilessä. (Tai ehkä Santiagossa on jotain samantyylisiä pikkuliikkeitä enemmänkin, mutta se, mitä mahdollisesti on Santiagossa, on vain siellä, ei muualla Chilessä.)

Casa & Ideas on ketju, jonka liikkeitä on Yhdysvalloissa, Chilessä, Perussa, Boliviassa ja Kolumbiassa. Klikkaa katsomaan.

Supermarketissa sataa

Minun piti mennä torstaina kaupunkiin ostamaan lisää materiaaleja sekä hoitamaan muitakin asioita. Keskiviikon ja torstain välinen yö kuitenkin satoi kaatamalla sillä seurauksella, että kukkulatiemme meni velliksi. Päätin tehdä reissun vasta perjantaina. Yöllä ei satanut, eikä myöskään perjantaiaamuna. Lähdin siis Concepcionia kohti heti aamusta, jotta ehdin tehdä kaikki asiat. Tie oli yhdestä kohtaa todella pahassa kunnossa. Annoin renkaiden mennä syviin uriin ja annoin auton liukua tietä alas. Oli turhaa yrittää kontrolloida autoa. Pääsin turvallisesti maantielle. Puolessa välissä matkaa vastaantulevat rekka-autot alkoivat vilkutella pitkiä valoja. Tarkistin, kyllä valot olivat päällä. Valojen vilkuttelu jatkui ja se oli niin "hysteeristä", että ajattelin, ettei voi olla kyse siitä, että poliisit olivat mittaamassa nopeuksia. Ajoin hitaasti katsellen eteenpäin tarkasti. Yhtäkkiä edessäni olikin teillä poikittain olevan rekka, yksi puoliksi romuna oleva lava-auto sekä kolmas auto. Poliisit eivät vielä olleet paikalla. Kolmekaistaisella tiellä oli vain yksi kaista käytössä. Jatkoin matkaa ja aloin vilkutella valoja vastaantuleville. Onnettomuus oli pahassa mutkassa ja se tulisi kuljettajille vastaan yllätyksenä.

Pääsen Concepcioniin ja ilmakin on hyvä. Puramme autosta polttopuut kälyni autotalliin. Sitten juoksen ostamaan miehelle lisää katseluaikaa televisioon sekä menen pankkiin. Ilokseni siellä ei ole valtavaa jonoa, kuten normaalisti. Sitten hyppään bussiin ja suunnistan keskustaan. Juoksen askarteluliikkeestä toiseen sekä kangas- ja nappikaupat. Löydän ihania lankoja. Nautin cebicheä perulaisessa ravintolassa, jossa aina jaksetaan ihmetellä sitä, että tulen yksin. Loppupäivän hoidan asioitani kaatosateessa. Kuuden aikaan illalla raahaan tavarani kälyn luokse, otan auton ja ajan rakennustarvikeliikkeeseen. Poikkean yhdessä sisustusliikkeessä. Sitten ajan vielä supermarkettiin ja teen ostokset. Yhdeksältä palaan kälyn luokse. Mieheni soittaa ja kertoo, että Tomecossa on satanaut kaatamalla koko päivän. Suihkulähteestä täytyy pumpata vettä pois vähän väliä. Hän kehottaa minua jäämään yöksi kälyn luokse. Kukkulatie on kuitenkin vellinä ja jos ajan ojaan pimeässä kaatosateessa, mistä löydämme jonkun auttamaan meitä? Olen samaa mieltä.

---

Onneksi olen jättänyt kälyn luokse tällaisia tilanteita varten yöpukuni ja hammasharjan. Juttelemme kälyn kanssa teekupposen äärellä. Hän laittaa sähköpatjan lämpeämään sänkyyni. Kömmin sinne, enkä voi yhtäkään varvasta laittaa patjan ulkopuolelle, sillä sänky on jäätävä lämpöpatjan vierestä. Luen uutta kirjaani.
---

Aamulla herään ja otan kuuman suihkun. Sitten supermarkettiin. Sataa kaatamalla. Sade ei ole tauonnut koko yönä. Kaikkialla lainehtii. Supermarketissa on ämpäreitä lattioilla. Vaatetankoja on siirretty toisiin paikkoihin. Löydän aputytölleni lämpimän liivin sekä crocsien tapaiset tossut, joissa on vuori. Tahdon ostaa hänelle kengät, jottei hän tuo niin paljon mutaa sisälle ja liivin siksi, että hän voisi jättää takkinsa ulkovessaan, sillä se haisee niin paljon savulta, että koko kotimme alkaa haista kitkerälle savulle. Nyt hän saa sitten työvaatteet. Ostan tietenkin myös leipää, juustoa ja kaikkea tavallista. Menen maksamaan. Näen, että kone näyttää liivin hinnaksi 10 euroa enemmän kuin oikea hinta on. Huomautan asiasta ja kassa sanoo, että alennus tulee näkymään kuitin lopussa. Maksan kortilla. Hän ei osaa käyttää minun korttiani. Neuvon hänelle. Saan maksettua ja tarkastan kuitin. Alennusta ei näy. Huomautan asiasta ja kysyn, mitä nyt pitää tehdä. Kymmenen euroa on iso summa. Hän kutsuu paikalle vaateosaston vastaavan, joka myöntää, että minun sanomani hinta on oikea. Sitten kutsutaan paikalle joku kassoista vastaava.

---

Kävelen asiakaspalveluun naisen perässä. Voi voi, mitä tässä nyt voisi tehdä? Koska kerran maksoin kortilla, rahoja ei voi palauttaa. Minun pitäisi mennä valitsemaan jotain muuta. Minua harmittaa, koska on jo iltapäivä ja tahdon palata Peikkokukkulalle. Sanon, etten tahdo enää mitään tästä marketista, ostin jo kaiken. Mutta kun siihen tulee menemään ihan älyttömästi aikaa, jos joudutaan poistamaan kaikki ostokseni ja siis peruuttamaan ne ja sitten täytyy tehdä kaikki uudestaan. Olisi nopeampaa tehdä toisella tavalla ja minä saisin paperin, jolla voin tulla kuukauden sisään ostamaan sillä 10 eurolla jotakin. Sopii. Neljä naista laskeskelevat koneella ja merkkaavat kuittiini sitä ja tätä. En tajua yhtään, mitä he tekevät, mutta kyllä se kestää. Marketissa sataa. Asiakaspalvelun pöytään tippuu pisaroita. Siihen olikin aseteltu rättejä.

Lopulta saan paperin ja otan kaikki muovipussit käsiini. Astun ulos, jossa sataa vieläkin enemmän kuin supermarketissa. Kahlaan lainehtivilla lommoisilla jalkakäytävillä palaneen Vega Monumentalin rähjäisten peltisten myyntikokojujen vieressä. Ohi kulkee ihmisiä, joilla on muovipusseja päässään ja erilaisia sadeviittaviritelmiä. En voi käyttää sateenvarjoa, sillä kädet ovat täynnä pusseja. Bussi ajaa ohitseni roiskuttaen kaikki vedet päälleni. Farkkuni kastuvat läpimäriksi. Tunne taas vahvemmin kuin pitkään aikaan, että elän kuin elänkin kehitysmaassa.
---
Puhumme miehen kanssa puhelimessa. Uskallanko palata kotiin? On satanut vuorokauden putkeen. Säätiedotuksessa luvattiin taukoamatonta sadetta ainakin vielä kaksi vuorokautta. Joutuisin siis jäämään kälyn luokse niin pitkäksi aikaa. Tahdon kotiin! Päätän ottaa riskin. Tavarat autoon. Kello on kolme, eli vielä melkein kolme tuntia aikaa ennen kuin tulee pimeää. Kotimatka kestäisi tunnin. Jos auto suistuu ojaan kukkulatiellä, voimme pyytää naapuria vetämään auton härkien avulla ojasta. Mieheni lupasi tulla portille vastaan lapion kanssa. Tien pahin kohta on juuri ennen meidän porttiamme viimeisessä nousussa.

---

Ajan kaatosateessa Concepcionista Tomecoon. Maantie lainehtii. Tien yli kulkee jokia kuljettaen mutaa toiselta puolelle toiselle puolelle. Katson kauhuissani maantieltä lähteviä pikkuteitä. Mitä teemme, jos en pääse nousemaan kukkulalle? Miten saamme kaikki tavarat autosta kannettua kotiin, jos auto jää kauas? Mitään ei voisi jättää autoon, sillä kaikki varastettaisiin. Jännitän koko matkan sitä viimeistä omaa tietämme! Tulen kukkulatien alkuun. Pysähdyn siihen ja heitän ylös rukouksen. Päätän edetä apinan raivolla. Kotiin olisi päästävä! Punainen lava-automme kulkee vakaasti kiemuraista jyrkkää tietä ylöspäin. Ei mitään ongelmaa! Tie on hienossa kunnossa ottaen huomioon olosuhteet. Sitten tulen viimeiseen nousuun. Kiihdytän vauhtia ja annan pyörien luisua syviin railoihin. Jos pyrkisin pitäytymään railojen ulkopuolella, putoaisin ojaan. Punainen muta on liukasta! Miksei meillä ole nelivetoa? Unohdamme asian aina ja talvella olemme sen tosiasian edessä - neliveto olisi parempi. Mazda kuitenkin porskuttaa eteenpäin ja yhtäkkiä olenkin kukkulan huipulla portilla. Mies on huppu päässään lapio kädessä siellä. Riemastunut ilme naamallaan lapiota heiluttaen hän ottaa minut vastaan. Hienoa, pääsit kotiin!
---

Jätän auton ihan talon viereen. Koirat katsovat minua lasiruutoven läpi ja haukkuvat tervetulotoivotuksia. Kannamme tavarat ensin kuistille ja siitä sisään. Ihanaa, että meillä on nyt kuisti! Enää ei sada ovien välistä olohuoneeseen! Sitten auttamaan miesrukkaa, joka ei voi katsella telkkariaan. Lautanen on myrkyssä muuttanut asentoa, eikä yhtäkään kanavaa näy. Mies kiipeää tikkailla lautasen luo ja minä seuraan telkkaria, joka piippaa. Ruudulle täytyy tulla vähintään 62%, jotta kanavat näkyvät. Minä huudan: "20, 0, 40, 70, don´t move it more!, 0, 34, 63....now!" Mies juoksee kuistille ja jättää kumpparit oven viereen. Huh, lopulta hän voi lösähtää sohvalle. Minä järjestän ruuat komeroon ja jääkaappiin. Ulkona myrskyää ja sataa.

---

Nyt istun tässä koneella ja kuuntelen toisella korvalla uutisia. Ihmiset ovat menettäneet kattoja. Ensi yöksi on luvassa pahempaa myrskyä kuin päivällä on ollut.
---

Postauksen kuvissa tähän päivään sopiva vaate. Niitä saa Michilandiasta.

Luonnonkivimuurin tekoa

Kerroinkin jo teille, että teimme talon ja kuistin kiinni pieneen metsikköön, jotta saamme nauttia kesällä varjosta. Koska maata piti kaivaa, jäi kuistiin kiinni "maamuuri". Pelkkä kaivettu maa näyttää rumalta, keskeneräiseltä, joten päätimme peittää sen. Mietimme kahta mahdollisuutta: chicotear tai bolones. Ensimmäinen tarkoittaa rapattua seinää ja toinen isoja luonnokiviä.

Kuistilta johtaa pienet portaat ruusulaaksoon

Päädyimme luonnonkiviin, sillä molemmat pidämme niistä kovasti. Tilasimme niitä joitakin kuutioita. Olemme koristelleet muutenkin puutarhaa ja suihkulähteen ympäristöä niillä.

Mieheni sekoittaa sementtiä, hiekkaa ja vettä kottikärryissä ja molemmat kannamme kiviä kuistille. Mieheni heittää betonia muuriin, asettelee kiven kohdalleen ja sitten minä pienellä lastalla tungen märkää betonia kivien koloihin ja tasoittelen. Kun pääsemme laittamaan pienempiä kiviä, niin sitten minäkin alan asetella kiviä.

Voimme tehdä päivässä vain yhden kerroksen, sillä pituus on noin 11-12 metriä. Sementin sekoittaminen ja kivien kantaminen on niin raskasta, ettemme jaksa enempää yhden päivän aikana. Lisäksi betonin täytyy antaa vähän kovettua, ennen kuin laitetaan seuraavan kerros.

Tänään oli yhtä tuskaa työskennellä. En ollut nukkunut juuri lainkaan. Yoda, Choko B. ja Ewok pitivät koko yön kauheaa meteliä, sillä Zaralla on juoksuaika. Zara nukkuu olohuoneessa ja pojat omassa nurkkauksessaan chihuhuoneessa, mutta tietty hajut kulkeutuvat poikien nenään. Ewok ei vielä tajua asiasta mitään, mutta se oli kovasti hengessä mukana. Se haukkua räksytti ainakin tunnin.

Maaseinää

Normaalisti chihut nukkuvat rauhallisesti, eikä meillä harrasteta skandaaleita öisin, mutta mahtuipa tällainen poikkeuskin mukaan. Olin ihan poikki jo alkaessammme työn. Olisin vain tahtonut mennä uudelleen nukkumaan, mutta olimme päättäneet tehdä yhden kerroksen lisää. Haukottelin koko ajan ja silmät vuosivat ja olivat täynnä unihiekkaa. Lisäksi on todella kylmä päivä ja näpit olivat aivan jäässä. Päätin, että menen päiväunille heti, kun kerros on valmis.

Kahden työpäivän jälkeen muuri on tässä vaiheessa. Molempina päivinä työskentelimme noin kolme tuntia.

Teimme tuota toista ja osin kolmatta kerrosta ainakin kolme tuntia ja sitten olikin jo lounasaika. Olin niin poikki, että paistoin vain äkkiä nakkitomaattiomeletin - ruoka, jota en koskaan tee. Kun olimme syöneet, ruokin koirat ja yhtäkkiä en tahtonutkaan enää mennä nukkumaan! Pahin väsy meni ohi. Nyt istun kirjoittamassa tätä tekstiä.

Taika toimii laadunvalvojana

No, täytyy vain suunnata katse tulevaan ja ajatella vaikka ensi kevättä, kun ollaan jo niin pitkällä, että päästään maalaamaan taloa. Silloin toivottavasti meillä on jo suihku ja sisävessa, uroksilla oma huone, minulla toimiva keittiö ja kuistillamme on hieno luonnonkivimuuri.

Kuistin perälle sinne korkean kivimuurin viereen laitan kaasugrillin ja teen itselleni oman pienen ulkokeittiön :) Täällähän ulkokeittiötä voi käyttää ympäri vuoden, joten se tulee kovaan käyttöön. Kuistin kalusteet meillä jo onkin, joten mitään ei tarvitse ostaa.

Elän ilman tavallisia asioita

Monilla ikäisilläni on takapenkki täynnä turvaistuimia...meillä takapenkki näyttää tältä, kun lähdemme reissuun :) Boksit ja laukut täynnä "inconditional love".

Olen monasti miettinyt, että kaikkeen sitä todellakin tottuu, eikä aina tee edes tiukkaa;) Elän ilman monia tavallisia asioita, sellaisia, mitkä ovat niin tavallisia, ettei moni lukijani tule edes sellaisia ajatelleeksi. Kerron nyt, mitä ilman elän:

1. UUNI. Minulla ei ole ollut kunnollista uunia kolmeen vuoteen. Puuhellassa oli uuni, mutta se jätti puolet ruuista raa'aksi ja puolet paloi. Minulla ei ole ollut edes puuhellaa puoleentoista vuoteen. Sitä ei enää asennettu maanjäristuksen jälkeen. En ole voinut leipoa, en tehdä pitsoja. Mikroaaltouunissa olen kokannut sellaista, mitä sen kanssa nyt pystyy. Maestron pitäisi asentaa kaasuliesi, muta kun häntä ei täällä pahemmin näy. Päivittäin käytän kaasulevyjä.

2. LIESITUULETIN. Minulla ei ole ollut liesituuletinta melkein kuuteen vuoteen, eli viimeksi sain nauttia sellaisesta Suomessa. Nyt ostin sen, mutta ei ole maestroa asentamassa sitä.

3. SISÄVESSA. Meillä on vesivessa ulkorakennuksessa, mutta sateella ja yöllä tai kipeänä se ei ole hauskaa. Nyt on sisävessa tekeillä, mutta maestroa ei näy...

4. SUIHKU. Olen elänyt ilman kunnollista suihkua yli kolme vuotta. Meillä on kyllä ulkona mäntyjen alla suihku, mutta veden lämpötilaa ei voi säädellä. Aurinkoisella ilmalla kesällä sieltä tulee tulikuumaa vettä, alkuillasta sopivaa ja muina vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina vain kylmää. Kälyn suihku ja pesuvati ovat tulleet tutuksi.

5. KEITTIÖNLAATIKOT. Haarukat, veitset, lusikat, kauhat yms. ovat hyllyllä verhon takana.

6. KEITTIÖNKAAPIT. Meillä on hyllyjä verhojen takana.

7. LÄMMIN HANAVESI. Emme ole hankkineet vielä boileria.

8. HENKILÖAUTO. Meillä on lava-auto.

9. OMA SUKU/PERHE, JOITA VOISI TAVATA. Kaikki asuvat Euroopassa.

10. SALMIAKKI, LAKRITSI, HYVÄ SUKLAA ja IRTOKARKIT. Onneksi joskus saan karkkilähetyksiä.

11. MAHDOLLISUUS JÄTTÄÄ KOTI TYHJÄKSI. Eli emme voi lähteä miehen kanssa kahdestaan mihinkään, ellei taloa jää vahtimaan joku. Meillä ei ole kaltereita ikkunoissa, joten taloa ei voi jättää yksin. Kun palaisimme, ei olisi enää tavaroita eikä pikkukoiria. Koska asumme ilman lähinaapureita, varkailla olisi hyvää aikaa hääriä täällä ilman että kukaan soittaisi poliiseille.

12. NORMAALI TYÖ. Hääräilen kaikenlaisia käsitöitä täällä kotona ja teen itse oman aikatauluni.

13. KUUKAUSITULOT

14. ANOPPI ja APPI. Normaalisti ikäisilläni naimisissa olevilla naisilla on anoppi ja appi. Mieheni vanhemmat ovat kuitenkin jo kuolleet.

15. UIMAHALLI

MUTTA minulla on paljon iloitsemisen aihetta myös liittyen edellisiin kohtiin:

1. Saan sen uunin varmaan ihan pian! Pitsa ja uuniruuat, nam!

2. Liesituuletin tulee tuntumaan luksukselta, sillä täällä ei sellaisia ole läheskään kaikilla. (En ole käynyt yhdessäkään kodissa, jossa olisi ollut, mutta tiedän, että "rikkailla" sellaisia on. Kerron kuitenkin teille, että yksi kälyni asuu yli 300 neliön talossa, jossa on seitsemän kylpyhuonetta, mutta ei heilläkään ole liesituuletinta!)

3. Kyllä on sitten helppoa, kun ei tarvitse juosta ulos keskellä yötä!

4. Aaah, kuuma suihku - ehkä jo parin kuukauden päästä?

5. Meinaan varmaan hankkia muutaman laatikon, kun saamme keittiön järjestettyä...riippuu nyt tuosta maestrosta.

6. Ilman kaappeja tulee toimeen. Eipä näytä meidän keittiö samanlaiselta kuin muiden:)

7. Hanavedestä tulee mieleen sellainen asia, josta olen kiitollinen päivittäin: me voimme JUODA hanavettä sellaisenaan! Läheskään kaikilla ulkosuomalaisilla ei ole sitä luksusta elämässään, vaan vesi täytyy ostaa pulloissa tai se täytyy keittää. Meillä on oma porakaivo, jonka vesi on puhdasta ja kirkasta ja todella hyvää! Tästä onnesta saatamme joutua luopumaan, kun ehkä muutamme tulivuorelle. Vuorillahan ei ole pohjavettä, joten porakaivoa ei voi tehdä. Vesi täytyy ottaa lähteistä, eikä se ole välttämättä yhtä puhdasta kuin pohjavesi, joka tulee porakaivosta. Monien täytyy siellä keittää vetensä.

8. Lava-auto on niin jees-juttu, että emme edes meinaa hankkia henkilöautoa! Olemme vähän suunnitelleet hankkivamme uuden lava-auton.

9. Eipä tarvitse riidellä perheen eikä suvun kanssa...ei tästä muuta hyvää keksi.

10. Tästä ei kyllä keksi mitään hyvää, paitsi sen mielettömän riemun, kun saa karkkipaketin. Suomen reissulla irtokarkkeja tuli syötyä jonkin verran....

11. Ei mitään hyvää sanottavaa :( Arvatkaapa vain, miten tahtoisimme päästä jonnekin miehen kanssa kahdestaan. Käly ei uskalla olla öitä yksin täällä. Päivällä hän voi vahtia taloa ja koiria, mutta jos hän ei voi, meidän täytyy maksaa aputytölleni. Ja nyt kun minulla on uusi aputyttö, emme vielä luota häneen :(

12. Pelkkää positiivista! Ihanaa saada tehdä sitä mitä tahtoo! Ainoastaan kuukausipalkkaani ikävöin silloin tällöin.

13. Ihanaa olla ilman rahaa - heh, tämä ON vitsi :D

14. :(

15. Ihan totta, täällä ei ole uimahalleja. NMKY:ssä on uima-allas, mutta sinne täytyy maksaa kallis kuukausimaksu, eikä se minulle kannata, sillä en käy kaupungissa kuin kerran-kaksi kuussa. Kuukausimaksu on kuitenkin laskettu niin, että kävisi ainakin pari kertaa viikossa.

Näiden asioiden lisäksi on asioita, jotka jaan monien niiden kanssa, jotka asuvat maalla, eli:

-lähin posti ja kauppa 20 km päässä

-lähin iso marketti, kauppakeskus, kulttuuritarjonta 60 km päässä

-kaikki harrastusmahdollisuudet 60 km päässä (eli ei tule harrastettua)

Mutta vastaavasti saan luonnonrauhaa ja olla kaukana naapureista, joita varmaan ärsyttäisi pikkukoirien räksytys:)

Mustat lämmittelijät ja kitinää

Peikkokukkulan blogissa aina näkyy kaminan ääressä lämmitteleviä pikkukoiria. Korjataanpa nyt asia ja näytetään niitä isompiakin.

Concepcionin kadulta pelastetut Taika ja Seita nauttivat lämmöstä, pehmeistä tyynyistä ja filteistä. Toista olisi niiden elämä, jos ne olisivat jääneet kadulle.
---

Sitten remonttiraportti: Viime viikolla maestro teki töitä ainoastaan perjantain. Hän lupasi aivan varmasti (si o si ja sin falta) tulla lauantaina töihin, mikäli ei sada. No, aurinko paistoi, eikä miestä näkynyt. Hän sanoi, ettei voi tulla maanantaina, mutta hän tulisi tiistaina. No eipä näkynyt tänäänkään.

---

Milloin meidän kylpyhuoneeseemme tulee vesi? Milloin saan käyttää uunia? Milloin liesituuletin vetää hajut ulos? Milloin pääsemme maalaamaan työhuonettani? No se!

Sipulit maahan!

Olen puuhaillut ulkona syyshommia. Olen kääntänyt pienen kasvimaani, jossa ei kasva kunnolla mitään maan köyhyyden takia. Tämän talven aikana meinaan kuskata maahan hevosen ja lehmän kakkaa, jota löytyy naapureiden mailta, sekä kaninpipanoita, joita löytyy Peikkokukkulalta ylenmäärin. Toivottavasti ensi keväänä ja kesällä saan maassa kasvamaan muutakin kuin kolme rusinankokoista tomaattia, joissa on niin kova kuori, että sen rikkomiseen tarvitaan se moottorisaha, joka meiltä varastettiin... Nyt maassa kasvaa valkosipulia, ruohosipulia sekä minttua. Tänään istutin kulmiin köynnöstävää pelargoniaa (?) sekä murattia. Korianteria meinaan laittaa jo pian, kun olen saanut vähän parempaa maata kuskattua sinne.

Perkasin mehikasvimaani talon edestä. Se oli peittynyt heiniin ja talvioihin. Poistin kiviä mehikasvien ympäriltä, jotta niillä on lisää tilaa kasvaa.

Pikkuisen magnolian ympärillä kasvaa jokin maanpeitekasvi. Siivosin sitäkin kohtaa ja poistin kiviä, jotta kasvi voi levitä enemmän.

Istutin talon eteen varjoiselle paikalle 10 tulppaanisipulia. Ne ovat törkeän kalliita täällä! Yksi sipuli maksaa kokonaisen euron! Eiväthän ne niin kalliita Suomessa ole? :o

Mollamaijoja

Sainpa valmiiksi taas muutaman Molla-Chihun. Ne löytyvät hintoineen Michilandiasta.

Kukkulan presidentti ynnä muuta pientä

Uusi vahtikoiramme Blondi vahtii tänään mamin takkia :D

Ajattelin tulla kertomaan teille remonttimme edistymisestä. Maestroa ei ole pahemmin näkynyt. Viime viikolla hän tuli töihin ainoastaan perjantaina! Valitteli koko ajan, miten tämä työ edistyy niin hitaasti...jos tekee töitä kerran viikossa, niin voiko paljon odottaa? Työhuoneessani ei yhäkään ole kaikkia sisäseiniä. Tervapaperin maestro sinne laittoi. Kylpyhuoneessa ei ole yhäkään vettä eikä pönttö toimi. Liesituuletin uupuu keittiöstä. Päätimme mieheni kanssa tehdä itse urosten huoneen, sillä tämä maestro on niin hidas, että saamme odottaa huonetta vielä monta vuotta ja vielä joutuisimme maksamaan siitä. Yksinkertaistimme hieman suunnitelmaa ja teemme sen itse. Tänään maanantaina - - - maestroa ei näy eikä kuulu.

Mieheni oli eilen kukkulayhdistyksen kokouksessa. Hänestä yritetään saada uutta "kukkulankingiä". Kokous oli alkanut niin, että sihteeri oli suutuksissaan huutanut kaikille, että hän ei enää aio olla sihteerinä, sillä häntä ei ollut kutsuttu sianpäänsyöntijuhliin viime kerralla. (No ei ollut kyllä onneksi meitäkään kutsuttu!) Sitten oli tapeltu alle 20 euron summan katoamisesta. Sitten oli muistettu vähän keskustella tien huonosta kunnosta sekä siitä, että kunta voisi lähettää kaivurin kaivamaan kuoppia ihmisten maille. Kuoppiin olisi tarkoitus tulla pohjavettä, muttei ainakaan meidän kuopastamme viiimeksi vettä löynyt ja homma jätettiin kesken, kun kaivuri ei voinut kaivaa syvempää kuoppaa.

Mieheni ilmoitti kaikille, että jos hänestä tulee presidentti, niin Collahuen Cerro Alton asukkaat saavat unohtaa ryyppy- sekä sianpäänsyöntijuhlat. Kaikki olivat kuulemma nauraneet, pitivät juttua hyvinkin vitsikkäänä? Miestäni on yritetty saada presidentiksi jo pitkään, mutta häntä ei ole kiinnostanut. Ei häntä nytkään pahemmin kiinnosta, mutta hän sanoi minulle, että nämä ihmiset tarvitsevat apua, kun eivät itse oikein pysty hoitamaan asioita, eikä kunnantalolla oteta heitä tosissaan. Mieheni inhoaa täkäläisiä juhlia, joten hän sanoi, että jos joku tahtoo järjestää juhlia, niin hän ei ota niitä vastuulleen. Minä taas inhoan noita kokouksia niin paljon, etten mene sinne koskaan, jos ei ole ihan pakko. Ihmiset aina tappelevat siellä ja vatvovat merkityksettömiä asioita tuntikausia ja kun sieltä lähtee, on olo, ettei siellä kuitenkaan päätetty mitään, eikä saatu mitään aikaiseksi.

Mitä niissä juhlissa sitten tapahtuu? Aika hyvän kuvan saa, kun mietitte, millaisia pitoja pohojalaaset ennen vanhaan pitivät...

Blondin tulo - osa 2

Pascualan omistaja oli kertonut puhelimessa Pascualan kooksi 5.5-6 kiloa. Ajattelin, että voi harmi, paino on ihan ylärajoilla tai jopa yli rotumääritelmään nähden. Kun sitten näin linja-autoterminaalissa naisen takin alla pikkuisen Pascualan, tajusin, ettei se voinut olla niin painava. Eläinlääkäri punnitsi ensin koiran ja vaaka näytti 4.2 kiloa. Omistajan vaimo kertoi, että he olivat arvioineet painon, sillä heillä ei ollut vaakaa. Sitten eläinlääkäri katsoi silmät, oliko samentumia tms. Ei ollut. Korvat olivat puhtaat. Kaikki, mitä eläinlääkäri voi päällisin puolin katsoa, oli kunnossa. Ell totesi minulle, ettei hän voi nähdä, onko koiralla kohtua vai ei. Jos se olisi minulle ollut tärkeää, olisin vienyt koiran omalle eläinlääkärillemme ultraan. Minä nyt vain luotin omistajiin sekä heidän eläinlääkäriinsä, joka oli kirjoittanut papereihin, että Pascualalle tulisi juoksuaika pian. Jos Pascuala olisi steriloitu, niin sitten se olisi. Tahdoinhan siitä vain lemmikin!

Eläinlääkäri totesi, että koira on erinomaisessa kunnossa, vain vähän hammaskiveä. Pascualalla on myös suora, melko kaunis hammasrivistö ollakseen naku harjis. Hammaspuutoksethan ovat nakuilla harjiksilla sallittuja, sillä se liittyy karvattomuuteen.

Vaikeaa oli uskoa hyvää onneani. Näytti siltä, että paperit olivat kunnossa ja koira kunnossa sekä erittäin mieleinen. Sitten keskusteltaisiin hinnasta. Ajoimme kälyni luokse juttelemaan rauhassa. Tarjosin hieman alempaa hintaa, kuin pyydettiin, sillä omistaja oli sanonut, että hän hyväksyisi järkevän tarjouksen. Tarjoukseni meni heti läpi. Vähän aikaa juteltiin vielä ja sitten tuli jäähyväisten aika. Poika ja omistajan vaimo alkoivat itkeä. Saatoin heidät terminaaliin ja he palasivat Chillanille.

Omistajat olivat kertoneet, että heidän muut koiransa eivät hyväksyneet Pascualaa. Pelkäsin vähän, että Pascuala olisi aggressiivinen ja että omistajat olivat kaunistelleet tilannetta Pascualan hyväksi. Mitä sitten tehtäisiin? Oli vain pakko uskoa hyvään onneeni, sillä Chilessä ei voi luottaa kenenkään sanaan. Ikävä sanoa näin, mutta se on totta. Chileläiseen luonteeseen ei kuulu todenpuhuminen. Suomessa on kunniallista olla rehellinen. Chilessä ei ajatella niin. Asioiden muuntelua, niiden värittämistä ja suurentelua ei pidetä valehteluna.

---

Suomalaisella on myös tarve ajatella, että toinen osapuoli on mukava ja rehellinen, täällä joutuu pettymään monta kertaa ja useasti :( Edes parhaaseen spesialistiin alalla kuin alalla ei voi luottaa 100-prosenttisesti. Koira-asioissakin huijataan, mikä voidaan. En voi luottaa suomalaiseen maalaisjärkeeni, siihen, että vaistoaisin jonkin asian olevan pielessä, sillä "vaistoan" täällä aina kaiken olevan pielessä, sillä minusta on tullut hyvin epäluuloinen täällä kaikkea ja kaikkia kohtaan huonoista kokemuksista johtuen. En voi siis luottaa "vaistooni", sillä se ei toimi täällä, missä ihmiset toimivat eri tavalla kuin Suomessa. Täällä ihmiset valehtelevat suoraan silmiin katsoen niin loistavasti, että se on hämmästyttävää. Lisäksi näyttää olevan paljon ihmisiä, jotka uskovat omiin valheisiinsa, joten he eivät varmaankaan edes itse usko huijaavansa.
---

Ennen kuin hankkii ihan mitä tahansa, on hyvä tarkistella asiaa niin paljon kuin pystyy. On myös hyvä jo etukäteen varautua pettymyksiin.

Olen lukenut, että nykyään kiinanharjakoirilla on paljon arkuutta, joka ei kuulu rotuun. Pascualassa ei näkynyt minkäänlaista arkuutta. Kun se jäi minun kanssani, kun sen omistajat lähtivät, sen tyyneys oli hämmästyttävää. Se vain istui sylissäni. Se ei hermostunut, ei pyrkinyt ulos, ei alkanut täristä, ei laittanut vastaan, kun laitoin sille pannan ja hihnan, jotta vein sen ulos. Olen ihmeissäni, miten helppo koira voi olla.
---

Illalla toin Pascualan sen uuteen kotiin Peikkokukkulalle. Miestäni nauratti kauheasti Pascualan ulkoinen olemus. Olin miettinyt sille koko päivän nimeä, sillä Pascuala on mielestäni ruma nimi ja äitinikin mielestä Pascuala kuulostaa vessapaperilta :D Nimiehdokkaina olivat Vilijonkka, koska se näyttää ihan Vilijonkalta, sekä Amanda. Mieheni sanoi, että Pascuala näyttää ihan yksisarviselta taruolennolta - tai sitten BLONDILTA! Blondi-sanalla ei ole Chilessä samaa konnotaatiota kuin Suomessa, se on helppo sanoa ja sana sopii myös täkäläisten suuhun. Niinpä neitokaisesta tuli sen enempää miettimättä Blondi.

---
Blondi on sopeutunut loistavasti. Siinä ei ole merkkejäkään aggressiivisuudesta tai sopeutumattomuudesta laumaan. Kolmena ensimmäisenä päivänä se murisi hiukan, kun joku chihuista lähestyi liian lähelle sen petiä. Se puolusti petiään, muuten ei murissut chihujen lähellä. Pari kertaa on myös ruokaansa puolustanut, hyvin maltillisesti. Nyt ei ole ollut edes murinaa enää. Ulkona se juoksee innoissaan chihujen ja isojen koirien kanssa.

---
Nyt Blondi on ollut meillä jo melkein kuukauden. Se nukkuu yläkerrassa sänkymme vieressä. Blondi on myös käynyt kanssani kaupungilla ja se on todistanut olevansa loistava kassikoira! Se tykkää istua kassissa ja katsella maailmanmenoa. Onhan se vähän painava, mutta ei sitä tarvitse pitää kassissa kuin kaupoissa ja kauppakeskuksessa. Kun kävimme kälyni kanssa syömässä, Blondi nukkui kassissa. Kun laitan sen hihnan päähän, häntä heiluen se kävelee iloisesti.

---
Kun kävin ensimmäisen kerran Concepcionissa ilman Blondia, se jäi mieheni kanssa kotiin. Kun palasin illalla, sain valtavan määrän suukkoja ja näin maailman onnellisimman koiran. Se oli kuulemma koko päivän katsonut yläkerran portaita ja kuvitellut, että minä olin siellä. Mitään eroulinoita kuitenkaan ei ollut kuulunut ja ruokakin oli maistunut, joten ei näy pahemmin eroahdistuksen merkkejäkään.

Täytyy kuitenkin sanoa, että ensimmäisen viikon mieheni kanssa odottelimme, milloin jokin yllätys putkahtaa esiin. Mieheni jo sanoi, että mitä jos tuo onkin tavallinen puudeli (Chilessä on puudeleita ihan valtavasti), joka on ajeltu. No ei ole! Minä taas pohdin, että jos sen luonne paljastuu vasta myöhemmin ja se muuttuu aggressiiviseksi ja se täytyy eristää muista koirista tms. Nyt kuitenkin on mennyt kuukausi ja Blondi on loistokoira! Se tulee toimeen kaikkien koirien ja ihmisten kanssa. Se on sisällä rauhallinen ja ulkona leikkisä.
---
Olen ehkä maailman onnellisin nakun harjiksen omistaja! Kaikki on mennyt niin valtavan hyvin. Liian hyvin ollakseen totta (siksi kai me olemme vähän varpaillamme koko ajan!)

Pitäisi kai sitten kertoa niistä negatiivisista asioistakin...eihän Blondi nyt ihan täydellinenkään ole. Raukalla on paljon mustapäitä, ihon sisään kasvaneita karvoja, kovia pallukoita ihon alla sekä jatkuvasti kehittymässä pari uutta isoa finnipaisetta :( Hoitona käytän pesua, rasvausta aloevera-geelillä ja vauvarasvalla ja finnien päälle laitan finnivoidetta. Blondilla oli akne yhdessä tassussa ja se on aika hyvin parantunut, mutta muuten ihossa on samat ogelmat kuin kuukausi sitten.
---
Toinen mainittava asia on Blondin "ehdoton siisteys". Omistaja kertoi minulle, että Blondi on ehdottoman siisti. Se tekee kaikki asiansa VAIN SANOMALEHDELLE. Tässä taas huomaa kulttuurieron. Suomalaiselle yli 3-vuotias koira ei ole ehdottoman siisti, mikäli se tekee asiansa sisälle. Arvasin, että tästä tulee lisätyötä, sillä Blondi pitää opettaa talon tavoille. Niinpä kun tulimme kotiin, laitoin sanomalehden pihalle, jokaiseen kulmaan kiven, jottei tuuli vie paperia. Ohjasin Blondin paperille ja hetihän se teki asiansa. Sisälle en tahdo laittaa sanomalehteä, etten tavallaan anna sille lupaa tehdä asioitaan sisälle.
---
Ensimmäiset päivät Blondi suunnistikin paperille tai sen viereen. Sitten sille on alkanut kelvata muutkin paikat asioiden hoitoon. Ongelmana on yhäkin se, että minun täytyy aina mennä sen kanssa ulos tai muuten se jää kuistille, eikä tee mitään - tai pahimmassa tapauksessa menee vääntämään pökäleet KUISTILLE! Muut koiramme juoksevat ulos hoitamaan asiansa, kun avaamme oven, Blondi sitä ei tee. Minun täytyy ensinnäkin vahtia, ettei se tee mitään kuistille ja sitten minun täytyy mennä kävelemään sen kanssa sen lempivessapaikoille, joihin se tekee tarpeensa. Paikkoja täytyy olla useampi, sillä ykköstä ja kakkosta ei voi tietenkään tehdä samaan paikkaan ;)
---
Ottaen huomioon, että Blondi on aina saanut tehdä asiansa sisälle, se on oppinut hyvin. Kuukauden aikana on yksi pökäle ilmestynyt olohuoneen lattialle ja lätäköitä tulee noin kaksi viikossa. Koska paperia ei ole, lätäkkö tulee ihan minne sattuu. Nyt kun Elvira, Dahlia ja Ewok (joka vielä on meillä jonkin aikaa) opettelevat sisäsiisteiksi, meillä on iltaisin iso muovikansi lattialla, jonka päällä on pyyhe. Päivällä pennut juoksevat omasta huoneestaan ulos lemmikkiluukusta, kun ne tahtovat asioilleen, mutta iltaisin olohuoneesta asti ne eivät kuitenkaan lemmikkiluukulle ehdi tai muista mennä. Siksi tarvitaan luvallista pisupaikka. Blondi tietty on hyvin kiinnostunut tästä luvallisesta veskistä ja on käynyt lirauttamassa siihen. Minä kuitenkin aina pyrin nostamaan Blondin sillä hetkellä kainaloista ulos, jotta se oppisi. Ihan tyytyväinen minä kuitenkin olen, sillä ei tästä mikään ongelma ole muodostunut. Meillä on onni mieheni kanssa saada aina olla kotona koiriemme seurana:)
---
Muuta negatiivista en teille keksi kertoa.

Minä olin vähän epäileväinen sen suhteen, että onko Blondi oikeasti karvaton, vai alkavatko sillä sitten karvat kasvaa yllättäen, kun se jää meille. Omistajat sanoivat, ettei sen vartalossa kasva juuri lainkaan karvaa. Ajattelin, että reisissä varmaan kasvaa, sillä ne ovat niin täynnä sisäänkasvaneita karvoja ja mustapäitä. Nyt voin kertoa teille, että Blondin vartalossa ei tosiaankaan karvat kasva, ei myöskään reisissä. Selässä ja reisissä kasvaa ihan lyhyttä ja harvaa nukkaa, sellaista kuin ihmisenkin ihoss. Hännän tyvessä selässä kasvaa ohutta harvaa karvaa, joka pitää ajella ehkä kahden viikon välein. Kasvojen karvat pitää ajella kerran viikossa. Eturaajojen karvat kasvavat hieman liian ylös, joten niitä pitää siistiä ehkä kerran kahdessa viikossa. Kaikki karvat ovat kuitenkin niin hentoisia ja harvoja, että se vaivainen ihmisten trimmeri, jonka ostin, käy vallan hyvin tähän tarkoitukseen.
---
Ennen kuin lopetan tämän pitkän sepustuksen, jonka kirjoitin myös itselleni, jotta asiat jäävät muistiin, tahdon kertoa teille siitä aamusta, kun lähdin hakemaan Blondia. Olin ollut koko odotusajan (noin viikko) melko rauhallinen, sillä painotin itselleni, että koko juttu saattaa peruuntua, kun näen koiran. Kuvittelin olevani HYVIN RAUHALLINEN, onhan minulla nyt jo kokemusta koirien ostamisesta. Voitte itse arvioida seuraavasta, olinko!
---
Huomasin vasta iltapäivällä neljältä, että olin unohtanut laittaa ripsiväriä aamulla! Minä en lähde mihinkään ilman ripsiväriä. Se on ainoa meikki, jota yleensä käytän, mutta sitä kyllä käytän aina. Jopa silloin, kun en lähde mihinkään! Olin kyllä laittanut silmien alle sinä aamuna valokynää ja luomiväriäkin vähäsen, mutta ripsiväri oli unohtunut! Minulle ei koskaan käy niin! Kun ajoin Peikkokukkulalta Concepcioniin yksin, EKSYIN! Ajan sitä väliä pari kertaa kuussa, enkä ole kertaakaan eksynyt! Olin ajatuksissani ajanut yhden liittymän ohi ja huomasin sen vasta, kun ympäristö alkoi näyttää vieraalta! Onneksi löysin kuitenkin mutkien kautta oikeaan paikkaan! Voin kertoa, ettei Chilessä ole hauskaa eksyä. Concepcionissa maantiellä eksyminen on aivan toista, kuin vaikka Turussa ;) Concepcion on iso ja monimutkainen kaupunki.
---
Ripsivärittömänä ja eksyneenä kuitenkin pidin itseni kasassa, kuuntelin eläinlääkäriä, kyselin tarpeelliset tiedot, olin mielestäni kriittinen ja kuitenkin kohtelias omistajille. Ja mikä ihana lopputulos sille päivälle: Uusi tyttönen meidän karvaiseen laumaamme!
---
Postauksen kuvissa Blondin takki on sateen- ja tuulenpitävää pehmeää kangasta, jonka sisäpuoli on fleecemäistä. Takkia on saatavana vaaleanpunainen-harmaa sekä limevihreä-musta. Kuvia ei vielä ole Michilandiassa, mutta tilata jo saa. Korkeintaan rinnanympärykseen 45 cm asti.