Suihkuverhot suihkuttomaan vessaan ja allasverho vedettömään altaaseen :(

Tuumasta toimeen! Leikkasin edellisen postauksen vedenvihreät kankaat ja painoin tuputustekniikalla kankaisiin tekstit.

Allasverhokin onnistui hyvin. Verho peitää paremmat päivänsä nähneet kaapit ja laatikot. 

Chilessä käyetään tällaisia suihkuverhoja, joissa siis on kaksi verhoa päällekkäin. Ensin on muoviverho ja sen ulkopuolella tavallinen kangasverho. Ensin ajattelin, että kangasverho varmaan homehtuu nopeasti, mutta ei meillä ole 10 vuoden aikana yksikään verho homehtunut.

Kun kävin vuosi sitten Suomessa, mieltäni jäi vaivaamaan H&M sisustusosastolla ollut vedenvihreä suihkuverho ja siihen kuuluvat muut tekstiilit. Niissäkin oli jokin teksti. Olisin niin mielelläni ostanut ne, mutta minulla ei ollut enää yhtään tilaa kasseissa ja painorajat paukkuivat. Suihkuverho on melko painava kapistus. Nyt kuitenkin sain itse tehtyä jotakin samansuuntaista.

Ennen meillä oli kukalliset verhot, mutta nyt tuli asiallisempaa tyyliä - tosin tekstit taitavat jo olla pois muodista...Chile kuitenkin tulee kaikessa tällaisessa 10 vuotta jäljessä, joten kelpaa meille :)

Ja tässä meidän todellisuutemme. Hanasta ei tule vettä, sillä tankkiauto ei pääse tuomaan sitä meille, sillä siltamme on taas romahtanut. Tuonne maantien varteen tehtiin kesällä väliaikainen sorasilta ja talvisateet tietenkin romahduttivat sen. Niin kauan, kun siltaa ei korjata, meillä ei ole käytössä muuta kuin sadevettä sekä Concepcionista tuomaamme juomavettä. Porakaivomme ei ole ollut toimintakunnossa aikoihin veden vähyyden takia.

No ompahan nyt uudet verhot odottamassa sitä, että vesiasiat ovat taas paremmalla tolalla!

Ei juoksemisia ilman vettä!

En ole tehnyt JUOKSUlenkkejä 10 vuoteen. Nyt kuitenkin viimeisten kolmen viikon aikana jostakin ihmesyystä minun on alkanut tehdä mieli juosta. Olen työntänyt halua taka-alalle, sillä enhän minä oikeasti tahdo juosta. Täällä on niin hankala maastokin, eikä kunnon teitä. Halu on kuitenkin vahvistunut ja tänään päätin etsiä hyvät 15 vuotta vanhat juoksulenkkarini. Oli pilvinen ja viileä päivä ja ajattelin, että tänään voisin aloittaa. Ihan varovasti. Juoksisin pari kilometriä ja kävelisin välillä. Aloittaisin niin varovasti, etten leipääntyisi heti rapakuntooni. Syötin Dominicia ja päätin, että heti sen jälkeen lähtisin juoksemaan tuota pientä tiepätkäämme ympäri. Aloin jo innostua. Dominic sai syötyä ja vein hänen astiansa keittiöön. Avasin hanan pestääkseni astiat. Ei tullut vettä, ei pisaraakaan. 

Täällä ei ole satanut moneen kuukauteen (paria liian pientä ropausta lukuunottamatta) ja kaivomme on lähes tyhjä. Kunnan tankkiauto tuo meille kerran viikossa noin 1000 litraa vettä. Vaatteet pesemme Concepcionissa. Kaivovettä käytämme nykyään vai juomiseen ja ruuanlaittoon. Emme ymmärrä, mitä on tapahtunut. Jossakin vuotaa. Olemme menettäneet ainakin puolet vedestä harakoille, emmekä vielä tiedä, missä on vika. Vasta ylihuomenna saamme lisää kunnan hätäapuvettä. Emme voi edes vessaa vetää, eikä meillä ole ulkohuussia! Onneksi sentään meillä on likaista sadevettä kukkien kasteluun yhdessä tankissa, niin voimme sieltä tuoda ämpärillä vessanpyttyyn. Ja puskissahan voi käydä, niitä täällä riittää.

Mutta siis tämän postauksen pointtiin. Minä päätin reilun 10 vuoden tauon jälkeen mennä juoksemaan, niin sitten ei olekaan vettä, jotta voisin käydä suihkussa lenkin jälkeen! Mikä yhteensattuma! Miten näin voi edes käydä?

P.S. Meillä ei ole ulkohuussia, sillä ennen veden kanssa ei ollut ongelmia. Kaivoasia pitäisi saada jossakin vaiheessa kuntoon, joten ulkohuussia ei ole suunnitelmissa tehdä. Eikä täältä saa ostaa niitä hienoja kuivakäymälöitä tms. mitä Suomesta saa. Me huuhtelemme vesivessan katolta tulevalla tankkiin menevällä sadevedellä yli puolet vuodesta. Tykkäämme tästä vaihtoehdosta enemmän kuin ulkohuussista. Tämä niille, jotka jaksavat ihmetellä huussiasiaa.

Nämä siniset tytöt Elvira ja Olivia juoksevat milloin huvittaa, eikä niitä kiinnosta suihkuttelu.

Huussimaista tunnelmaa

Meidän veskissämme on ulkohuussimainen tunnelma. Mistähän se johtuu? Ei, ei se johdu haisuista...

...vaan siitä, että veskimme on ulkona! Se on kuin ulkohuussi, mutta siellä on vesivessa ja lavuaari, jonka hanasta tulee vesi porakaivostamme.

Oi, miten onkaan virkistävää talvella ravata veskiin keskellä yötä kaatosateessa.


Meillä ei ole vessassa "oikeaa" vessanpeiliä, vaan nämä kolme pikkuista. Kun hampaitaan harjaa, voi tihrustella samalla yhtä silmää yhdestä peilistä ja korvaa toisesta.


Jos istunnosta tulee pitkä, voi tästä kassista kaivaa lukemista.

Joulutunnelmaa luo äidin edellisjouluna lähettämä kortti.

Suihkulakki seinällä muistuttaa minua lennonvaihdosta Lontoossa. Harrodsilla oli kaikkea kivaa.

Vessassamme voi asioida myös ovi auki. Tällaiset näkymät sieltä avautuvat. En ole varma, vaihtaisinko tätä kerrostaloasunnon kuudennen kerroksen veskiin, vaikka siellä olisikin lattialämmitys;)

Tomaattilaatikosta kylpyhuoneeseen

Rosoista kauneutta

Rosoinen ruma tomaattilaatikko sai alistua hiomakoneen silittelyyn ja maalipensselin kutitteluun. Tämä on todellista kierrätystä ja köyhistelyä. Tomaattilaatikon sain ilmaiseksi vihanneskaupasta ja maalipurkinkin sain ilmaiseksi. Olin nimittäin mieheni siskon kanssa ostamassa hänelle kylpyhuoneen kalusteita. Kun kalusteita osti yli 30 000 pesolla, sai ilmaiseksi litran itse valitsemansa väristä maalia. Sisko ei tarvinnut, joten minä sain valita. Valitsin jonkun kalpean harmaan, joka näyttää lähes valkoiselta. Myyjä sekoitti koneella värin ja avasi purkin näyttääkseen sen minulle. "Tosi vaaleaa tämä on", sanoi myyjä. "Ihan kuin hän itsekin", sanoi mieheni sisko katsoen minuun.

Rosoinenhan tämä on, eikä mitään hienoa nikkarityötä. Nopeasti tehty laatikko, jonka laudat on sahattu vähän sinnepäin. Silti siitä sai ihan edustuskelpoisen, vai mitä?

Edullinen oli kangaskin! 100% vahvaa puuvillakangasta löytyi alennusmyynnistä vakiokangasliikkeestäni. Kangas maksoi vain noin 1,5 euroa metri.


Laatikko varsinaisessa käytössään vessassa. Ennen pyyheliinat olivat oven päällä korkealla hyllyllä, enkä ylettynyt ottamaan niitä sieltä enkä laittamaan sinne ilman pallia.


Tomaattilaatikot odottavat tuunailuintoani. Tarvitsen ainakin laatikot makuuparvelle kirjoja, lehtiä ja yöpaitoja varten.

Kangaslöytöjä

Chilessä ei ole kunnollisia kirpputoreja. Ihmisillä ei ole mitään myytävää, sillä kaikki käytetään loppuun asti itse. Kuitenkin täällä on isoja liikkeitä, jotka tuovat Yhdysvalloista ja Euroopasta käytettyjä vaatteita, verhoja, peittoja ja pöytäliinoja Chileen myytäviksi. Hinnat ovat kuitenkin mielestäni kaliita ottaen huomioon, että tekstiilit ovat käytettyjä. Kaivelen kuitenkin rättikasoja aina, kun olemme kaupungissa. Joskus osuu löytöjä mukaan. Etsin materiaaleja nukeilleni, koirilleni ja sisustukseen. Käytettyjä vaatteita olen melko huono ostamaan.

Löysin vanhojen rättien joukosta ihanan lasten makuupussin. Kuvio näyttää tosi 50-lukulaiselta, mutta minulla ei ole aavistustakaan, miltä vuosikymmeneltä makuupussi voisi olla. Onko kenelläkään hajua? Pussi on tosi kevyt ja se on samaa mallia kuin äitiyspakkauksen makuupussit. Ensin ajattelin antaa sen koirilleni peitoksi, mutten raskikaan. Nyt peitän sillä pentuaitauksen yön ajaksi, jotteivät pikkuiset palellu.

Tässä on verho, jonka ensin luulin olevan vanha, mutta sitten huomasin, että siinä olikin Martha Stewartin lappu saumassa. Kotona keitin verhon kuumassa vedessä ja Vanish-pesuaineessa, jotta saisin kellertymät pois kankaasta. Kankaasta tulikin kuin uusi ja samalla Martha Stewartin lapustakin hävisivät kirjaimet. Poistin koko lapun ja nyt se tosiaan näyttää vanhalta verholta tai lakananpalalta. Nyt verho on vessan ovessa.

Olen tässä ihmetellyt, että milloin joku löytää tämän uuden blogini. Mistä minä tiedän, jos joku lukee tätä? Kyllä on ihmeellistä!