Vierashuoneen eka maalauspäivä

Minä saan ekan kerran elämässäni oikean TALON! Ja ekan kerran elämässäni VIERASHUONEEN! Mitä luksusta! Nyt oli elämäni ensimmäinen vierashuoneen maalauspäivä:)

Yläkerran salista pääsee vierashuoneeseen, ihan portaiden vierestä, tervetuloa! Salin seinää vasten nojaa valkoinen lasiruutuovi. Se on ylimääräinen. Emme tarvitse sitä mihinkään. Onko jollain ideoita, mitä voisimme siitä tehdä? Komeron oveksi se ei käy, sillä kaikkiin komeroihin tulee matalammat ovet.


Tällä hetkellä mökissämme on vaaleankeltaiset seinät. Ulkopuolelta mökki on vihreä. Myös sisäpuolella ikkunankarmit ja ovi on vihreä. Tekstiilit ovat kelta-vihreä-oranssit. Olen KYLLÄSTYNYT! Päätin, ettei taloomme tule tippaakaan keltaista eikä vihreää. Arvatkaapa, minkä väriseksi olen maalaamassa vierashuoneen seiniä? KELLERTÄVÄNVIHREIKSI!

---

Mikä minua oikein vaivaa? Minulla on jokin pinttymä keltaisen suhteen. Vuokra-asuntooni Suomessa laitoin keltaiset tapetit. Seuraaviin vuokra-asuntoihin keltaiset tekstiilit. Mökkiin Chileen keltaiset seinät ja tekstiilit. Eikä keltainen edes ole lempivärini!

---

Minulla on jo kauan ollut sellainen päähänpinttymä, jonkinlainen "uni", että minulla on joskus vierashuone taitekaton alla. Vierashuoneessa olisi keltaiset seinät, valkoinen katto ja valkoiset ruutuikkunat. Ikkuna olisi auki ja tuulessa hiljaa liikkuisivat valkoiset läpinäkyvät verhot, joissa keltaisia kukkia. Tämä ei ole mikään sellainen unelma, että tahtoisin sen tai olisin päättänyt tehdä sen, vaan jonkinlainen ennekuva. Ihan kuin niin vain tulisi olemaan minun mielipiteestäni huolimatta. Nytkin olen päättänyt maalata lähes kaiken valkoiseksi, ripaus siniharmaata ja vaaleanruskeaa joihinkin huoneisiin...ja missä mennäänkään? Kellertävänvihreissä seinissä!

---

Kun maalasin ekaa kerrosta seinään, nieleskelin pettymystäni. Kiusasin itseäni, oikein ruoskin: "Miksi ihmeessä valitsit taas tällaisen värin?" Miehenikin kävi kurkkaamassa ja näin hänen ilmeestään, ettei hänkään ollut varma. Sitten väri kuivui ja se näytti kumman mukavalta. Varmuudeksi maalasin yhdelle seinälle samantien ekan kerroksen kuivuttua toisen maalikerroksen, jotta saisimme nähdä, miltä näyttää. Näytti hyvältä! Miehenikin sanoi, että onpas kiva väri! Nyt on koko huoneeseen maalattu ensimmäinen kerros ja huone näyttää kauniilta ja aurinkoiselta. Molemmat tykkäämme todella paljon. Kun siihen huoneeseen astuu, tulee ihan sellainen tunnelma kuin ennekuvassani, vaikka vielä puuttuu melkein kaikki muu:)

---

Outoa!

---

Vierashuoneen maalin värin nimi on "Sutherland".

---

Ja ette kyllä arvaa, mitä huomenna tapahtuu! Lähdemme katselemaan pitkän tauon jälkeen TONTTEJA. Tontinetsimisistämme juttua löydät sivun oikean laidan sisällysluettelosta.

---

ARVONTAAN on vielä aikaa osallistua viikon verran. Käy aiemmassa postauksessani jättämässä kommentti, niin osallistut.

---

Kaunista viikonloppua kaikille:)

20 000 ARVONTA

Hups, 20 000 kävijää poksahti rikki.

Kun kävijöitä oli 15 000 aloin suunnitella, mitä laittaisin arvontapalkinnoksi. Kuvittelin, että arvonta olisi viikkojen päästä, mutta edellispäivänä kävijälaskuri yhtäkkiä näyttikin jo 20 009. Onneksi minulla oli jo voitto odottamassa.

---
Yllättävän paljon blogissani on kävijöitä, vaikka lukijamäärä ei ole aikoihin paljon lisääntynyt. Syynä on suurimmaksi osaksi varmaan oma laiskuuteni, joka taas johtuu tästä meidän mahdottoman hitaasta yhteydestä. Eli jos voisin kommentoida kaikkia blogeja, joita käyn lukemassa, varmaan useampi löytäisi Peikkokukkulan. Nyt kuitenkin tilanne on se, että käyn lukemassa blogeja, joiden musiikkeja en kuule, jonka lumisateet tökkivät ja joiden kuvat aukeavat kauhean hitaasti. Hihkun innosta kertoa blogin kirjottajalle oman mielipiteeni tai kokemukseni. Yritän saada kommenttilaatikkoa auki...enkä tietenkään saa "no se puede mostrar la pagina" ilmestyy aina ruutuun :( Kun jaksan tapella ja klikkailla moneen kertaan, saan laatikon auki ja sitten olen jo taas niin huonolla tuulella, että unohdin, mitä pitikin kirjoittaa.

---
Tällaisella yhteydellä blogin pitäminen meinaa sitä, että pitää olla pitkä pinna ja kone auki latamaassa kuvia muiden hommien ohella. Yhtä kuvaa ladataan joskus 40 minuuttia! Miettikää, miten monta kertaa olen meinannut siirtyä pelkkään kirjoitusblogiin! Mutta kun kuvia on niin kiva ottaa ja katsella!

---
Blogin olen yhä pitänyt tilkkutäkkinä. En tahdo tehdä tästä koirablogia, sisustusblogia, käsityöblogia tai ulkosuomalaisblogia. Tahdon mieluummin, että blogini maistuu minun elämältäni kaikkine päivineen. Jos valitsisin vain yhden asian, josta blogissani jaarittelen, saisin varmaan enemmän lukijoita ja kävijöitä, mutta sehän ei ole minun tarkoitukseni. Teen blogia mieluummin sillä mielellä, että perheeni, ystäväni ja kaikki uudet blogiystävät ja tuntemattomat voivat seurata elämääni Chilessä, jos se sattuu kiinnostamaan.

ARVONTAAN osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen. Mikäli linkität arvonnan blogiisi, saat kaksi arvontalipuketta. Ilmoitathan siitä minulle. Arvonta-aikaa on Naistenpäivään asti, 8.3.2010


Palkintona 20 000 -arvonnassa on chileläisten Mapuche-intiaanien tekemän kastikelusikka. Se on tehty vanhasta isosta lusikasta. Materiaali on alpakkaa ja päällä on ohut hopeointi.

Onnea arvontaan!

P.S. Osaako joku selittää minulle, miksi ohjelma käänsi valokuvani pystyasentoon, vaikka ne kaikki ovat vaakatasossa olevia kuvia? En löydä mistään työkalua, millä ne saisi käännettyä. Nyt harmittaa vietävästi varsinkin ekan kuvan epäesteettisyys!

Kanipaisti

Maestrot virittelelvät ansoja ja pitävät huolta, ettei ruoka pääse loppumaan. Näin hygienisesti sitä roikutetaan kanipaistia.

Peikonrieska

Maalaustouhujen tuiskeessa unohtuu kaupassa käynti. Ei oo leipää! Täytyy kehitellä jotakin... Meillä ei ole muuta uunia kuin puuhellan uuni, eikä sitä voi lämmittää kesällä. Tulee ihan liian kuuma. Meillä on kaksi kaasulevyä puuhellan päällä näin kesäaikaan, niillä kokkaamme. Tilanteeseen tulee kyllä muutos joidenkin kuukausien päästä, kun pääsemme keittiöremonttiin saakka. Sitten meille tulee kaasuhella, jossa on uuni. Se odottaa jo varastossa.

---

Leipä pitää siis saada tehtyä paistinpannulla. Etsin reseptikirjastani peikonrieskojen ohjeen. Olen kehitellyt sen itse afrikkalaisten naan-leipien reseptistä kauan sitten. Hyväksi ja herkulliseksi todettu - varsinkin kuumana voin kera.

PEIKONRIESKAT

-----------------
500 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl suolaa
1 dl perunamuusihiutaleita
1 rkl ruokaöljyä
170 g luonnonjogurttia
2,5 dl maitoa

---
Siivilöi kulhoon vehnäjauhot, perunamuusihiutaleet, leivinjauhe, sooda ja suola. Lisää öljy, jogurtti, sekä vähitellen maito, kunnes muodostuu pehmeä taikina. Vaivaa taikinaa hyvin jauhotetulla alustalla kolmisen minuuttia. Jaa taikina kahdeksaan osaan ja kauli osat noin 15 sentin pituisiksi soikioiksi. Paista pannulla öljyssä kummaltakin puolelta kullanruskeiksi.

Tällä kerralla lisäsin rieskoihin kaksi ruokalusikallista mummon lähettämää karpalojauhetta. Joskus laitan taikinan sekaan yrttejä. Ne tuovat aina erilaista makua leipään.

---

Nyt söimme rieskat avokadomössön kanssa. Chilessä ovat avokadot (palta) juuri nyt edullisimmillaan. Kilo maksaa reilusti alle euron. Chilessä on paljon erilaisia avokadolajikkeita, nyt tein palta hass- merkkisestä avokadosta tämän mössön. Annan vielä senkin ohjeen: kaksi pientä avokadoa, pienen sitruunan mehu, pieni valkosipulinkynsi, suolaa, tippa öljyä. Mössää avokadot haarukalla, raasta valkosipulinkynsi ja sekoita se avokadon joukkoon. Lisää sitruunamehu. Ripaus suolaa ja tippa öljyä. Sekoita.

Kolmas maalauspäivä

Tällaiset kaunokaiset ovat auenneet täyteen kukkaan mökkimme ympärillä maalauspäivien aikana.

Kolmantena maalauspäivänä maestrot rakensivat muuria talomme viereen.

Minä sudin pohjamaalia olohuoneen seiniin, aputyttö maalasi valkoista yläkerran salin kattoon, mieheni maalasi vierashuoneen kattoa ja Andrea Bocelli lauloi meille mökin avonaisesta ikkunasta:)

---

Tykkään maalaamisesta!

Pohjamaalia olohuoneen seiniin

Kuvassa näette uuden olohuoneemme ilman pohjamaalia. Vasemmanpuoleinen puuovi johtaa kylpyhuoneeseen ja lasiruutuovi vie chihuahuoiden omaan huoneeseen. Portaiden alla on komero ulkovaatteille. Portaat vievät yläkertaan, jossa on sali, makuuhuone ja vierashuone.

Tässä näkyy olohuonetta portailta katsottuna. Seinissä on jo pohjamaali. Lattiaan tulee kaakelit kolmesta syystä: 1. Chilessä ollaan sisällä kengät jalassa. 2. Kesä on kuuma. 3. Meillä on järjetön määrä koiria sisätiloissa.

---

Kuvan ylälaidassa näkyvät kattopalkit. Ne meidän piti teettää erikoistilauksena, sillä niitä ei saanut mistään. Niiden pituus on 6,5 metriä. Chilessä pisimmät kattopalkit ovat 4,20 metriä. Palkkeja metsästimme eri sahoilta, kunnes löysimme yhden sahan, joka suostui tekemään ne. Katon ja palkit maalaamme valkoisen kuultaviksi.

---

Pilari on chileläisen luonnometsän puu: roble. Naapurinmies kaatoi tontiltaan pari puuta ja me ostimme ne. Pilarista lähtevät "käsivarret" taas ovat litre-puuta. Pilareihin jätämme kuoret. Käsittelemme pilarit kuorineen päivineen jollain hyönteistentorjunta-aineella termiittien ja muiden ötököiden välttämiseksi. Emme tiedä, miten kauan kuori pysyy pilareissa, kun ne alkavat kuivua, mutta meillä on jo suunnitelma kuorettomien pilarien varalle: tahdon käsitellä ne valkoisella kuultavalla puunsuojalla. Mutta nautitaan mahdollisimman pitkään luonnollisesta tunnelmasta. Metsä kotiin!

---

Pilarin yläpuolella toisessa kerroksessa on makuuhuoneemme. Kun siellä käveli, lattia tärisi, sillä sitä ei tukenut mikään keskeltä. Tämän vuoksi päädyimme pilariin. Toinen pilari on portaissa.

---

Ikkunan vieressä näkyy harmaa levy. Sen päälle tulee jonkinlaista kiveä, sillä siinä on kevyttakan paikka. Sohvat tulevat takan lähelle ja koirille täytyy laittaa iso tyyny ihan takan eteen, että ne voivat lämmitella siinä talvimyrskyjen aikana.

---

Puisen "rakennustelineen" oikealle puolelle tulee aukko, josta mennään keittiöön. Nyt siinä on mökkimme ikkuna. Siihen sementtisäkkien viereen olemme ajatelleet isoa ruokapöytää ja tuoleja.

Olen tullut siihen tulokseen, että täällä myytävä paneeli ei ole edes kakkoslaatua, vaan kolmos- tai neloslaatua, jos sellaisia on olemassa. Kakkoslaatu on kai sellaista paneelia, joka on hiottu hyvin, mutta siinä on oksankohtia. Meidän paneelimme on hiottu huonosti, ne ovat täynnä "nudoja", osa paneeleista ovat siniharmaita. Ne vihertyvät alle kuukaudessa, vaikka täällä on kesäkuuma. Olen katsonut tässä maalatessani, miten monta prosenttia paneeleista kelpaisi Suomeen. Olisikohan 0,5 % paneeleista riittävän hyvänlaatuisia. Kysyinkin tänään mieheltäni, että käyttävätkö oikein rikkaatkin ihmiset tällaista paneelia koteihinsa. Mieheni epäili, että kai jostain saa parempaakin tavaraa, mutta me emme sellaisiin sahoihin tällä alueella törmänneet. Tämä on kuitenkin jo toinen tönö, jota tänne rakennamme, eli useampi saha on tullut tutuksi.

---

Chilessä ihmiset eivät maalaa lautaseiniä, vaan hienointa hienoa on LAKATA ne. Minä tässä ihmettelenkin, miten joku tahtoo lakata näin rumia paneeleita? Parempi vaan peittää ne maalilla. Kuultomaaleja täällä ei ole näihin päiviin asti ollut, mutta nyt Yhdysvalloista tuli Behr-merkki. Behrillä on värillisiä puunsuojia, myös valkoista ja siniharmaata. Behr käy myös sisätiloihin.

---

Ennen täällä oli vain lakkoja ja puunsuojia ruskeissa ja punaisissa puuta jäljittelevissä väreissä. Ainoa poikkeava väri oli vihreä. Sillä käsittelimme pikkumökkimme. Maalit ovat Chilessä huonolaatuisia, kuten puukin. Se aiheuttaa sen, että talot olisi maalattava pahimmillaan joka vuosi, jos tahtoisi, että ne näyttäsivät hyviltä. Mieheni sisko asuu betonisessa kerrostalossa ja hänenkin täytyy maalata asuntonsa kerran vuodessa, kun home alkaa puskea maalin läpi. Koska ihmisillä ei kuitenkaan ole varaa maalata talojaan jatkuvasti, niin ne näyttävät rapistuneilta ja rumilta. Tämän vuoksi mieheni tahtoo, että käsittelemme talomme puunsuojalla, joka imeytyy puuhun paremmin kuin maali ja täten kestää pidempään. Tämän mökkimme käsittelimme Cerestein-puunsuojalla kolme vuotta sitten ja hyvältä näyttää vieläkin. Nyt meinaamme valita paljon kalliimman Behr-merkin, sillä uskomme, että kun sijoitamme nyt vähän enemmän, pääsemme kuitenkin jatkossa helpommalla ja edullisemmin.

---

Yläkuvassa olohuoneen paneelia ilman pohjamaalia.

Tässä yllä on kuva paneelista, jonka olen maalannut pohjamaalilla. Näyttää jo paljon paremmalta. Tämän jälkeen vedämme muutaman valkoisen maalikerroksen.

---

Iloista sunnuntaita lukijoilleni:)

---

P.S. Voitin kirjapaketin Leena Lumen blogissa! JEE! Onnenpäivä!

---

(: PEIKKOKUKKULAN PAJAPUOTIIN LISÄTTY CHIHUAHUA-LAUKKU :)

Maaliongelmia

"Whispering White" on makuuhuoneen seinien värin nimi. Eikö ole ihana? Mallilapussa väri näyttää juuri siltä, jollaiseksi tahdoin makuuhuoneen seinät maalata. Kun aukaisin maalipurkin, vieläkin näytti hyvältä. Kun vedin seiniin ensimmäiset vedot, oikein loistavaa! Kun pari seinää olivat saaneet ensimmäisen kerroksen maalia, aurinko tuli esiin pilven takaa. Katsoin seiniä ja tuijottelin maalipurkkia. Mitä tapahtui? Seinät muuttuivat vaaleansinisiksi! En tahtonut missään nimessä vaaleansinisiä seiniä. Ajattelin, että ehkä toinen kerros maalia auttaa pulmaan. Nyt on koko makuuhuone maalattu kahteen kertaan. Väri on juuri oikea aamulla aikaisin ja illalla. Kun aurinko on pilvessä, niin ihan hyvältä näyttää. Miten ihmeessä valo voi muuttaa niin paljon väriä?

---

Minulla on toinen maalipurkki, toista merkkiä. Se on lähes samaa väriä. Maalasin sillä yhden laudan ja väri on loistava. Vein laudan makuuhuoneeseen - hokkuspokkus - väri muuttui vaaleansiniseksi! Eli mikä tahansa vaaleanharmaa väri muuttuu makuuhuoneessamme vaaleansiniseksi.

---

Sanoin miehelleni, etten ole tyytyväinen makuuhuoneen väriin. Se ei ole yhtä vaalea kuin olin kuvitellut. Mieheni sanoi värin tuovan hänelle mieleen varaston tai talon ulkoseinän. Lisäksi väri näyttää hänen mielestään surulliselta.

---

Seuraavana aamupäivänä mieheni tuli sanomaan minulle, että makuuhuoneen väri on muuttunut. Nyt se oli paljon kauniimpi kuin eilen! Menin katsomaan, ja se oli vaaleansininen! Hän sanoi, että hän ei pitänyt makuuhuoneen väristä, silloin kun taivas oli pilvessä tai aamulla tai illalla, mutta näin auringossa väri oli paljon kauniimpi ja iloisempi!

---

Eli mitä tästä pitäisi ajatella! Väri on minun mielestäni kaunis silloin, kun se näyttää harmaalta ja mieheni mielestä silloin, kun se näyttää siniseltä. Muina hetkinä emme pidä väristä. Pitäisikö seinät maalata uudestaan?

---

Molemmat olemme sitä mieltä, että väri saisi olla hieman vaaleampi. Ehkä ostamme kaksi purkkia lisää astetta vaaleampaa ja urakka alkaa alusta! Mietitään...

---

(En ole saanut vielä otettua sellaista kuvaa, jossa näkyisi sininen makuuhuone.)

Maalipurkissa makuuhuoneen seinien väri näyttää juuri siltä, minkä värisiksi tahdoin ne maalata.

Tämä ei ole seinämaalia, vaan maalareiden piristykseksi tekemäni mansikka-vadelmapirtelö.

Maalauspäivä

Olin niin innoissani siitä, että vihdoin pääsisimme maalaushommiin, että heräsin jo kuudelta aamulla. Aurinko alkoi nousta vuorten takaa.

Tervetuloa uuteen makuuhuoneeseemme, täällä ovat jo maalaustouhut käynnissä! Oven ympärillä olevat karmit ovat vientitavaraa USA:aan. Kaikki paras tavara lähtee maasta pois. Löysimme hallin, jossa myydään viallisia listoja, joita ei voi lähettää myyntiin muualle. Halli on aivan valtava ja siellä on listakasoja pilvin pimein. Upeita! Vika saattaa olla vain pieni kolhu listan päässä tai pohjamaalivirhe. Lista pitää kuitenkin katkaista sopivaan mittaan, joten viallisen osan voi jättää käyttämättä. Maalivirheet eivät haittaa mitään, sillä listathan pitä maalata useaan kertaan kuitenkin.

---

Siellä hallissa me olemme viettäneet jo monena päivänä monta tuntia etsien parhaita listoja. Neljän metrin lista maksaa korkeintaan 2,5 euroa! Siis hienoin, levein ja koristeellisin malli! Että kyllä kannattaa kaivella siellä! Rakennustarvikeliike Sodimacissa listat maksavat moninkertaisesti.

Tässä näkyy viime postauksessani valittelemani huono puunlaatu. Ykkösluokan paneelia ei ole saatavana. Tämä on siis ykkösluokkaa chileläisille, mutta minusta Suomessa tällaista käytettäisiin ehkä johonkin varastoon. Eihän kukaan tahdo edes kesämökkiään tehdä huonoista materiaaleista. Katsokaa nyt, miten väri vaihtelee ja huomatkaa hionnan laatu! Kuvassa ensimmäinen paneeli ehkä kelpaisi Suomeen?

---

(Sorry, en muista, kirjoitetaanko "paneli" vai "paneeli".)

Tässä blogin kirjoittaja sutihommissa.


Aputyttöni maalaa kattoa.



Mieheni sai osakseen korkeimmat ja hankalimmat paikat.



Seinämaali on mieleinen harmaa varjossa ja silloin kun aurinko on pilvessä, mutta kun aurinko tulee esiin, väri muuttuu vaaleansiniseksi! Kääk! En tahtonut vaaleansinisiä seiniä! Eli tilauksessa vain pilvisiä päiviä:)
---
Koko yläkerran katto on valkoinen. Yläkerran lattian maalaamme killtävän valkoiseksi.

Nukkekoju ja maalauspäivä

Tällaisia nukkeja toi feriaan äiti ja tytär Concepcionin seudulta. Mukana oli myös tilda-nukkeja, etanoita ja hevosia. Tilda-kankaita täällä ei luonnollisesti käytetä ihan hinnankaan takia.

---

Peikkokukkulalla on menossa MAALAUSPÄIVÄ! Vihdoinkin! Aloitimme makuuhuoneesta. Mieheni ja aputyttöni maalaavat sisäkattoa valkoiseksi ja minä seiniä vaaleanharmaaksi. Olemme kapinallisia, sillä KAIKKI kehottivat meidät LAKKAAMAAN seinät, sillä siten niistä tulisi kaikkein hienoimmat... :0

---

Nyt maalatessa huomaa, miten huonoa laatua puu täällä on. Joka toinen lauta on harmaanvihreä, laudat on huonosti hiottu ja ne ovat täynnä oksankohtia. Tässä osassa Chileä myydään vain kakkoslaadun lautaa. Kaikki priimatavara lähtee USA:aan ja muualle maailmaan. Meidän köyhäläisten täytyy tyytyä sekundaan. Asi es la vida!

---

Kaikesta huolimatta olen onnesta ymmyrkäisenä. Makuuhuone näyttää jo nyt rauhalliselta, kun saa kelta-harmaa-vihreät laudat piiloon! Kyllä on muilla kauhisteleminen, kun olemme pilanneet hienot puuseinät! ;)

Villavaatteita

Etelä-Chilestä yksi roiva toi feriaan tällaisia tekemiään villakangasvaatteita.

---

Peikkokukkulan pajatonttu on ollut ahkera viimeaikoina. Puotiin on ilmestynyt useita uusia tuotteita, kuten kotitonttukranssi. Käy kurkkimassa!

Puisia lintuja

Nämä linnut lensivät feriaan Etelä-Chilestä.

Ystävänpäivänä

Mitä olen menettänyt muuttaessani maailman toiselle puolelle?

- mukavat teehetket H:n kanssa

-askarteluviikonloput ja hyvät naurut P:n kanssa

-antoisat pitkät puhelinkeskustelut N:n kanssa

-säännölliset tapaamiset vanhimman ystäväni H:n kanssa

-sienireissut ystävien ja perheen kanssa

-höyryjenpäästökävelylenkit työkaverin kanssa

-ystävieni lasten ristiäiset

-ystävieni juhlat

-mökkireissut

-shoppailut

-työkaverit

-pari ystävää, jotka eivät enää jaksaneet pitää yhteyttä

---

Kiitos ystävilleni, jotka ovat jaksaneet olla elämässäni mukana vieläkin!

---

Gracias para mis nuevas amigas! Ustedes hacen mi vida aqui en Chile mucho mejor!

---

Gracias para mi ESPOSO por amarme!

---

Kiitos rakkaille koiraystävilleni! Te teette elämästäni hauskan!

---

---

Hyvää ystävänpäivää!

---

---

Kuvassa näkyvä peili on lahja "raudanvääntäjämieheltä"ja hänen vaimoltaan. Heidän kojunsa oli feriassa minua vastapäätä. - Niin ja turha suurentaa kuvaa siinä toivossa, että näkyisi paremmin, odotanko vauvaa vai en. EN odota. Otan kuvaa sellasessa asennossa, että toinen jalkani on korituolin päällä ja siksi lantio on työntynyt eteenpäin. Sorry ;)

---

P.S. Peikkokukkulan Pajapuodissa on taas uusia tuotteita, mm. Yksinäisten vuorten tonttu -taulu...käy kurkkimassa:)

Saviesineitä

Sanoin aiemmin, etten ottanut kuvia muista kuin chileläisistä kojuista, mutta pitihän mukaan mahtua yksi poikkeus. Nämä saviesineet ovat naapurimaasta Boliviasta. Niissä on tavallista sympaattisempi muotoilu.

Itselleni ostin valkoisen lintulautasen. Samanlainen värillisenä näkyy ensimmäisen kuvan alareunassa, eli kyse ei ole tuosta pienestä "lautasesta", joka näkyy alemmassa kuvassa.

Kyllä tämä bloginpito on hankalaa, kun yhteys on näin surkea kuin mitä se meillä on. Tekstin kirjoittamisessa ei ole ongelmia, mutta kuvien lataaminen tänne kestää iäisyyden! Nytkin olen odottanut ensimmäisen kuvan latautumista vartin ja välissä yhteys katkesi kokonaan. Olemme harkinneet vaihtaa yhteyden Entel PCS :ltä Movistariin. Täytyy tiedustella asiaa.

---

Tästä hitaasta yhteydestä johtuen en voi kuunnella suomalaista nettiradiota, en kuule blogien musiikkeja kuin pätkissä ja kuvien avautumista pitää aina odotella. Kommenttiloodatkin aukenevat niin hitaasti, että minulta on jäänyt muiden blogien kommentointi minimiin ja se harmittaa vietävästi.

---

No, maalla asumisessa on etunsa ja haittapuolensa. Täytyy olla onnellinen siitä, että ylipäätänsä meillä ON yhteys. Muistan elävästi sen, kun kaverini toi tänne ekan kerran kannettavan, jotta voitiin kokeilla, onko täällä yhteyttä vai ei. Kun ruudulle ilmestyi netti, tuntui kuin maailma olisi yhtäkkiä tullut tänne pieneen mökkiin. Ihmeellisen vapauttava tunne!

---

Tämän postauksen kirjoitin uudessa vierashuoneessamme! Kyllä on luksusta, kun voi olla eri huoneissa:)

---

Pssst, Peikkokukkulan Pajapuotiin on tullut uusia tuotteita. Pistäydy!

Eurooppalaiset turistit ja arvonnan voittaja

Ilouutisia! Istun nyt uudessa makuuhuoneessamme uuden talomme yläkerrassa ja TÄÄLTÄ se kadonnut nettiyhteys löytyi. Loistavaa! Ei tämä yhteys täälläkään mikään hyvä ole, kuvan lataamiseen menee ainakin vartti, mutta on se parempi kuin ei ollenkaan yhteyttä! Täällä ei ole vielä mitään huonekaluja, sillä katon, seinien ja lattian maalaaminen on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse siirrellä eikä varoa huonekaluja. Jatkamme siis kärvistelyä vielä tuossa pikkumökissämme. Olen tuonut tänne makuuhuoneeseen vain vaahtomuovipatjan ja tyynyn, jotta voin lueskella täällä. Olo on kuin prinsessalla. Katto on korkealla ja tilaa on paljon!

Nyt kerron teille, miten se paljon odotettu ferian viimeinen päivä sujui. Ensinnäkin olimme olleet feriassa jo kaksi ja puoli viikkoa klo 11-23 JOKAIKINEN päivä! Monet olivat todella väsyneitä, sillä kaikki eivät uskaltaneet palkata apulaista, sillä eivät tienneet, millaista myynti tulee olemaan. Minulla oli apuna joka päivä mieheni siskon aikuinen tytär, joten pääsin käymään pitkällä lounaalla kesken päivän ja lepuuttamaan silmiäni ja hermojani. Lähdin myös kotiin useana iltana jo klo 21.30 ja aputyttö jäi sinne viimeiseksi puoleksitoista tunniksi. Hän myös tuli vasta klo 13.00 töihin, joten päivä ei käynyt kummallekaan ylivoimaisen raskaaksi.
---
Ferian järjestäjät pyysivät, että käsityöläiset avaisivat kojunsa sunnuntaiaamuna jo klo 9.00, sillä turistit tuotaisiin suoraan laivalta busseilla feriaan. Meitä muistutettiin siitä, että miettisimme hinnat etukäteen dollareina ja euroina.
---
Minä tiesin jo etukäteen, etteivät turistit minulta mitään ostaisi. Eurooppalaiset eivätkä amerikkalaiset koskaan pysähdy kojullani. Kun tänne asti maailmaa ollaan raahauduttu, ymmärrettävää on, että vain paikallinen ja muutenkin eteläamerikkalainen kulttuuri ja käsityö kiinnostaa. En minäkään menisi tonttuja etsimään Afrikasta.
---
Päätin kuitenkin mennä klo 9 avaamaan kojuni ihan uteliaisuudesta ja onneksi meninkin, oli se sen verran hauska tapaus.
---
Pyysin aputytön tulemaan vasta klo 13, sillä arvelin, että selviän kyllä yksin. Tuskin se turistiryntäys niin valtava olisi. Oli luvattu 1200 turistia, joka väheni 600 turistiin päivä ennen sunnuntaita. Mutta olisi 600 turistiakin kiva määrä!
---
Minä laitoin kojuni edustuskuntoon ja laskin kaikki hinnat sekä euroiksi että dollareiksi odotellessani. Käsityöläiset laskivat leikkiä kojuissaan ja kertoivat, miten he meinaavat kantaa säkillisen rahaa kotiin. Sitten klo 9.45 muutama vaaleanpunaihoinen valkotukkainen eläkeläinen käveli kojujen ohitse kovaa vauhtia. Yksi valkopalmikkoinen leidi kuntoili kävelysauvojen kanssa. Huis, muutama turisti käveli teltan ovelta toiseen päähän ja sieltä takaisin teltan ovelle - ja ulos! Teltan pituus on suunnilleen kolme-neljä korttelia, joten tulihan siinä mukava aamulenkki tehtyä!

Yhtäkkiä teltta oli ihan tyhjä. Hölmistyneet käsityöläiset kyselivät toisltaan, että tässäkö se nyt oli? Sitten alettiin nauraa. Todettiin, etteivät eurooppalaiset ainakaan ole tuhlaavaisia.

---

Huvittavaa tässä oli se, että turistit käyttäytyivät, kuin meitä ei olisi ollut olemassa. Kojujen eteen ei pysähdytty, eikä tuotteita katseltu. Jos vaikka kuljettiin vähän hitaampaa tahtia ja vilkuiltiin hieman tuotteita, niin vahingossakaan ei katsottu itse käsityöläiseen. Kukaan ei tervehtinyt ketään! Minulla oli ihan pöljä olo, kun kukaan ei sanonut minulle "hei" ja katsonut minuun.

---

Koska arvasin, etten myisi mitään, tein erilaista tilastoa. Laskin, miten moni tervehtisi minua tai pysähtyisi kojuni eteen.

---

Turistit olivat kaikki saksalaisia (kuuntelin, kun he puhuivat keskenään) ja suurin osa eläkeläisiä. Heitä tuli silloin klo 9.45 korkeintaan 50 ja sitten seuraavan tunnin aikana tiputelleen ehkä toiset 50 lisää. Tästä korkeintaan sadan saksalaisen turistin joukosta KAKSI pariskuntaa pysähtyi pöytäni eteen. YKSI ihminen tervehti minua ja YKSI nainen tervehtimisen lisäksi pyysi saada ottaa valokuvan kojustani!

---

Arvatkaapa, miten moni OSTI minulta jotakin? Oikein arvattu. EI KUKAAN YHTÄÄN MITÄÄN! Eli oikeasti minun pitäisi antaa arvonnan palkinto itselleni, koska arvaukseni osui aivan oikeaan... Eikä muuten mitään ostettu chileläisistäkään kojuista. Yksi kolumbialainen mies myi pari helistintä ja hän taisi olla ainoa, joka jotakin myi. Loppupäivän puheenaihe tietenkin oli se, miten montaa käsityöläistä turistit tervehtivät ja miten he eivät ostaneet yhtään mitään.

---

Lähetän palkinnon itseni jälkeen seuraavaksi parhaiten arvanneelle: TIINA arvasi 60 EUROA, joten hänelle lähtee feriasta ostettu rannekoru postissa! Onnittelut Tiinalle!

---

Kiitos teille arvontaan osallistuneille! Olisi ollut ihanaa, jos teidän arvauksenne olisi käynyt toteen...600 euroakin arvattiin:)

---

Onneksi kuitenkin turistien jälkeen tuli muita asiakkaita, jotka olivat kiinnostuneita töistäni ja jotka myös ostivat jotakin.

---

Kaiken kaikkiaan feria meni ihan hyvin, vaikka myynti oli hieman aiempia vuosia heikompaa.

---

Tämän postauksen kuvissa on toisen naapurikojuni töitä. Kaikki koristeet on tehty värjätyistä hevosen häntäjouhista!

%%%%%%%%

P.S. Peikkokukkulan Pajapuodissa on UUSIA tuotteita myytävänä! Pistäydy putiikkiin!

Vessatoimistosta päivää

No niin, tämä elämä menee jatkuvasti "mielenkiintoisemmaksi". Palasin kahden ja puolen viikon käsityötapahtumasta takaisin tänne maaseudun "rauhaan". Eihän täällä ole tapahtunut muuta kuin ryöstö ja metsäpalo sekä internetyhteys on lähes tyystiin kadonnut!

--

Minun kuitenkin on pakko vastata pariin tilaukseen, joten se nettiyhteys oli etsittävä jostakin. Otin kannettavan ulos ja kävelin koneen kanssa pitkin campoa, mutta kirkas auringonpaiste aiheutti sen, etten nähnyt ruudulta yhtään mitään. Tulin tänne meidän "ulkosisävessamme" ja kappas, täältä se kadonnut yhteys löytyi!

---
Nyt istun vessanpytyn kannella ja näpyttelen vastaukset pariin tilaukseen ja huvin vuoksi päätin tehdä lyhyen postauksen täältä eksoottisesta uudesta toimistostani:)

Minulta on pyydetty kuvia muista feriapöydistä. Päätin tehdä pikkupostuksen erikseen jokaisesta pöydästä, josta otin kuvan. Pöytiä feriassa oli lähes 200, joten jokaista en kuvannut. En kuvannut myös ulkomaalaisten pöytiä (Kuuba, Egypti, Peru, Bolivia, Venäjä, Kenia...). Annan seuraavissa postauksissa jonkinlaisen kuvan chileläisestä käsityöstä, vaikka PALJON tietenkin jää puuttumaankin.

---

Tässä postauksessa on kuvia naapuripöydästäni. Miehet ovat Villarricasta ja he tekevät käsin puuvateja chileläisen luonnonmetsän puusta. Olisin tahtonut ostaa yhden vadin itselleni. Suurin ja kauneimman muotoinen vati maksoi 40 euroa, mutta minuun iski säästäväisyys ja jätin vadin ostamatta. Suurin syy on se, että tahdon ostaa ihanan rautaisen kristallikruunun yhdestä keskustan liikkeestä uuteen makuuhuoneeseemme, ja jättämällä puuvati ostamatta, on jo melkein puolet valaisimen hinnasta säästössä:) Priorisointia!

Peikkokukkulan ruusupensaissa on isot valkoiset ja vaaleanpunaiset ruusut. Kotimmekin edistyy. Ikkunoiden ympärillä on karmit, portaiden alle valmistui komero ja tänään olohuoneeseen tuli pilari.

---

Edellisen postauksen arvontaan on vielä päivä aikaa osallistua!

---

Kuulumisiin!

Feria de Arte Popular jatkuu! - ARVONTA

Tätä jokavuotista pariviikoista rutistustani on jäljellä vielä muutama päivä. Sunnuntaina feria loppuu.

Tänä vuonna suurella osalla käsityöläisistä on mennyt heikommin kuin edellisinä vuosina, niin minullakin. Olen kuitenkin jutellut muutaman käsityöläisen kanssa, joilla on mennyt paremmin kuin ennen! Yksikin country-nukkejen tekijä kertoi, että hänellä on mennyt kolme kertaa paremmin kuin viime vuonna...iiiks! En kyllä ole varma, uskonko tuota, sillä kyseinen käsityöläinen on melko leuhka ihminen ja sellainen, joka kuvittelee, että hän, hänen elämänsä ja kaikki mitä hänellä on, on hienompaa kuin muiden. Täytyyhän kissan nostaa oma häntänsä, mutta voihan olla, että hän puhuu tottakin, ei ainakaan pöydällä paljon myytävää ole enää näkynyt.

Tätä vuotta on leimannut se, että halvat tavarat ovat vaihtaneet omistajaa, mutta mitään isompaa ei ole ostettu. Minua himottaisi ostaa naapurikojusta hieno käsintehty puuvati, mutta se maksaa yli 40 euroa. Koska feria on minun osaltani mennyt heikosti, taidan jättää puuvadin ostamatta. Olen ostanut vain lahjoja Suomeen lähetettäväksi.

Nyt käsityöläisillä on odotukset korkealla viimeisen viikonlopun suhteen. Tuleeko ostoryntäys? Aina siihen jaksetaan uskoa, mutta koskaan se ei toteudu:) Olen kyllä yleensä myynyt viimeisenä päivänä hieman paremmin, mutta ei se mikään ryntäys silti ole. Tänä vuonna käsityöläiset ovat tavallista enemmän täpinöissään, sillä sunnuntaiaamuna tänne rantautuu yhdeksältä aamulla turistipaatti, joka on täynnä eurooppalaisia. Koko porukka tuodaan suoraan feriaan. Normaalisti feria avautuu yhdeltätoista aamulla, mutta sunnuntaina avaamme turistien takia jo yhdeksältä.


Luonnollisesti minulle ei eurooppalaisten turistien tulo ole mikään ilouutinen. Eurooppalaiset eivätkä amerikkalaiset turistit koskaan pysähdy kojuni eteen. Kun he ovat tänne asti maailmaa raahautuneet, heitä kiinnostaa vain paikallinen kulttuuri ja artesania. Eli periaatteessa minä voisin avata kojuni vasta normaaliin aikaan. Mutta uteliaisuudesta taidan mennä sinne jo yhdeksältä. Näempä, mistä maasta eurooppalaiset tulevat.

Nyt pistänkin ARVONNAN pystyyn! Se teistä, kuka arvaa lähimmäksi oikein euroissa, minkä verran eurooppalaiset turistit kasvattavat sunnuntaiaamuna rahalippaani sisältöä, saa feriasta ostetun palkinnon!
:) :) :)
Joukolla osallistumaan! Jättäkää arvaus tämän postauksen kommenttilootaan. Voittaja selviää ensi viikon lopussa.

Kaiken huipuksi lauantaiksi on luvattu SADETTA! Ja kun täällä sataa, ei ihmisiä ole yhtään liikkeellä.


Tähän postaukseen olen napsinut kuvia kojustani.

Kotona Peikkokukkulalla on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä - ikävääkin. Teen Peikkokukkulan uutisista postuksen, kun feria on ohi.

Kiitos innostuneista kommenteistanne ja sähköposteista! Tieto siitä, että töistäni pidetään Suomessa, pitää mieleni hyvänä. Myös pari santiagolaista liikkeenomistajaa tahtoisi töitäni myyntiin. Neuvottelemme asiasta helmikuun lopulla. En vaan ole ollut kauhean innostunut antamaan töitäni liikkeisiin.

Samoin japanilainen ystäväni tahtoisi myydä töitäni Japaniin.

Katsotaan nyt, mihinpäin asiat lähtevät etenemään ja mihin kaikkeen voimavarat riitävät.

Feriateltassa minua vastapäätä on "raudanvääntäjän" koju. Hänelle teimme ISON tilauksen. Siitä kerron teille myöhemmin.

Nyt töihin! Kolmanneksi viimeinen feriapäivä edessä Zaran ja Olivian kanssa:)