Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Komerosta teehuoneeksi

 Olen teehullu. Minulla on paljon eri teelaatuja ja juon niitä joka päivä paljon. Oikeastaan kaikki ovat vihreää teetä, mustasta teestä en pidä kovastikaan. Valkoinen tee on mieleeni, mutta rooibuksesta en pidä. Yrttiteet ovat ok, mutta hedelmähaudukkeiden makuun en ole oikein päässyt. Makuni ei ole hienostunut, eli en koskaan osta maustamattomia teemaailman shampanjoita, vaan minua miellyttävät maustetut vihreät teet, mausteiset ja makeat. 

Varsinkin nykyään, kun olen opetellut juomaan kolme litraa päivässä joko teetä tai vettä, teetä menee entistä enemmän. Juon sitä kylmänä ja kuumana. Tämän takia mitkään maustamattomat Liptonin pussiteet eivät todellakaan kelpaa. Tahdon vaihtelua. Samana päivänä täytyy saada eri makuja. 

Onneksi nykyään ihan viimeisen vuoden sisällä Concepcionissa on avattu useita pikkupuoteja, joista saa erilaisia teelaatuja ja useaa merkkiä! Olen tästä todella iloinen. Ennen ei valikoimaa ollut juuri lainkaan. vain markettien tylsät teet. 

Olen muuten opiskeluaikoinani työskennellyt monta vuotta Turun kauppahallissa ihanassa teepuodissa, joten jonkinlaista kokemusta ja näkemystä minulla tästä teeaiheesta on :)

Meille tuli joulukuussa uusi jääkaappi, joka ei mahtunutkaan samalla paikalle kuin vanha. Vanha jääkaappi oli olevinaan suuri, mutta tämä uusi on aika megakokoinen, vaikka siinä ei edes ole kahta ovea vierekkäin! Entinen jääkaappimme oli komerossa. Nykyinen oli pakko sijoittaa keittiön puolelle. Koko järjestys meni uusiksi. Nykyisen jääkaapin paikalla olleet tavarat piti laittaa komeroon, jossa minulla ei ollut mitään hyllyä tai kaappia muovipurkeille yms.  Samoin suuri "leivontapöytä" piti siirtää kuistille ja tilalle laittaa vain pieni pöytä työhuoneestani. Kaikenlaisia luovia ratkaisuja piti käyttää, että saatiin tavarat mahtumaan jotenkuten mallikkaasti uusille paikoilleen hankkimatta kuitenkaan mitään uutta.


Tavararallia pelatessani muistin yhtäkkiä varastossa olevan vanhan kirjoituspöydän, johon olin vetänyt ensimmäisen maalikerroksen. Se on tarkoitus tuunata joskus tulevaisuudessa paremmaksi. Nyt kannoin sen aputyttöni kanssa komeroon. Pesin sen hyvin ja kaappiin sain ängettyä kaikki muovipurkkini ja kannet. Laatikkoon laitoin servetit ja laatikon alle leivinpaperit ynnä muun. Ylläoleva kuva on kuva ENNEN muutosta teehuoneeksi ;)


Tämän komeron tarina on melko mielenkiintoinen meidän talomme historian näkökulmasta. Asuimme nimittäin ensin pienessä mökissä kaksi vuotta. Nykyään se mökki on keittiömme. Tätä komeroa ei alunperin ollut lainkaan, vaan koko mökkimme (4x5m) oli yhtä tilaa. Komeron paikalla oli pieni taulu-tv, mikä oli silloin hienoa. Taulutelkkarit olivat vasta tulleet Chileen. (Tästä on aikaa kahdeksan vuotta.) Komeron paikalla oli pieni aitaus, jossa chihuahuamme nukkuivat ja sen aitauksen päälle rämähtivät maanjäristyksessä kaikki cd-levymme, josta olenkin kertonut vuonna 2008, jolloin yli 8 richterin maanjäristys tärisytti Chileä.


Kun rakensimme talomme mökin kylkeen, tämäkin nurkkaus muuttui. Uudelle puolelle rakensimme chihuahuoille oman tilavan huoneen, jossa on kaksi ikkunaa. Tähän nurkkaukseen taas teimme minulle työtilat. Olin siitä silloin äärettömän onnellinen, vaikka tila onkin pimeähkö. Myöhemmin kuitenkin teimme mökin kuistista sisätilaa, jotta sain tilavamman työhuoneen, jossa on kaksi ikkunaa ja lasiruutuovi tuomassa valoa. Talon puolella oli uusi iso kuisti, joten mökin kuistia ei enää tarvittu.

Tässä vaiheessa meillä oli uusi ongelma. Yhden uroksen sijasta meillä olikin niitä kaksi, sillä olin ostanut Suomesta uuden uroksen. Ja kun kaksi suuren egon omistavaa ukkelia asui samoissa tiloissa tyttöjen kanssa, niin lätäköitä muodostui jatkuvasti niin, että koko chihuhuone oli marinoitu pissaan aivan jatkuvasti. Päätimme siis tehdä uroksille oman huoneen tähän nykyisen komeron paikalle. Rakensimme seinät, muovitimme lattian ja laitoimme seinään lemmikkiluukun, josta pojat pääsivät ulos tahtoessaan. (Huoneesta on kuvia tässä blogissa > chihujen huone)


Toinen rakkaista uroksistamme lensi sateenkaarisillalle pari vuotta sitten ja meillä oli taas vain yksi uros. Tämä ei tunne tarvetta merkkailla reviiriään sisätiloissa, kun toista urosta ei ole lähettyvillä. Voimme taas siirtää kaikki chihut asumaan samaan huoneeseen ja se olikin hyvä, sillä meillä ei ollut lainkaan siivouskomeroa! Teimme entiseen urostenhuoneeseen hyllyt ja siitä tuli siivouskomero. Tämän jälkeen siivouskomeroon tungettiin jääkaappi, kun keittiöön piti saada tilaa kamiinalle. Kyllä tässä pienessä tilassa on ehtinyt olla uskomattoman paljon muutoksia näiden kahdeksan vuoden aikana!

Nyt jääkaappi ei mahtunutkaan komeroon ja taas tehtiin muutoksia, joista jo kerroinkin. Tähän asti olleet valokuvat ovat kuvia ENNEN teehuoneeksi muuttumista. Komerosta on tällainen näkymä keittiön puolelle:

Tuo pieni ikkunan alla oleva taso on se, joka muutti työhuoneestani keittiöön. Alunperin se on tehty kyllä juuri tuohon ikkunan alle, ja siksi se on samanlainen korkeamman tason kanssa. Kuvassa näkyy myös megalomaaninen jääkaappimme. Kaikki keittiössämme on erittäin kotikutoista ja itsetehtyä, ei ole keittiösuunnittelijoita tai suunnitelmia nähnytkään!


Komerossa on myös taidetta. Poikani näkemys kauniista äidistään :D


Tämän julisteen olen tuonut Suomesta ja se pitää olla keittiössä. Se edustaa minulle pohjoismaista idylliä.


JÄLKEEN-kuvat:


Huvittavaa, etten ole aikoihin tehnyt sisustuspostauksia ja sitten kun teen, laitan tuhat kuvaa pimeästä komerosta!


Huvittavaa se on senkin vuoksi, että olen katsellut blogeja sen verran kuin olen ehtinyt ja todennut, että suomalaisilla on älyttömän hienoja koteja. Vaivun usein alemmuudentuntoon ja mietin, miksi ihmeessä viitsin näyttää kotiani yhtään kenellekään. Tätä kotia ei ole tehty suurella rahalla, sisustusarkkitehdeillä eikä design-huonekaluilla. Ei suomalainen voi ymmärtää, miten vähän täällä meidän seudullamme on valikoimaa. Täällä on todella paljon haastavampaa saada nättiä aikaiseksi kuin Suomessa. Nyt kun äitini oli täällä, hän oli aivan pöyristynyt siitä, miten rumia huonekaluja Chilessä myydään. Koska minä olen sitä rumuutta katsellut jo kymmenen vuotta, tunnen itseni aivan voittajaksi siitä, että olen saanut aikaiseksi kauniin kodin, siis omasta mielestäni kauniin, sellaisen, jossa viihdyn! Sen kunniaksi pläjäys kuvia meidän komerostamme :D


Matka Suomeen on minulle aina löytöretki - ja kidutus! Pariin matkalaukkuun ei mahdu mitään, Suomen kirpputorit pullistelevat kaikkea ihanaa pikkurahalla. Chilessä niin ei ole. Chilestä ei löydä edes kauniita hyllynkannattimia! Siksi mieheni on tehnyt itse puusta ihan peruskannattimia, jotka olen maalannut valkoiseksi. Nekin ovat paremmat kuin kaupasta saatavat metalliset rumat kannattimet. Nämä punaiset toin Suomesta Indiskan alennusmyynnistä. Olen säästänyt niitä sopivaan kohteeseen ja nyt ne pääsivät seinälle. Hyllyt ovat vanhasta laudasta ja levystä. Maalasin ne valkoisella öljymaalilla.


Hyllylle laitoin tietenkin erilaisia teelaatuja. Clipperin teet tulivat myyntiin tänne jokin aika sitten ja hihkuin riemusta! Ikävä kyllä olen vähän pettynyt niihin. Niiden maku on aika lattea, toivoisin voimakkaampaa. Nuo pienet valkoiset Liisa ihmemaassa -purkit ovat Whittardin teetä. Äitini osti purkit Santiagosta ja jätti ne minulle. Ihanat! Takana näkyy Pacarin korkealuokkaista raakasuklaakaakaojauhetta sekä Argentiinasta tuomaani Mamuschkan valtavan ihanaa kaakaojauhetta. Jälkimmäisestä teen vain pikkukupillisen herkutteluhetkiin. Vain desilitra maitoa, jonka vaahdotan ja siihen sekoitan ison teelusikallisen kaakaojauhetta. Siitä tulee jälkiruoka, muuta herkkua ei todellakaan tarvita!


Nämä purkit ovat myöskin Whittardin teetä ja kaakaota. Käyn Whittardin liikkeessä aina kun käyn Santiagossa.


Äiti toi minulle eri teelaatuja sisältävän joulukalenterin Suomesta. En raski laittaa sitä pois. Ehkä ensi jouluna täytän sen uudelleen :)


Olen heikkona termoskannuihin. Hölmöä. Kuka nyt tarvitsee useaa termaria? Ei minulla kyllä ole kuin kolme, sillä pidän itseni kurissa. Sain muumitermarin ystävältäni, itse olen ostanut turkoosinvärisen, jossa on kukkia. Nyt Argentiinan reissulta ostin tuon ison termoskannun, jossa on koiran kuva. Äidiltä sain joululahjaksi siihen kuuluvan peltipurkin, jossa on sisällä - yllätys yllätys - teetä.


Tämän valkoisen teekannun olen saanut yhdeltä kälyistäni Amerikasta. Se on teepussikannu! Teepussin lanka vedetään tuon mustan kumisen reiän läpi ja siinä kohdalla sisällä on pieni "hylly", johon pussi jää lepäämään, jottei se lillu vedessä liian kauan ja tee teetä kitkeräksi. Kiva ja toimiva kannu silloin, kun tahtoo pussiteetä juoda.


Teehuone alkaa jo ulkopuolelta, kuten näkyy. Suomesta tuomassani hyllyssä roikkuu Tiheikönväki -teekuppeja. Alla on turkoosi lokerikko, jossa on Dominicin astioita. Laitoin jouluvalot teehuoneen nurkkaan ja ne tuovat ihanaa tunnelmaa illalla pimeässä. Tuohon oviaukon yläpuolelle minun täytyy löytää jostain - jos ei muualta niin jostain nettikaupasta - metallinen kyltti, jossa lukee Tea Room!


Pohjoismainen idylli on seinällä ja teekannun mallinen hajuste roikkuu hyllystä. 


Purkit järjestyksessä. Nyt on helppoa valita päivän suosikki.


Uudet Ricen melamiiniastiat pääsivät myös ihailtavikseni teehuoneeseen.


Teehuoneessa haudutan teet, mutta ei siellä ole kyllä tilaa nauttia niitä.


Teehuoneessa säilyvät myös hedelmät. Lasissa on poleota, eli puolanminttua. Se auttaa vatsavaivoihin.



Tämän kuvan nappasin nyt yöllä, kun aloin kirjoittaa tätä postausta. Tuo ystäväni virkkaama värikäs harjanvarsi kuuluu ihan selvästi sisustukseen!


Jäähdytän Teterian Berry Nice -teetä huomiseksi jääteeksi. Meillä nousi tänään auringossa mittari yli 50 asteeseen, joten nestettä kuluu! 

Toivottavasti ette pitkästyneet kuoliaaksi tuijottaessanne kuvia pimeästä komerosta, jota minä hienosti kutsun nykyään teehuoneeksi - siltikin, että siellä muumiverhon takana ovat imurit, höyrypesurit, cd-soittimet, kynttilät, lasipurkit, hyönteismyrkyt ja siivousvälineet! :D

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

56-vuotiaan juoksulenkkarit

Hehee, mikä otsikko! Mutta se minulle tuli mieleeni. Sillä jos minä käytän näitä juoksulenkkareita yhtä monta vuotta, kuin käytin NÄITÄ edellisiä, niin olen vielä 56-vuotiaana lenkkeleimässä nämä mustat Niket jalassani! Muistan vielä, miten kiertelin Turussa etsimässä hyviä juoksulenkkareita kaverini kanssa. En välittänyt ulkonäöstä, niiden piti vain tuntua täydelliseltä jalassa. Adidakset tuntuivat hyviltä, vakken pitänyt niiden väristä enkä muustakaan designista. Ne kuitenkin palvelivat minua hyvin seuraavat 15 vuotta! (Olen kertonutkin, etten ole juossut lainkaan moneen vuoteen, joten aktiivisessa käytössä ne ovat olleet vain joinakin vuosina.) 

Niiden Adidasten jälkeen olen hankkinut kyllä kahdet Merrellit vapaa-ajan käyttöön, joten eivät nuo Adidakset ainoat lenkkarini näinä vuosina ole olleet.

Nyt kiertelin alennusmyyntien vuoksi kaikki Concepcionin kauppakeskuksen urheiluliikkeet ja niitä on kyllä todella paljon! Minulla oli sama strategia kuin 15 vuotta sitten. Ei ole väliä, miltä näyttävät, kunhan tuntuvat täydelliseltä jalkaan. Tuli kokeiltua monia lenkkareita, mutta harva sai siivet kantapäihin. Kun laitoin nämä mustat Niket jalkaani, tiesin että siinä ovat minun juoksukenkäni! Niin kevyet ja hyvänmalliset.


Mieluiten olisin ostanut Merrellit, sillä Columbian kaupassa oli niin ihanan värisiä ja näköisiä Merrellin lenkkareita, että olisin tahtonut ihan väkisin sellaiset. Ne oli kuitenkin tarkoitettu polkujuoksuun. Sitten aloin miettiä, että oikeastaan polkujuoksuahan minä harrastan. Juoksenhan soratietä puolet matkasta! Olen myös suunnitellut hankkia sauvat ja alkaa sauvakävellä soratiellä. Eli ne Merrellit ehkä olisivat hyvät ja ne oli alennuksessakin. En kuitenkaan raski ostaa kaksia lenkkareita, joten paremman tuntuiset voittivat kisan.

Olen nyt juossut Nikeillä kolme lenkkiä ja ovat olleet hyvät. Edes varpaat eivät muutu punaisiksi, kuten vanhoissa Adidaksissa :D


Lenkkeily on tuottanut tulosta. Olen paljon paremmassa kunnossa kuin muutama kuukausi sitten. Kun aloitin lenkkeilyn syyskuussa, keskitahtini oli yli 7 min/km. Tänä aamuna se oli 5.45 min/km. Juoksen keveästi ja pahemmin hengästymättä. Ylämäkikävelyosuus vei aluksi minulta yli 14 min/km ja nyt enää hieman alle tai yli 12 min/km. Se osuus kyllä hengästyttää kovasti!

Lenkkiä en ole pidentänyt. Juoksen joka toinen päivä. Juoksen n. 3,7 kilometriä, jonka jälkeen ylämäkikävelyä 1,5 km. Tämän jälkeen vatsalihasliikkeitä. Seuraavaksi suunnittelen pidentää lenkkiä puolisen kilometriä ja ottaa ohjelmaan myös sauvakävelyä pari kertaa viikossa (jos kauppakeskukseen tulee sauvoja myyntiin.)

Vuoden 2016 lupauksen teinkin, että jatkan lenkkeilyä. Se tuo sopivasti virtaa aamuun.

Rapakunnostakin on siis mahdollista nousta omin voimin parempaan elämään :)

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Huis hois, näyttelykin pois!

Joulu lähti kodista pois eilen ja tänään on samansuuntaista tohinaa.





Menemme siivoamaan nukkekotiaiheisen joulunäyttelyni pois Concepcionin keskustasta. Onpa mukavaa saada taas nuket omaan kotiin! Ovathan ne jo reilun kuukauden olleet kaupunkilaisina. 

perjantai 8. tammikuuta 2016

Aamupaloja suloisista astioista


Concepcionin kauppakeskukseen Treboliin oli tullut aivan ihana uusi liike Jardin de Hadas eli Keijujen puutarha. Peikkokukkulan emäntä toki ryntäsi heti katsomaan keijukauppaa! Siellä oli paljon saippuoita, hajusteita ja voiteita, jotka on tietenkin tehty keijujen puutarhan kukkasista. Minun huomioni kuitenkin kiinnittyi netistä tuttuihin Ricen melamiiniastioihin! Olen himoinnut sellaisia jo pitkään, mutta eihän sellaisia kannata tilata, koska lähetyskustannukset tulisivat liian suuriksi. Vaikka astioiden hinta onkin kalliimpi täällä kuin Suomessa, ostin kuitenkin heti useamman astian, sillä yleensä Chilessä, kun jotakin kivaa löydän, seuraavalla kerralla ne ovatkin jo loppu, eikä lisää tule. Sitten jää harmittamaan, kun ei ostanut yhtään tai kun osti vain yhden tai kaksi. Toivon, että astiat pysyvät liikkeessä myynnissä pitkään, jotta voin ostaa silloin tällöin yhden murokipon tai lusikan lisää.


Peikkokukkulalla vietämme nyt kesäaikaa. Heti aamusta on aurinkoista ja lämmintä. On mukavaa kumota luonnonjogurtti uuteen suloiseen kippoon. Päälle laitan pellavarouhetta, mustikoita ja kurpitsansiemeniä. Sitten menen ulos linnunlauluun nauttimaan kesäaamiaistani.


Aamupala tai välipala syntyy hyvin blendaamalla erilaisia hedelmiä ja marjoja. Ylläolevassa erittäin namissa smoothiessa on yksi nektariini, 200 grammaa mansikoita, 50 grammaa mustikoita, 8 jääpalaa, 5 mintunehteä ja 2 basilikanlehteä.


Tänään aamulenkin jälkeen tein yläkuvassa näkyvän herkkujuoman: purkillinen luonnonjogurttia, 50 g banaania, 50 g mustikoita, 200 g mansikoita  ja muutamia vadelmia. Tästä saa hyvin energiaa tulevaan siivouspäivään. Meinaan siivota joulukuuset pois ja muutenkin puunata ja järjestellä. Pennuille täytyy järjestää isompi tila, sillä nyt ne tahtovat jo liikkua ja leikkiä.


Iloa päiväänne!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Tervetuloa vuosi 2016!


Tämä vuosi alkoi vauhdikkaissa merkeissä, juoksin nimittäin aamulenkkini ennennäkemätöntä vauhtia...syynä paarmat, joita juoksin pakoon hullun lailla. Ne ovat isoja ja ärsyttäviä, ne pyörivät ympärillä ja jäävät lentämään paikoillaan "tuijottamaan" suoraan silmiin. Niillä on niinkin hauska nimi kuin coliguacho. Aaargh! Täytyy alkaa juosta lenkit niin aikaisin aamulla, ettei ole vielä kuuma, josko ne olisivat sitten vielä nukkumassa. Ne nimittäin lentelevät vain aurinkoisissa kuumissa paikoissa. Coliguachot ilmestyvät vasta joulu-tammikuun vaihteessa, joten tämä oli ensimmäinen lenkkini ne riesana. Toinen syy pikaiseen askellukseen oli se, että yritin juosta varjosta varjoon ja pysytellä auringossa minimiajan. Se oli hieman hankalaa maantien varrella, jossa ei ole varjoa yhtään. No, normaalisti juoksenkin paljon aikasemmin, mutta nyt uudenvuodenvietto venytti nukkumaanmenoa melkein kahteen asti aamulla. Oli pakko nukkua pidempään.


Pikkuinen mies ei jaksanut odottaa vuoden vaihtumista, vaan simmahti sohvalle. Häneltä jäi juhlaruokakin syömättä. Uudenvuoden päivälliseksi meillä oli raa'asta kalasta tehtyä perulaista cevicheä, perulaista maissia, tomaatti-sipulisalaattia, machas-simpukkasalaattia, grillattua lihaa, grillattua kesäkurpitsaa ja grillattua longaniza-makkaraa Chillanilta. 

Vuoden vaihtuessa katselimme horisontissa näkyviä ilotulituksia Los Angelesista ja Cabrerosta. Kirkas tähtitaivas kaartui yllämme ja sirkat sirittivät. Minulla oli reppu selässä, sillä paikallisen uskomuksen mukaan uudenvuodenyönä täytyy lähteä pienelle reissulle laukut mukanaan, jotta pääsee seuraavana vuonna matkalle.


Mitä lupauksia tai odotuksia minulla on vuodelle 2016?

LUPAUKSET

Vietän enemmän aikaa koirieni kanssa, siis niin, etteivät ne vain hengaile lähelläni, vaan niin, että omistan aikaani vain niille tekemättä siinä samalla mitään muuta. 

Pidän itsestäni huolta, eli menen hammaslääkärille, mammografiaan ja kaikkiin tarvittaviin inhottaviin paikkoihin, vaikka mieluiten aina venytän niihin menemistä niin pitkään kuin mahdollista.

Yritän löytää jonkun hoitolan, joka nyppisi ja värjäisi kulmakarvani, koska kerran en itse siihen kykene ja ne rehottavat kuin jotkut puskat! :D Hyvä kampaajakin olisi kiva löytää. Olisikohan nyt jo aika huolehtia itsestäänkin, kun poika on jo kolmevuotias?

Jatkan aktiivista lenkkeilyä.

ODOTUKSET/TOIVOMUKSET

Toivoisin, että tämä vuosi selkeyttäisi tulevaisuuttamme. Missä tulemme asumaan? Minne tulen avaaman nukkemuseon? Minne tulen avaamaan pienen liikkeen? En uskalla toivoa, että mitään noista toteutuisi, niin monta vuotta olen jo toivonut, että jotain alkaisi tapahtua, mutta ei niin mitään. Siis toivon, että tämä vuosi edes näyttäisi suuntaa sinne, mihin olemme menossa.

Toivon, että tänä vuonna saisimme syvän kaivon, eikä olisi ainaista pulaa vedestä.

Tahdon, että koko perheemme ja laumamme pysyy terveenä!

Mikä on sinun tärkein lupauksesi ja toivomuksesi? Kerropa kommentiloodassa :)

ONNEA JA TERVEYTTÄ VUODELLE 2016!