Koiranruokasäkistä peti

Osallistuin jo MaMa-haasteeseen delfiinitakilla, mutta nyt on mieheni vuoro! MaMa-haasteessa on tällä kerralla aiheena "tuunaus". Kaikki tietenkin tuunailevat mitä hienoimpia juttuja, mutta kai tällainen puoliksi hupijuttukin mahtuu mukaan ;) Mieheni on ihan omin kätösin askarrellut nämä ja ommellut vielä täyttöaukotkin ällistyttävän hienoin pistoin kiinni!

Seita poseeraa uuden ulkopetinsä päällä

---

Meillä on siis talvi tulossa ja Chilessä se tietää sadekauden alkamista. Koirilla ei enää voi pitää petejä ulkona, sillä ne kastuvat ja homehtuvat. Koissulit kuitenkin tykkäävät maata jonkun pehmeän päällä ja pohdimme, miten voisimme tehdä edullisesti pedit, jotka kestäisivät muutaman kuukauden ja sitten ne voisi heittää pois. Koiranruokasäkkejä olen ennekin ommellut chihuille ulkopedeiksi niin, että ole täyttänyt pussit ompelujätteellä. Ne voi heittää pois, kun ne käyvät liian likaisiksi tai homeisiksi. Nyt mieheni tahtoi tehdä myös isoille koirille talvipedit ja hän keksi, mikä materiaali olisi petien täytteenä parempi kuin ompelujäte.

Havunneulaset tietenkin! Niitähän on Peikkokukkula täynnä!

Ostamme isoille koirille kerran kuukaudessa 30 kilon säkin ruokaa, joten tyhjiä säkkejä löytyy myös.

Taika oikein riehaantui onnesta

---

Minä pidin pussinsuuta auki ja mieheni työni havuja sisään. Pusseista tuli muhkeita ja kevyitä. Lisäksi havut ovat lämpimiä. Ja kuten näkyy, pedit pääsivät heti suureen suosioon.

Minäkin sitten päätin tehdä chihuille yhden talvipedin. Käänsin säkin nurin, jottei tarvitse katsella rumia tuoteselosteita.

Pentujen piti heti tutkia uusi muhkea ja kahiseva pomppupatja :)

---

Lisää tuunauksiani löydät sivupalkista "tuunailu".

Hiljaa hyvää tulee...

Talommehan on ollut lähes valmiina jo yli vuoden, mutta kylpyhuonetta meillä ei ole vieläkään ollut. Ulkona mäntyjen alla olemme nauttineet suihkutteluista ja talvella on ollut vanhanaikaisia pesuvatipesuja. Sunnuntaina kuitenkin saimme vihdoin yhden maestron tänne ja hän laatoitti pikavauhdilla kylpyhuonettamme, kunnes laasti loppui! Rautakaupassa oli laskettu laastin tarve ihan pieleen. Taitavat nuo kaakelitkin loppua, ennen kuin koko kylppäri on laatoitettu. Mutta ei hätää, maestrolla on aikaa tulla seuraavan kerran meille vasta viikon päästä. Hän ehtii tehdä meille töitä vain päivän viikossa! Että hiljaa hyvää tulee...saammekohan kylpyhuoneen valmiiksi vuoden päästä?

---

Ikkunasta näkyy mökkiosa, jossa on keittiö ja työhuone.

Eihän näissä kuvissa paljon katsomista ole, mutta laitan kuitenkin. Valitsimme ihan tavalliset valkoiset seinälaatat ja valkoisen saumausaineen. Lattiassa on sama iso luonnonvaalea laatta kuin olohuoneessakin harmaalla saumausaineella. En tahtonut mitään kuvioita kaakeleihin, sillä jostain syystä kyllästyn kaakeleiden kuvioihin todella nopeasti. Ne kuitenkin ovat tosi suuritöiset ja kalliit vaihtaa. Päätin siis, että kylpyhuoneeseen tulee ihan tavalliset neutraalit laatat ja sitä yksilöllisyyttä ja värejä tulee sitten ihan muusta! Minulla on jo suuret suunnitelmat, jotka näytän sitten joskus, jos niistä tulee totta!

Oven peltisen WC-kyltin ostin Nauvosta Suomenreissullani. Täällä ei tuollaisia ole myynnissä.

---

Arvatkaapa, mikä minua ihmetyttää? Täällä ei käytetä minkäänlaisia kosteussulkuja kylpyhuonetta tehdessä. Kääks! Miltähän täällä näyttää 10 vuoden päästä? Vai kuivattaako Chilen pitkä kuuma kesä kaikki rakenteet niin, ettei täällä tarvitse huolehtia sellaisesta?

Minusta on ihanaa, että kylpyhuoneessa on kunnollinen ikkuna! Meillä ei ole mitään koneellista tuuletusta, joten ikkuna on senkin puolesta tarpeellinen. Naapureita ei ole lähimaillakaan, joten tahdoin ikkunaan tavallisen lasin, en mitään sumuista lasia, josta ei läpi näe.

Toivottavasti ensi viikonloppuna kylpyhuone edistyy taas vähän!

Delfiinitakki

Tällä postauksella osallistun ensimmäisen kerran MaMa-haasteeseen, joka on kuudes laatuaan. Haaste on peräisin 37 tuntia vuorokaudessa -blogista.

Päätin vaihtaa eilen illalla tietokoneen ompelukoneeseen ja sain Yodalle aikaiseksi delfiinitakin talven kaupunkireissuja varten. Sininen kangas on vanhoista housuistani, jotka olivat alunperin beiget, mutta jotka värjäsin itse sinisiksi. Ainakin seitsemän vuotta käytettyäni housuja ne menivät niin huonoon kuntoon, että päätin leikata ne uuteen käyttöön. Tein kaavat hihattomaan pikkukoiran takkiin ja leikkasin kankaat.

Vuorikangas on kälyni vanhasta hameesta, harmaata vuorisilkkiä. Delfiinin leikkasin toisen kälyni tyttären pojan vanhasta kulahtaneesta t-paidasta. Otin siitä myös merkin talteen ja ompelin merkin takin helmaan.

Ainoat uudet materiaalit takissa ovat metalli-D hihnan kiinnitystä varten sekä hihojen kanttauksiin käyttämäni trikoopalat. Niitäkään ei tarvinnut ostaa, sillä niitä löytyy aina iso kasa materiaalivarastoistani. ---

Tämä takki on siitä kätevä minikoiralle, että hihattomassa takissa on helpompi liikkua. Takki toimii samalla myös valjaina, eli pantaa ei tarvita. ---

Vanhoista vaatteista on todella hauskaa kehitellä kaikenlaista. Teen paljon nukkeja sekä koiranvaatteita omaan käyttöön kierrätyskankaista, jotka tulevat itseltäni sekä sukulaisilta.

Kukkulalla munitaan

Peikkokukkulalla on aivan ihana tuulinen ja aurinkoinen syyspäivä meneillään! Luonto loistaa kauniissa, voimakkaissa väreissä, vaikkei mitään ruskaa täällä ole. Puut eivät ole vielä pudottaneet lehtiä. En meinaa tässä koneen ääressä istua sen pidemään, en raski menettää tätä päivää, mutta tulin kertomaan, että meillä MUNITAAN!

Toivottavasti näistä kuoriutuu KANOJA ihan pian!

Grillasin tänään kesäkurpitsoja, sipulia, valkosipulia, sieniä ja pihvit. Lounaan jälkeen otimme miehen ja vanhimman chihumme Chiquititan kanssa torkut filttien päällä talon edustalla auringossa (kasvot kuitenkin peitettyinä). Vaikka ilma on jo viileä, aurinko on kuitenkin polttavan kuuma.

---

Suloista sunnuntaita!

Olen luova individualisti

Tykkäätkö tehdä persoonallisuustestejä? Minulla on sellainen kieroutuma, että olen aina tykännyt vastata kaikenlaisiin testeihin ja kyselyihin. Varsinkin persoonallisuustestejä on hauskaa tehdä, sillä sitten voi arvioida, menikö nappiin vai ei. Nyt löysin Liisa ihmemaassa –blogista toiseen blogiin, jossa oli linkki persoonallisuustestiin. Minähän ryntäsin heti sitä tekemään. Testi oli helppo ja nopea tehdä, sillä kolmesta kortista piti aina valita se, jonka sanat kuvaavat parhaiten itseä. Jokaisessa valitsemassani kortissa oli ainakin yksi sana, joka ei minuun täsmännyt.

Testin mukaan minä olen ”luova individualisti” ja uskon kyllä sellainen olevanikin. Kuvauksessa on monta kohtaa, joista ajattelin, että tuo ei pidä paikkaansa, mutta sitten kun aloin ajatella asiaa tarkemmin, huomasin, että taitavat nekin totta olla, vaikken ehkä itse tahtoisikaan.
Minä kursivoin tekstistä kohdat, jotka osuivat aivan nappiin.

Luova individualisti
©Viivi Brunila & Marika Borg
---
Neloset ovat syvällisiä, tunteikkaita ja aidosti yksilöllisiä ihmisiä. He kokevat elämän monipuoliset sävyt herkästi ja oivaltavasti ja ammentavat usein tarkkanäköistä luovuuttaan sekä työhönsä että yksityiselämäänsä. Tunteet ovat Neloselle tärkeä mittari. Nelonen on yleensä hyvin perillä siitä, millaisia ajatuksia erilaiset ihmiset ja tilanteet hänessä herättävät. Nelosella on ainutlaatuinen kyky muuntaa kokemuksensa, vaikeat ja raskaatkin, merkitykselliseksi kauneudeksi. Neloselle on tärkeää, että hänen yksilöllinen kädenjälkensä näkyy kaikessa, mitä hän tekee. Usein Neloset löytävät jonkin taiteellisen ilmaisumuodon sisäiselle maailmalleen, mutta yhtä hyvin he voivat ammentaa luovuuttaan työhönsä, harrastuksiinsa tai pukeutumiseensa.
---
Neloset ovat samanlaisuudessaan hyvin erilaisia ja pelkkä tyypin kuvaileminen yhdenmukaisesti sotii Nelosen yksilöllisyyden kaipuuta vastaan. Nelonen asennoituu elämään vahvasti tuntien ja saattaa välillä jopa voimistaa tunteitaan ja kokemuksiaan oman mielikuvituksensa avulla. Nelonen sisäistää kokemuksensa ja ottaa asiat hyvin henkilökohtaisesti. Tämä saattaa näyttää ulospäin joskus yliherkkyydeltä, liioittelulta ja dramaattisuudelta. Neloset myös loukkaantuvat herkästi, jos kokevat tulleensa ohitetuiksi tai väärin ymmärretyiksi. Neloselle on tärkeää tuntea, että hänen ainutlaatuisuutensa ei jää muilta huomaamatta.

Nelonen kokee tinkimättömyyden ja aitouden hyvin tärkeäksi ilmaistessaan itseään ja hän odottaa tätä samaa intensiivisyyttä myös muilta. Joskus Neloselle on tärkeää vetäytyä omaan sisäiseen maailmaansa, pois ulkomaailman asettamilta rajoitteilta ja vaatimuksilta ja selvittää tunteidensa viesti itselleen. Nelonen saattaa jopa nauttia melankolian ja haikeuden tunteista. Neloset kokevat herkästi olevansa erilaisia ja että muut eivät ymmärrä heitä. Nelosten on vaikea käsittää asiallista tunteilemattomuutta ja he pitävät välillä muita ihmisiä pinnallisina ja ylipirteinä. Arjen ja tavallisuuden vierastaminen saattaa joskus tehdä Nelosesta myös epäkäytännöllisen ja erikoisuutta tavoittelevan.
---
Parhaimmillaan Nelonen on vahva, moniulotteinen ja intuitiivinen ihminen, joka ammentaa syvällisyyttä ja luovuutta kaikilla elämänsä alueilla. Neloset ovat erittäin persoonallisia, oivaltavia ja ainutlaatuisia ihmisiä, joille elämä on kiehtova mysteeri. Nelosen kyky tuntea ja kokea elämää syvästi tekee hänestä upean ja vahvan ystävän. Neloselle mitkään inhimilliset tunteet eivät ole vieraita ja hän on mitä suurin tuki hädän hetkellä. Nelonen voi olla yhtä aikaa vakava, hauska, haavoittuva ja emotionaalisesti vahva. Nelosten huumorintaju on usein juuri älykkään oivaltavaa ja rosoisen riemastuttavaa.

Tekstissä on muutama kohta, joiden en voi katsoa kuvaavan itseäni. Esimerkiksi ikävä kyllä minun on sanottava, etten ole kauhean syvällinen. Joissakin harvoissa asioissa poraudun asioihin syvällisyyteen asti, kuten vaikka onnellisuuden ja unelmien pohdinnassa, mutta on paljon, paljon asioita, joissa tahtoisin olla syvällisempi, ja myös joskus melkein häpeän itseäni, etten jaksa olla syvällisempi tärkeissä asioissa. Pinnallisuus on jonkinlainen pakokeino. On helpompaa ajatella pinnallisia asioita, kuten vaikka sisustuksen väriä ja käsitöitä, jotta pääsee ajattelemasta toisia, ikävämpiä asioita.

---
Tekstissä sanotaan, että nelonen asennoituu elämään vahvasti tuntien. Ennen olin sellainen. Chileen muuttaminen latisti puolet tunneskaalastani. Jo viisi vuotta olen ollut ”puoliksi halvaantunut”. Ilo ei ole yhtä suurta kuin ennen, suru ei ole yhtä syvää kuin ennen, onni ei ole yhtä voimakasta kuin ennen, tunteista on kadonnut terävin kärki. Mistä se johtuu? Vieraasta kulttuuristako? Uskon niin. Voikohan minusta vielä joskus tulla taas kokonainen? Voiko kenestäkään maansa jättäneestä tulla kokonainen?

---
Nelonen saattaa jopa nauttia melankolian ja haikeuden tunteista, väitetään tekstissä. Onneksi siinä on lieventämässä tuo ”saattaa”. Minä nimittäin INHOAN melankolisuutta ja haikeutta itsessäni! Minussa on kumpaakin mainittua tunnetta yliannostus ja lahjoittaisin mielelläni osan siitä haluaville! Joskus teininä ehkä nautinkin tuollaisista tunteista, mutta nyt aikuisena, voi miten inhoan sitä puolta itsessäni! Tahtoisin olla aina ILOINEN ja kepeällä mielellä!

---
Sitten vielä tahdon analysoida tekstissä yhtä kohtaa: Arjen ja tavallisuuden vierastaminen saattaa joskus tehdä Nelosesta myös epäkäytännöllisen ja erikoisuutta tavoittelevan. Arjen vierastaminen – mitä se on? Vierastanko minä arkea, koska en ole mennyt kodin ulkopuolelle töihin, vaan keksin omat hommat? Vierastanko arkea, koska en ole hankkinut lapsia, joita pitäisi hoitaa? Onko arjen vierastaminen sitä, ettei tahdo tehdä töitä kahdeksasta neljään? Ei minulla olisi mitään sitäkään vastaan, jos työ olisi mieleistä. Minä siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa joka ikinen päivä, ei se voi arjen vierastamista olla. Mutta tuon minä allekirjoitan, vierastan jonkinlaista tavallisuutta. Jos elämä olisi kauhean tavallista (mitä se sitten onkaan), niin kyllästyisin ihan varmasti ihan kauhean helposti.

---
Epäkäytännöllinen? Olenko minä epäkäytännöllinen? Hmmm. Minä olen Chilessä oppinut elämään ja sietämään monia epäkäytännöllisiä asioita, mutta tekeekö se minusta epäkäytännöllisen? Koen olevani kyllä aika keskitiellä kulkija. Onko jossain olemassa sellaista testiä, jossa voi mitata epäkäytännöllisyyttään? Voisin käydä tekemässä! ;)

---
Jaaha ja vielä erikoisuutta tavoitteleva. Erikoisuuden tavoittelu kalskahtaa rumalta suomalaisessa kulttuurissa. Ihmiselle ei kelpaa se tavallinen, kuvittelee olevansa jotain muuta kuin on, luulee olevansa erikoinenkin... hmmmm. Minä tahdon olla tavallinen suomalainen, mutta Chilessä olen erikoinen (ja omituinen)! Koska kerran olen blondi Suomesta, olen erilainen ja erikoinen, siitä ei mihinkään päästä. Lisäksi minulle estetiikka on hyvin tärkeää ja minun esteettinen silmäni on rakennettu hyvin eri tavalla kuin chileläinen, joten tavoittelen varmasti erikoisuutta tässä kulttuurissa jo ihan kotinikin sisustamisessa sekä tekemissäni käsitöissä. Millainen olisin Suomessa? Tavis, kävisin töissä ja kotini olisi samanlainen kuin muilla, jotka tykkäävät samasta tyylistä ja ostavat tavaroita samoista kaupoista;) (kai...)

---

Millainen ihminen sinä olet? Käy tekemässä testi!

Mistä on pienet hauvat tehty?

Mistä on pienet hauvat tehty?

Päärynämäisistä vartaloista, nuppukorvista, tuhinasta...

vaaleanpunaisista tassuista, läpinäkyvistä kynsistä, silmäpusseista...

lyttykuonoista, täydellisistä viiksistä, piipityksestä...

Niistä on pienet hauvat tehty!

Dahlian iltatervehdys

Hei kaikki! Tässä on kuva minusta kuukausi sitten. En ollut vielä aukaissut silmiäni. Tänään minä olen jo puolitoista kuukautta vanha ja olen jo hurrrjan iso! Painan 670 grammaa. Sain tänään ensimmäisen rokotukseni. Siinä on "myrkyt" kuutta tautia vastaan. En itkenyt yhtään. Mami sanoi, että olen reipas karvatyttö.

---

Minun emollani on nenässä tuollaiset rypyt kuin minullakin tuossa kuvassa. Ihmismami ajatteli, että minulle jää rypyt aikuisenakin ja se ei kuulemma ole kamalan hyvä juttu. No, minun ryppyni ovat silinneet ilman ryppyvoiteita. Enää ei ole nenun ympärillä rypyn ryppyä ja mami sanoo, että olen vielä kauniimpi kuin ennen. Mami sanoo minua "pikkukukaksi".

---

Taitaa mennä tämä ilta nukkumiseksi, kun tuo rokotus raukaisee niin kovasti. Koko ryhmärämä nukkuu kasassa pesässä takan vieressä. Mami sanoi, että parin tunnin päästä hän alkaa tehdä sushia. Nyt hän ompelee kanivinoja.

---

Leppoisaa perjantai-iltaa kaikille! Toivoo: Dahlia

Talveen valmistautumista

Me alamme valmistautua talveen.

Naapuri toi meille aamulla halkokasan.

Täällä härät ovat vielä tavallinen työväline.

Ja miehet käyttävät tuollaisia hattuja, joiden lierin tulee olla hyvin kova ja suora. Tuo mies kuvassa, jolla ei ole hattua, on minun mieheni, joka ei tuollaisia hattuja käytä, vaikka chileläinen onkin. Hän sitä vastoin käyttää kilttinä poikana vaimonsa tekemiä valkoisia pyjamahousuja, joissa on värikkäitä koirankuvia:D Mitähän naapurin machomies ajatteli? Hihii!

Isipapat

Pienellä Dianellalla on kaksi isipappaa.

Dianellan ihmisisi on niin suuri, että ei kuvaan mahtunut Dianellan lisäksi kuin osa jalkaa.

Dianellan oikea isikin on iso - ainakin Dianellan mielestä!

Dianella: "Hei isi, saanko tulla sinne?"

Choko B: "No, tule vain, mutta tämä minun sammakkoni ei ole pikkulasten lelu. Siihen älä koske."

Maailma on niin suuri...

...kun ensimmäisen kerran pääsee ulos pesäkolosta. Ihmismamin ympärillä oli turvallista pyöriä, ennen kuin uskalsi lähteä valloittamaan maailmaa:)

---

Tänään tilanne on jo aivan toinen. Pennut juoksevat ympäriinsä, eivätkä tahdo sisälle ollenkaan. Kun niitä alkaa väsyttää, ne kömpivät pieneen koirankoppiin ja ottavat torkut siellä. Sitten on taas meno päällä! Ne yrittävät vähän jo haukkuakin. Ne murisevat toisilleen, purevat korvasta ja pomppivat. Ewok tappaa vaaleanpunaista turkispötköä ja Elvira on aivan yliaktiivinen :D

Kukkakakkuset ja angstia maestroista

Kun tekee mieli jotain hyvää nopeasti, teen mikrokakkusia. Ohjeet ovat helppoja ja tosi nopeita. Ostin nyt uudet silikonivuoat, jotka sopivat loistavasti mikrokakkusten tekoon.

Kakkusia mikrotetaan muutama minuutti. Sitten annan kakkusten vetäytyä vähän aikaa ja ne pullahtavat helposti ulos vuoistaan. Tulee ihan esittelykelpoisia.

Kyllähän oikeassa uunissa kakuista tulee maukkaampia, mutta uuni myös käyttää enemmän aikaa ja energiaa. Meillä on kaasu-uuni, jota ei ole vielä asennettu, joten en voi sitä käyttää. Muutenkin sen käyttäminen tulee jäämään aika vähälle, sillä kaasu-uuni polttaa aina kakut ja piirakat pohjasta. Meillä on myös puuhella, mutta sitäkään ei ole asennettu tällä hetkellä. Se taas polttaa ruuat takanurkasta. En ole ajatellut hankkia sähköuunia, sillä sähkö on Chilessä hyvin kallista. Saamme varmaan tuon kaasuhellan asennettua tässä seuraavien viikkojen aikana, joten kai sitäkin täytyy sitten opetella käyttämään niin, että onnistuisi polttamaan kakkuja vain minimaalisesti.
---
Sanoin, että saamme hellan asennettua "seuraavien viikkojen aikana". Tämä johtuu siitä, että meillä piti alkaa kylppäriremontti kolme viikkoa sitten. Kylppäriremontin jälkeen alkaisi kuistin rakennus ja sitten pieni talon laajennus, johon liittyy myös keittiön uudelleen järjestäminen. No, hommat eivät sitten alkaneetkaan, sillä maestro, joka lupasi tulla tekemään työt, lopetti puhelimeen vastaamisen. Miksei ihminen voi sanoa, ettei tahdo ottaa työtä vastaan? Miksi hän sanoi, että totta kai tulee huomenna aloittamaan, ja sitten ei kuitenkaan ilmesty, eikä edes vastaa puhelimeen? Niin tyypillistä. Etsimme toisen maestron. Tämä lupasi aloittaa viime lauantaina. Perjantai-iltana mieheni soitti varmistakseen, että maestro todella tulisi. Maestro kertoi olevansa niin sairas, ettei voisi tulla. Seuraavana lauantaina hän aloittaisi, mutta meidän pitää mennä hakemaan hänet kotoa!
---
Toivokaa nyt kanssani, että joku edes siedettävä maestro tulisi tänne, jotta saisimme sisäsuihkun ennen talvea, jotta saisimme katon tuohon ulko-ovien päälle, ettei vesi sada ovien alta sisään, kuten viime talvena ja jotta muutkin suunnitelmamme toteutuisivat. Kerron niistä sitten lisää, jos ne alkavat toteutua.

Ulkoilua

"Musta tuntuu, etten ole saanut elämässäni vielä mitään järkevää aikaan. Pitäis kai keksiä jotain..."

"Tämä jätkä meinaa nyt laskea nää havunneulaset!"

"Vitsit, että mä sekosin jo laskuissa, näitä neulasia on niin paaaaaljon!"

"Ekskjuusmii leidi, mut mäkin tahtoisin päästä sinne ylös!"

"Hei mami, kyllä tätä ulkoilua on jo harrastettu riittävästi. Mennään takaisin sisälle nukkumaan!"

---

Tiedättekö mitä? Pinky Pawsin pentuja on kyselty Suomea myöten! Pitäisikö ryhtyä tuumasta toimeen? En vaan oikein osaa päättää, kannattaako lähteä siihen rumbaan.

Rukous Japanille

Ystäväni Kaori järjesti rukoustilaisuuden Japanille.

Ensin Kaori kirjoitti musteella seinälle rukouksen Japanille ja koko ihmiskunnalle. Oli liikuttavaa nähdä, miten syvältä asti Kaori oli järkyttynyt maansa kohtalosta ja miten onnellinen hän oli siitä, että niin moni ihminen otti osaa tilaisuuteen.

Kaori kertoi siitä, miltä hänestä tuntui olla vuosi sitten Chilessä maanjäristyksessä ja miten huolissaan hänen vanhempansa olivat hänestä. Nyt oli hänen vuoronsa olla huolissaan hänen vanhemmistaan, perheestään ja ystävistään.


Kaori opetti meidät taittelemaan näitä rauhankyyhkyjä. 1000 rauhankyyhkyä voisi toteuttaa jonkin toiveen, kuten rauhaa maailmaan. Teimme kaikki monta paperilintua ja niitä tehdään vielä viikko. Kun 1000 lintua on kasassa, ne lähetetään Japaniin.

Olimme Skypen kautta yhteydesä Kaorin ystäviin Japanissa. Chilessä vuosina 2006-2007 asunut nuori mies kertoi, mikä tilanne siellä nyt on. Kaikki ovat hyvin huolissaan säteilystä. He eivät usko hallituksen kertovan heille totuutta. Kaikki etsivät tietoa netistä ja ulkomailta. Kaorin vanhemmat ovat kaukana järistysalueelta, mutta säteilyä pelkäävät kaikki.

Lopuksi meditaation keinoin pyysimme kaikilta jumalilta ja enkeleiltä suojelusta Japanille. Kätemme suojelivat Japania. Vielä lopuksi ulkona sytytimme kynttilät ja olimme piirissä pitäen kiinni toistemme käsistä. Ne jotka osasivat, lauloivat jonkin mantran. Kaunis tapahtuma ja sydämellisiä ihmisiä.

---

Toivottavasti tämä tapahtuma sai aikaan suojelusta Japanille, japanilaisille ja koko ihmiskunnalle!
---

Dios bendiga a Japón

Desde el punto de luz en la mente de Dios

que afluya luz a las mentes de los Japoneses

que la luz descienda a Japón

Desde el punto de amor en el corazón de Dios

que afluya amor a los corazones de los Japoneses

que el Cristo retorne a Japón

Desde el centro donde la voluntad de Dios es conocida

que el propósito quíe las voluntades de los Japoneses

el propósito que los maestros conocen y sirven

Que la buena voluntad y la voluntad de hacer el bien

desciendan en todo Japón

que lal luz, el amor y el poder desciendan en todo Japón

que Japón sea bendito con sanación,

misericordia, compasión,

PAZ, ARMONÍA, Y ESPERANZA

que Dios bendiga a Japón

con agradecimiento y en plena fe. GRACIAS!

Meckin ja Mickin mökki

Muistatteko TÄMÄN postauksen, jonka kirjoitin viime syyskuussa? Ompelin havuja ja pyysin teitä arvailemaan, mitä ihmettä oikein puuhasin. Lupasin kertoa teille vastauksen ja joku teistä kyselikin pitkään, että milloin kerron. No, en ole saanut kerrottua, sillä homma ei koskaan valmistunut loppuun asti. En minä nytkään ole tehnyt asian eteen mitään, mutta koska tajusin, ettei aika riitä tuohon projektiin vielä pitkään, niin päätin nyt sitten näyttää mitä silloin värkkäsin.

Mieheni teki minulle edellisjoulun näyttelyyn pikaisesti nukkekodin, johon sain esille muutaman huonekalun ja nuken. Näyttelyn jälkeen päätin muuntaa nukkekodin peikkojen mökiksi. Suomen reissullani kuitenkin ostin antiikkimarkkinoilta Mecki-pariskunnan ja kotiin palattuani tajusin, että mökistähän tulisi hieno koti Meckille ja Mickille!



Minun on pitänyt maalata talo, tehdä katto loppuun asti valmiiksi, värkätä siileille huonekaluja yms. Talo on ollut koko ajan työpöytäni alla odottamassa aikaa ja inspistä, mutta kumpaakaan ei ole tullut. Nyt päätin viedä mökin varastoon ja haen sen sieltä vasta, kun todella meinaan tehdä asialle jotain.

Eli siis havuja ompelin peikkomökin katoksi, josta nyt sitten tuleekin siilipariskunnan mökki!

Tunnetteko te Meckin ja Mickin? Siilit ovat saksalaisen Steiff-tehtaan tuotantoa 50-luvulta. Olen himoinnut niitä pitkään nukkekokoelmaani, mutta en ole koskaan raskinut ostaa niitä silloin harvoin, kun sellaisia on tullut vastaan. Turun antiikkimarkkinoilla kuitenkin sellaiset oli. Ne myytiin erikseen. En voinut kuvitellakaan ostavani vain yhtä, olisi kauheaa, että niin kauan yhdessä ollut pariskunta erotettaisiin toisistaan jonkun ahneuden tai toisen nuukuuden takia! Miten joku kehtaakin myydä niitä erikseen? Mietin kauan, raskinko ostaa ne molemmat, sillä yhtä en missään nimessä ostaisi, ja lopulta päätin sijoittaa roposeni siilipariskuntaan. En ole katunut:)

Kaksi alimmaista kuvaa olen lainannut netistä.
---

Onko sinulla muistoja Meckeistä? Onko sinulla Meckejä? Kerro minulle!

Sekarotuinen Moppe

Olen nyt pistellyt Espanjaan lähteväksi tällaista Moppe-taulua. Chilessä on paljon sekarotuisia katukoiria ja ne olivat inspiraationi tähän tauluun. Taulun nimi onkin alunperin "Quiltro Chileno". Eriväriset raidat ja pilkut kuvaavat rotujen kirjoa. Tämä kuvan taulu ei ole vielä valmis. Joskus on ihan hauskaa näyttää keskeneräisiäkin töitä.

Olen näitä samaisia Moppeja myynyt sekä Chilessä että lähettänyt Suomeen. Jokainen Moppe on oma yksilönsä. Yhtäkään täysin samanmallista tai -väristä Moppea ei ole olemassa. Olen värjännyt kaikki villat itse. Pohjan valkoinen on värjäämätöntä lampaanvillaa ja ruskea on värjäämätöntä laamanvillaa. Moppetaulu ripustetaan keppiin. Jos sinä tahdot Mopen kotiisi, tilaapa sellainen Peikkokukkulan Pajapuodista!

Meillä kävi tarkastaja!

Viime sunnuntaina saimme vieraan. Chilen Kennel Clubin tarkastaja tuli käymään. Santiagosta Kennel Clubista oli Choko Bon Bonin pedigree lähetetty lupausten mukaisesti Concepcionin tarkastajalle. Tällä oli asiaa muutenkin tänne meidän suuntaan, niin hän tarjoutui tuomaan paperin meille. Ikävä kyllä pentujen mikrosiruttamista ei voinut tehdä samaan syssyyn, sillä ne ovat vielä liian nuoria. Täytyy siis viedä pennut Conceen joidenkin viikkojen kuluttua.

Dianella muistuttaa tällä hetkellä eniten isäänsä.

---

Minä sanoin puhelimessa tarkastajalle, että tulisi sitten saman tien katsomaan meidän "kasvatuslaitoksemme", kun kuitenkin hänen täytyy se jossain vaiheessa tehdä. Hän totesi sen hyväksi ideaksi.

Kun tarkastaja näki chihujemme suuren ulkotarhan, jossa on metsää, kumpuja ja polkuja, tämä nojasi olkapäähäni ja sanoi":Mia, olen nii-iin kateellinen sinulle! Tämähän on oikea paratiisi!" Tarkastaja itse kasvattaa paria koirarotua ja hänellä on vain pieni pimeä kaupunkitakapiha käytössä. Tarkastajan mukana oli villakoirien kasvattaja ja myös tämä totesi, että tässä paikassa ei yksikään koira voi stressaantua. Minä ja mieheni tietenkin hyrisimme tyytyväisyydestä. Tiesimmehän me sen!

Dianella on perheen llorona (=itkupilli)

---

Tarkastaja totesi kaiken olevan erittäin kunnossa. Hän katseli kriittisesti chihujamme ja kertoi oman mielipiteensä niiden heikkouksista ja vahvuuksista. Näytin ihanat pentumme Ewokin, Elmerin, Elviran, Daphnen, Dahlian ja Dianellan. "Dios los bendiga", sanoi tarkastaja. Sitten aloin valittaa siitä aiheesta, etten osaa päättää, minkä pennuista myisin, kun ne ovat kaikki niin ihania. Hän sanoi, ettei nartuista kannattaisi myydä yhtään, vaan pitää kaikki itsellä! Häh?

---

"Niin", sanoi tarkastaja, "teillä on niin älyttömän vähän chihuja, ettei tällaisella koiramäärällä voi kasvattaa niitä. Tarvitset ainakin 16 narttua lisää." Minä vähän kakistelin, että miten minä niin monta chihua voisin pitää. Hän ei ymmärtänyt lainkaan kysymystäni. "Teillähän on niin paljon tilaa ja kaikki mahdollisuudet suurentaa narttujen määrää." "Mutta miten minä ehdin antaa rakkautta niille kaikille ja kohdella niitä jokaista omana yksilönään?" minä ihmettelin. Tarkastaja kohautti olkiaan ja totesi, että niin pienellä chihumäärällä, joka meillä on, ei tee mitään, että rohkeasti vaan jättämään useampi pentu kotiin, jos ne ovat hyvälaatuisia.

"Hei, mitä se setä minusta sanoi?"

---
Onhan Suomessakin kasvattajia, joilla on todella paljon chihuja, mutta pääsääntöisesti siellä suositaan hyvin pienimuotoista kasvattamista ja chihut elävät perheen lemmikkeinä. Monella kasvattajalla Suomessa tuntuu olevan siinä viisi chihuahuaa, ellen ihan väärin ole asiaa ymmärtänyt;) Täällä kasvattajilla koirat ovat häkeissä, eivätkä läheskään kaikki todellakaan elä lemmikkeinä sisällä talossa. Tässä vähän aikaa sitten meillä kävi yksi nainen, joka tahtoisi todella mielellään ostaa nartun meiltä. Hän kertoi käyneensä useassa paikassa (myyvät rekisteröimättömiä chihuja), eikä YHDESSÄKÄÄN paikassa chihut eläneet, kuten meillä. Hän oli ihmeissään, ettei meillä edes haissut koira, vaikka niin monta chihua asuu sisätiloissa. Naisella itsellään on jo viisi chihuahuaa (rekisteröimättömiä ja hänen sanojensa mukaan "rumia") ja nyt hän tahtoisi satsata oikein kauniiseen yksilöön. Tosin vieläkin hän mieluummin hankkisi rekisteröimättömän, koska ne ovat edullisempia.

Daphne

---

Minä ihkuttelin tarkastajalle Ewokkia. Hän totesi Ewokin olevan niin hyvän näköinen kuin nyt kuukaudenikäinen chihu voi olla, mutta pyöritteli silmiään, kun sanoin, että ehkä jättäisin Ewokin meille ihan vain lemmikiksi. Chilessähän pk- ja lk-chihua ei saa risteyttää, joten Ewokista ei olisi poikakaveriksi yhdellekään nartullemme. Ewok vaan on niin ylisuloinen! Sillä on jo nyt selvästi persoonallisuutta! Se murisee, hyppelee kuin pingispallo, jonka jälkeen se kaatuu kyljelleen, kun ei osaa vielä hallita kehoaan. Se pienillä tassuillaan jo kutsuu leikkiin ja haluaa syliin! Se oli ensimmäinen pennuista, joka tahtoi ihmiskontaktia.

Sitten tarkastaja antoi minulle neuvon, joka kylläkään ei ollut minulle uusi:" Älä ala kasvattaa pitkäkarvaisia chihuja. Joudut lopulta syömään ne, sillä KUKAAN ei osta niitä. Pitkäkarvaisia chihuja luullaan Chilessä sekaroituiseksi koiraksi." Kuten huomaatte, tarkastaja on huumorimiehiä. Välillä minulla menee vähän yli hilseen, kun kaikki kielileikit eivät vielä avaudu.

Dahlia

---

Kirjoittelen postausta tässä sängylläni vinokaton alla, sillä alakerrassa ei taas vaihteeksi nettiyhteys toimi. Choko Bombis Bombis makaa karvaiset ketarat ojossa vaaleanpunaisessa paidassaan täysin tyytyväisenä tässä vieressäni mummon virkkaamalla tilkkupeitolla. Choko Bombis Bombis lähettää paljon terkkuja S:lle Lahteen ja minä lähetän paljon terkkuja kaikille teille, jotka satutte tämän postauksen lukemaan!