Onko sinulla ollut jokin himoharrastus, josta olet joutunut täysin luopumaan pakottavien syiden takia? Onko olemassa jotakin ruokaa, jota olet rakastanut yli kaiken, mutta olet joutunut luopumaan siitäkin pakottavien syiden takia?
---
Minulle on käynyt näin monen monta kertaa! Täällä ei ole pyöräily- eikä rullaluistelumaastoja. Täällä ei ole silliä eikä silakoita. Täällä ei ole mustikkametsiä eikä sienimetsiä....ja nyt päästäänkin itse aiheeseen!
---
Minä olen menettänyt himoharrastukseni joka kaiken lisäksi liittyi ruokaan, joten menetin molemmat kertaheitolla, kun muutin Chileen. Suomessa olen ollut lapsesta asti himosienestäjä! Minä olen aina rakastanut kuljeskella metsissä ja poimia sieniä. Minulla oli useita sienikirjoja. Pakastin ja kuivatin tatteja, suppiksia, kantarelleja, haperoita, rouskuja, limanuljaskoita jne. Tein piirakoita ja kastikkeita.
Peikkokukkulalla on myös sieniä. Heti ekana vuonna bongasin tatit, jotka näyttävät ihan syötäviltä suomalaisilta keltaisilta tateilta. Vähän kuin voi- ja kangastatin risteytykseltä. Ne kasvavat aina mäntyjen alla. Kysyimme paikallisilta ihmisiltä, voiko niitä syödä. Ihmiset sanoivat, ettei tosiaan voi, niitä voi antaa vain sioille! Minä en uskonut, mutta en todellakaan ryhtynyt kokeilemaan, varsinkaan, kun mieheni ja hänen siskonsa ovat aivan hysteerisiä sienien suhteen.
---
Ostin tieteellisen sienikirjan. Täällä ei ole sellaisia keräämiseen tarkoitettuja sienikirjoja kuin Suomessa. Minun kirjassani esitellään kymmeniä myrkyllisiä sieniä ja muutama syötävä. Ei puhettakaan mistään ruokaohjeista tms. Tämähän on tieteellinen julkaisu biologeille. Kirjasta kuitenkin varmistuin siitä, että ne tatit ovat kuin ovatkin syötäviä. Silti en uskaltanut kokeilla. Olinhan sairastanut vatsaani jo ihan riittävästi muutenkin.
---
Löysin kaupasta kuivattuja tatteja siivutettuina ja pussitettuna. Pussin päällä luki "villit herkkusienet" tai "luonnonvaraiset herkkusienet". Minua huvitti, sillä eivät tatit ole nähneetkään herkkusieniä, jotka ovat ihan erilaisia sieniä! Tajusin ne kuivatut tatit samoiksi kuin campollame on. Siltikään en uskaltanut kokeilla. Kälyni keroi kauhutarinoita kokonaisista perheistä, jotka olivat kuolleet sairaalaan, vaikka olivat syöneet ihan samoja sieniä kuin ennenkin! Mieheni taas epälee, että sienet voivat yhtäkkiä muuttua myrkyllisiksi, vaikka eivät ennen ole olleet! :o
---
Sitten kuulin yhden naapurinrouvan keräävän niitä samaisia tatteja, kuivattavan niitä ja myyvän ne jonnekin! Hah! Mieheni ja kälyni jatkoivat kauhutarinoitaan, enkä minä uskaltanut kokeilla vieläkään.
---
Viime syksynä aputyttöni kertoi minulle kävellessään bussipysäkille keräävänsä kaikki "hongot" ja kotona hän paistaa ne!
---
Tänä syksynä aputyttöni kertoi taas keräävänsä "hongot" ja he paistavat ne perheen kanssa illalla. Katsoin tyttöä ja totesin, että hän on erittäin elossa monien hongopaistostenkin jälkeen...nyt olisi minun uskallettava kokeilla!
---
Otimme vadit ja veitset ja lähdimme keräämään ihan vain tästä talon läheltä. Hän kertoi, että vain kovat hongot kannatti kerätä. Niitä ei saisi ottaa, joista pystyi puristamaan vettä. Keräsimme kaksi vadillista noin vartissa ja tulimme sisään siivoamaan sienet. Hän tahtoi kuoria lakkien kalvot, jota Suomessa ei tarvitse tehdä. Päätin tehdä ihan juuri kuin hän neuvoo minimoidakseni kaikki riskit.
---
Laitoimme tatit pannulle muhimaan. Kun liika kosteus oli poissa, lisäsimme voita, sipulia ja valkosipulia. Melkein itku pääsi, kun viiden vuoden jälkeen tuli tuttu tuoksu nenään! Kypsensimme vielä tavallista kauemmin tatteja, jotta varmaan ne olivat kaikki oikein kypsiä minimoidaksemme taas minun vatsavaivani. Aputyttöni kertoi, että hän kypsensi vartin ajan vähemmän.
---
Mieheni tuli katsomaan ja letkautti tällaisia kivoja juttuja, kuten "tuoksuu ihan myrkylle" ja "onpa myrkyllisennäköistä paistosta".
---
Aputyttöni nosti haarukalla palan suuhunsa ja todisti, että kyllä sitä voi syödä. Mieheni sanoi, ettei hän aio koskeakaan sieniin. Sinänsä harmi, sillä mieheni rakasti sieniä Suomessa ja oli minun kanssani tunteja sienimetsässä!
---
Toimme sienipannun pöytään ja voi sitä iloa, kun sain maistella tatteja! Ne maistuivat ihan kuin Suomessa, taivaallisilta!
---
Sitten oireita odottelemaan. Ei mitään! Nyt on kulunut yli vuorokausi sieniateriasta ja olen aivan kunnossa. Ei pienintäkän vatsanväännettä!
---
Siitä riemastuneena otin kaikki koirat tänään mukaani ja lähdimme veitsen ja vadin kanssa Peikkokukkulan rinteitä käyskentelemään. Löysin sieltä tattien lisäksi myös punaisia haperoita, jonkinlaisia maamunia sekä haaparouskun näköisiä sieniä. Jätin ne kuitenkin luonnollisesti sinne koskematta, sillä muistanhan minä hyvin tämä viisaan ohjeen: " Opettele tuntemaan kaikki myrkkysienet. Kerää vain sienet, jotka tunnet!" ;D
---
Chilen elämäni ensimmäisen oikean sienireissuni tuloksena on täysi vati kiinteitä tatteja, mustaksi värjääntyneet sormet ja iloinen, uudestisyntynyt mieli!
---
Sain harrastukseni takaisin! Sain sieniruuat takaisin!
---
Eikä haittaa, jos miehelle ei kelpaa, saanhan minä sitten enemmän;)
---
Sitten täytyy hankkia SIENIKORI! Sieniveitsenhän toin toiveikkaana Suomesta - enkä turhaan:D
