Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joululahjoista ja toivelistoista

Nelivuotias poikani ei kirjoittanut toivelistaa joulupukille, sillä hän ei varsinaisesti toivonut mitään. Poikamme kanssa voi mennä helposti lelukauppaan, sillä hän ei koskaan ala vinkua tavaroita itselleen. Joskus hän saattaa sanoa kaupassa, että hän tarvitsee jonkun lelun, mutta jos selitän hänelle, miksei lelua osteta, se riittää hänelle. Ainakin toistaiseksi tilanne on ollut tällainen ja toivottavasti näin jatkuukin. Dominicille ihan selkeästi tavaraa tärkeämpää on yhdessäolo.



Tivasin häneltä kuitenkin joulun alla, mitä hän toivoisi pukin tuovan. Hän sanoi, että pukki toisi hänelle ison paketin. Kun kysyin, mitä paketissa olisi sisällä, niin sain vastaukseksi:"Kaappi!" Kysyin, mitä hän kaapilla tekisi. Leikkisi siellä kuulemma. Seuraavalla kerralla ison paketin sisällä oli auto. Kun kysyimme häneltä, tykkäsikö hän enemmän isoista paketeista vai pienistä paketeista, vastaus oli:" Isoista ja pienistä". Kun kysyimme, pitikö hän enemmän pehmeistä vai kovista paketeista, vastaus oli:"Pehmeistä ja kovista". Hän oli siis koko ajan hyvin diplomaatinen.

Meidän peheessämme ei hankita paljon lahjoja, paitsi Dominicille. Tai no, enhän minä tiedä, miten paljon muissa perheissä lapset saavat lahjoja, mutta ostamme useamman lahjan Dominicille, sillä hän ei saa keneltäkään muulta lahjoja kuin meiltä vanhemmilta, kummitädiltään ja mamma lähettää paketin Suomesta. Meillä ei ole täällä isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka antaisivat lahjoja. Dominic saa useamman paketin, mutta määrä tuntuu ainakain omasta mielestäni kohtuulliselta.

Tänä vuonna Domsku sai pienen pyöreän uima-altaan, kivettömiä viinirypäleitä (vaikeaa löytää sesongin ulkopuolella, mutta käly oli löytänyt), lapsille tarkoitetun hämähäkkimies vartalosuihkeen (tavallista Chilessä), neljä legopakettia, vesipyssyn, keilat ja pallon, retkipatjan, dvd-elokuvia (kaikki Muumit, "Risto Räppäs", Ryhmä Hau, Tonttu Toljanteri) ja se ISO paketti, senkin pukki toi. Siinä oli Batman-polkuauto!


Poika oli tosi onnessaan kaikista lahjoista ja toki se Batman-auto oli ihan huippu. Yllätykseksi megasuosion sai hämähäkkimies-spray. Sitä suihkutellaan koko ajan meidän kaikkien vaatteisiin. Dvd-elokuvat ovat siitä hyviä, että suomen kielen sanavarasto laajenee pojan katsellessa elokuvia suomeksi.

Dominic ei saanut lahjaksi yhtään vaatetta. Sinänsä hyvä, koska eivät pojat niistä välitä. Ainakin Domsku vaan avaa paketin, katsoo vaatetta ja läjäyttää sen lattialle. Mutta yksi suuri puutos lahjoissa nyt tänä vuonna oli ja tajusin sen vasta joulupäivänä! En ollut ostanut Dominicille yhtään kirjaa!Täytyy korjata asia joulun jälkeen!

Entä sitten minä? Olen lukenut facebookissa välillä hihitellen, välillä loukkaantuen ja välillä häpeillen ihmisten kommentteja lahjoistaan. Suuren keskustelun siellä oli saanut kuva, jossa kehuttiin saajan olleen hyvin kiltti, kun oli saanut lahjaksi Guccia, MK:ta ja mitälie muuta merkkitavaraa. Naiset esittelevät sormuksiaan ja korujaan. Minulle tulee sellainen olo, että onko koko Suomi nykyään tuollainen. Kaiken täytyy olla merkkitavaraa ja kallista tai muuten saaja ei tunne itseään "kiltiksi" ja arvokkaaksi. Entä sitten kehtaako siellä enää antaa tavallisia lahjoja, vai pitääkö kaiken olla kallista designiä?

Minä olen sanonut miehelleni jo vihkisormuksen jälkeen, etten sitten toivo enää koskaan koruja. Minulle riittää nämä kauniit timanttiset kihla- ja vihkisormukset. Kaulakoruja minulla on, enkä jaksa koskaan edes vaihtaa niitä. En tahdo enempää koruja ja jos joskus tahdon, niin sitten mieluiten valitsen ne itse. Vaatteita tai laukkuja mieheni tuskin osaisi ostaa minulle. Miksi silti, kun katson tuollaisia kuvia muiden naisten saamista koruista, laukuista tai vaatteista, minulle tulee sellainen olo, että ovatko nuo muut olleet niin paljon "kiltimpiä" tai jotenkin "arvokkaampia" miehelleen, että he ovat saaneet tuollaisia lahjoja? 

Kun pohdin asiaa tarkemmin, tulen aina siihen tulokseen, että olisi imartelevaa tuntea saavansa mieheltään jotakin kallista, mikä olisi rakkaudella pohdittu ja annettu. Ovatkohan näiden naisten miehet tosiaan itse keksineet ja antaneet suurella rakkaudella nämä lahjat, vai ovatko naiset esittäneet toivomuksensa/vaatimuksensa hyvin selkeästi ja ovat osanneet kouluttaa miehensä niin hyvin, että jouluna tulee aina oikeanlaiset Guccit ja Korsit, moottoripyörät ja iPhonet? Vai kuuluuko tämä kalliiden lahjojen antaminen suomalaiseen kulttuuriin?

No, täällä Chilessä ei ole tapana antaa kalliita lahjoja. Täällä ei myöskään joulun alla kysytä toisilta, mitä nämä tahtoisivat tai kerrota toisille, mitä itse tahtoisi. Sitä pidetään epäkohteliaana. Minun mieheni ei tykkää ostaa lahjoja, joten saan joko suklaarasian tai jotakin hyödyllistä yhdessä valittua, kuten vaikka jääkaapin. Ei ole romanttista ei. Toisaalta taas jos puhelimeni hajoaa, mieheni ostaa minulle lahjaksi uuden, sellaisen kuin haluan. Jos matkustan Suomeen, saan lahjaksi vaikka lentoliput. Ne nyt vaan eivät osu välttämättä jouluun tai synttäreihin. 

Tänä vuonna menimme yhdessä ostamaan joululahjat ja mieheni ilmoitti jo siinä vaiheessa, ettei hän aio ostaa yllätyslahjoja, paitsi tietty Dominicille. Yllätyslahjojen puute ei ollut yllätys minulle...Tänä vuonna ostaisimme sellaisia asioita, joita tarvitsemme joulun jälkeen, kun lähdemme reissuun. Laittaisimme sitten ne paketteihin kuusen alle - ja tämäkin lähinnä siksi, että se on hauskempaa Dominicille.

Jouluun minun mielestäni kuuluu yllätykset - aikuisillekin! Siksi Suomesta lähetetyt paketit ovat minulle hyvin arvokkaita, sillä tiedän, että siellä on jokin yllätys minullekin, kun kerran mieheni niitä ei suosi. Säästän aina kaikki joulun alla tulleet paketit ja laitan ne kuusen alle jouluna. 

Facebookin "lahja-analyyseistä" inspiroituneena teen nyt tällaisen listauksen:

1. IHANIN JOULULAHJANI: Sain ihanimman joululahjani toisena joulupäivänä, kun posti toi äitini lähettämän paketin Suomesta. Paketissa oli suloinen vanha koira, ilmeisesti 50-luvulta. Rakastuin siihen heti!



2: TARPEELLISIN JOULULAHJANI: Tarpeellisin joululahjani on tietysti mieheltäni :D Sain teltan, itsestään täyttyvän retkipatjan sekä taittuvan mukavan puutarhatuolin. Minä taas annoin hänelle...yllätysyllätys....itsestään täyttyvän retkipatjan sekä taittuvan puurathatuolin! Näitä tarvitsemme tammikuussa, kun lähdemme telttailemaan. (Tämä oli muuten ensimmäinen joulu, jolloin en minäkään ostanut miehelleni jotakin yllätyslahjaa! Tämä oli myös ensimmäinen joulu vuosiin, kun en ostanut itselleni joululahjaa. Yleensä ostan jotain kivaa ja odotan sen paketin avaamista kovasti, koska tiedän siellä olevan jotakin oikein ihanaa.) 

3. TOIVOTUIN JOULULAHJANI: Pääsiäistiput! Ei ehkä ihan tyypillisin joululahja, mutta olen toivonut jo monta vuotta tavallisia pääsiäsitipuja, joita Chilestä ei saa. Nyt sain äidiltä kuusi pikkutipua. 



4: TUNNELMALLISIN JOULULAHJANI: Vesisade ja viileät päivät! Olin niin onnellinen, kun jouluaatto oli viileä ja joulupäivänä satoi melkein koko päivän! Oli ihanaa, kun voi polttaa kynttilöitä ja jopa kamiinaan laitoimme tulet.

5. MAUKKAIN JOULULAHJANI: Kummisedän suklaa- ja salmiakkipaketti.



6. NOSTALGISIN JOULUHETKENI: Kun avasin joulupäivän aamuna jääkaapin oven ja sieltä tuli tuttu joulutuoksu, jonka olin jo unohtanut: rosollin ja sen kastikkeen tuoksu! 



7. TUNNELMALLISIN JOULUHETKENI: Kun istuimme aattoaamuna Domskun huoneen lattialla ja pidin häntä kainalossani. Katsoimme Tonttu Toljanteria. Oli niin mukavaa olla pyjamassa ja katsoa perinteistä suomalaista miljöötä ohjelmassa.

8. JÄNNITTÄVIN JOULUHETKENI: Seurata Dominicin jännitystä, kun pukki hiippaili ikkunoiden takana.


Tänään on Suomessa vielä pyhäpäivä, mutta Chilessä on normaali työpäivä ja joulu on jo ohi. Kaupoista siivottiin pois joulukoristeet jo kaksi viikkoa ennen joulua! Joissakin kaupoissa oli joitain jämiä jäljellä. Aatonaattona kaupoissa ei ollut enää edes kalkkunaa eikä suklaarasioita saatavana! Kaikki huomio on jo kohdistettu uuden vuoden juhliin. Tämä on niin outoa, ettei katolisessa maassa anneta Jeesuksen syntymän juhlalle enempää merkitystä! Aattoyönä on illallinen ja ensimmäinen joulupäivä on pyhä. Sitä ennen eikä sen jälkeen ole mitään jouluista. Itsenäisyyttä kuitenkin juhlitaan monta päivää joka vuosi ja uuden vuoden juhlallisuudet ovat loistokkaat.

Meillä soivat vielä joululaulut, joulukakkua on yhä jäljellä. Tänään söimme rosollin loppuun. Teen tonttuja seuraavaan ksityötapahtumaan myytäväksi...joten tästä perheestä eivät tonttuilut lopu edes jouluun!

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Dominicin joulukalenterin viimeiset luukut

Lupasin näyttää, kun saan Dominicin joulutyynyn valmiiksi. Paketoin sen hänelle kalenterin 23. luukkuun. Tyynyliina on pehmeää flanellia.

Vähiin käyvät jo päivät ennen aattoa!

 Aattoaamuna kalenterin taskusta löytyi tontun kirjoittama kirje!

Kirjeessä tonttu kertoi, että on kurkkinut Domskua ikkunasta vuoden aikana ja todennut tämän kiltiksi pojaksi. Lupasi, että joulupukki tulisi illalla käymään. Tonttu myös kertoi, että kalenterin viimeinen yllätys oli piilotettuna yläkertaan.

 Aaton yllätys löytyi joulusukasta.

 Yllätys oli ystäväni Suomesta lähettämä Tonttu Toljanteri ja oikean joulun salaisuus.

 Tästä tulee taatusti meidän jouluperinteemme! Ensi vuonna katsomme joka päivä yhden jakson Toljanteria!

Aika jännittävä juttu!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 24. luukku: Hyvää joulua!


Hyvää joulua kaikille Peikkokukkulan lukijoille!

¡Feliz Navidad!

Merry Christmas!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 23. luukku: Pienin tonttumme

Pienin joulutonttumme Isidora toivottaa kaikille karvakavereille oikein makoisaa joulua!

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 22. luukku: Aatto lähestyy...

Aatto lähenee ja tonttujen rapina yltyy nurkissa! Hiippalakki vilahtaa ruutuikkunan ohi, komerosta kuuluu kulkusten kilinä, piparit ja havut tuoksuvat, pienet koirat lepäävät pedeissään masut pulleina ja pikkuinen poikaa vilkuilee ovelle, tuleeko se pukki jo?

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 21. luukku: Joulupuut on rakennettu






Hedelmäpuumme ovat täydessä joulukoristelussaan. Yöpalaksi voimme napsia erilaisia luumuja sipsejen seuraksi :)

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 20. luukku: Tunnelmapaloja

Dominicin rämä volkkari kävi hakemassa kuusen meidän taloomme.

Se häkki mi sulkee mun sirkuttajan.. 


Tänä vuonna Concepcionissa ei ollut myytävänä kauniita joulukoristeita, mutta tällainen joulupallo lähti matkaani Jumbo-marketista. 

Roosat joulupallot ovat kuusessamme joka vuosi. 

Tämä joulukello oli aina mummoni joulukuusessa. 

Roosa kello on mummoltani, kultainen lintu tämän joulun ostos. 

Dominic sai joulukalenterista silikonilastan ja se tietenkin merkitsi sitä, että olisi piparipäivä! 

Olkipukit vanhassa kelkassa olohuoneen pöydällä. Takana näkyy akvaarioon tekemäni talvinen jouluasetelma.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 19. luukku: Joulutyynyt

Ostin nämä kaksi kangasta Santiagosta vuosia sitten. Ajattelin tehdä joulupukkikankaasta joulutaulun, mutta eihän meillä ole yhtään ylimääräistä paikkaa seinillä, joten taulu on jäänyt tekemättä. Nyt päätin tehdä kankaasta meille joulutyynyliinat. Rauhalliset värit sopivat makuuhuoneeseemme. 

Tyynyissä on nyt koiria ja peitossa tassuja. Sopii meille! Tyynyliinojen takaosan tein tähtikankaasta, sillä joulupukkikangasta oli vain pieni pala, josta juuri ja juuri sain tyynyliinat.

Meillä on yhä suojakaide savupiipun ympärillä, vaikka ei Dominic enää menisi sitä koskemaan. Kaiteeseen laitoin Dominicin vauvana saamat joulusukat. 




Vielä meinaan ommella Dominicille joulutyynyliinan tonttuflanellista. Näytän sitten, kun on valmista.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 18. luukku: Vierashuone


Vierashuoneemme tyyli poikkeaa hieman talomme muusta tyylistä sillä tavalla, että värit ovat voimakkaammat ja tekstiilit kukallisemmat. Huone on sisustettu enemmän kälyni makuun, joka eniten meillä yövieraana käy. Aluksi en meinannut lainkaan tottua näin tyrmääviin tekstiileihin, mutta nyt vuosien jälkeen ne näyttävät kodikkailta. Mieheni on saanut verhot lahjana vuosia sitten ja tahdoimme käyttää niitä talossa edes jossakin huoneessa. Niin ne ovat paikkansa ottaneet, ettemme ole koskaan muita verhoja tähän huoneeseen laittaneet.

Niin tylsä minä olen, että joka joulu huoneeseen muuttavat samat joulukoristeetkin! Nämä pähkinänsärkijät sopivat väristykseltään niin hyvin vierashuoneeseen, etten voi sijoittaa niitä muualle taloon! 

Tonttutytönkin sävyt käyvät hyvin vierashuoneen väreihin. 

 Kulkuset sängynpäädyssä

Vierashuoneen jouluvärinä on siis tummanpunainen.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 17. luukku: Tunikasta pojan neule

Vielä ehtii tuunailla jouluksi! 

Ostin Amerikasta tuotavien vaatteiden kirppikseltä tyttöjen neuletunikan, koska minusta tuo kuvionti väreineen on niin kaunis. Meinasin tehdä jotakin tontun vaatetta tästä, mutten raskinutkaan. Mietin pitkään, voisinko tehdä tunikasta neuleen Domskulle. Katkaisin tunikan sopivasta kohdasta ja kavensin sivusaumoista. Ompelin helmaan resorin tunikan helmasta. Höyrytin ja silitin. Nypin pois nypyt ja tadaa! Poika sai neuleen. 

Kysyin mieheltäni, mitä mieltä hän on neuleesta. On kuulemma kaunis, mutta tyttömäinen! Hän ei tiennyt, että tein sen tyttöjen tunikasta. Chilessä ollaan todella tarkkoja tyttöjen ja poikien väreistä ja tämän neuleen värit ovat tyttöjen värejä! Näiden lisäksi myös liila ja turkoosi on tytöille varatut. Pojille saa olla vain voimakasta sinistä, mustaa, vihreätä ja harmaata. Pojat saavat myös käyttää voimakasta keltaista, punaista ja oranssia, mutta niiden pitää olla yhdistettynä tummansiniseen tai monsterikuviin.

Sanoin miehelleni, että jos se näyttää kovin tyttömäiseltä, niin poika voi sitten käyttää neuletta vain kotona. Laitoin kuitenkin neuleen hänelle päälle kokeeksi, kun menimme Concepcioniin tädin luokse. Tämä sanoi heti Domskun nähdessään, että onpa kaunis neule! Ei sanonut mitään tyttömäisyydestä, mutta en tiedä, mitä hän ajatteli...

Lähetin kyselyn äidilleni, jonka mielestä tuossa neuleessa ei ole mitään syytä, ettei poika sitä voisi pitää. Sanoin, että kai sitä sitten voi pitää, mutta kouluun en sitä laita pojan päälle, ettei kukaan kiusaa. Tänään menimme kouluun ja pojalla oli kuitenkin tämä neule päällään. Muut lapsethan ovat koulupuvuissa, mutta Domskuli ei tarvitse vielä sellaista, koska me käymme vain piipahtamassa siellä parina päivänä. Ei saanut Domsku oudoksuvia katseita osakseen!

Toivottavasti Dominicille kasvaa niin vahva itsetunto, että hän kehtaa kulkea muissakin kuin sinisissä monsterivaatteissa!

Veimme pojan auton mekaanikolle, sillä Saaga-koira söi laturin!

----
P.S. CSV-blogissa on uusi postaus!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 16. luukku: Teekomero valmistautuu jouluun

Keittiöstä pääsee teekomeroon, joka on samalla myös siivouskomero. Muumiverhon takana ovat kaikki siivousvälineet. Keittiöstä on vain oviaukko  komeroon, joten se on näkyvillä koko ajan. Siksi päätin tehdä siitä nätin. Koska juon paljon teetä, tein siitä teekomeron. Hyllyille laitoin teepurkkeja, kaakaoita sekä termoskannuja, teekannuja, mukeja ym. Myös hedelmät ovat teekomeron senkin päällä. Komerossa minä haudutan teen ja poltan kynttilöitä. Se on pimeä huone näin keskellä kesääkin, joten sinne saan joulutunnelmaa, eikö ole ihan hassua? Tunnelmoida komerossa :D





Teekomeron senkin kaapissa piparit odottelevat koristeluja, jos eivät mene sitä ennen parempiin suihin...