Plastikkakirurgiaa, laihdutusta, vartalonmuokkausta sekä gynekologiaa

Tahdotko näyttää 40 vuotta nuoremmalta kuin nyt? Peikkokukkulalla tehdään lanoliinihoitoja, jotka takaavat varman tuloksen jo puolessatoista tunnissa! Hoito on melko kivulias, mutta mitä siitä, kun tulos on näin vakuuttava! Tässä joulupukinmuori ennen ja jälkeen puolentoistatunnin neuloilla nakuttelun. Kulmat on nypitty, mutta väri ei ole vielä palautunut huulille.

Kaipaatko nopeaa laihtumista näin joulun jälkeen? Tuliko syötyä liikaa? Nopea laihdutushoito halvalla Peikkokukkulan klinikalla! Sinusta tulee niin laiha, että valo paistaa läpi.

Entiset housusi jäävät varmasti liian isoiksi!

Joskus taas ongelma voi olla päinvastainen...Puisevat, luisevat ukot ja akat saavat lihaa luidensa ympärille Peikkokukkulan klinikan lihotushoidoissa. 

Vau mitkä kurvit! Ukkeli odottelee vielä lihaksikkaita sääriä. 

 Hiuspidennykset tarjouksessa!

 Parturin palvelut taattua laatua!

Älkääkä unohtako vuosittaista gynekologin tarkastusta! Peikkokukkulan siistissä viihtyisässä klinikassa unohdat olevasi ronkittavana. Odotustilat ovat uuden tyylin mukaan samassa tilassa kuin tutkimushuone.

HAUSKAA VUOTTA 2015 toivottaapi koko Peikkokukkulan porukka!

Kyllä se kumminkin harmitti...

Ne teistä, jotka ovat seuranneet blogiani jo vuosia, muistatte varmaan, että etsimme useamman vuoden tonttia Chillanin tulivuorelta. Nyt emme ole käyneet tulivuorella kahteen vuoteen, vaan olemme keskittyneet lapsiperhe-elämään täällä Peikkokukkulalla. Yritimme ostaa tulivuorelta ainakin neljää tonttia (en enää edes muista), eivätkä kaupat koskaan onnistuneet, sillä omistajat muuttivat mieltään viime hetkellä, eivätkä tahtoneetkaan myydä. Parin tontin kohdalla oli häikkää papereissa, emmekä uskaltautuneet ottamaan riskiä.

Ajatuksemme oli siis muuttaa Chillanin tulivuorelle, laittaa sinne kodin lisäksi pystyyn käsitöitäni myyvä liike sekä nukkemuseo, johon kuuluisi mytologia-aiheinen luontopolku.

Koska emme noiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen löytäneet mieleistämme tonttia, päätimme luovuttaa ja keskittyä ainakin toistaiseksi elämään Peikkokukkulalla. Dominicin syntymä vain lisäsi tarvetta olla paikallaan ja keskittyä tähän hetkeen.

Nyt lähdimme lomareissulle kahden kälyni kanssa. Kun nousimme ylös, tuttuuden tunne vahvistui vahvistumistaan. Minua ihan itketti, kun tuntui siltä, että näin pitkästä aikaa jotakin itselle tuttua ja tärkeää.

Tulivuorelle oli rakennettu paljon uusia vuokramökkejä sekä ravintoloita. Teitä oli parannettu. Luonto oli niin kaunista. Ette usko, miltä minusta tuntui, kun tien vieressä, lähellä sitä paikkaa, jonka olimme tahtoneet ostaa, oli suuri kyltti, jossa luki:" BOSQUE ENCANTADO, SECRETOS DEL BOSQUE, PARQUE MITOLOGICO".

Joku oli toteuttanut minun unelmani minun unelmieni paikassa. Puiston vieressä oli liike jossa myytiin tonttu- ja keijuaiheista rihkamaa sekä halpoja rumia puutarhapatsaita. Tien toisella puolella oli samanniminen ravintola. 

Maksoimme puiston pääsymaksun uteliaina, vaikkakin vähän karvas maku suussa. Me olisimme voineet tehdä tämän, jos tonttikaupat eivät olisi menneet myttyyn.

Me päätimme jo parisen vuotta sitten, että haaveet Termas de Chillanista saivat jäädä meidän osaltamme menneisyyteen. Me suuntaisimme katsemme muualle tai jäisimme Peikkokukkulalle. Kuitenkin pidimme ovea hieman raollamme..ehkä sittenkin kuitenkin joskus, jos ei parempaa paikkaa löydy. Nyt voimme sulkea oven kokoaan. Niin pieneen paikkaan ei kahta samantyyppistä yritystä mahdu. Vaikkakin toki meillä olisi se nukkemuseo ja erityyppistä mytologiaa sekä liikkeessä myytävät tuotteet olisivat oikeaa käsityötä, eikä kiinalaista rihkamaa, niin silti. Eivät täkäläiset osaa tehdä eroa. Heidän mielestään tonttu kuin tonttu. Monia työtunteja vaatinut tonttu on ihan sama juttu kuin kiinalainen rihkamatonttu.

Minua lohdutti oikeastaan vain se, että suurin osa puiston hahmoista oli kömpelöitä virityksiä. Chilen mittakaavassa kuitenkin ihailtavaa, että joku on saanut tällaista aikaan! Täällä kun mitään tällaista ei ole. Sormeni syyhysivät päästä parantelemaan tätä puistoa ja sen hahmoja. Toisaalta taas ihailin hienoja lasikuidusta valmistettuja kärpässieniä. Sellaiset kyllä olisin huolinut omaankin puistooni.

Suurin osa hahmoista oli mallinukkeja, jotka oli puettu. Oli myös kömpelöitä kyklooppeja ja omituisennäköisiä yksisarvisia. Opin ainakin sen. että on parasta tehdä vain sitä mitä osaa ja jättää muut pois valikoimasta. Oli myös paljon rihkamaa, kuten barbieista tehtyjä keijuja, valmiita puutarhatonttuja yms. En viitsi laittaa niistä kuvia, vaan valitsin vain muutaman mielestäni hyvän kohdan puistosta tähän postaukseen.

Ennen kotiin palaamistamme kävimme tapaamassa tutuksi tullutta kiinteistövälittäjää, joka ilmoitti,  ettei hänellä olisi mitään meille, kun kerran emme ostaneet mitään niinä vuosina kun etsimme. Nyt hinnat olivat nousseet ja ihmiset olivat jopa ostaneet ne tontit, joiden papereissa oli vakavia virheitä. Miten ihmeessä jotkut uskaltavat? Sitten hän sanoi, että jos olisimme tosissamme, siellä olisi kyllä vielä paljon tontteja myynnissä. Soittaisimme etukäteen ja tulisimme vuorelle, niin hän tulisi näyttämään tontteja.

Palasimme kotiin. Yöllä mytologiapuisto pyöri mielessäni ahdistavana, minua alkoi oksettaa ja menin alakertaan lukemaan. Seuraavana päivänä juttelimme mieheni kanssa asiasta ja vaikka miten pohdimme tulivuoren kauneutta, sen runsasta turistimäärää ja sitä tosiasiaa, että meillä kyllä olisi varaa ostaa sieltä tontti, emme kuitenkaan näe sitä meille mahdollisena. Emme ole valmiita kuljettamaan Dominicia joka päivä yli tunnin yhteen suuntaan kunnolliseen kouluun, emmekä tykkäisi siitä, että lähin iso kaupunki olisi ankea Chillan - ja nythän asian ratkaisi se, että joku ehti ensin....

Eli vaikka asia oli osaltamme jo päätetty, kyllä se kumminkin harmitti...

---

P.S. Muutama lomareissukuva Instagram-kuvissa.

Uusi koira perheessä

Perheeseemme muutti joulun alla uusi koira. 

Löysin sen käytettyjen vaatteiden liikkeestä. Tänne Chileen roudataan USA:sta konttikaupalla vanhoja vaatteita ja leluja, joita sitten myydään "Ropa Americana" -kaupoissa. Varsinkin joulun alla kauppojen korit pursuavat pehmoleluja. En voinut olla ostamatta tätä vanhaa terrieriä.

Onko tämä mielestänne 60- vai 70-luvulta? Materiaaleja katsoen ei voi olla uudempi.

Suuri joulunäyttelypostaus

Nyt kerron teille enemmän joulunäyttelystäni.

Tässä muori istuu sohvalla odottamassa autoon pakkaamista.

Domsku oli vielä pyjamassa, kun auto starttasi yhdeksältä aamulla. 

Punainen lava-automme oli taas täyteen pakattu, kun kurvailimme "Mejen" kanssa Concepcionia päin.

Tästä alkoivat järjestelyt. Meje on minua 20 cm pidempi, joten hänen tehtäväkseen tulivat kaikki korkealla olevat kohteet, kun taas minä möyrin lattiatasolla :) 

Oikea mänty loi ihanaa tuoksua näyttelytilaan Rukalihueniin.

No niin, TERVETULOA! Ulko-ovelta katsottuna näyttää tältä. 

Valokatkaisijan päällä näkyy paperi, jossa kerron vähän itsestäni ja näyttelystä. Yllä on Suomen kartta, jossa näkyy sekä Rovaniemen että korvatunturin sijainti. Näyttelyssä on luettavana espanjaksi myös Suomen joulusta kertovia esitteitä. Ne sain suurlähetystöstä.

Pukilla on muorilla on teemukit pöydällä. Piparit puuttuvat vielä tästä kuvasta. 

Lipastossa on näytteillä myytäviä tuotteita sekä ihan vaan koristeena olevaa joulurekvisiittaa. Joulukynttelikköjä ei ole täällä Chilessä ollenkaan. Yllätys minulle oli, kun aputyttö sanoi, ettei hän ole sellaisia nähnyt Saksassakaan. Luulin niiden olevan eurooppalainen juttu.

Hyllyssä näyttelyn vieressä on tonttuja poikineen. 

Ovi on auki pienelle sisäpihalle.  

Sohvalla ihmiset odottavat hoitoihin, joogaan ja muihin aktiviteetteihin menoa.

Luistimia minulla on ollut ennenkin myynnissä, mutta niitä ei ole juuri mennyt, sillä ihmiset eivät ole tajunneet, mitä ne ovat. Nyt laitoin kuvan oikeista luistimista seinälle ja kyltin, jossa kerrotaan luistinten olevan ovikoristeita. Nyt niitä on mennyt kaupaksi! 

Myös keskiaikaisia henkilöitä esittävät avaimenperät, laukkukorut ja nuket pääsivät  yhdelle seinälle. 

Keijut ja haltiat ovat yhdellä seinällä.

 Yhdellä seinällä on adventtikalenteri. Rukalihuenin henkilökunta valitsee joka päivä yhden asiakkaan, joka saa avata yllätyspaketin. Yllätykset ovat tietenkin pieniä käsitöitäni.

 Kotitonttuja, joulutonttuja...

Näyttely aukesi 6.12.14 ja kestää 6.1.15 saakka. Se on auki maanantaista lauantaihin aamusta iltaan. 

 Mestaritonttu, pukin tärkein apulainen

Dominicin lelujakin on päässyt näyttelyyn ja kun menemme käymään siellä, hän alkaa leikkiä niillä, eikä malttaisi millään lähteä pois, varsinkaan, kun hän saa aina kavereita... 

...niin kuin tässä. Tuntuu niin oudolta katsella omaa pikkuista lasta, joka alkaa heti puhua espanjaksi vieraan tytön kanssa.

Laitoin avaimenperiä ja laukkukoruja myös mäntyyn koristeiksi. Etualalla tontun alla on vanha ihana reki, jonka olen saanut vanhemmiltani aikoja sitten.

Ompelin lapsille tonttulakkeja trikoosta. Joihinkin laitoin raidalliset vuorit. 

Tontut kerrostalossa

Minä ja "lapseni"

 Muori on niin tyytyväinen itseensä, sillä hän nuorentui 40 vuotta viimeisen näyttelyn jälkeen...mutta siitä joskus toiste ;)

Kommenteissa joskus kyseltiin, onko minulla myyntipiste näyttelyn yhteydessä ja onko siellä muiden töitä myytävänä. Tästä postauksesta toivottavasti selkeni, millainen joulujuttu on kyseessä. Näyttely on siis minun järjestämäni ja kaikki työt sekä myytävät tuotteet ovat minun tekemiäni. Olen tehnyt aiemmin samassa paikassa joulunäyttelyn kolme kertaa ja niistäkin löytyy kuvat tästä blogista, kun selaatte aikaisempia jouluja.

Kiitos virtuaalisesta käynnistäsi! Jos olet kiinnostunut ostamaan jonkun tuotteen, ota yhteyttä niin katsotaan, onko se vielä jäljellä.

p.s. pahoittelen, etteivät kuvat ole kovin hyviä. Tilassa on sen verran pimeä, ettei kamerani saa otettua hyviä kuvia ja salamalla taas tulee niin kamalia...