Monet kasvot ja löhötyyny

 Kaverini metsästi tällaisen nuken romumarkkinoilta. Hän soitti minulle ja kysyi, ostaisiko hän sen minulle. Kun kuulin, että nukella on monet kasvot, sanoin heti, että ostaisi nuken.

Nukella on kolmet kasvot ja ilme vaihdetaan nuken pään päällä olevasta nupista. Tällaisia ilmenukkeja tehtiin jo 1860-luvulla posliinista. Ne olivat tietenkin huomattavasti kauniimpia kuin tämä hullunkurinen muovinukke. Minulle tulee tästä mieleen astronautti.

Nukke on chileläisen Gloria-muovitehtaan tuotantoa luultavasti 60-70-luvuilta.

Vielä loppuun laitan kuvan yläkerran salista, jonne on nyt tullut punaista. Ostin tuon pyöreän löhötyynyn New Yorkin Ikeasta kahdeksisen vuotta sitten, eikä sille ole koskaan löytynyt paikkaan mistään. Ensin asuimme talossa, jossa kävi niin paljon sukulaisia lapsineen, etten tahtonut laittaa sitä mihinkään. Se nimittäin olisi jo pilalla, kun sen päällä olisi hypitty kengät jalassa. Tämän jälkeen asuimme 20 neliön mökissä kaksi vuotta. Sinne ei totisesti mahtunut tuollainen valtava tyyny! Tässä nykyisessä talossa on 128 neliötä tilaa, muttei tyynylle silti ole löytynyt paikkaa. Olohuoneeseen se ei tyylillisesti eikä värillisesti sovi ja vaikka siitä ei välittäisikään, niin ei sitä silti voisi sinne laittaa. Koirathan pilaisivat sen parissa päivässä. Urokset nostaisivat jalkaansa ja kurainen saksanpaimenkoira (Luna rakastaa kieriä mutalammikoissa) heittäytyisi sen päälle - ei kiitos! Koirat kuitenkin ovat tottuneet siihen, että kaikki lattialla olevat tyynyt on niille tarkoitettu.

Päätin sitten kokeilla tyynyä yläkerran saliin, kun siellä on muutenkin tyynyt ja verhot, joissa on punaisia ruusuja. Salissa on myös punaiset nukenvaunut. Laitoin futonsohvan päälle tuon villafiltin, jossa on punertavaa. Nyt tyyny on ihan ok siellä. Tällä hetkellä sen päällä ovat nuo pesemäni vanhat nuket, mutta se on vain väliaikaista. Tänään yritän saada nuket paikoilleen salin hylly/pöydälle.

Tuo tyyny on siitä erikoinen, että sisällä on neljä hassunmallista pehmeästä muovista tehtyä kanisteria, jotka täytetään hiustenkuivaajan lämpimällä ilmalla. Kukin kanisteri täytyy noin kolmessa sekunnissa. Sitten korkki kierretään kiinni. Kaikki kanisterit laitetaan tuon tyynynpäällisen sisään. Jätin yhden kanisterin vähän tyhjemmäksi, jolloin siitä kohdasta tulee hyvä istumapaikka. Onkohan Ikeassa vielä tällaisia? Onko tällainen teille muille tuttu?

Lumikuningatarneule

Tällä viikolla tein pitkään aikaan ihanimman vaatehankintani. Täytyy oikein esitellä se teille! Minulle tulee neuleesta mieleen lumikuningatar, sillä helmassa ja hihoissa on kellomaisuutta sekä turkista.

 Kävelin Colo Colo -katua pitkin ja silmiini osui tien toisella puolella olevan pienen liikkeen ikkuna. Mallinuken päällä oli jotain valkoista nättiä. Ylitin heti kadun ja tiesin, että siinä oli minulle neule! Myyjä kertoi, että neule oli juuri tullut liikkeeseen ja he olivat laittaneet sen nuken päälle.

 Sovitin neuletta, eikä minun tarvinnut miettiä hetkeäkään. Hinta oli edullinen ja malli oikein hyvä käytettäväksi toisen neuleen päällä takkina. Ostin saman neuleen myös tummanharmaana.

 Laitoin kaulukseen tekemäni rintarossin. 

Ja arvatkaapa, miten kävi sille itsetekemälleni neuleelle, jonka näytin täällä? Olin se päälläni yhtenä päivänä Concepcionissa ja minusta tuntui koko päivän siltä, että kuljin aamutakki päälläni! Neule jää siis kuitenkin ihan kotikäyttöön. Se on hyvä talvella, kun sisätiloissakin on hieman viileää. Reilun kokoisen takin voi vetää muiden vaatteiden päälle. Lumikuningatarneuletta en meinaa käyttää kotona ollenkaan, ettei se mene huonoksi. Täällä Chilessä neuleet ovat todella huonolaatuisia siten, että jo parin käyttökerran jälkeen niihin tulee paljon nyppyjä. Ei edes auta se, että ostaa kalliita merkkineuleita, sillä niille käy ihan samalla tavalla.

Apinat

Kolme Chilen romumarkkinoilta löytämääni apinaa. Ensimmäinen on Made in Hong Kong. Arvioin sen olevan 50-60 -luvuilta. Toinen on japanilainen. Olisiko se 70-luvulta? Kolmas on espanjalainen. Onkohan se 80-luvulta? Vuosilukuarvioni perustuvat materiaaleihin ja muotoiluun. Oletko samaa mieltä vuosiarvioista? Tiedätkö mitään näistä apinoista? Onko sinulla ollut samantapainen?
-
Onko sinulla nukkeja tai leluja, joita et enää tarvitse? Jos tahdot niille arvoisensa elämän, voit lahjoittaa ne tulevaan nukkemuseooni. Maksan postimaksut. Peikkokukkulan museoon ovat tervetulleita nuket ja lelut, jotka ovat 70-luvulta tai sitä vanhempia. Lahjoittajan nimi tulee näkyviin tahdottaessa. Museon arvioitu avaamisaika on vuonna 2013.

Suklaata

Tein lisää suklaakrokantteja. Mantelijauhetta ei ole löytynyt kaupoista, joten murskasin taas mantelit koneella. Laitoin reseptin mukaiset 2 dl mantelirouhetta ja kyllä tuli rapeampaa kuin viime kerralla.

Ceviche

Rakastan cevicheä! Cevicheen tulee yleensä raakaa kalaa, mutta nyt tein cevicheä, jossa ei ole mitään raakaa (kasviksia lukuun ottamatta). Idean sain lempiravintolastani Fina Estampasta. Tämä on aivan oma reseptini, joten oikeaoppiset, älkää saako sätkyä!

Ostin valmiiksi keitettyjä macha-simpukoita. Kiehautin kuitenkin ne varmuudeksi, jotta jos pinnalla olisi bakteereita, ne kuolisivat.

Ostin raakoja calamareja (onko se mustekala?). Perkasin calamarit poistamalla mustepussin sekä muovikalvomaisen "luurangon". Keitin calamareja 3-4 minuuttia, en enempää, jotteivät sitkistyisi.
Huuhdellut calamarit.

Silppusin punaista ja keltaista chiliä, retiisejä ja tuoretta korianteria. Idean retiiseihin sain siitä, että ravintolassa oli merenherkkujen sekaan laitettu herneitä. Minä en pidä herneistä, joten mietin, millä voisin korvata herneet ja saada raikkauta mukaan. Retiisit olivatkin tosi hyviä.

Sekaan täytyy laittaa todella paljon sitruunaa. Tässä satsissa on yhdeksän sitruunaa ja enemmänkin olisi voinut olla. Parhaita olisivat mahdollisimman happamat situunat, täällä limon pica tai limon sutil, mutta en löytänyt kuin tavallisia sitruunoita.

Tämän cevichen täytyy muhia vähintään 10 minuuttia sitruunassa ja suolassa. Päälle laitetaan ohuen ohuiksi suikaleiksi silputtua punasipulia.

Ceviche maistuu hyvältä keitettyjen perunoiden kanssa.

Söimme tätä kahtena päivänä peräkkäin ja kolmantena menimmekin sitten perulaiseen ravintolaan syömään cevicheä ja täytyy kyllä myöntää, että vaikka Mian keittiön ceviche hyvää olikin, mutta kyllä perulaiset ammattilaiset osaavat asiansa huomattavasti paremmin. Slurps omalle cevichelleni, mutta SLURPS Fina Estampan cevichelle!

Lelupäivä

Tänään olen pessyt vanhoja likaisia muovi- ja kumileluja. Mukana myös uudet markkinalöydöt.

Romumarkkinoiden satoa

Kävimme miehen kanssa viikonloppuna Plaza Perun romumarkkinoilla.

Saimme tällaisen saaliin noin 35 eurolla.

Tämä homevarvas pääsee pesulle. Sen vaatteet ovat jo likoamassa.


Tästä pienestä hiirestä minulla on ei hajuakaan, onko se edes vanha? Tunnistaako joku, onko tämä jokin sarjakuvasankari tms?

Mieluisin ostokseni oli tämä pieni apina. Mekanismi ei toimi, mutta kelloseppä saisi sen varmaan korjattua. Luulisin, että tämä on 60-luvulta. Mitä mieltä sinä olet?

Mummokärry

Minulla on kaupunki- ja kauppareissuja varten tällainen punainen mummokärri. Se on kyllä yksi parhaista hankinnoistani. Minulla on aina niin paljon kankaita ja muuta ostettavaa, etten jaksaisi raahata niitä käsissäni. Muistan, miten oma mummoni arasteli tuollaisen kärryn kanssa liikkumista. Mummoni oli hyvin tyylikäs rouva, eikä mummokärry kuulunut hänen imagoonsa.

Chilessä kärryn kanssa kulkemista ei tarvitse lainkaan hävetä. Täällä kärryjä käyttävät kaikki, sillä monilla ei ole autoa. Ostokset pitää raahata kotiin ilman auton apua. Miehet kulkevat torille kärryn kanssa, naiset markettiin, lapsilla on vetokahvalliset ja pyörälliset koulureput ja minulla punainen ferrarikärryni :D

Minun kärryni on humoristinen. Sen huumori lopulta ratkaisi ongelman siitä, alistuako kärryn käyttäjäksi vai ei. Pulitin mielelläni 20 euroa kärryistä, jonka etupuolella susi kysyy Punahilkalta:" Mitä kannat kärryissäsi pieni Punahilkka?" Ja kärryn takapuolella Punahilkka lyö sutta kärryillä päähän ja vastaa:" Senkin typerys, tarina on muuttunut. Asia ei kuulu lainkaan sinulle!"

Kun kuljen kärryni kanssa Concepcionin kaduilla, ihmisiä naurattaa kärryni sanoma. Ihan hyvä täällä taskuvarkaiden luvatussa maassa.

Kärryt ovat myös siksi hyvät, että saan asennettua helposti pussiosan päälle pienen koirankantolaukun, johon mahtuu yksi tai kaksi chihua kulkemaan mukanani. Varsinkin Yoda usein kulkee kanssani kaupungilla katselleen kassista kaupungin vilskettä.

Kyllä minua joskus rehellisesti sanottuna vähän nolottaa tuo kärry, jos muuten olen pukeutunut erityisen nätisti, mutta mukavuus ennen kaikkea! Kehtaatko sinä kulkea kärryn kanssa? Onko se Suomessa yhä mummouden merkki?

Ottoni mun

Olenkin jo kertonut teille unelmastani saada piano. Minulla oli Suomessa Turussa asuessani piano, mutta muutettuani Keski-Suomeen ja Pirkanmaalle, jouduin luopumaan siitä. Aloin ottaa pianotunteja vasta opiskellessani yliopistossa. Taisin ottaa tunteja vain vuoden, joten ehdin oppia vain alkeiden alkeet. Joka tapauksessa nautin soittamisesta suunnattomasti.

Chilessä olen tahtonut saada pianon nämä reilut kuusi vuotta. Täällä vaan pianon ostaminen ei olekaan sellainen helppo juttu kuin Suomessa. Suomessa pianokauppoja löytää ympäri maata ja käytettyjäkin pianoja on hyvin saatavana. Chilessä tilanne on aivan toinen. En ole käynyt yhdessäkään kodissa, jossa olisi piano. Pianot ja kirjahyllyt kirjoineen puuttuvat chileläisistä kodeista. Lapsille, jotka alkavat soittaa kosketinsoitinta, ostetaan pöytämalliset sähköurut. Sähköpianotkin ovat täällä hyvin kalliita.

Kävin Santiagossa yhdessä hienossa kauppakeskuksessa ja siellä myytiin paria mallia uusia pianoja. Ne maksoivat yli 3000 euroa. Concepcionissa ei myydä missään pianoja. Ajattelin alkaa katsella käytettyjä. Katselin osto-myynti-palstoilta sanomalehdistä ja netistä. Melkein aina ne harvat käytetyt pianot olivat Santiagossa. Minun pitäisi matkustaa sinne asti katsomaan pianoa, enkä kuitenkaan ymmärtäisi, olisiko se hyvä. Lisäksi pitäisi maksaa kuljetus sieltä 600 kilometrin päästä. Mikä siis neuvoksi?
Peikkokukkulan lähellä on yliopiston musiikinopettajan lomamökki. Olemme tutustuneet opettajaan ja kerroinkin hänelle huoleni. Hän lupasi pitää silmät ja korvat auki, josko joku tahtoisi myydä pianon. Hän kertoi, että aina silloin tällöin koululle tullaan tarjoamaan käytettyä pianoa. Muutamaan kuukauteen ei mitään kuulunut. Sitten opettaja kurvasi Peikkokukkulalle ja antoi minulle puhelinnumeron, jonka konservatorion pianonsoiton opettaja oli hänelle antanut. Temucon kaupungissa oli pianojen restauroija ja virittäjä, joka toi vanhoja pianoja USA:sta ja myi niitä. Soitimme miehelle ja sovimme, että kävisimme hänen luonaan.
Kun sitten palasimme Argentiinanreissultamme, paluumatkalla poikkesimme Temucossa. Miehellä oli myynnissä noin 15 pianoa ja yksi flyygeli. Löysin heti sen, mistä tykkäsin. Hinta meni hieman yli budjettini, mutta vain sen varran, että raskin ylittää sen ajatellen, että pianoa kuitenkin katselen olohuoneessani ehkä loppuelämäni. Ei kannattaisi pihistellä siinä vaiheessa ja ostaa jokin edullisempi, jonka ulkonäöstä en sitten tykkäisikään.

Pianon merkki on Carol Otto. Restauroija ei osannut tarkkaan sanoa, miten vanha piano on. Hän sanoi sen olevan 1940-1960 -luvuilta.

Palasimme kotiin ja kävin parin päivän kuluttua maksamassa pianon ja kuljetuksen miehen pankkitilille. Viikon päästä siitä mies tuli avolava-autonsa kanssa tuon kolmen tunnin matkan ja toi Ottoni mun Peikkokukkulalle.

Nyt on pimputus raikunut kukkulalla jokaikinen päivä. Ensimmäiset päivät menivät lievän epätoivon merkeissä, sillä en muistanut yhtään mitään. Tuntui mahdottomalta katsoa nuotteja ja ajatella sitä, että osasin soittaa joitakin kappaleita jopa ulkomuistista. Nyt Myrskyluodon Maija puoleenväliin ja Liebesträume (se kahvimainosmusiikki) kokonaan sujuvat jo katsomatta nuotteja, samoin Balladi Adelinelle. Tonava kaunoista, Rosamundea, Beautiful Dreameriä ja muita soittelen hitaanlaisesti nuoteista. Seuraavat vuodet varmaan kuluvat samoja kappaleita jankaten. Edistystä tuskin paljon tapahtuu ilman pianotunteja. Tärkeintä kuitenkin on se, että itse nauttii (ja mieskin pyytää joka päivä soittamaan hänelle)!

Eniten nautin soittaa kappaleita, jotka kuulostavat kauniilta, mutta jotka eivät ole liian vaikeita. Silloin nauttii enemmän musiikista, kun ei tarvitse keskittyä niin hirveästi sormiin, virheisiin ja vaikeisiin paikkoihin. Osaatko suositella minulle nuottikirjaa, jossa on HELPOKSI SOVITETTUJA mutta KAUNIITA kappaleita? Saisi olla klassista musiikkia, elokuvamusiikkia ja muuta TUNNELMALLISTA.

Rakkaani mun

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Virkattu sydän

Kaarnasydän ja sammalkranssi -kirja on yhä innostanut minua. Nyt virkkasin sydämen ja tein taas suklaakrokanttiakin....

Nuttutehdas

Suutarin lapsille kenkiä. Kylmät ilmat ovat alkaneet ja sisätiloissakin on kylmä öisin ja aamuisin. Tein näitä superyksinkertaisia fleecenuttuja meidän karvapoppoolle jäännöspaloista. Leikkaan vain reiät raajoille, sillä fleecekangas ei purkaannu. Nämä päällä karvakaverit tykkäävät olla, sillä yksinkertainen malli ei rajoita mitenkään liikkumista. Näitä ei tarvitse riisua ja pukea monta kertaa päivässä, vaan näitä voi pitää jatkuvasti kylmillä ilmoilla, kunnes ne likaantuvat ja sitten vain heittää pesukoneeseen. Näitä yksinkertaisia nuttuja on meillä aika paljon, sillä ne ovat talviaikaan kovassa käytössä. Miehenikin osaa pukea ja riisua nämä koirille.

Koiratuoli

Blondi nauttii uudesta tuolista. Otin kuvan marraskuussa, jolloin tuoli oli vielä uusi. Nyt se on likainen ja hieman raadeltukin - mutta hyvin rakastettu.

Autovakuutuksesta juustosetti

Aika hauska asia Chilessä on se, että vakuutusyhtiöt kilpailevat autovakuutuksen maksajista lahjuksilla. Autovakuutus on pakollinen ja sen voi maksaa eri paikoissa. Vakuutus korvaa ainoastaan ihmisille tapahtuneet vahingot, ei autoja. Vakuutuksen hinta vuodessa on noin 20 euroa.

Nyt oli taas aika maksaa vakuutusmaksu. Pienessä Yumbelissa ei lahjottu vakuutuksen maksajia mitenkään, mutta mieheni maksaa aina kaikki laskut ja hoitaa asiat Concepcionissa, joten häntä lahjottiin. Magallanes-vakuutusyhtiö lahjoitti tänä vuonna juustosetin. Aika hieno ilmaislahjaksi, eikö vain? Ja vielä Chilessä! Minusta vaan on aika outoa, että juustosetistä puuttuu juustohöylä, mutta se kyllä kertoo tämän maan juustokulttuurista aika paljon. Juustoja ei höylätä, vaan ne ovat niin pehmeitä, että niistä leikataan paloja. Jos ihmiset tahtovat siivutettua juustoa, se ostetaan valmiiksi paksuiksi siivuiksi siivutettuina.

Juustot Chilessä menettelevät makunsa puolesta, mutta ovat aika tylsiä. Kaikki juustot maistuvat suunnilleen samalta kuin Suomessa kermajuustot Turunmaa ja Oltermanni, tai jokin mauton Edamin ja Goudan risteytys. Mitään voimakkaan makuisia tai kovia juustoja ei tavallisista juustotiskeistä saa. Erikoisemmat juustot täytyy ostaa valmiiksi pakattuina pieninä ja hyvin kalliina paloina. Valikoima on todella suppea Concepcionin suurissakin marketeissa. Emmental- ja Edam -juustotkin ovat täällä kalliita erikoisjuustoja. Homejuustoja täällä ei syödä lainkaan ja isoissa marketeissa erikoisjuustojen joukosta valmiiksi pakattuna täällä voikin löytää vain yhtä tai kahta homejuustoa, jotka ovatkin sitten minun makuuni liian voimakkaita. Huomattavasti voimakkaampia kuin Suomen lempihomejuustoni Aurajuusto.

Chilessä syödään paljon sellaista valkoista kotijuuston näköistä juustoa, sellaista "limppua", josta leikataan veitsellä palasia. Joskus nämä juustot eivät tuoksu miltään, mutta joskus niissä on voimakas minun mielestäni paha haju, silloin jää juusto syömättä. Täällä on myös sulatejuuston kaltaisia juustoja, jotka on maustettu, vaikka chilin, salamin tai lohen maulla. Ne myydään maksamakkarapaketin näköisissä pötkylöissä ja ne ovat hyvin edullisia.

Myös tuorejuustoja on samanlaisissa pyöreissä rasioissa kuin Suomessakin, mutta eivät ne ole läheskään yhtä herkullisia, vaan nekin ovat enemmän sulatejuustomaisia. En ole koskaan tykännyt sulatejuustoista. Philadelphia-juustoa täältä onneksi saa, jos alkaa tehdä mieli hyvää tuorejuustoa. Tietenkinkin sekin on kallista.

Suomen juustoista kaipaan eniten voimakkaita Emmentaleja sekä Kreivi-juustoa, jota ei enää Suomestakaan saa. Se oli sellaista oikein voimakkaan tuoksuista "jalkahikijuustoa" ;D Kaipaan myös Aurajuustoa sekä ihan yleisesti ottaen mielettömiä juustotiskejä, joista sai valita kaikkien herkkujen joukosta mieleisen juuston!

Juustosetin tilalle olisi myös saanut valita toimistosetin, jossa oli nitoja, rei´ittäjä yms.

Viime vuonna saimme ilmaiseksi työkalusetin, jonka mittanauha hajosi heti, vasaranvarsi meni kiharalle parin käytön jälkeen, ruuvimeisseli on löysä jne. Edellisvuonna meitä lahjottiin pyörällisellä pienellä matkalaukulla. Se on jopa toiminut. Toivotaan nyt pitkää ikää tälle hienolle juustosetille. Juustot vaan ovat Chilessä niin kalliita, että mitään juustotarjottimia täällä hyvin harvoin kenenkään luona näkee.

P.S. Kun valittelin juustolaatujen vähäisyyttä Chilessä, niin en nyt laske mukaan Santiagon hienoja putiikkeja, joista saattaa löytyä ihan mitä vain - mutta kuten olen ennenkin sanonut, se on ihan toinen maailma!

Uusi Moppe-taulu

Näitä "Sekarotuisia Moppeja" tilataan aina silloin tällöin Suomeen. Reilu viikko sitten lähti tämä Moppe :)

Neule

Sain vuoden 2011 Suuri käsityö -lehtiä. Löysin kaupasta mukavantuntuista luonnonvalkoista neuletta. Päätin tehdä helpoilla kaavoilla itselleni neuleen syksyyn.

Neule on polviin saakka pitkä ja koska kaava on hyvin yksinkertainen, vaatteesta tuli aika lailla kylpytakin näköinen. Päätin tehdä siihen hienon rintarossin poistamaan kylpytakkitunnelmaa.
Neule on mukavantuntuista, mutta ihan mahdottoman epäkäytännöllistä! Jo ompeluvaiheessa kynnet ottivat siihen kiinni. En voi kuvitellakaan piteleväni koiriamme tuo takki päällä! Se olisi jo ekan käytön jälkeen täynnä silmukkapakoja. Olin ajatellut, että tuollainen "kylpytakki"malli menisi hyvin kotikäytössä, mutta en viitsisi pilata sitä heti. Huomasin myös, että näin ohut ja kuitenkin painava neulekangas ei oikein sovellu tähän lepakkohihaiseen malliin. Vaate roikkuu hieman rumasti päällä, (tai sitten olen liian kriittinen). Neuleeseen kuuluivat myös taskut sivusaumoihin, mutta ne näkyivät kankaan läpi, joten poistin ne. Nyt takki näyttää siistimmältä.
Ei tuosta oikein näyttävää kuvaa saa, vaikka yritin asetella sitä henkarille. Nyt ajattelin, että jos löydän jostakin paksumpaa neulekangasta, teen toisenkin.

Kiitos S:lle lehdistä ja äidille niiden lähettämisestä!

Mamuschka

Bariloche Argentiinassa oli aivan täynnä suklaapuoteja! Lempipuotini värikkäiden maatuskoiden takia oli Mamuschka. Kaikki paketoitiin hienoihin maatuskapusseihin ja -laatikoihin. Muovipussitkin olivat maatuska-aiheiset. Tällaista loistoa ei Chilessä näe. Ostin liikkeestä kaakaota (vain tuon purkin takia) sekä pienen sievän rasian, jossa on kaksi konvehtia sisällä. Rasiaan voi laittaa vaikka nuppineuloja tai pastilleita.

Ulkosuomalaisen onni

Mistä on ulkosuomalaisen onni tehty?

Suomalaisten ystävien vierailusta, suomalaisista irtokarkeista, suomenkielisistä kirjoista, siitä kun maailmalla löytää jotakin "suomalaista" kaupasta, vaikka se olisikin vain nimi, suomalaisen ystävän tekemistä suomalaisista munkeista...ja kaikella tällä minua lellittiin helmi-maaliskuun aikana! Mukavia kesämuistoja!

Matka Barilocheen - osa 6 - venereissulla

Teimme puolenpäivänpituisen venereissun.

Matka lähti Puerto Pañuelon satamasta.
Argentiinan lippu oli puolitangossa, sillä edellisenä päivänä sattui suuri metro-onnettomuus, jossa kuoli paljon ihmisiä.
Pysähdyimme saarella, joka oli osa luonnonpuistoa. Kuvassa näkyvä usva oli tulivuoren tuhkapilvi, joka sai aurinkoisenkin päivän näyttämään pilviseltä.
Näihin maisemiin olisi mielellään jäänyt pidemmäksikin aikaa!

Araucaria-puita.

Valtavia runkoja.

Tuhkapilvi seurasi meitä koko matkan.