Vallilan Aurajokea Chilestä! Voiko tämä olla totta?

Kun kävin viimeksi Suomessa, minun teki kovasti mieleni ostaa palanen Vallilan Aurajoki -kangasta muistoksi synnyinkaupungistani. Ajattelin, että voisin tehdä siitä kotiini jotakin, vaikkei se tyylillisesti meille sovikaan. Matkalaukkuni kuitenkin olivat jo aivan täynnä ja kankaan hintakin oli niin kallis, että päätin jättää ostamatta. Ja hyvä niin. Eilen kävellessäni Concepcionissa huomasin uuden kangaskaupan. Meinasin pudottaa silmät päästäni, kun näin Vallilan kangasta! Siellä oli myös Ikean kankaita myytävänä. 

Kangas on paksua puuvillasekoitteen tuntuista, en tiedä, onko se puhdasta puuvillaa, tuskin. Kysyin, mistä tämä kangas heille lähetetään, Turkista kuulemma.  Ostin yhden palan kangasta ja joskus tulevaisuudessa, kun oikea paikka löytyy, teen siitä taulun seinälle, 

Kauppareissun jälkeen menin katsomaan nettiä ja tosiaan, Vallilan kankaat tehdään Turkissa! Olipa yllätys! Mutta onko sillä turkkilaisella firmalla tosiaan oikeus lähettää näitä Vallilan kankaita (myynnissä oli toinenkin kuosi) Chileen? Onko tämä kuosi painettu luvattomasti toisenlaiseen kankaaseen, vai onkohan Suomessa myytävä Aurajoki -kuosi painettu tällaiselle samanlaiselle paksulle kankaalle?

Ihmetyttää kovasti, kun metrihinta täällä oli vain noin 6 euroa/metri ja Suomessa kangas maksaa yli 20 euroa/metri.

Tosin, onhan täällä myynnissä aitoja Ikean kankaitakin, joten onhan tuon kankaan aitous mahdollista. En tiedä, miksi minua kuitenkin epäilyttää tämä asia. Ehkä siksi, että ostin täältä vuosia sitten

luvattomasti Chileen lähetettyjä Taika-lautasiakin, joista oli vain Iittalan merkki peitetty!

Te, joilla sattuu olemaan Vallilan kangasta, miltä yläkuvan kangas tai painojälki näyttää? Onko teksti tuolla tavalla suttaantunut kankaan reunassa?

Matildainen ottaa rennosti, eikä häntä kiinnosta vallilat sinne eikä tänne! Mukavaa torstaita kaikille!

Rättikasojen tonkimista

Kerroinkin jo aiemmin, että Chilessä ei ole hyviä kirpputoreja. Täällä ei voi tehdä löytöjä, ei ole vanhaa kaunista tavaraa. Concepcionin keskustassa kuitenkin on käytettyjen tekstiilien liikeitä. Kaikki tulevat USA:sta ja Euroopasta. Viime viikolla tongin taas kodintekstiilikasoja. Etsin aina materiaaleja nukkeihini ja joskus löytyy jotain niin nättiä, että voi käyttää sisustukseenkin. Rikkinäiset kankaat, joissa on kaunis kirjontakuvio tai pitsi, leikkaan sopiviksi ja teen nukeille vaatteita. Joskus värjään kankaat.
Tästä keittiöpyyhekalenterista en millään saanut terävämpää kuvaa, vaikka miten yritin. Tahdon kuitenkin näyttää teille tämän. Olen viimeisen viiden vuoden aikana löytänyt kaksi keittiöpyyhekalenteria vuodelta 1974. Totta kai ne on pitänyt ostaa, kun on omasta syntymävuodesta kyse. Aina kun löydän vanhoja pyyhekalentereja, katson vuoden ja kuvan, mutten osta. Tein niin myös Suomessa kirppiksiä kierrellessäni. Olen huomannut, että kuvat vaihtelevat hedelmistä ja kasviksista kissoihin, koiriin ja hevosiin. 60- ja 70- lukujen kalentereissa on voimakkaat värit, joskus jopa lähes neonväritys, kuten siinä toisessa vuoden -74 pyyhkeessä, joka minulla on. 80-lukujen kalentereissa on pastellivärit ja tosi mauttomia kuvia. Mauttomia ovat kyllä 60- ja 70- lukujenkin kuvat, mutta kai se on tyypillistä näille keittiöpyyhkeille. Millaisia kuvia ja värejä on 2000-luvun pyyhekalenteissa? Ei ole osunut silmään.

Mikä tässä on hassua ja mainitsemisen arvoista on se, että vaikka noita kalentereita tehdään joka vuosi ja kuvia on vaikka minkälaisia, niin molemmissa vuoden 1974 kalenteripyyhkeissä on mökki metsän tai puutarhan keskellä! Minä olen ollut lapsesta asti mökihullu. Olisin aina tahtonut asua mökillä ympärivuoden...ja nyt asunkin!

Pöytäliinojen, verhojen ja tyynyliinojen joukosta löysin tämän. Luulin sitä tyynyliinaksi, kun ostin sen. Kotona sitten kun aloin tarkastella löytöäni, huomasin sen olevan ihana kesämekko, kuin uusi! Ja MINUN KOKOANI! Nyt on ensi kesäksi uusi hamonen:)

Lastentyynyliina. Piti antaa pennuille, mutten raskikaan.

Ihana sammakkotyynyliina vauvoille. Tämän taidan antaa pentujen petiin.

Tyynyliinassa käsinvirkatut pitsit.

Liinanen, jonka käyttötarkoitusta en tiedä. Ajattelin tehdä siitä nukenhameen, mutta tuo olisi söpö verho pikkuikkunaankin.

Perhosia ja kukkia pöytäliinassa.

Löytöjä.

Odottavat silitystä.

Kangaslöytöjä

Chilessä ei ole kunnollisia kirpputoreja. Ihmisillä ei ole mitään myytävää, sillä kaikki käytetään loppuun asti itse. Kuitenkin täällä on isoja liikkeitä, jotka tuovat Yhdysvalloista ja Euroopasta käytettyjä vaatteita, verhoja, peittoja ja pöytäliinoja Chileen myytäviksi. Hinnat ovat kuitenkin mielestäni kaliita ottaen huomioon, että tekstiilit ovat käytettyjä. Kaivelen kuitenkin rättikasoja aina, kun olemme kaupungissa. Joskus osuu löytöjä mukaan. Etsin materiaaleja nukeilleni, koirilleni ja sisustukseen. Käytettyjä vaatteita olen melko huono ostamaan.

Löysin vanhojen rättien joukosta ihanan lasten makuupussin. Kuvio näyttää tosi 50-lukulaiselta, mutta minulla ei ole aavistustakaan, miltä vuosikymmeneltä makuupussi voisi olla. Onko kenelläkään hajua? Pussi on tosi kevyt ja se on samaa mallia kuin äitiyspakkauksen makuupussit. Ensin ajattelin antaa sen koirilleni peitoksi, mutten raskikaan. Nyt peitän sillä pentuaitauksen yön ajaksi, jotteivät pikkuiset palellu.

Tässä on verho, jonka ensin luulin olevan vanha, mutta sitten huomasin, että siinä olikin Martha Stewartin lappu saumassa. Kotona keitin verhon kuumassa vedessä ja Vanish-pesuaineessa, jotta saisin kellertymät pois kankaasta. Kankaasta tulikin kuin uusi ja samalla Martha Stewartin lapustakin hävisivät kirjaimet. Poistin koko lapun ja nyt se tosiaan näyttää vanhalta verholta tai lakananpalalta. Nyt verho on vessan ovessa.

Olen tässä ihmetellyt, että milloin joku löytää tämän uuden blogini. Mistä minä tiedän, jos joku lukee tätä? Kyllä on ihmeellistä!