Minulle on tapahtunut viime kuukausina kaikenlaisia kivaa, vähemmän kivaa ja erityistäkin, mutta en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi tehdä postausta sellaisista asioista. Siihen nähden onkin hassua, että minulle tuli nyt tarve tehdä postaus ihan tuiki tavallisesta Peikkokukkulan arkipäivästä. Onko se liian tylsää? Minusta ei. Rrrrrrakastan tavallista arkeani. Se on parasta elämässäni. Tavallinen arki ei ole koskaan ollut yhtä ihanaa kuin mitä se täällä Chilessä minulla on. Nautin jokaisesta päivästä, kun saan olla kotona, enkä mielelläni lähde yhtään mihinkään.
Tänään kuitenkin meidän piti heti aamusta lähteä Yumbelin terveysasemalle hammastarkastukseen. Niitä tehdään mielestäni lapsille todella harvoin. Dominic täytti neljä vuotta syyskuussa ja tämä oli vasta toinen julkisen puolen hammastarkastus hänen elämässään! Edellinen oli kaksivuotiaana. Olemme näiden tarkastusten lisäksi käyneet kaksi kertaa yksityisellä täydentämässä julkisen puolen palveluita. Olimme todella iloisia, kun hammaslääkäri sanoi, että ei ole lainkaan kariesta ja hampaat ovat oikein terveet. Röntgeniin kuitenkin saimme lähetteen, sillä Domskulla kasvaa kitalaessa ylähampaiden lähellä yksi ylimääräinen hammas ja sitä varmuudeksi on hyvä tarkkailla. Se kuulemma kuitenkin lähtee muiden maitohampaiden kanssa samaan aikaan.
Kuvassa Domskulla on päällään minun vanhasta neuleestani tekemä villapaita sekä tyynyliinoista tekemäni talvitakki, jossa on isin kauluspaita vuorina. Housut ja kengät on amerikantäti lähettänyt.
Dominic Emilio Fernando on luonteeltaan aivan ihana pikkumies. Hän on hymyileväinen ja hyväntuulinen. Hän ymmärtää selityksiä, eikä uhmaa vastaan. Hän antaa suhteellisen helposti periksi, kun hänelle selittää asiat. Hän on hyvin sosiaalinen, mutta vieraassa paikassa pidättyväinen. Esimerkiksi koulu saa hänet ujoksi. Siellä hän ei edes aina vastaa opettajille ja rehtorille, kun nämä kysyvät häneltä jotakin. (Käymme siis koulussa vain kaksi kertaa viikossa ja olemme torstaina kaksi tuntia ja perjantaina tunnin.) Mutta kun rehtori tulee pois koulurakennuksesta, Dominic voi selittää tälle ummet ja lammet kaikenlaisia asioita. Sisällä koulussa hän ei oikein uskalla edes tervehtiä! Kauppakeskuksessa tai leikkikentällä hän ystävystyy heti muiden lasten kanssa ja koulussa hän on saanut yhden ystävän, joka on tullut leikkimään tänne meille. Se oli sellainen kohokohta, että siitä puhuttiin pitkään. Uutta tapaamista on jouduttu sairastelujen takia lykkäämään.
Dominic on aika pitkä poika. Koululuokassa hän näyttää samanikäiseltä viisi- ja kuusivuotiaiden kanssa. Dominic puhuu espanjaa ja suomea sujuvasti, mutta hänestä kuulee heti, ettei hän ole elänyt Suomessa. Aksentti ja kieli"virheet" paljastavat. Hän sanoo esimerkiksi, että "on pistämässä pimeä" ja "kukkeja". Lisäksi Dominic on alkanut puhua hieman englantia, tyyliin "red car", "nice", "daddy and mommy". Numerot hän sanoo kaikilla kolmella kielellä. Emme nipota kielen kanssa. Virheitä saa tulla ja niitä korjaillaan huomaamattomasti. Isä puhuu aina espanjaa ja minä aina suomea, mitä nyt väliin heitetään jotain englanniksi, kun se kuitenkin on ollut mieheni ja minun ainoa yhteinen kieli monta vuotta ennen kuin opin espanjaa.
Hammaslääkärin jälkeen kävimme Yumbelin keskustassa supermarketissa sekä vihanneskojulla. Meillä menee tässä perheessä kamala määrä hedelmiä ja niitä saa olla aina kantamassa kotiin. En ole koskaan ollut kovin hyvä syömään hedelmiä, vaan kasviksien suurkuluttaja. Viimeisen kahden vuoden aikana kuitenkin hedelmien käyttöni on lisääntynyt ja nyt viimeisen vuoden aikana oikein räjähtänyt. Olen kertonutkin elämäntapojeni parantamisesta ja siihen on kuulunut napostelun vähentäminen. Vihdoinkin olen oppinut olemaan napostelematta koko ajan jotakin, ja karkkia sekä suklaata menee aivan murto-osa siitä, mitä ennen. Nyt olen jo vuoden verran korvannut napostelun vihreällä teellä ja kun oikein tekee mieleni napostella ja on vähän nälkäkin, sitten syön niitä hedelmiä ja pähkinöitä, manteleita sekä siemeniä. Myös mieheni syö paljon hedelmiä ja tietenkin myös Dominic.
Aamumme alkaa hedelmillä. Dominicin lautaselle pilkon vähintään kolmea eri hedelmää vaihdellen niitä aina. Tavallisimmat ovat banaani, omena, päärynä, kiwi, appelsiini ja sesongin mukaan viinirypäle, mandariini ja mansikka. Dominic ei tykkää meloneista. Itselleni pilkon ne samat hedelmät blenderiin kaurahiutaleiden, luonnonjukurtin, veden, siemenien ja pähkinöiden kanssa. Joka aamu vähän erilaisia yhdistelmiä. Välillä laitan salaatinlehtiä, mangoldia, selleriä jne. Toisinaan teen smoothien ja toisinaan smoothiepuuron. Dominic ei tykkää smoothieista, joten siksi hän syö hedelmät paloina. Hedelmien lisäksi syömme kananmunan tai muuta proteiinipitoista. Leipää yritämme syödä hyvin vähän, sillä muuten Chilessä ihmisten ruokavalion pohjana on valkoinen höttöleipä ja sitä tosiaan menee todella paljon päivän aikana. Miehenikin on yrittänyt vähentää valkoisen leivän syömistä ja sen sijaan hän vetää kilokaupalla banaaneita ja omenoita. Itse en syö käytännössä lainkaan valkoista leipää, ainoastaan kylässä tai silloin, jos on jotakin todella erikoista tarjolla, kuten Santiagossa sain juuri suomalaisia korvapuusteja! Tiukkapipoinen en ole, mutta kotioloissa yritän syödä terveellisesti ja vihdoinkin se näkyy. Usein täälläkin valittelemastani pömppövatsasta on jäljellä enää pieni kumpu :D
Yläkuvan valkokukkaista puuta en tunnista, mutta se oli hedelmäkojun vieressä.
(Tarkennus: Pian joku sanoo, ettei niitä hedelmiäkään saa liikaa syödä. Joo, emme syökään. Tiedostan tämän hedelmäsokerijutun ihan hyvin ja tiedän, ettei hedelmiä kannattaisi syödä kolmea annosta enempää per päivä. Meillä ei onneksi ole paino-ongelmia, joten sen puoleen ei tarvitse nipottaa tästäkään asiasta.)
Palattuamme Yumbelista siivoskelin vähän kotiamme ja sitten aloin laittaa lounasta. Juuri kun pääsin sanomasta, että välttelemme valkoista viljaa, niin lounaaksi oli tällaista harvinaisuutta kuin burritoksia. Tämä oli Dominicin elämän ensimmäinen kerta, kun meillä oli burritoksia ja hän tykkäsi kovasti.
Tässä ihmetellään burriton koostumusta ja sitä, miten sitä oikein pitäisi syödä.
Lounaan jälkeen istutimme Dominicin kanssa korianteria, tilliä, rucolaa ja herneitä. Toivottavasti tänä keväänä sataisi jonkin verran, että ehtisimme saada edes vähän satoa ennen kuivuuden alkamista! Meillä ei ole yhtään kasteluvettä. Tänä talvena ei ole satanut lainkaan niin paljon kuin normaalisti. Ihan kauhistuttaa ensi kesä.
Tässä talvella istuttamiani koriantereita. Ne ovat kasvaneet minikasvihuoneen alla.
Kadulta huhtikuussa adoptoimamme Saaga-koira on aina touhuissa mukana.
Istutuksien jälkeen taas mukillinen teetä!
Sitten suunnittelimme mieheni kanssa, miten voisimme ehostaa tätä mukavaa paikkaa puun alla. Saimmekin idean, mutta saas nähdä, saammeko jotakin aikaiseksi.
Zeus eli Zeppana-Reppana tarkastelee haareminsa touhuja valtaistuimelta.
Dominic tahtoi ottaa minusta kuvia. Minun piti työntää kieli ulos ja tehdä muita kivoja temppuja, joita hän sitten kuvasi. En aio näyttää niitä täällä julkisesti. Tämäkin kuva on aika kauhea, kun näyttää siltä, ettei minulla ole juuri silmiä eikä kulmakarvojakaan, mutta tässä näkyy hyvin, miten supertyylikäs minä olen täällä campolla touhutessani. Huom! Juoksulegginsit ovat amerikantädiltä, en ole itse muuttanut mielipidettäni legginseistä. (Inhoan legginssejä, jos ei ole tullut vielä selväksi.) Piste I:in päällä ovat villaiset polvisukat. Mutta hei, on tässä pukeutumisessa jotakin sellaista, mistä olen aika ylpeä: värit sointuvat aika hienosti yhteen :)
Kuvaussession jälkeen aloin leikata Michilandian tilauksia. Huomenna on ompelupäivä.
Ja tietenkin jokaisessa välissä lisää teetä!
Illalla katsoimme "Pieni talo preerialla", Domsku minun kainalossani jännittäen kovasti pesukarhun kohtaloa. Sitten pesulle, pisulle ja nukkumaan. Nyt poika tuhisee tuolla makuuhuoneen puolella ja minä olen viereisessä huoneessa kirjoittamassa tätä postausta. Ja kuten huomaatte, taas teetä! Lisäksi tein nälkääni smoothiepuuron, koska en ole jaksanut leipoa ruisleipää.
Kello lähenee kahtatoista yöllä ja huomenna tosiaan meinaan ommella koiranvaatteita sekä saada valmiiksi kaksi Suomesta tilattua tonttua. Niistä on tulossa tosi söpöt.
Toivottavasti te muutkin nautitte tavallisesta arjestanne yhtä paljon kuin minä :)
