Portaiden yläpäässä...

...sijaitsee nykyään Von Trollheimien talo.

Näen talon tietokonenurkkauksestani. Nukkekoti on erotettuna Dominicin huoneesta porraskaiteella.

Talon näkee myös alakerrasta, kun katsoo portaisiin päin. Seuraavassa postauksessa näytän talon huoneet.

Tietokonenurkkaus

Tänään on ihan oikea syyspäivä, harmaa ja sateinen. Tulin yläkerran tietokonenurkkaukseeni kirjoittelemaan. Samalla sain idean, että voisin tehdä postauksen tästä nurkasta. En muista, olenko joskus tästä kuvia napsinut. Hyvin usein läppärini on alakerran ompeluhuoneessa ja vastailen siellä tilauksiin ja sähköposteihin. Yläkerran nurkkaus  on parempi silloin, kun tahtoo keskittyä ja olla rauhassa. Ompeluhuoneessa on liikaa muita virikkeitä. Tässä tietokonenurkkauksessani kirjoittelen joskus myös iltaisin, kun Dominic on nukkumassa seinän takana makuuhuoneessa. On tunnelmallista, kun pieni lamppu valaisee hämärää yläkertaa ja sade ropisee peltikattoon.

Tietokonenurkkaukseni vanhan puupöydän pyrin pitämään siistimpänä kuin työhuoneeni pöydät, jotka ovat aina kaaoksen alla. Minulla on siellä meneillään aina tuhat projektia yhtä aikaa. Yläkerrassa yritän pitää tavaramäärän kohtuullisena, jotta rauhallinen tunnelma säilyisi. Minimalistisille ihmiselle yläkertamme kuitenkin pursuaa tavaraa, sillä kaikki arvokkaimmat nukkeni ovat täällä. En tahdo pitää niitä varastossa kostumassa.

Nyt tietokoneen vieressä katselee Phicen-nukke Molly. Edesmennyt isänäitini on painavissa vanhoissa kehyksissä, jotka olen häneltä saanut. Ja toki vieressä on myös termospullo, jossa on aina teetä. Se on ainoa tapa, jolla saan juotua riittävän määrän nestettä päivässä.

Tietokoneeni on vaaleanpunainen Sony Vaio -läppäri. Minulla on ollut se jo monen monta vuotta. Rakastan sitä. Se on juuri hyvän kokoinen minulle. Ei liian iso eikä liian pieni. Sain edellisvuonna äitienpäivälahjaksi uuden Lenovo-tietokoneen, koska tämä läppärini hajosi. Siinä on suuri näyttö, mutta en koskaan päässyt sinuiksi sen kanssa, en koskaan oppinut ymmärtämään sen "logiikkaa", enkä käyttämään sitä kunnolla. Kun läppäri saatiinkin korjattua ja mieheni alkoi käyttää sitä (koska hänen läppärinsä hajosi korjauskelvottomaksi), katselin vaaleanpunaisen Sonyni perään aina haikeasti. En vain kehdannut sanoa miehelleni, että ikävöin läppäriäni, koska kerran olin saanut uuden koneen. Reilun puolen vuoden kuluttua mieheni kuitenkin kerran kysäisi minulta, tahtoisinko sittenkin vaihtaa takaisin läppäriini ja hetkeäkään miettimättä vastasi myöntävästi. Uusi tietokone on parempi miehelleni, sillä hän ei näe pieneltä näytöltä yhtään mitään. Kovapää kun ei suostu menemään silmälääkäriin, vaan käyttää vain Tiimarista tuomiani lukulaseja!

Tietokonenurkkaukseni on portaiden kaiteen vieressä entisessä "salissa". Viimeiset pari vuotta sali on toiminut Dominicin leikkihuoneena, mutta hyvin sinne minun tietokonenurkkauksenikin mahtuu. Nytkin Dominic leikkii tuossa lattialla ja minä naputtelen tätä postausta.

Siniharmaat hyllyt olivat ennen Von Trollheimin perheen koti, mutta kuten näkyy, dinosaurukset ovat vallanneet hyllyt. Von Trollheimeilla onkin nykyään hienompi koti, jonka väkersin kasaan viime marraskuussa. Näen nukkekodin tästä tietokonenurkkauksesta, sillä nyt nukkekoti on portaiden ylätasanteella (yläkuvan porrasaukon vasemmalla puolella). Näytän näkymän seuraavassa postauksessa.

Dominicin lempileikit huoneessaan ovat junarata ja duplot. Makuuhuoneen ovi näkyy yläkuvassa. Dominicin "kirjahyllyt" ovat hedelmäkorit, jotka maalasin samalla maalilla kuin yläpuolella olevat hyllyt.

Tietokonepöydällä on aina vaihtuvia koristeita, mutta nyt siinä ovat majailleet jo joitakin viikkoja 50-luvun Mecki ja Micki sekä heidän poikansa. Tämä perhe on yksi lempinukkejani. Hahmot ovat kuuluisan saksalaisen Steiff-tehtaan tuotantoa. Ostin Meckin ja Mickin Turusta antiikkimarkkinoilta viitisen vuotta sitten. Pojan Mecki ja Micki saivat yhdeltä tämän blogin lukijalta! Minulla on ajatuksena joskus tehdä perheelle rustiikkinen kotipesä - sitten kun minulla on se oma nukkemuseo, jossa olisi tilaa kaikelle tällaiselle!

Seinällä roikkuvat äidinäidiltäni saadut virkatut hansikkaat ja edesmenneeltä anopiltani saadut wanhat sakset.

Mottoni on seinällä ja vieressä Michilandian Molla-Chihu, yksi ensimmäisistä tekemistäni.

Ulkona vaan sade jatkuu ja mieheni on juuri lähdössä lauantai-illan ratoksi (?) tiekokoukseen Tomecon kylään. Meillä on onni jäädä pojan kanssa mukavaan lämpimään kotiimme ja rakentaa duploista linna ja parkkipaikka :)

22 vuoden jälkeen...

22 vuotta sitten neuloin valkokeltaraidalliset villasukat. Ensimmäisen poikaystäväni äiti opasti minua. Sukista tuli ihan hienot ja ne ovat yhäkin käytössä! Sen jälkeen en ole villasukkia neulonut. Se on niin hidasta, enkä ole hyvä neuloja. Inhoan lukea neuleohjeita.

Vuosi sitten löysin markkinoilta USA:sta tuotuja jämälankoja ja päätin yrittää niistä sukkia. Laitoin kuvia viime vuonna suunnilleen tähän samaan aikaan siitä, miten varret alkoivat valmistua.

Monta kertaa piti purkaa, kun tuli virheitä, eivätkä nämä nytkään ole täydelliset, mutta kelpaavat minulle! Lehdestä tavasin ohjetta, koska minulla ei ole ketään, joka voisi minua täällä neuvoa. Jouduin vähän soveltamaan, koska lanka oli paljon paksumpaa kuin ohjeessa. Chilessä ei muuten osata tehdä kaksinkertaista kantapäätä!

Nyt olen neulonut varret seuraavaan sukkapariin, mutta tuli tenkkapoo. Osaako joku kertoa minulle, mitä tarkoittaa:"Tee sitten kantapää lyhennetyin kerroksin takaosan 28 s:lla." Siis mitä ihmeen lyhennettyjä kerroksia? Ei tuollaista sanottu ekojen sukkien ohjeessa.

Heinäkuun EIKU HELMIKUUN helteissä

En ole ehtinyt blogistaniaan aikoihin, sillä on ollut kiire viettämään rantaelämää....

...ollaan myös surffailtu meidän runsavetisessä uima-altaassamme ;)

Michilandiaan tulee näin helmikuussa aika vähän tilauksia. Olen ommellut tällaisia huppulakkeja Suomeen lähetettäviksi. Pikkukoirat saavat itse valita, minkä värisen lakin haluavat. Myös tassutossuja olen lähetellyt Suomeen. www.michilandia.com

Feria on nyt takanapäin ja laatikoita on purettu varastoon ja vihdoinkin olen alkanut raivata työhuoneeni kaaosta, joka muodostui sinne jo ennen joulunäyttelyä.

Aloin tehdä itselleni uutta tietokonenurkkausta yläkerran saliin. Vielä puuttuu uudet verhot ja tauluja tms.

Lämmintä riittää varjossa 32 astetta, joten iltapäivät menevät huokaillessa, laahustaessa ja lukiessa. Jos joku ihmettelee, miksemme käytä ilmastointilaitetta, niin siksi, ettei meillä ole sellaista. Ei kenelläkään täällä maalla ole sellaisia nykyajan härveleitä!

Joka tapauksessa minä olen alkanut nyt valmistautua syksyyn. Ei siihen ole enää kuin reilu kuukausi. Neulon nimittäin ikuisuusprojektiani: villasukkia! Sain ne jo valmiiksi, mutta purin kantapäähän saakka, sillä toisesta kantapäästä tuli paljon suurempi kuin toisesta :D Neulominen on varmaan heikoin alani käsitöissä!

Nyt antamaan pojalle vesimelonia. "Mussas glassias", sanoo poika.

18. luukku: Pienen pojan oma joulupuu

Duplo-ukkeleista keksin tehdä pojan omaan joulupuuhun koristeet!

Leikkasin huopakankaasta lakkeja. Kärkeen liimasin ripustusnauhan. Lakit liimasin liimapyssyllä nukkejen päihin kiinni niin, etten laittanut liimaa lainkaan itse nukkeen. Tein lakeista niin isoja, että sain kiristettyä punaisen narun kaulan ympärille. Näin lakki pysyy päässä. Joulun jälkeen on helppoa nipsaista lakit pois.

Joillekin tein punaiset viitat tai takit. Hepat, koirat ja kissatkin saivat lakin. Pieni poika voi nyt ihan itse koristella kuusensa, eikä hattaa, jos koristeet putoavat, ne eivät mene rikki. Poika voi myös ottaa puusta ukkelit leikkeihinsä ja laittaa takaisin, kun tahtoo.

Askartelimme näitä yhtenä iltana saksalaisen aputyttöni "Mejen" kanssa joulumusiikkia kuunnellessamme. Domsku hääri kovasti ympärillä ja yritti auttaa teippaamalla lakkeja ja suuttumalla siitä, kun hänen omilla saksillaan ei saanut teippiä katki.

Näette tässä postauksessa myös huurteisen joulupuun. Eikö ole parempi kuin sellainen voimakas vihreä - varsinkin valkoiseen huoneeseen? Joulupuussa on pattereilla toimivat pikkuiset lamput, jotka Domskuli voi itse sytyttää ja sammuttaa.

Idean näihin Duplo-ukkeleihin sain unessani! Uni oli niin todellisen tuntuinen, että minun oli pakko toteuttaa se.

Pojalle oma huone!

Lauantaina Dominic koki yllätyksen, kun hän tuli ulkoa sisälle ja pyysin häntä tulemaan yläkertaan. Varovasti poika kiipesi yläkerran portaat. Minä varmistin takana, ettei tule vahinkoa. Dominic huomasi heti, että yläkerran sali oli kokenut muutoksen!

Ensimmäiseksi Dominic ryntäsi yläkuvassa näkyvän muumijulisteen luokse. Sitten hän huomasi muumilaivan sopivalla leikkimiskorkeudella. Poistin muumilaivasta kaikki pikkuosat, jotka hän saa leikkeihinsä sitten, kun ikää on riittävästi. Taso on tehty kahdesta maalaamastani hedelmälaatikosta, joiden päällä on vanha ikkunaluukku.

Alunperin meidän piti tehdä Dominicille oma huone alakertaan chihuhuoneeseen. Chihujen piti muuttaa keittiöstä erotettaviin huoneisiin. Totesimme kuitenkin, että keittiöstä tulee liian ahdas ja pimeä ja chihuhuoneistakin liian pienet. Täytyy keksiä jotakin muuta. Sisustusintoni kuitenkin kävi ylitsepääsemättömäksi, enkä jaksa odottaa tilanteen paranemista ties vaikka parikin vuotta. Chihut jääkööt prinsessahuoneeseensa olohuoneen viereen ja poika joutuu kiipeämään yläkertaan, vaikka se ei niin kovin käytännöllistä pikkulapsen kanssa olekaan. Eihän Dominic voi olla yläkerrassa lainkaan yksin, portaat ovat liian vaaralliset. Minun täytyy nyt alkaa viettää enemmän aikaa yläkerrassa, jotta poika saa leikkiä omassa huoneessaan. Olohuoneeseen jätin vain duplot, joilla Domskuli voi leikkiä alakerrassa. Muut lelut ovat yläkerrassa omassa huoneessa ja peuhuteltassa ulkona.

Alunperin yläkerran sali on ollut minun nukkehuoneeni. Voitte katsoa sen sisustusta sivupalkista "sali". Koska nukeilleni ei ole muuta paikkaa kodissamme, enkä tahdo tunkea kaikkia niitä varastoon, Dominic joutuu nyt jakamaan huoneensa nukkieni kanssa. Se tekee huoneesta hieman rauhattoman, mutta muita vaihtoehtoja ei tässä vaiheessa ole. Kyllä Domskuli saa jossain vaiheessa huoneen, jossa on vain hänen omat tavaransa...toivoa sopii...

Yläkuvassa näkyy muumijulisteen päällä minun nukkekotihyllyni. Jos tilaa olisi enemmän, olisin siirtänyt ne jonnekin muualle. Kuvassa näkyy myös Dominicin innostus ajaa junalla ja autolla päänsä päällä.

Yläkerran huone on mukavan kokoinen ja valoisa. Se on suurempi kuin chihuhuone olisi ollut - ja paljon valoisampi. Myös puulattia on mukavampi leikkialusta kuin alakerran kaakelilattiat. Muumimaton ostin Turusta kirpparilta. Muumijulisteet kirjakaupasta. Katos on Suomen Ikeasta, iso pyöreä tyyny New Yorkin Ikeasta. Lelukorit ostin paikallisesta ruokamarketista Santa Isabelista. Täällä ei tuollaisia valkoisia koreja olekaan saatavilla jokaisesta sisustusliikkeestä, kuten Suomessa. Siksi ostin ne heti, kun tuollaisia "harvinaisuuksia" oli myynnissä. :) 

Pyöreän istuintyynyn päällä on kasa tyynyjä, joissa on muumityynyliinat. Kaikki tyynyliinat olen saanut aikoja sitten lahjoina ystäviltäni. Hämmästyin, miten hienosti katoksen, istuintyynyn ja muumijulisteen siniset ja punaiset värit sointuvat yhteen.

Tämä muumijuliste kiinnostaa Dominicia eniten.

Suomesta kirpparilta ostin muumipuhelimen. Dominic laittaa luurin korvaan ja sanoo: "äiti,äiti,äiti". Mieheni sanoo:"mamma", Dominic vastaa:"mamma". Mieheni toistaa: "mamma". Dominic sanoo: "mamma". Mieheni sanoo: "Pappa!", Dominic huutaa:"ÄITI!" Ei suostu Dominic sanomaan "pappa", vaikka mieheni miten yrittää juksata. 

Miehelläni on muuten kädessään äitini vanha nukke. Se ei ole Domskulin leikeissä, vaan minun nukkekokoelmassani, jota näkyy hieman oikeassa kulmassa. Myös ne nuket olisin mieluusti laittanut pois Dominicin huoneesta, jos tilaa olisi enemmän. Ennen nuket istuivat alakuvassa näkyvällä hyllyllä, mutta nyt mahdutin kaikki vaatekomeron päälle sekä vauvan korisänkyyn, jossa Dominic ei koskaan nukkunut. Osa nukeista joutui kuitenkin varastoon.

Ylimmällä hyllyllä on nukkekokoelmani kumileluja. Ne sopivat hyvin Dominicin huoneeseen. Alemmalla hyllyllä on leikkileluja. Alimpana on liian isot vaatteet. Muuten pojan vaatteet ovatkin alakerrassa.

Makuuhuoneen ovelta näkymä vierashuoneen ovelle. Tässä näkyy myös turvaportti, jonka mieheni asensi portaiden ylä- ja alapäähän. Samat portit laitettiin myös chihuhuoneen ja keittiön ovelle. Ne ovat tosi hyvät, sillä aukot ovat niin pienet, että ne toimivat myös chihuportteina. Portit on tehty EU:ssa ja ne ovat myös EU:n turvahyväksymät, mikä rauhoittaa minun mieltäni. Kaiteiden toiselle puolelle jäivät minun kirjani, mikä onkin hyvä juttu, sillä Dominic tykkää syödä kaikki kirjat :/

Hauskan sienipallin löysin Chilestä Casa &  Ideas -liikkeestä.

Suomesta ja Chilestä saatuja leluja.

Aidon suomalasen Jukka-hakkalelun löysin kahdella eurolla kirppikseltä! Pitihän se(kin) raahata Chileen.

Kumileluja koristeena, sekä ET, johon Dominic ihastui.

Brion junaradan poju sai 1-vuotislahjaksi. Sen toin Suomesta viime reissulta. Nyt löysinkin Chilestä puisia rataosia, jotka sopivat Brion junarataan. Ne olivat hirvittävän kalliita, kalliimpia kuin Brion osat Suomessa, mutta pitihän joulupukin konttiin kuitenkin pieni paketti hankkia...ssshhh, ei saa kertoa!

Porraskaiteen takana näkyvät vielä ruusuverhot, jotka tahdon vaihtaa paremmin pojan huoneeseen sopiviksi. Täytyy vain ensin hankkia paremmat verhot. Katsotaan, mitä löytyy.

Pienillä muutoksilla tuli pojalle ihan hyvä huone. Me olemme oikein tyytyväisiä koko perhe :)

Syntymäpäivälahjani

Näin syntymäpäiväni iltana tahdon näyttää teille, mitä sain mieheltäni lahjaksi.

Käymme silloin tällöin Concepcionissa lauantain romumarkkinoilla. Helmikuun lopulla ostimme sieltä vanhan ompelukoneen. Aloimme jutella myyjän kanssa. Hän kertoi, että hänellä on myynnissä vanha iso posliininukke, jonka niskassa on tähti. Tiesin heti, mistä on kyse. Sanoin, että tahtoisin nähdä sen. Mies kertoi tuovansa sen seuraavana lauantaina.

Seuraavana lauantaina menimme markkinoille jännittyneenä. Mies tervehti meitä tuttavallisesti. Pyysimme saada nähdä nuken. Mies kertoi, ettei viitsinyt tuoda sitä, ettei se menisi rikki. Jaaha. No milloin voisimme nähdä sen? Hän kertoi, että voisimme tulla katsomaan sitä hänen luokseen jokin arkipäivä. 

Yhtenä päivänä sitten menimme hänen luokseen. Hän asuu aivan uskomattomassa romukasassa! Nukke oli osina laatikossa. Sillä oli alkuperäiset sukat ja kengät. Aidoista hiuksista tehty alkuperäinen peruukki oli irrallisena. Nuken hinta oli Euroopan tai USA:n hintoihin verrattuna edullinen, mutta kuntokin huonompi. Minulla oli kuitenkin mennyt feria huonosti tänä vuonna, joten sanoin, etten voisi ostaa nukkea vielä, mutta alkaisin säästää rahaa ja ostaisin sen tulevaisuudessa, jos hän ei olisi myynyt sitä kenellekään. Loin nukkeen haikeita katseita ja pyysin miestä pitämään siitä hyvää huolta, ettei se vaan rikkoutuisi.

Toukokuussa sitten mieheni soitti myyjälle ja kysyi, oliko nukke yhä myynnissä. Oli se. Mieheni jopa sai tingattua hintaakin alemmas. Sanoin, että ostaisin nuken. Mies lupasi laittaa nuken kokoon. Menimme hakemaan nukkea sovittuna päivänä. Nukke oli yhä osina laatikossa. Mies sanoi, ettei ollut ehtinyt tehdä sille mitään. Voisimmeko tulla uudestaan viikon päästä? Minä tulin epäluuloiseksi. Mies ei tahtoisikaan myydä sitä. Viikon verran me sitten mietimme, että taisi jäädä nukke saamatta. Kun sitten menimme nukkea hakemaan, se oli kasattu, mutta huonosti. Kaikki jäsenet roikkuvat löysinä ja pää katsoo alaviistoon. Minä kuitenkin nappasin nuken kainalooni, enkä enää päästänyt siitä irti. Mieheni maksoi nuken.

Kun jäimme kahden, mieheni sanoin minulle:" Hyvää syntymäpäivää!" Minä naurahdin ja sanoin, että se on lokakuussa. Mieheni sanoi, että hän tiesi, miten paljon tahdoin sitä nukkea ja koska hän ei tahtonut odottaa lokakuuhun saakka sen antamista, niin minun pitäisi muistaa syntymäpäivänäni, että hän on jo lahjan antanut. Eli näissä kuvissa nyt näette syntymäpäivälahjani, jonka sain jo toukokuussa!

Valkoinen mekko on keskeneräinen. Se on tehty kahdesta vanhasta tyynyliinasta. Kaulukseen olen ajatellut ommella kuvissa näkyvän pitsin. Se on mummoni äidin virkkaama mamelukin pitsi. Myös alushame pitää ommella, kunhan ehdin. Teen myös mamelukit. Nyt nukella on jalassaan Dominicin vanhat trikoohousut.

Nukessa on muutenkin paljon laittamista. Jäsenet pitäisi kiinnittää kunnolla tiukasti, peruukki pitäisi laittaa päähän, sormia pitäisi korjata jne. Hankalin juttu on silmämekanismi. Silmät liikkuvat sivusuunnassa "flirttailevasti", mutta silmäluomet ovat irti, joten nukke ei nuku. Mekanismi on kuitenkin niin hankala, että se tarvitsisi asiantuntijan. Chilessä tuskin sellaisia on. Itse en uskalla sorkkia. Meinaan laittaa osan hyvään talteen, sillä eihän sitä koskaan tiedä!

Nukke on Simon & Halbig 117 n. Pää on posliinia ja vartalo kompositiomassaa. Korkeus on yli puoli metriä. Nukke on tehty 1910-luvulla.  (Lisää tietoa löytyy netistä.)

Kiitos vielä miehelleni UPEASTA lahjasta!

 Loppuun vielä kuva yläkerran salista. Tässä huoneessa nukke asuu. Matolla seisoo Suomesta ostamani vanha terrieri.

Salin löhönurkkaus

Nukkehyllyjen teko saliin sai aikaan muitakin muutoksia.

Tiedättekö, mitä nämä "kanisterit" ovat? 

 Ne ovat "Pösig" löhötyynyn sisäosa. Löhötyyny on ensimmäinen yhdessä tehty huonekaluostoksemme mieheni kanssa. Ostimme sen New Yorkin Ikeasta.

Veimme huonon futonsohvamme yhteen vuokra-asuntoon. Ensimmäisen kerran Pösigille on kunnolla tilaa! 

 Tähän asti Pösig on majaillut enimmäkseen varastossa laatikossa. Olen välillä tunkenut sitä johonkin nurkkaan tällä kotona, muttei se ole koskaan ollut paria viikkoa pidempään.

Nyt Dominicilla on hieno löhötyyny! Vieressä näkyy Dominicin vauvavuode, jossa hän ei nukkunut yhtäkään yötä...äidin kainaloinen...

Salin värityksenä on nyt valkoinen, vaaleansininen, punainen ja ripaus vaaleanpunaista.

Löhöilemisiin!