Terkkuja feriasta!

Taas on se aika vuodesta, että Peikkokukkulan porukka ottaa osaa Feria de Arte Populariin Concepcionissa. Tänä vuonna pikkuinen Dominic osallistuu myös. Vauvan takia en ole ehtinyt tehdä paljonkaan käsitöitä, joten laitoin kojuun aiemmin valmistuneita töitä sekä vähäiset uudet työt, joiden valmistumisessa on kiittäminen aputyttöäni.

Olemme nyt jakaneet feriapäivät niin, että mieheni on muutaman päivän feriassa ja muutaman päivän kotona ja minä Dominicin kanssa vastaavasti muutaman päivän talon- ja koirien vahtina ja sitten taas feriassa. Mieheni siskontyttö avaa ja sulkee kojun joka päivä ja tekee feriassa melkein 12-tuntista työpäivää.

Kaverini Suomesta on nyt Chilessä ja hän myös auttaa minua feriassa ja on talonvahtina. Ihanaa kun on auttavia käsiä silloin, kun niitä tarvitaan!

Pieni Dominic hymyilee ihmisille, saa viikinkiraivareita ja nukkuu pöydän alla. Eilen hän oppi moiskauttamaan suulla "suukkoja". Se oli niin iso asia, että isille piti soittaa!

Sellainenkin iso asia tapahtui eilen, että Dominicille tuli maistraatista kirje, että hänestä on tullut Suomen kansalainen! Nyt on Dominiccuksella ihan oma suomalainen sosiaaliturvatunnus :) Siitäkin piti isille soittaa!

Vielä vauva-asioista kiinnostuneille: Dominic kävi lastenlääkärillä tarkastuksessa, kun hän oli 4 kk 1 vko -ikäinen. Paino oli 6600 grammaa ja pituus 68 cm. Pitkä poika!

Kiitos kommenteistanne ja sorry, etten ehdi päivittää usein. Feria, vauva ja muut aktiviteetit sekä huono nettiyhteytemme aiheuttaa sen, etten nyt ehdi postailla niin paljon kuin ennen. Oikea elämä menee taas blogistanian edelle...mutta ei tämä blogi mihinkään unohdu - aina se on mielessä!

Nyt lähdemme kaverini ja Dominicin kanssa selvittelemään hajonneiden lastenrattaiden mysteeriä kauppakeskukseen!

Reina Blanca ja muut lammen asukkaat

Dominic nukkuu vaunuissaan ja ilta on hämärtymässä. Istun lampemme vieressä ja ajattelin kirjoittaa teille lammen asukkaista. Jos ette muista suihkulähteen tekoa, se löytyy tuosta oikeasta sivupalkista. Lampemme on siis talon vieressä oleva kuoppa, jonka vuorasimme mustalla muovilla. Reunoille laitoimme kiviä ja kasveja. Myös veteen istutimme kasveja, joita kävimme hakemassa luonnonlammesta. Puutarhaliikkeestä ostin lumpeen. Meillä on lammessa sellainen suihkulähteen ”suihkuosa” sekä toinen moottori, joka laittaa veden kiertämään tehokkkaasti.

Ensimmäisenä vuonna rakentelin ohjeiden mukaan filtterisysteemin, jolla veden olisi pitänyt pysyä puhtaana. Ämpäri täyttyi nopeasti vedellä ja tuli yli äyräidensä. Menetimme lammen vedestä suuren osan. Vaihdoimme isompaan astiaan. Sama juttu. En muistanut edes vaihtaa vanulevyjä filtterissä riittävän usein. Eikä vesi muutenkaan tuntunut pysyvän puhtaana. Lammen pohjan peseminen ja puhtaana pitäminen vaati paljon aikaa ja paljon vettä, jota meillä ei silloin aluksikaan ollut riittävästi. Unohdimme haaveemme karpeista. Hankimme rupikonna Jacintan, viisi poikasta ja kutua.

.

Ensin Jacinta söi kudun ja vuoden kuluessa poikasetkin hävisivät ehkä parempiin suihin. Itse Jacintakin katosi mystisesti. Lumme kuoli ja pohja kasvoi levää.

Tuli kevät ja lammen kasvusto alkoi yhtäkkiä elpyä. Vihreät lehdet peittivät yli puolet veden pinnasta ja yhtäkkiä huomasin, että muiden lehtien seassa oli kuusi lumpeenlehteä. Se ei ollutkaan kuollut. Lumpeenlehdet suurenivat. Huomasimme, ettei vesi ollutkaan enää likaista. Toki pohja kasvoi levää, mutta nyt riittävä kasvusto tuotti happea ja piti veden suhteellisen puhtaana! Iloisena pesin suihkuosan moottorin, jotta voimme taas kuunnella veden lorinaa.

.

Sammakoiden mukana luonnonlammesta oli tullut pikkuruisia kaloja. Ne olivat selvinneet hengissä lammessamme jo vuoden verran. Ajattelimme, että ehkä siis muutkin kalat voisivat selvitä siellä nyt, kun konnat olivat häippässeet (paremmille metsästyslammille?). Menimme akvaarioliikkeeseen ja ostimme kaksi kultakalaa sekä kaksi pientä karppia. Kultakalat nimesimme Appelsiiniksi ja Mandariiniksi (tosin espanjaksi). Karpeille emme antaneet nimiä. Kultakalat ovat sellaisia oransseja, mutta karpit ovat musta-kelta läikikkäitä.

Laitoimme kalat lampeen, emmekä sen jälkeen oikein nähneetkään niitä, sillä ne piileksivät aina kasvillisuuden alla. Silloin tällöin vilahti pyrstö, josta tiesimme, että hengissä ne olivat selvinneet kuukauden. Menimme uudestaan akvaarioliikkeeseen. Näin siellä upean ison valkoisen karpin ja sijoitin uhkarohkeasti noin 23 euroa fisuun. Se laitettiin pussiin. Siellä se räpisteli niin voimallisesti, että muovipussi oli pudota kädestäni.

Valkoinen karppi on upea näky! Nimesin sen Reina Blancaksi. Se on lammen valkoinen kuningatar.

Äitini tuli kahdeksi viikoksi Chileen ja se oli sellaista menoa, ettemme ehtineet tarkkailla lampeamme lainkaan. Äiti ei nähnyt vilaustakaan minkään värisestä pyrstöstä saati kiduksesta. Kun äiti palasi Suomeen, elämämme rauhoittui taas sen verran, että ehdimme ihmetellä lampemme elämää. Mieheni otti suurimpia leväkasvustoja pois ja työnsi lammen rehottavan kasvillisuuden yhteen nurkkaan niin, ettei kasvit peitä vedenpinnasta taas kuin kolmasosan. Nyt voimme taas nähdä kalatkin. Reina Blanca, Mandariini ja Appelsiini sekä kaksi täplikästä karppia ovat lihonneet ja voivat silmin nähden hyvin!

Akvaarioliikkeessä meitä opastettiin myös siinä, miten kalat saa kesyyntymään. Kuuntelin huuli pyöreänä ja ilmoitin liikkeen omistajalle, että olin tähän asti luullut kalojen olevan aivan aivottomia. Toki olen lukenut isoista valtameren kaloista, miten viisaitakin lajeja siellä joukossa on, mutta että akvaariokaloillakin on kesyyntymään kykenevät aivot! Nyt me koputamme lammen kivireunusta toisella kivellä ja vasta sitten heitämme kalanruuat lampeen. Näin niiden pitäisi oppia tulemaan aina, kun kuulevat koputuksen. Uskomatonta, mutta kalat oppivat tähän muutamassa päivässä! Tosin koiramme ovat hyvin kateellisia lampeen heitetyistä herkuista ja olisivat kovasti menossa nappaamaan ne itselleen.

Nyt meidän täytyykin alkaa miettiä, millaisia muutoksia täytyy tehdä, kun reilun puolen vuoden päästä Dominic alkaa kävellä. Lampemme on nimittäin vain 1,5 metrin päässä talon seinästä! Varmasti täytyy laittaa aita! Ehkä koko lampea olisi hyvä pienentää, sillä olemme vähän pohtineet isomman lammen tekemistä hieman kauemmas talosta. Loistavia suunnitelmia ottaen huomioon, ettei meillä ole tällä hetkellä vettä edes vaatteiden pesuun, ellei kunta tuo hätäapuvettä! Voi kun se kaivontekokaivuri tulisi nopeasti ja voi kun sitä vettä löytyisi!

 

Nyt on jo pilkkopimeää ja muutama aurinkokennolamppu valaisee lampea. Näen Reina Blancan ”liitelevän” valtakunnassaan. Hyttyset inisevät tässä näytön ympärillä ja Dominic nukkuu yhä vaunuissaan. Pitääkin mennä herättämään poika iltamaidolle, iltapesulle ja vaipanvaihdolle. Sitten menemme yhdessä nukkumaan yläkertaan ja jätämme Reina Blancan hallitsemaan vetistä valtakuntaansa.

En saa laitettua kuvia blogiin!

Mitähän nyt on tapahtunut? Ongelmana ei ollutkaan meidän hidas yhteytemme. En saa kuvia laitettua myöskään täältä kälyn luota, jossa on nopea yhteys. Menin kokeilemaan Peikkokukkulan pajapuodin blogiin ja siellä on sama juttu. Kyse ei siis ole siitäkään, että tila olisi loppu. Kun klikkaan tuosta kuvanlaitto-kohdasta, niin tulee tällainen teksti:

 

Voit lähettää JPG-, GIF- tai PNG-tiedostoja.

 

Ohjelma ei kuitenkaan anna mahdollisuutta laittaa kuvia. Vasempaan laitaan tulee, että voi laittaa kuvia Picasa-albumeista, web-kamerasta jne.

 

Minä olen aina laittanut kuvat suoraan koneeltani.

 

Osaako kukaan kertoa, onko bloggerissa häikkää? Vai onko asia muuttunut niin, ettei suoraan koneelta enää voi ladata kuvia?

 

Peikkokukkulan blogi tulee olemaan kuvaton, kunnes ongelma selviää :(

 

Help, anyone?

Kurjaaaaaa...

Meillä ei ole ollut moneen päivään riittävästi yhteyttä, jotta voisin laittaa blogiin kuvia ja tehdä uusia postauksia :( Vaikka miten paljon olisi kerrottavaa! Tuon maanantain kuvankin laitoin jo viime viikolla ja sekin oli tappelua katkeilevan yhteyden kanssa.

Sinä, joka kirjoitit sähköpostia noin kuukausi sitten...

...liittyen itseesi ja ulkomaille muuttamiseen. En ole tahallani jättänyt vastaamatta. Olen kadottanut sähköpostisi, enkä löydä sitä mistään. Lähetäpä uudestaan viesti, jos asia on yhä ajankohtainen.

Ihanat kaksi viikkoa

Yksi suurimmista toiveistani on ollut, että äiti tulisi joskus Chileen. Äiti lopulta rohkaisi mielensä ja lensi tänne. Miksi aika kuluu aina liian nopeasti, kun on kivaa? Kaksi viikkoa meni hujahtamalla. Emme ehtineet olla Peikkokukkulalla kuin muutaman päivän, kun kaikkina muina päivinä tahdoimme näyttää muita paikkoja. Nyt jälkeenpäin on sellainen olo, että äiti ei ehtinyt nähdä Peikkokukkulaa juuri lainkaan. Salaisen puutarhan labyrintitkin jäivät katsomatta. Mutta toisaalta, jos olisimme olleet vain Peikkokukkulalla, minulla olisi nyt sellainen olo, että onpa kurjaa, kun äiti tuli niin kaukaa ja olimme vain kotona. Ymmärrättekö yskän? Jos tulee Suomesta asti tänne, niin kyllä täytyy nähdä jotakin muutakin kuin tyttären vauvaa ja kotia, eikö niin? Toivottavasti äiti tulee uudestaan mahdollisimman pian!

Kesätyynyt

Alkavan kesän kunniaksi ompelen koirillemme aina uudet ulkotyynyt. Vanhat poltetaan. Kyllä chihut ovat taas tyytyväisiä, kun saavat lekotella uusissa puhtaissa tyynyissä! Sisusmateriaalina käytän kangasjätettä, jota tulee mm. Michilandian tilauksien ompelusta.

Vuosi 2013

Tänä vuonna teen vain yhden uudenvuodenlupauksen. Aion olla hyvä äiti Dominicille ja hyvä ihmisäiti koirilleni.

 

Toiveeni vuodelle 2013 on se, että museohankkeemme selkenisi johonkin suuntaan. Hankkeen toteutumista en uskalla toivoa vielä tänä vuonna.

 

Tavoitteeni tälle vuodelle on se, että pystyn pitämään Michilandian toiminnassa. Toivottavasti asiakkaani ymmärtävät, että en nyt pysty ompelemaan samaan tahtiin kuin ennen. Yritän kuitenkin parhaani. Tavoitteena on myös matkustaa Suomeen.

 

Iloista, onnellista ja menestyksekästä vuotta 2013 lukijoilleni!

Nimi